Pelit

Tarinallisesti toimivaa, teknisesti ei niinkään – Vampyr Nintendo Switchillä Kommentit pois päältä artikkelissa Tarinallisesti toimivaa, teknisesti ei niinkään – Vampyr Nintendo Switchillä

Vampyr

Vampyr (Nintendo Switch)

6.5 / 10
Hyvää Pelin tarina vetää mukaansa ja verenhimon hillitseminen on mielenkiintoinen pelielementti. Synkkä ja aiheeseen sopiva tunnelma kiehtoo ja avoimehko pelimaailma koukuttaa sitä tutkimaan. Huonoa Tekniset ongelmat lannistavat ja välillä eteneminen keskeytyy kun ohjattavuus ei aivan vastaa sitä mihin on tällaisille peleille tottunut. Lyhyesti Vampyr on valikoituneen maun peli. Aiheesta kiinnostuneet varmasti uppoutuvat sen syövereihin ja mikäli tarinavetoiset pelit innostavat, kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Vampyr on alunperin vuonna 2018 ilmestynyt toimintaroolipeli. Pelin taustalla on ranskalainen Dontnod Entertainment -joka kehitti myös maineikkaan Life Is Strange -pelin. Vampyr piti alunperin ilmestyä jo vuonna 2017, mutta myöhästyi teknisten ongelmien vuoksi. Viimeistely jäi kuitenkin eittämättä hieman kesken, sillä lopullinen julkaisu kärsi edelleen teknisistä vaikeuksista. Nintendo Switch -konsolille peli ilmestyi lokakuussa 2019 ja käännöksestä vastasi Saber Interactive, joka teki onnistuneet käännökset myös The Witcher 3 ja Call of Cthulhu -peleistä.

Vampyr -peli sijoittuu Lontooseen ja ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, jolloin Espanjantauti ravisutti maailmaa. Pelin päähahmo Jonathan Reid on lääkäri ja aloitteleva vampyyri. Reidin vannoma lääkärinvala ja juuri herännyt verenhimo aiheuttavat mielenkiintoisen dilemman ja on ehkä pelin hienoimpia puolia. Tarinallisesti peli koukuttaa ja jaksaa ylläpitää mielenkiinnon. Myös sivutehtäviä on mukava suorittaa eivätkä ne tunnu liian pakkopullalta. Avoimehko pelimaailma on toteutettu hyvin ja synkkä Lontoo luo otollisen tunnelman tukemaan tarinaa.

Pelihahmojen kanssa keskustelessa saa tietää kaikkea tarpeellista potentiaalisista uhreista ja muustakin tärkeästä.
Pelihahmojen kanssa keskustelessa saa tietää kaikkea tarpeellista potentiaalisista uhreista ja muustakin tärkeästä.

Pelissä ei suotta surutta kannata lähteä valuttamaan verta, vaan päähahmon ammatin luoman “hidasteen” myötä tulee selvittää kuka olisi soveltuvin uhriksi, tarpeeksi paha ihminen kenties. Pelissä vastaan tulevia hahmoja haastatellessa paljastuu lisätietoja potentiaalisista uhreista. Jokaisella tehdyllä valinnalla on merkitys ja voi vaikuttaa miten peli etenee jatkossa. Vaikka pelissä on hyvä automaattitallennus ja peli tallentaa aina kun käyt nukkumassa piilopaikassasi, olisi erillinen tallennusmahdollisuus toivottavaa.

Valittavana on erilaisia taitoja ja ominaisuuksia riippuen millaista pelityyliä haluaa noudattaa.
Valittavana on erilaisia taitoja ja ominaisuuksia riippuen millaista pelityyliä haluaa noudattaa.

