Harvasta pelistä puhutaan samalla tavalla vielä yli kymmenen vuotta julkaisunsa jälkeen kuin Assassin’s Creed IV: Black Flagista. Sarja on vuosien varrella vienyt pelaajan muinaiseen Egyptiin, viikinkien Englantiin, kuin feodaaliseen Japaniinkin, niin edelleen nostaisin Edward Kenwayn merirosvoseikkailun koko Assassin’s Creed -sarjan huipulle. Karibian kirkkaat vedet, avomerellä käytävät meritaistelut ja mahdollisuus lähteä tutkimaan lähes mitä tahansa horisontissa siintävää saarta loivat aikoinaan kokemuksen, joka tuntui poikkeuksellisen kunnianhimoiselta ja tuntuu se monella tapaa tässäkin pelissä siltä.

Assassin’s Creed -sarjaa on uudistettu vuosien aikana useampaan otteeseen, jossa toiminta on muuttunut roolipelimäisemmäksi, maailmat ovat kasvaneet entistä suuremmiksi ja pelimekaniikat ovat kehittyneet. Siitäkin huolimatta Black Flag on säilynyt suosikkinani. Resynced ei kuitenkaan ole sellainen remake, jossa kaikki on rakennettu alusta asti uudelleen, vaan kyse on enemmänkin alkuperäisen pelin modernisoinnista, minkä vuoksi mielessä pyöri koko arvostelun kirjoittamisen ajan sama kysymys, riittävätkö tehdyt uudistukset, vai olisiko Ubisoft voinut ottaa vielä yhden askeleen pidemmälle?

Kuin vanha ystävä, joka näyttää hieman paremmalta

Lähdin pelin pariin nostalgisen innostuneena, mutta myös hieman epäilevänä. Black Flag kuuluu omiin suosikkeihini, joten pienetkin muutokset huomaa nopeasti.

Ensimmäiset tunnit antoivat nopeasti vastauksen ainakin yhteen kysymykseen: Black Flagissa on edelleen jotain poikkeuksellisen koukuttavaa.

Karibian saaristoon palaaminen tuntui yllättävän luontevalta ja ensimmäinen purjehdus avomerellä muistutti siitä, miksi tästä pelistä tuli aikanaan niin monelle muullekkin suosikki. Horisontissa näkyvät saaret, aaltojen keinuttama Jackdaw laiva ja taustalla laulavat merimiehet luovat tunnelman, jota harva peli on onnistunut jäljittelemään. Vaikka maailma on minulle entuudestaan tuttu, se tuntuu edelleen elävältä ja houkuttelee poikkeamaan päätarinasta vähän väliä tutkimaan jotakin uutta saarta. Matkan varrella löytyi aarrekarttoja, hylkyjä, linnoituksia, salaisuuksia ja sivutehtäviä niin paljon, että välillä unohdin kokonaan, mitä oli alun perin tekemässä. Se on harvinaisen hyvä ominaisuus avoimen maailman pelissä, koska tutkiminen tuntuu aidosti palkitsevalta, eikä vain tehtävälistan suorittamiselta.

Päätarinan lisäksi Black Flag Resynced tarjoaa valtavan määrän sivusisältöä. Tarjolla on aarrekarttoja, kerättäviä muistoesineitä, merimieslauluja, metsästystä, linnoitusten valtaamista, laivaston kehittämistä sekä erilaisia minipelejä, kuten Tammi. Kaikki sivusisältö ei ole yhtä kiinnostavaa, mutta erityisesti aarrekarttojen seuraaminen ja harvinaisten resurssien metsästäminen motivoivat tutkimaan maailmaa myös päätarinan ulkopuolella.

Merirosvon matka kohti jotain suurempaa

Assassin’s Creed -sarjassa on nähty monenlaisia päähenkilöitä, mutta Edward Kenway erottuu joukosta edelleen. Kenway ei ole synnynnäinen mestarisalamurhaaja eikä mies, joka lähtisi pelastamaan maailmaa aatteen vuoksi, päinvastoin. Tarinan alussa Edward on kunnianhimoinen merimies, joka uskoo vaurauden ja maineen ratkaisevan kaikki ongelmat. Tämä teki hänestä helposti lähestyttävän hahmon, sillä hänen motiivinsa tuntuvat inhimillisiltä.

Pelin tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun Karibialle, jolloin merirosvot hallitsivat merenkulun vaarallisimpia reittejä. Tarinassa vastaan tulee tuttuja nimiä merirosvohistorian sivuilta, mutta samalla taustalla kytee assassinien ja templareiden välinen valtataistelu. Erityisesti pidin siitä, ettei tarina yritä tehdä Edwardista täydellistä sankaria. Hän on vain mies joka tekee virheitä, ajattelee usein enemmän itseään kuin muita ja joutuu kantamaan tekemiensä päätösten seuraukset. Tällainen hahmokehitys tekee tarinasta kiinnostavan minulle pelaajana.

