Stop Killing Games on kuluttajaliike, joka on kyllästynyt siihen, miten verkkoa vaativat pelit muuttuvat täysin tai osittain pelikelvottomiksi, kun julkaisijat lopettavat palvelintuen. Nyt he yrittävät vaikuttaa suurempiin kuluttajajärjestöihin, kuten The European Consumer Organisationiin, saadakseen aikaan lakeja, jotka estäisivät tämän kaltaisen pelien ”hylkäämisen”.
Tukeakseen kampanjaansa ryhmä teki kyselyn: he kartoittivat, kuinka moni nettiyhteyden vaativa peli on jo “kuollut”, kuolemassa, tai onnistuttu pelastamaan joko kehittäjien tai fanien tekemien korjausten ja offline-päivitysten avulla. Tulokset löytyvät Google Sheets -taulukosta, jossa on 738 peliä – ja niistä huimat 70 % on joko jo pelaamattomia tai matkalla siihen suuntaan.
Taulukko on julkisesti katsottavissa, mutta Google saattaa merkitä sen “epäilyttäväksi”, koska se sisältää paljon linkkejä pelien julkaisijasivuille. Mukana ei tosin ole haittakoodia, mutta Googlen algoritmi suhtautuu varauksella suuriin linkkilistoihin. Yksi kampanjan vetäjistä, YouTubessa vaikuttava Ross Scott, on julkaissut myös videon, jossa hän käy läpi kyselyn metodit ja tärkeimmät havainnot.
Kolme luokkaa: kuollut, vaarassa vai pelastettu?
Kyselyssä pelit jaettiin kolmeen pääryhmään:
- Kuolleet: eivät enää toimi, koska virallinen palvelintuki on päättynyt eikä korvaavaa ratkaisua ole.
- Vaarassa: eivät vielä ole täysin poissa, mutta niiden tulevaisuus on epävarma ilman toimenpiteitä.
- Pelastetut: toimivat edelleen, joko kehittäjien tai pelaajayhteisön omien korjausten ansiosta.
Tarkemmin katsottuna:
- 299 peliä on jo “kuollut”
- 313 peliä on vaarassa, jos mitään ei tehdä
- 110 peliä on fanien ansiosta pelastettu
- Vain 16 peliä on pelastettu alkuperäisten kehittäjien toimesta
Entä yksinpelit, joissa on nettipakko?
Listalle on lisätty myös yksinpelejä, joilla on nettipohjainen moninpeli – kuten Mass Effect 3. Ross Scottin mukaan nämä kuuluvat ehdottomasti mukaan, koska peliä ostaessa ei voi valita, maksaa tai ei moninpelistä. Ja vaikka tällaiset pelit jättäisi pois, lähes 69 % jäljelle jäävistä peleistä on silti menetettyjä tai vaaravyöhykkeellä.
Toinen ongelma on läpinäkyvyyden puute: julkaisijat eivät aina selvästi kerro, onko peli mahdollista pelata esimerkiksi yksityispalvelimilla virallisen tuen loputtua – tai edellyttävätkö nämäkin yhä yhteyttä heidän omiin järjestelmiinsä.
Elämä palveluiden varassa
Nykyään moni peli rakennetaan alusta asti ns. live service -mallilla, vaikka useat niistä ovat flopanneet ja pelaajat ovat äänekkäästi kritisoineet mallia. Onkin melko odotettavaa, että näin moni verkkopeleistä katoaa, kun ne eivät enää tuota – isot pörssiyhtiöt eivät tunnetusti elä hyväntahdon voimalla.
Silti toivoa on: yksittäiset kehittäjätiimit ja yhteisöt ovat onnistuneet pitämään joitakin pelejä hengissä omin keinoin.
Stop Killing Gamesin tiimi suunnittelee myös kokoavansa wikimuotoisen tietopankin peleistä, jotka ovat vaarassa kadota. Jos haluat osallistua projektiin, voit ottaa yhteyttä osoitteeseen deadgamestats@pm.me.
