Arvostelut, Leffat

Aikamatka 1960-luvulle: Quentin Tarantinon Once Upon a Time in Hollywood Kommentit pois päältä artikkelissa Aikamatka 1960-luvulle: Quentin Tarantinon Once Upon a Time in Hollywood

Once Upon A Time In Hollywood

Once Upon A Time In Hollywood

9 / 10
Hyvää Hahmot, näyttelijät, dialogi, populaarikulttuuriviitteet ja lavastus. Huonoa Pituus ja hidas tempo. Lyhyesti 1960-luvun lopun Hollywoodin uudet tuulet ovat ajaneet western-näyttelijä Rick Daltonin ja hänen stunt-mies Cliff Boothin uran umpikujaan, mutta pelastus löytyy italo westerneistä. Tämän vähän varsinaista toimintaa sisältävän, lähes kolmituntisen draamaeepoksen hidasta tempoa kompensoi hauskat kohtaukset, naseva dialogi, tasokkaat näyttelijäsuoritukset sekä huolellisesti valitut 60-luvun musiikkikappaleet.

Yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja Quentin Tarantino tunnetaan niin kekseliäistä dialogeista, koukuttavasta tarinankerronnasta kuin myös kaunistelemattomasta väkivallasta. Ohjaajan lähes 30-vuotiseen uraan mahtuu sekä hittejä että huteja, mutta hänen heikommatkin elokuvat ovat vähintään katsomisen arvoisia. Oli kyseessä sitten Jackie Brownin tai Pulp Fictionin kaltainen tarinavetoinen rikoselokuva, Kill Billin tyylinen yltiöväkivaltainen, mustalla huumorilla höystetty kamppailulajileffa tai historiaa uudelleenkirjoittava, Toisen maailmansodan Ranskaan sijoittuva ”kostowestern” Kunniattomat paskiaiset, Tarantino osaa aina yllättää. Samaa pätee hänen 10:nnen elokuvansa Once Upon a Time in Hollywood kanssa.

Tarantinon lapsuuden maisemiin, 1960-luvun Los Angelesiin sijoittuva elokuva kertoo näyttelijä Rick Daltonista (Leonardo DiCaprio) ja hänen stunttimiehestään Cliff Boothista (Bratt Pitt), joiden ura on ajautunut umpikujaan: vuosikymmenen lähestyessä loppua, ja uusien tuulten puhaltaessa elokuvateollisuudessa, western-televiosarja Bounty Lawin päähenkilönä tunnetun, klassisen Hollywood-perinteen kasvatti Daltonin on hankala saada uusia rooleja. Tilannetta ei paranna Daltonin alkoholiongelma, jonka vuoksi Booth on ryhtynyt myös tähden autokuskiksi. Pelastus löytyy kuitenkin italo westerneistä, joiden pariin agentti Marvin Schwarz (Al Pacino) kehottaa Daltonia kääntymään. Elokuvan sivujuonena toimivat Boothin ongelmat stunttihommien kanssa sekä vuonna 1969 Yhdysvaltoja järkyttänyt ohjaaja Roman Polanskin vaimon Sharon Taten raaka murha, kulttijohtaja Charles Mansonin johtamien hippikommuunin jäsenten toimesta.