Mielestäni myös sivuhahmot ansaitsevat kiitosta, sillä tässä he eivät ole pelkästään tehtävänantajia, vaan tuntuvat tärkeältä osalta pelin maailmaa. Tämän ansiosta Karibian tapahtumat ovat uskottavampia ja auttavat rakentamaan tunnelmaa, jossa jokaisella satamalla ja saarella tuntuu olevan oma tarinansa kerrottavana.

Vaikka kyseessä on vanha tarina uudessa paketissa, se on kestänyt yllättävän hyvin. Dialogi toimii edelleen, hahmojen väliset suhteet tuntuvat uskottavilta ja juoni pitää otteessaan alusta loppuun. Pieni miinus on kuitenkin annettava, sillä muutamissa kohdissa tarina etenee hitaasti ja etenkin alkuvaiheessa pelaaja saa käyttää hetken aikaa, ennen kuin kokonaisuus alkaa todella avautua. Kun vauhtiin kuitenkin päästään, on tarinaa vaikea jättää kesken.

Vanhat vahvuudet kantavat edelleen

Assassin’s Creed Black Flag Resyncedin suurin vahvuus on edelleen sen pelattavuus. Peli onnistuu yhdistämään hiiviskelyn, lähitaistelun, meritaistelut ja avoimen maailman tutkimisen tavalla, joka tuntuu monipuoliselta vielä yli vuosikymmen alkuperäisen pelin julkaisun jälkeen. Ubisoft on selvästi keskittynyt hiomaan kokonaisuutta nykyaikaisemmaksi ja lopputuloksena peli tuntuu tutulta, mutta samalla selvästi sulavammalta kuin alkuperäinen versio.

Suuret kehut ansaitsee ominaisuus, jossa ensimmäisistä tehtävistä lähtien huomaa, kuinka paljon vapautta peli antaa pelaajalle, kun tehtävät voi usein suorittaa useammalla eri tavalla. Voit edetä perinteisen salamurhaajan tavoin hiipimällä katoilla, piiloutumalla pensaikkoihin ja iskemällä vihollisiin huomaamatta, tai voit vetää miekan esiin ja rynnätä suoraan taisteluun. Kumpikin on yhtä lailla toimiva ratkaisu, minkä takia pidin siitä, ettei peli pakota valitsemaan oikeaa pelityyliä. Muutos pitää idean tuoreena, eikä samanlaista toistoa tarvitse tehdä tehtävien välillä tuntikausia.

Yksi suurimmista muutoksista näkyy kuitenkin taistelussa.

Taistelussa lyönnit yhdistyvät sulavammin toisiinsa, väistöjen ajoitus tuntuu luonnollisemmalta ja vihollisten liikkeisiin on helpompi reagoida. Nämä kontrollit ovat tuttuja Assassin’s Creed -sarjan uusimmista peleistä, joten siirtyminen Black Flagin pariin tuntuu luontevalta. Taistelut eivät ole erityisen vaikeita, sillä jo muutaman tunnin jälkeen huomaa, että vihollisryhmät kaatuvat melko helposti, varsinkin kun Edwardille avautuu lisää varusteita ja aseita. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt omaa pelikokemustani, sillä on muistettava ettei Black Flag yritäkkään olla Soulslike-peli.

Jackdaw on edelleen pelin todellinen päähenkilö

Heti kun peli päästää pelaajan avomerelle, kokonaisuus avautuu aivan uudella tavalla. Purjehtiminen on edelleen yksi hauskimmista asioista, mitä Assassin’s Creed -sarjassa on koskaan nähty. Merellä liikkuminen tuntuu luonnolliselta, eikä paikasta toiseen siirtyminen muodostu missään vaiheessa tylsäksi, jos näin käy pelaajalla on käytössään path finder, jonka avulla esim. laivan voi laittaa kulkemaan määräänpäähänsä ilman ohjaimeen koskemista.. Tuulen suunta, aallokko ja sääolosuhteet vaikuttavat purjehdukseen, niin että maailma tuntuu elävältä. Matkan aikana vastaan tulee vihollislaivoja, kauppasaattueita, valaanpyyntialuksia ja erilaisia satunnaisia tapahtumia, jotka houkuttelevat poikkeamaan suunnitellulta reitiltä.

Meritaistelut ovat edelleen koko pelin kohokohta.