Taistelumekaniikka on verrattavissa Dark Souls, Blooborne ja The Witcher 3 -peleihin. Lähitaistelussa Reidin käytössä yksikätisiä miekkoja, puukkoja ja vaarnoja sekä kahden käden aseita kuten viikate. Kauempaa vihollisia pääsee taltuttamaan pistooleiden ja haulikoiden avulla sekä erilaisia taitoja käyttäen. Luonnollisesti vastustajien verta pääsee imemään, joka puolestaan palauttaa päähahmon elinvoimaa. Vampyr on myös yksi niistä harvoista peleistä, jota voi edetä tappamatta vihollisia, lukuunottamatta loppuvastustajia. Hallintaruudut jättävät toivomisen varaa ja vaativat hieman syvempää perehtymistä. Perusvastustajat kaatuvat suhteellisen helposti, mutta useamman kanssa voi päätyä vaikeuksiin. Loppuvastustajien haastavuus vaihtelee myös erittäin paljon ja saa välillä hiukset harvenemaan.

Vampyr on parhaillaan saatavilla Nintendo Switch -konsolin lisäksi Xbox One ja Playstation 4 -konsoleille, sekä PC:lle.

Witchfiren tekijä tiivistää Epicin ongelman: Steam on yhteisö, Epic vain kauppa Kommentit pois päältä artikkelissa Witchfiren tekijä tiivistää Epicin ongelman: Steam on yhteisö, Epic vain kauppa

Witchfire-pelin luova johtaja Adrian Chmielarz kiteyttää Epic Games Storen suurimman ongelman ytimekkäästi: Epic on pelkkä kauppa, Steam taas kokonainen yhteisö. Vaikka PC-pelaaminen tunnetaan vapaudestaan, monet pelaajat suhtautuvat digikauppoihin lähes heimohenkisesti ja Valven Steam on monille selkeä koti.

Painkillerista ja The Vanishing of Ethan Carterista tunnetun Chmielarzin Witchfire aloitti taipaleensa Epic Games Storen määräaikaisena yksinoikeutena. Ratkaisu oli studion selviytymisen kannalta kriittinen. Epicin rahoitus auttoi pitämään kehittäjät itsenäisinä aikana, jolloin rahat olivat loppumassa. Samalla peli sai rauhassa kehittyä pienemmälle yleisölle ennen Steam-julkaisua.

Chmielarzin mukaan järjestely hyödytti kaikkia osapuolia. Epic sai vuoden yksinoikeuden, studio sai aikaa ja resursseja, ja Steam-pelaajat saivat lopulta valmiimman ja hiotumman pelin. Tulokset puhuvat puolestaan, sillä Witchfire on myynyt jo yli 500 000 kappaletta, ja Steamissä peliä odottaa yli 1,6 miljoonaa toivelistalle lisännyttä pelaajaa.

Silti Chmielarz ymmärtää täysin, miksi moni karttaa Epic Games Storea. Hänen mukaansa EGS:ssä ei ole muuta tekemistä kuin ostaa. Puuttuvat arvostelut, foorumit ja yhteisötoiminnot tekevät kaupasta kylmän ja etäisen, kun taas Steam tarjoaa oppaita, keskusteluja, työpajoja, taidetta ja jatkuvasti uusia ominaisuuksia. Steam ei ole vain kauppa, vaan paikka, johon pelaajat kiintyvät.

Kun Steam päivittyy viikoittain uusilla toiminnoilla ja Epic lisää perusominaisuuksia, kuten lahjoittamisen, vasta vuosikymmenten viiveellä, ero kasvaa entisestään. Witchfire saattoi selvitä Epicin ansiosta, mutta kuten Chmielarz vihjaa, sydämensä se löysi Steamistä.