Once Upon a Time in Hollywood sisältää verrattain vähän ohjaajalle tyypillistä toimintaa sekä hitaasti etenevän, ensi katsomalla varsin löyhän juonen, mikä keskittyy erilaisten ihmiskohtaloiden seuraamiseen. Sen sijaan elokuva sisältää laadukasta viihdettä, nauruhermoja kutkuttavia kohtauksia sekä kekseliäitä populaarikulttuuriviitteitä. Näistä mainittakoon Boothin ja kungfu –legenda Bruce Leen ottelu tv-sarja Green Hornetin kuvaustauolla. Elokuva sisältää oikeiden henkilöiden lisäksi oikeista elokuvista muokattuja kuvitteellisia filmejä. Eräässä kohtauksessa Daltonin kertoo olleensa ehdolla Steve McQueenin esittämän Kapteeni Virgil Hiltsin ikoniseen rooliin John Sturgesin sotaelokuvaan Suuri pakoretki (1960). Kohtauksessa nähdään kohtaus Sturgesin elokuvasta, johon on siirretty DiCaprio McQueenin tilalle tietokoneanimaatiolla. Kuuluisassa kohtauksessa Hilts keskustelee vankileirin komendantin kanssa kielletylle alueelle lentäneestä pesäpallosta, jossa DiCaprio esittää oman näkemyksensä hahmon vuorosanoista elkeineen. Taas western-sarja Bounty Law on mallinnettu niin ikään McQueenin läpimurtosarjasta Wanted: Dead or Alive, joka kertoo palkkionmetsästäjä Josh Randallin seikkailuista.

Aikakauden miljöö on luotu upealla tavalla niin vaatetusta, katumaisemaa kuin myös koiranruokapurkkeja myöden. Huomattavaa on myös elokuvassa kuultavat 60-luvun kappaleet, jotka tekevät miljööstä täydellisen. Kappaleet, kuten Paul Revere & The Raidersin Hungry ja elokuvan räjähtävässä finaalissa kuultava varhaista heavy rockia edustava Vanilla Fudgen You Keep Me Hanging On ilmentävät erityisesti amerikkalaista 60-lukua. Elokuvan valmiista kappaleista koostettu soundtrack on samaan aikaan nostalgiatrippi varttuneemmalle katsojalle ja nuoremmille katsojille oivallinen tutustumiskohde rockin kulta-aikaan.

DiCaprion ja Bratt Pittin roolisuoritukset ja kemia tekevät näyttelijä-stunttimies –duosta repäisevimmän kaksikon, mitä valkokankaalla on nähty aikoihin. DiCaprio on oivallinen herkkänä, omien demoniensa riivaamana Daltonina, kun taas ”kaunispoika” Pitt osoittaa taipuvansa myös kovisten rooliin.  Myös Hollywood-legendat Al Pacino, Kurt Russel ja Bruce Dern antavat parastaan. Hidastempoinen, mutta koukuttava elokuva on myös erinomainen dokumentti menneen ajan tavasta tehdä elokuvaa, mitä esitetään useissa kohtauksissa. Varsinaista toimintaa on vähän, mutta tässä tapauksessa laatu korvaa määrän. Once Upon A Time in Hollywood on esimerkki ohjaajan tavasta rikkoa katsojien odotuksia, mutta säilyttämään kädenjälkensä. Lähes kolmituntinen elokuva on aikamatka Hollywood kultaiselle vuosikymmenelle, joka ei pituudestaan huolimatta tunnu hetkeään pitkäveteiseltä.

Quentin Tarantino tylyttää The Hunger Gamesia – ihmettelee, miksei Battle Royalen kirjoittaja vienyt asiaa käräjille Kommentit pois päältä artikkelissa Quentin Tarantino tylyttää The Hunger Gamesia – ihmettelee, miksei Battle Royalen kirjoittaja vienyt asiaa käräjille

Quentin Tarantino on palannut vanhaan mielipiteeseensä ja avannut hanat kunnolla. Vieraillessaan The Bret Easton Ellis Podcastissa ohjaaja totesi suoraan, että The Hunger Games on hänen mukaansa “repinyt ideansa suoraan” japanilaisesta Battle Royalesta. Ja vielä suuremmaksi ihmetyksekseen hän ei voi käsittää, miksei Battle Royalen alkuperäisteoksen kirjoittaja Koushun Takami vienyt asiaa oikeuteen asti.

