Pelit

Tarinallisesti toimivaa, teknisesti ei niinkään – Vampyr Nintendo Switchillä Kommentit pois päältä artikkelissa Tarinallisesti toimivaa, teknisesti ei niinkään – Vampyr Nintendo Switchillä

Vampyr

Vampyr (Nintendo Switch)

6.5 / 10
Hyvää Pelin tarina vetää mukaansa ja verenhimon hillitseminen on mielenkiintoinen pelielementti. Synkkä ja aiheeseen sopiva tunnelma kiehtoo ja avoimehko pelimaailma koukuttaa sitä tutkimaan. Huonoa Tekniset ongelmat lannistavat ja välillä eteneminen keskeytyy kun ohjattavuus ei aivan vastaa sitä mihin on tällaisille peleille tottunut. Lyhyesti Vampyr on valikoituneen maun peli. Aiheesta kiinnostuneet varmasti uppoutuvat sen syövereihin ja mikäli tarinavetoiset pelit innostavat, kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Vampyr on alunperin vuonna 2018 ilmestynyt toimintaroolipeli. Pelin taustalla on ranskalainen Dontnod Entertainment -joka kehitti myös maineikkaan Life Is Strange -pelin. Vampyr piti alunperin ilmestyä jo vuonna 2017, mutta myöhästyi teknisten ongelmien vuoksi. Viimeistely jäi kuitenkin eittämättä hieman kesken, sillä lopullinen julkaisu kärsi edelleen teknisistä vaikeuksista. Nintendo Switch -konsolille peli ilmestyi lokakuussa 2019 ja käännöksestä vastasi Saber Interactive, joka teki onnistuneet käännökset myös The Witcher 3 ja Call of Cthulhu -peleistä.

Vampyr -peli sijoittuu Lontooseen ja ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, jolloin Espanjantauti ravisutti maailmaa. Pelin päähahmo Jonathan Reid on lääkäri ja aloitteleva vampyyri. Reidin vannoma lääkärinvala ja juuri herännyt verenhimo aiheuttavat mielenkiintoisen dilemman ja on ehkä pelin hienoimpia puolia. Tarinallisesti peli koukuttaa ja jaksaa ylläpitää mielenkiinnon. Myös sivutehtäviä on mukava suorittaa eivätkä ne tunnu liian pakkopullalta. Avoimehko pelimaailma on toteutettu hyvin ja synkkä Lontoo luo otollisen tunnelman tukemaan tarinaa.

Pelihahmojen kanssa keskustelessa saa tietää kaikkea tarpeellista potentiaalisista uhreista ja muustakin tärkeästä.
Pelihahmojen kanssa keskustelessa saa tietää kaikkea tarpeellista potentiaalisista uhreista ja muustakin tärkeästä.

Pelissä ei suotta surutta kannata lähteä valuttamaan verta, vaan päähahmon ammatin luoman “hidasteen” myötä tulee selvittää kuka olisi soveltuvin uhriksi, tarpeeksi paha ihminen kenties. Pelissä vastaan tulevia hahmoja haastatellessa paljastuu lisätietoja potentiaalisista uhreista. Jokaisella tehdyllä valinnalla on merkitys ja voi vaikuttaa miten peli etenee jatkossa. Vaikka pelissä on hyvä automaattitallennus ja peli tallentaa aina kun käyt nukkumassa piilopaikassasi, olisi erillinen tallennusmahdollisuus toivottavaa.

Valittavana on erilaisia taitoja ja ominaisuuksia riippuen millaista pelityyliä haluaa noudattaa.
Valittavana on erilaisia taitoja ja ominaisuuksia riippuen millaista pelityyliä haluaa noudattaa.

Taistelumekaniikka on verrattavissa , Blooborne ja -peleihin. Lähitaistelussa Reidin käytössä yksikätisiä miekkoja, puukkoja ja vaarnoja sekä kahden käden aseita kuten viikate. Kauempaa vihollisia pääsee taltuttamaan pistooleiden ja haulikoiden avulla sekä erilaisia taitoja käyttäen. Luonnollisesti vastustajien verta pääsee imemään, joka puolestaan palauttaa päähahmon elinvoimaa. on myös yksi niistä harvoista peleistä, jota voi edetä tappamatta vihollisia, lukuunottamatta loppuvastustajia. Hallintaruudut jättävät toivomisen varaa ja vaativat hieman syvempää perehtymistä. Perusvastustajat kaatuvat suhteellisen helposti, mutta useamman kanssa voi päätyä vaikeuksiin. Loppuvastustajien haastavuus vaihtelee myös erittäin paljon ja saa välillä hiukset harvenemaan.