Talvinen pesänrakentelu parhaimmillaan – arvostelussa Winter Burrow Kommentit pois päältä artikkelissa Talvinen pesänrakentelu parhaimmillaan – arvostelussa Winter Burrow

Olen viettänyt vuosia selviytymispelejä pelaten, kaatanut valtavia puita, rakentanut linnoituksia ja taistellut zombeja vastaan, mutta harvoin mikään on saanut minut tuntemaan samanlaista lempeää rauhaa kuin Winter Burrow. Ensikosketukseni tähän indiehelmeen PC:llä oli kuin astuisi vanhaan, rakkaaseen satukirjaan: hiiri palaa lapsuutensa kotiin, joka on nyt rapistunut ja kylmän talven vaivaama. Pine Creek Gamesin kehittämä ja Noodlecake Studiosin julkaisema Winter Burrow on marraskuun puolivälissä PC:lle, Xbox:ille ja Nintendo Switchille tupsahtanut selviytymisseikkailu, joka saa paatuneimmankin selviytymispelien veteraanin pehmenemään tai ainakin hamuamaan lämpimämpää neulepaitaa.

Ensituntuma – Söpöyttä ja pientä selkäpiin karmintaa

Pelin avaaminen tuntui heti kotoisalta. Kontrolleri tai näppäimistö pelaa hyvin, ja ensimmäiset minuutit kuluivat lumisia polkuja tutkien ja materiaaleja keräten. Heti kättelyssä huomasin, että selviytymismekaniikka on toteutettu harvinaisen pelaajaystävällisesti. Rakennusprojektien seuraaminen on tehty helpoksi: voit suoraan nähdä, mitä tarvikkeita seuraavaan projektiin tarvitaan. Se on kuin Ikean ohje, mutta ilman niitä ylimääräisiä ruuveja, jotka jäävät aina pöydälle pyörimään. Vaikka pieniä kauhuviittauksia löytyy, ne eivät häiritse rauhallista tunnelmaa, vaan lisäävät pienen jännityksen ripauksen, näitä ovat jatkuva yksinäisyys ja ankarat selviytymiselementit, kuten nälkä, kylmyys ja ötökät. Kaikki tuntuu toimivan juuri niin kuin pitääkin, eikä bugien kanssa tarvinnut tapella.

Sisältö ja pelattavuus – Tassut kylminä ja vatsa kurnien

Tarina kuljettaa sinua vanhempiesi menehtymisestä lapsuuden kodin entisöintiin. Pelin ydin on hiiren arjen selviytymisen seuraamisessa: keräät resursseja, neulot lämpimiä vaatteita, kokkaat ja tapaat metsän eläimiä. Peli ei kuitenkaan ole vain pelkkää piirakan leivontaa ja neulomista, vaikka niitäkin riittää. Pelaajana joutuu jatkuvasti silmäilemään nälkä- ja kylmyysmittareita. Jos viivyt lumituiskussa liian pitkään ilman kunnon neulepaitaa, alkaa terveys hupenemaan nopeammin kuin juusto hiirijuhlissa. Onneksi erilaiset kokkaukset antavat tehosteita ja neulominen tarjoaa suojaa, joten kyse on enemmänkin lempeästä sopeutumisesta kuin stressaavasta taistelusta kelloa vastaan, vaikka luminen maailma olisi ankara. Paikallisten tapaaminen ja resurssien hamstraaminen pelissä on meditatiivista puuhaa, joka imee mukanaan tuntikausiksi.

Grafiikat – Kuin kuvituskirjan sivulta

Visuaalisesti Winter Burrow on puhdasta sielun ravintoa. Pehmeät, käsinpiirretyt kuvat ja pyöreät muodot tuovat mieleen satukirjan kuvituksen. Talvinen metsä näyttää kutsuvalta, yksityiskohtaiselta ja elävältä. Lumimaiset maisemat ja puiden varjot lisäävät tunnelmaa, mutta eivät tee maailmasta uhkaavaa. Kaikki sopii täydellisesti pelin lempeään ja nostalgiseen tunnelmaan. On hienoa nähdä, että joku on jaksanut panostaa jopa siihen, miten pikkuruiset jäljet jäävät lumeen kulkiessasi. Se on pieni yksityiskohta, mutta juuri ne tekevät tästä maailmasta niin uskottavan.