Tarantinon tunnettu, värikäs ulosanti osui jälleen napakasti kohteeseensa:

“En ymmärrä, miksei japanilainen kirjailija haastanut Suzanne Collinsia ja vienyt tältä kaikkea mitä tällä on”, hän paukutti. Hänen mukaansa kirjallisuuskriitikot ylistivät The Hunger Gamesia “ennennäkemättömän omaperäiseksi” vain siksi, etteivät he tunteneet japanilaista kulttielokuvaa ja sen vielä rajumpaa alkuperäisteosta.

Fanit innostuivat aiheesta välittömästi, ja keskustelu inspiraatiosta, lainauksista ja suoranaisesta kopioinnista nousi jälleen pintaan. Collins itse on kuitenkin aiemmin kertonut, että The Hunger Games sai vaikutteita kreikkalaisesta mytologiasta, erityisesti Theseuksen ja Minotauruksen tarinasta, sekä omasta kokemuksestaan kanavasurffailun ja sodan uutiskuvien välillä. Hänen mukaansa Katniss on “futuristinen Theseus”, ei kopio japanilaisesta väkivaltasatiirista.

Ironisella tavalla Battle Royale ei vaikuttanut vain kirjallisuuteen, vaan synnytti kokonaisen uuden videopeligenren, josta ovat sittemmin versoneet PUBG, Fortnite, Apex Legends ja monet muut. Ja palan lisää ironiaa: Tarantino itse työskentelee tällä hetkellä Fortnite-pelin kanssa yhteistyössä.

Viritä itsesi Ghost of Yōtein tunnelmaan – viisi katsottavaa elokuvaa ja sarjaa, jotka kannattaa ottaa haltuun Kommentit pois päältä artikkelissa Viritä itsesi Ghost of Yōtein tunnelmaan – viisi katsottavaa elokuvaa ja sarjaa, jotka kannattaa ottaa haltuun

Ghost of Yōtei

Odotettu Ghost of Yōtei ilmestyy pian, ja kuten edeltäjänsä Ghost of Tsushima, se ammentaa vahvasti klassisista samurai-elokuvista. Pelissä astut Atsun, kostonhimoisen palkkasoturin, saappaisiin ja lähdet Pohjois-Japanin karuihin maisemiin jahdattamaan The Yōtei Six -rikollisjoukkoa, joka surmasi hänen perheensä.

Sucker Punch tuo pelin visuaalisen ilmeen eloon erikoistiloilla: Kurosawa-tila jäljittelee legendaarisen ohjaajan mustavalkoelokuvien tyyliä, Watanabe-tila lisää lo-fi-biittejä taisteluihin ja tutkimiseen, ja Miike-tila tekee taisteluista intensiivisempiä ja raaempia. Lisäksi peli on pelattavissa kokonaan japaninkielisellä ääniraidalla autenttisen kokemuksen ystäville.

Jos haluat virittäytyä oikein, tässä viisi elokuvaa ja sarjaa katsottavaksi.

13 Assassins

Julkaisupäivä: 25. syyskuuta 2010

13 Assassins on Takashi Miiken ohjaama intensiivinen ja adrenaliinia pursuava samurai-elokuva, joka ei jätä katsojaa rauhaan. Tarina sijoittuu samurai-kauden loppuvaiheisiin, ja siinä joukko sotureita saa mahdottomalta vaikuttavan tehtävän: estää sadistisen aatelismiehen julmuudet hinnalla millä hyvänsä. Elokuva tunnetaan erityisesti loppukohtauksestaan, joka kestää noin 45 minuuttia ja on täynnä raa’uutta, strategiaa ja toimintaa, joka saa katsojan haukkomaan henkeään. Takashi Miiken ohjaustyyli yhdistää tyylikkään väkivallan ja intensiivisen jännityksen tavalla, joka tekee elokuvasta unohtumattoman kokemuksen. Se on täydellinen katsottava niille, jotka haluavat aistia samurai-taistelun armottoman kauneuden ennen Ghost of Yōtein pelaamista.

