Joidenkin antisankareiden tarinat eivät vain lopu. Siitä on taas todisteena maailman sympaattisin sarjamurhaaja, Dexter Morgan. Showtime päätti, ettei veistä vielä laiteta laatikkoon, ja näin syntyi Dexter: Resurrection – jatko-osa, joka nostaa sarjan takaisin parhaiden kausiensa tunnelmaan. Yritän tässä artikkelissa ruotia sarjaa mahdollisimman spoilerivapaasti, joten olkaa hyvät!
Tarinassa maisemat vaihtuvat New Bloodin pikkukylästä suoraan New Yorkin sykkeeseen. Kaupunki, joka ei koskaan nuku, antaa Dexterille uuden leikkikentän täynnä neonvaloja, varjoisia kujia ja väkijoukkoja, joiden sekaan Bay Harborin teurastaja solahtaa kuin huomaamatta. Fiilis on taas juuri sitä synkkää, koukuttavaa Dexteriä, joka teki sarjasta aikoinaan ilmiön.
Timantinkova tekijätiimi loistaa
Michael C. Hall palaa Dexterin rooliin tutulla varmuudella: kuivakka huumori, jäätävä katse ja sisäinen monologi osuvat juuri kohdalleen. Uusissa kasvoissa riittää myös reippaasti mielenkiintoa – Peter Dinklage (Game Of Thrones) nähdään salaperäisenä miljardöörinä, jonka pakkomielle kuuluisista sarjamurhaajista menee vähintäänkin kieroutuneelle tasolle. Uma Thurman (Pulp Fiction, Kill Bill) astuu parrasvaloihin hänen kovapintaiseksi henkivartijakseen, ja Krysten Ritter (Breaking Bad, Jessica Jones) tuo mystisen Lady Vengeance -hahmonsa myötä tarinaan sähköä ja arvoituksellisuutta.
Vanhoista tutuista Angel Batista (David Zayas) tekee odotetun paluun myös tähänkin sarjaan: mies tuo ruutuun tuttua lämpöä ja painoarvoa, mutta tällä kertaa etsivän katseessa on myös vaarallista määrätietoisuutta, joka vihjaa suuremmista kuvioista. Lisäksi mukana nähdään muutama muukin erittäin ilahduttava paluu, josta ei kuitenkaan tässä kohtaa teille hiiskuta!
Vanha toimiva tunnelma, joka tuntuu silti raikkaalta
Sarjan luova tiimi ansaitsee erityismaininnan. Alkuperäisten huippukausien (1-4) showrunner Clyde Phillips jatkaa New Bloodin jälkeen ruorissa myös Resurrectionissa, ja nyt tekijä vie sarjan entistä vahvemmin kohti mustalla huumorilla höystettyä raakaa, nälkäistä draamaa, jota me nörtit ainakin oltiin jo kauan kaivattu. Phillips jatkaa siitä, mihin New Blood jäi, mutta tekee sen terävämmällä otteella ja tiukemmalla rytmillä. Sarjan takana on kova ja kokenut tiimi, jonka ote näkyy tarinan intensiteetissä, juonen koukeroissa ja visuaalisessa varmuudessa. Kaikki osat toimivat saumattomasti yhteen, ja kokonaisuus tuntuu kunnolla hiotulta ja koukuttavalta.
Resurrection tekee sen, missä New Blood kompuroi. Se ei ole puolivillainen comeback, vaan kunnianhimoinen jatko-osa, joka uskaltaa syventää Dexterin tarinaa ja samalla kunnioittaa sitä, mikä teki hahmosta ikonin: kysymykset perinnöstä, isyydestä ja sisäisistä demoneista.
Isien syntejä ei lunasteta, ne peritään
Täydellinen Resurrection ei tokikaan ole, mutta rohkenen väittää, että kyseessä on paras Dexter-tarina sitten neloskauden (julkaistu vuonna 2009) ja ehkä enemmän kuin uskalsin enää tässä vaiheessa toivoa. Jos New Blood oli kuin kohtalainen markettien olut pullossaan, Resurrection on kuin huolella käsityönä pantu pienpanimo-IPA, koukuttava ja juuri sopivasti yllättävä, josta tekee mieli ottaa vielä yksi huikka.
Dexter: Resurrection starttaa SkyShowtimella 12. syyskuuta. Kiitoksia, kun sain katsoa sarjaa kauttanne hieman ennakkoon.