Tykkien ampuminen oikealla hetkellä, vihollislaivan kyljen kiertäminen ja ratkaisevan yhteislaukauksen odottaminen tekevät taisteluista yllättävän taktisia. Myös laivaan tehtävät päivitykset tuntuvat merkityksellisiltä. Jokainen uusi tykki, vahvistettu runko tai tehokkaampi rammaus näkyy ja tuntuu konkreettisesti seuraavissa taisteluissa. Juuri tämä etenemisen tunne tekee Jackdawin kehittämisestä palkitsevaa. Kyse ei ole pelkästään numeroiden kasvattamisesta, vaan jokainen parannus tekee laivasta aidosti tehokkaamman.

Kaunis päivitys, mutta ei täydellinen uudelleensyntymä

Pelinä Black Flag Resynced näyttää hyvältä, vaikka kyse ei ole täysin uudelleen rakennetusta remake-versiosta.

Ensimmäinen asia, johon huomio kiinnittyy, on valaistus. Aurinko paistaa kirkkaammin kuin koskaan ja erityisesti auringonnousut ja -laskut näyttävät todella upeilta. Valo heijastuu veden pinnasta kauniisti, pilvet liikkuvat taivaalla ja säävaihtelut tuovat merellä purjehtimiseen lisää tunnelmaa, sekä haastetta. Erityisesti kiinnitin huomiota miten veden toteutus on onnistunut. Aallot liikkuvat luonnollisesti, myrskyt näyttävät aiempaa vaikuttavammilta ja merellä purjehtiminen tuntuu aidosti elävältä. On helppo pysähtyä hetkeksi vain ihailemaan maisemia ennen kuin matka jatkuu taas seuraavaan satamaan. Ympäristöt ovat myös saaneet lisää yksityiskohtia. Satamakaupungeissa näkyy enemmän elämää ja kasvillisuus on aiempaa runsaampa, minkä vuoksi Karibia tuntuu eksoottiselta ja houkuttelee tutkimaan jokaista lahtea ja saarta.

Kaikki ei kuitenkaan ole vain täysin positiivistä ja parannettavaakin löytyy. Hahmomalleja on parannettu, mutta kasvojen ilmeet eivät aina ole yhtä luonnollisia kuin nykyajan suurimmissa AAA-peleissä, ja lähikuvissa huomaa. Tämä johtunee siitä, että animaatiot perustuvat edelleen pitkälti alkuperäiseen peliin joka on saanut graafisen päivityksen. Kyse ei ole varsinaisesta ongelmasta, mutta ero esimerkiksi Assassin’s Creed Shadowsin kaltaisiin uudempiin peleihin on selvästi nähtävissä.

Mielestäni yksi parhaista ja parhaiten säilyneistä osista pelissä on ehdottomasti sen äänimaailma. Taustamusiikki on se, joka tukee tapahtumia juuri oikealla tavalla oikealla hetkellä. Rauhallisen tutkimisen aikana musiikki jää hienovaraisesti taka-alalle, mutta taisteluiden käynnistyessä musiikki muuttuu välittömästi intensiivisemmäksi. Myös pienillä yksityiskohdilla on onnistuttu luomaan maailmasta paljon elävämpi, tästä hyvä esimerkki on miltä askeleet kuulostavat erilaisilta riippuen siitä, liikkuuko Edward puisella laiturilla, kivikadulla vai viidakon pehmeällä maaperällä. Meren kohina, tuulen humina purjeissa ja satamakaupunkien taustahälinä tekevät maailmasta elävän tuntuisen ilman, että pelaaja edes kiinnittää niihin jatkuvasti huomiota. Purjehduksen aikana miehistön laulamat merimieslaulut tekevät matkanteosta tunnelmallista ja antavat pelille persoonallisuutta, jota harvasta avoimen maailman pelistä löytyy.

Juuri sellaista kuin PS5-versiolta voisi toivoa

Teknisesti Black Flag Resynced jätti erittäin positiivisen vaikutelman. PlayStation 5:llä peli pyörii vakaasti, eikä vastaan tullut merkittäviä suorituskykyongelmia tai pelin etenemistä haittaavia bugeja. Latausajat ansaitsevat erityismaininnan, sillä ne ovat lähes huomaamattomia, mikä pitää pelin rytmin hyvänä ilman jatkuvaa odottamista. Ohjaus muistuttaa enemmän Assassin’s Creed -sarjan uusimpia osia, minkä ansiosta peli tuntuu heti tutulta varmasti myös uusille pelaajille hypätä pelin pariin mukaan. Komennot rekisteröityvät nopeasti, eikä Edwardin liikkeissä tunnu viivettä.