Yojimbo

Julkaisupäivä: 25. huhtikuuta 1961

Yojimbo, 1961 julkaistu, Akira Kurosawan ohjaama klassinen samurai-elokuva, jossa yksinäinen ronin saapuu laittomaan kylään ja löytää itsensä kahden kilpailevan rikollisjengin väliin. Kurosawa rakentaa tarinan täynnä älykästä strategiaa, mustaa huumoria ja moraalisesti harmaita valintoja, joissa miekan terä ei aina ratkaise kaikkea. Elokuva yhdistää jännityksen, huumorin ja terävän visuaalisen tyylin tavalla, joka on vaikuttanut lukemattomiin myöhempiin elokuviin ja peleihin. Katsoja pääsee seuraamaan, kuinka yksi taitava soturi voi kääntää koko kylän kohtalon omiin käsiinsä ja samalla oppia, että selviytyminen vaatii usein älyä enemmän kuin voimaa.

Samurai Champloo

Julkaisupäivä: 20. toukokuuta 2004

Vuonna 2004 julkaistu Samurai Champloo on Shinichirō Watanaben ohjaama energinen ja värikäs anime-sarja, joka yhdistää perinteisen samurai-seikkailun ja modernin lo-fi hiphopin rytmit. Tarina seuraa kolmen erikoisen hahmon ronin, roiston ja karkumatkalla olevan tytön surrealistista matkaa halki Edo-kauden Japanin. Sarjassa on upeita miekkataisteluja, nokkelaa huumoria ja värikkäitä juonenkäänteitä, jotka tekevät matkasta niin jännittävän kuin viihdyttävän. Watanaben tyyli luo tunnelman, jossa perinteinen ja moderni kohtaavat saumattomasti, ja katsoja pääsee kokemaan samurailun villin ja samalla rytmikkään puolen. Tämä sarja on täydellinen inspiraatio Ghost of Yōtein tutkimus- ja taistelukohtauksiin.

Lady Snowblood

Julkaisupäivä: 1. joulukuuta 1973

1973 julkaistu Lady Snowblood on Toshiya Fujitan ohjaama tyylikäs ja raaka samurai-elokuva, jossa koston teema nousee pääosaan. Tarina kertoo naisesta, joka kasvatetaan syntymästään lähtien yhtä päämäärää varten, kostamaan perheensä puolesta. Elokuvan visuaalinen ilme, tarkkaan choreografiatut miekkataistelut ja dramaattinen juoni tekevät siitä intensiivisen kokemuksen, joka vangitsee katsojan alusta loppuun. Lady Snowbloodin vaikutus näkyy myös myöhemmissä elokuvaklassikoissa, kuten Quentin Tarantinon Kill Billissä, ja se tarjoaa täydellisen katseluelämyksen niille, jotka haluavat virittäytyä Ghost of Yōtein kostoon ja samurai-tunnelmaan.

Shōgun

Julkaisupäivä: 27. helmikuuta 2024

Usean ohjaajan tuottama ja vuonna 2024 julkaistu Shōgun vie katsojan syvälle 1600-luvun Japanin maailmaan, jossa tiukat samurai-perinteet ja poliittiset juonittelut hallitsevat arkea. Sarja seuraa sekä vaikutusvaltaisten herrasmiesten että tavallisten kansalaisten elämää, paljastaen aikakauden jännitteet, vallankäytön ja kulttuurin monimuotoisuuden. Rikas visuaalinen maailma, tarkasti toteutetut kohtaukset ja monisyiset hahmot tekevät katselusta vangitsevan, samalla kun se auttaa ymmärtämään Ghost of Yōtein historiallisen kontekstin ja autenttisen tunnelman. Sarja on täydellinen esivalmistelu niille, jotka haluavat sukeltaa pelin maailmaan täysin tietoisina aikakauden vivahteista.

Näiden avulla pääset paremmin kiinni Ghost of Yōtein tunnelmaan ja voit sukeltaa pelin maailmaan täysin valmistautuneena. Kosto, strategia ja samurait odottavat!