Ääni – Korvia hivelevää hiljaisuutta

Äänimaailma Winter Burrown suuri valtti, se on meditatiivinen ja rauhoittava. Musiikki ei hypi silmille, koskaan häiritse tai peitä muita ääniä alleen. Lumen narske tassujen alla, oksien rasahtelu ja hiiren pienet äännähdykset kuulostavat luonnollisilta ja tekevät maailmasta elävän. Taustalla humiseva tuuli ja lumen vaimea suhina luovat turvallisen hiljaisuuden, joka täydentää pelin rauhallista tempoa. Äänet tukevat täydellisesti sitä tunnetta, että selviytyminen on lempeää sopeutumista kylmään maailmaan, ei stressaavaa taistelua.

Kartaton hiiri ja rajalliset taskut

Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää auringonpaistetta ja auringonkukansiemeniä. Suurin turhautumiseni iski navigoinnissa, sillä pelissä ei ole karttaa, ei edes minimappia. Löysin itseni useammin kuin kerran pyörimästä saman kuusen ympärillä miettien, mihin suuntaan se koti oikein jäi.

Myös tavaraluettelon eli inventoryn rajallisuus aiheuttaa harmaita hapsia. Resursseja olisi kerättäväksi vaikka kuinka, mutta taskuihin mahtuu vain murto-osa. Tämä johtaa jatkuvaan edestakaiseen ravaamiseen, mikä alkaa loppupuolella hieman puuduttaa. Lisäksi peli on suhteellisen lyhyt n. 10 tuntia, eikä se tarjoa juurikaan syitä pelata tarinaa uudestaan läpi, kun koti on kerran saatu kuntoon.

Yhteenveto

Winter Burrow on peli, johon uppoutuu helposti useammaksi tunniksi. Se tarjoaa rauhallisen, ohjaavan ja lempeän pelikokemuksen, joka tuntuu sekä palkitsevalta että lohdulliselta. Se on edullinen (19€) ja tunnelmallinen paketti, joka sopii täydellisesti pimeisiin talvi-iltoihin, varsinkin kun voit ottaa ystävän mukaan paikalliseen co-opiin. Jos hämähäkit ahdistavat, pelistä löytyy kiitettävästi araknefobia-tila, jolla voit korvata kahdeksanjalkaiset häiriköt vähemmän pelottavilla (kuten kovakuoriaisilla) tai poistaa ne kokonaan. Lyhyydestään, rajallisesta varastotilasta ja navigointihaasteistaan huolimatta se ei merkittävästi heikennä nautintoa, vaan on sydämellinen kokemus, joka muistuttaa meitä kodin tärkeydestä.

9 / 10
Hyvää: + Suloinen ja satumainen graafinen tyyli. + Todella rentouttava ja meditatiivinen äänimaailma. + Pelaajaystävällinen rakennusjärjestelmä. + Helppokäyttöiset kontrollit + Local co-op mahdollisuus. + Edullinen hinta. Huonoa: - Kartan puuttuminen hankaloittaa navigointia. - Tavaratila on aivan liian pieni suhteessa resurssien määrään. - Pelissä ei uudelleen pelattavuus arvoa. Yhteenveto: Winter Burrow on peli, johon uppoutuu helposti useammaksi tunniksi. Se tarjoaa rauhallisen, ohjaavan ja lempeän pelikokemuksen, joka tuntuu sekä palkitsevalta että lohdulliselta. Se on edullinen (19€) ja tunnelmallinen paketti, joka sopii täydellisesti pimeisiin talvi-iltoihin, varsinkin kun voit ottaa ystävän mukaan paikalliseen co-opiin. Jos hämähäkit ahdistavat, pelistä löytyy kiitettävästi araknefobia-tila, jolla voit korvata kahdeksanjalkaiset häiriköt vähemmän pelottavilla (kuten kovakuoriaisilla) tai poistaa ne kokonaan. Lyhyydestään, rajallisesta varastotilasta ja navigointihaasteistaan huolimatta se ei merkittävästi heikennä nautintoa, vaan on sydämellinen kokemus, joka muistuttaa meitä kodin tärkeydestä.