Vampyr on parhaillaan saatavilla Nintendo -konsolin lisäksi ja -konsoleille, sekä :lle.

The Witcher 3: Wild Hunt saa kolmannen suuren lisäosan nimeltä Songs of the Past Kommentit pois päältä artikkelissa The Witcher 3: Wild Hunt saa kolmannen suuren lisäosan nimeltä Songs of the Past

Melkein kymmenen vuotta vanha : Wild Hunt ei näytä suostuvan eläköitymään. ilmoitti yllättäen, että peli saa vuonna 2027 täysin uuden kolmannen lisäosan nimeltä .

Uudessa lisäosassa pelaajat palaavat jälleen legendaarisen hirviönmetsästäjän Geralt of Rivian saappaisiin täysin uudessa tarinassa. Tarkempia juoniyksityiskohtia ei vielä paljastettu, mutta lisätietoja luvataan loppukesälle 2026. Tällä hetkellä tiedetään ainakin se, että lisäosa julkaistaan :lle, 5:lle ja Series X|S:lle.

Projektia ei tehdä yksin, sillä mukana kehityksessä on myös , jonka riveissä työskentelee useita alkuperäisen Witcher 3:n veteraaneja. Tämä on monille faneille hyvä merkki, sillä odotukset ovat luonnollisesti korkealla. Kun peliä on pidetty jo vuosia yhtenä kaikkien aikojen parhaista roolipeleistä, uuden lisäosan pitää olla jotain muutakin kuin “Geralt käy taas hakemassa kattilan kylän mummolle”.

The Witcher 3 julkaistiin alun perin vuonna 2015, ja sen suosio on ollut lähes poikkeuksellista. Peliä on myyty yli 60 miljoonaa kappaletta, ja se on kerännyt satoja Vuoden peli -palkintoja. Harva peli saa uutta suurta sisältöä näin pitkän ajan jälkeen, joten Songs of the Past on monella tavalla poikkeuksellinen paluu vanhaan mutta erittäin rakastettuun fantasiamaailmaan.

Uusi moninpelikauhu Hands Over tekee seurapeleistä hengenvaarallisia Kommentit pois päältä artikkelissa Uusi moninpelikauhu Hands Over tekee seurapeleistä hengenvaarallisia

on uusi :lle kehitteillä oleva moninpelikauhupeli, joka ottaa tutut lapsuuden leikit ja muuttaa ne hermoja raastaviksi selviytymishaasteiksi. Pelin taustalla on studio , ja konsepti nojaa yksinkertaiseen ideaan, jossa säännöt ovat helppoja, mutta paine tekee jokaisesta vuorosta vaarallisen.

Pelin ytimessä on sarja minipelejä, joissa pelaajat joutuvat esimerkiksi testaamaan onneaan mekaanisen “leuan” kanssa, muistamaan sekvenssejä tai reagoimaan tilanteisiin, joissa virhe voi tarkoittaa välitöntä tappiota. Ajatus on sama kuin lapsuuden seurapeleissä, mutta nyt katsojat ja vastustajat odottavat, että mokaat.

Varsinaista kaaosta lisäävät “influence cardit”, joilla pelaajat voivat muuttaa pelin kulkua, kuten sabotoida toisia, suojella itseään tai rakentaa ansakomboja. Tilanne voi kääntyä hetkessä ja turvalliselta näyttävä siirto voi muuttua katastrofiksi, jos joku on ehtinyt suunnitella ansan etukäteen.

Pelin suunnittelija Grigory kuvailee ideaa yksinkertaisesti: pelissä on tavoitteena on tehdä tutusta epämukavaa. Pelaaja tunnistaa pelit heti, mutta huomaa nopeasti jännittävänsä omaa vuoroaan enemmän kuin olisi hyväksi.

Kun “duck, duck, DEAD” -henkinen kaaos yhdistyy pelaajien väliseen psykologiseen peliin, lopputulos vaikuttaa olevan jotain, jossa nauru ja paniikki kulkevat käsikädessä aivan kuten parhaissa seurapeleissä, mutta huomattavasti vähemmällä turvallisuuden tunteella.