Red Wings: Aces of the Sky (Switch)
Ensimmäisen maailmansodan lentäjä-ässä Manfred von Richthofen joka tunnetaan paremmin nimellä Punainen paroni on hyvin keskeisessä osassa All In! Gamesin Red Wings: Aces of the Sky -peliä. Miksi ei olisi, koska hän on kuuluu siihen kovien jätkien kategoriaan, jotka ovat saaneet ihan oman biisin Sabatonilta. Punaisen paronin tarinaa avataan yhdestä kahden ensimmäisen maailmansodan osapuolten, keskusvaltojen, kampanjassa ja sitä sivutaan myös ympärysvaltojen kampanjassa.
Red Wings ei todellakaan ole IL-2 Sturmovik eikä se myöskään ole Ace Combat. Ilmataistelu on toteutettu niin mukavaksi ja kepeäksi, että se tuntui koukuttavan simulaattoreista lähinnä vuohiosastoa pelaavan allekirjoittaneen lisäksi myös jälkikasvua. Tämä on pelin ehdoton vahvuus. Lentely on mukavaa ja viholliskoneita jopa saa alas, koska vihulaisten hitboxit näyttävät olevan kovin anteliaan kokoisia. Pelissä saa myös liikeohjauksen mukaan, jossa Switchin toinen joy-con toimii ohjauskapulan tavoin, mutta normaalisti joystickeista löytyvän alakiinnikkeen puuttuessa sen käyttö jäi kokeilun asteelle, eikä päässyt jatkoon.
Itse lentely on sen verran kivaa, että sitä näytetään toistavan vähän turhankin kanssa. Suuri osa tehtävistä on sitä, että tyhjennetään taivaat vihollisten lentokoneista tai ilmalaivoista ja se olisi ihan ok, jos liikkuvia vihollistyyppejä olisi vähän enemmän kuin yksi lentokone jollain tai ei yhdelläkään seuraavista: kestävyys, kyky törmätä barrel rollilla päin. Sen lisäksi voi ampua paikallaan nököttäviä ilmapalloja jotka pitää pilvien seasta löytää ensin tai isoja ilmapalloja, joissa on kussakin kuusi konekivääriä. Ampumistehtävien ohella voi myös pommittaa maassa olevia kohteite, mutta pelimoodi siinä on niin yksinkertainen, että se ei tuo tarvittavaa lisää toiston mielikuvan poistamiseen kuten ei myöskään tuo renkaiden läpi lentely.
Ympärysvaltojen ja keskusvaltojen kampanjat tuntuvat enemmän tai vähemmän samankaltaisilta sillä erotuksella, että toisessa päästään aavikolle varomaan hiekkamyrskyjä, joka tuntuu herkulta mekaniikkojen ollessa melko harvassa. Omaa konetta voi kehittää tehtävistä saatavilla tähdillä joista kukin on yhden pisteen arvoinen. Pelattavuus ja tunnelma on huippuluokkaa, mutta kuten monessa indiepelissä, sisältö jää valitettavan ohueksi. Viihdykettä kuitenkin löytyy, sillä vaikka peli toistaa itseään ja huutaa lisäsisältöä edes uusien vihollistyyppien muodossa, tuo esimerkiksi moninpeli runsaasti intensiivistä hupia muiden perheenjäsenten kanssa. Mikäli lisäsisältöä saadaan, on käsillä erinomainen lentelypeli, mutta siihen asti Red Wings: Aces of the Sky jää hyvän puolelle.
Pelin voi ostaa täältä
