Arvostelussa The Sinking City Kommentit pois päältä artikkelissa Arvostelussa The Sinking City

The Sinking City

Nintendo Switch, Pc, Xbox One, PlayStation 4

7 / 10
Hyvää H.p.Lovecraft fiilis. Maailmanrakennus. Esoterisuus. Hahmot. Huonoa Ampuminen. Survivalismi. Retrocognitio efekti. Se että yksi vihje on hukassa tunnin ja pyörit kuin hullu pyöreässä huoneessa etsien nurkkaa. Yleisesti The Sinking City yhdistää Sherlock Holmesin ja Call of Cthulhun melko kivuttomasti. Sanoinkuvailematonta kauhua on vaikea tuoda valkokankaalle, saati interaktiiviseen peliin. Pienellä hionnalla ja päivityksillä tästä tulee pitkäkestoinen peli niille jotka tahtovat sukeltaa sakeisiin vesiin, muille se voi olla pitkästyttävä pulahdus rätäkössä.

Suuret muinaiset voimat muovaavat aikaa, avaruutta ja itse todellisuutta. Näyt jotka eivät koskaan päästä sielusta irti, kerran otettuaan otteen, raapivat raivokkaasti aivokuorta. Kaupunki joka on puoliksi hukkunut, toimii kuin majakka, houkutellen ihmisiä jotka ovat katsoneet ikuisuuden verhon taakse ja jääneet eloon irvokkaina ihmisraunioina. Ph’nglui mglw’nafh Cthulhu R’lyeh wgah’nagl fhtagn.

http://https://youtu.be/y1yJE0UmU_c

Oakmont, Massachusetts. Saavut kaupunkiin, joka on täynnä kalamiehiä, apinamiehiä, kultisteja ja sanoinkuvailemattomien voimien veistämiä tappokoneita. Viime aikoina on suuri joukko ihmisiä kadonnut ja päätynyt viimeiselle matkalle tähän salaperäiseen suurkaupunkiin. Ainoa yhdistävä tekijä on pahat unet ja hallusinaatiot. Oakmont on muuttunut, vesi on ottanut vallan kaupungista, eristänyt tämän mantereesta ja kaupunginosat toisistaan. Kaupunki on realistinen kuvaus aikakauden kaavoituksesta, jokainen katu on nimetty ja omalaatuinen. Lähiöt heijastavat mahtavasti sitä ihmisryhmää ketä kadulla kulkee, teollisella alueella on säälittäviä työläisiä, kun ylhäiset astelevat vain hienoimmissa ja turvallisimmissa paikoissa. Kaupunki on suuri osa peliä ja siinä kuvastuu studion näkemys, miten pelaajaa tahdotaan ohjata juonellisesti.

Frogwares käyttää The Sinking Cityssä sitä minkä monet studiot ovat jättäneet pois, pelaajan omia aivoja. Sinä olet vastuussa kartan merkkien laitosta ja niiden oikeasta paikasta, karttaan tulee hyvin vähän automaattisia ilmoituksia. Katujen nimet tulee tutuiksi ja paperikartta olisi todella kätevä välillä. Kun ei ole mitään gps-härpäkettä tai valoviivaa maassa mitä seurata, tulee kaupunkia ja matkaa seuraavaan kohteeseen arvostettua. Sisätilat ovat myös temaattisesti kiinnostavia, taloista voi löytää muinaisten jumalten alttareita tai salattuja tekstejä, joiden kirjoittaja on ottanut eron omasta mielenterveydestään. Matkat olisivat vielä arvostetumpia, jos niillä tapahtuisi jotain, en kuitenkaan halua Assassin’s Creedin minipelien täyttämää kaupunkia vaan joitain pieniä elämän pilkahduksia. Nykyisillään kaduilla kulkee ihmisiä mutta he ovat lähinnä sekarenderöityjä mallinukkeja ja vain puherooleissa olevilla hahmoilla esiintyy jotain muuta kuin kulkureitti.

Jumalten pinokkio eli protagonistimme on vanha merikarhu, joka on kokenut ensimmäisen maailmansodan kauhut. Hän kokee suuria psykedeelisiä episodeja, osat ovat kauhua joka rapauttaa miehen polvilleen, toiset taas auttavat häntä näkemään asiat jotka ovat jo tapahtuneet tai ovat salattuja muilta. Charles W. Reed on Bostonilainen etsivä jokaisesta pulp sarjakuvasta, hän on Dr. Jones, Sherlock Holmes ja Ms. Marble samassa paketissa. Onneksi hän on vain se linssi, jonka kautta katsomme tarinaa ja rakennamme sitä. Muut hahmot ovat mielenkiintoisia ja yhtä outoja kuin maailma jossa he elävät. Kaupungin yksi sosiaalisista pilareista on hyvin kädellisiä serkkujamme muistuttava Robert Throgmorton. Hänen palveluksessaan pääsemme ensimmäiseksi kiinni Oakmontin historiaan ja likaisiin riitoihin. Apinamiehet eivät siedä kaupunkiin muuttanutta pohjasakkaa joka olemuksellaan kuvottaa kaikkia, paitsi heitä joilla on outo käsitys merenneidoista. Innsmouthin kodittomat sammakkomiehet kantavat kaunaa ja surevat menetettyä kaupunkiaan, jonka perinteet ja jumalat elävät iäti.

Rikokset selvitetään mukavalla yhdistyspelillä. Johtolankoja saa, kun nuuskii tarpeeksi ahkerasti rikospaikkaa ja sieltä löytyneitä tavaroita. Joskus niiden löytämiseen tarvitaan yliluonnollisia kykyjä, aikaa ja kekseliäisyyttä. Kun saat tehtävän alussa pienen tiedonjyvän, on sinun kunnon dekkarina selvitettävä, mihin menet ja mitä sieltä haet. Joskus tie näyttää itsensä selvästi mutta joskus oikeiden paikkojen löytäminen oikeassa järjestyksessä on yhtä vaikeaa kuin kuolemattoman jumalan kukistaminen. Kun oikea paikka löytyy, on peli yksinkertainen, mutta siellä odottavat oliot ovatkin eri asia.

Vastaan valitsemallasi tiellä tulee eittämättä sekalainen seurakunta erilaisia tuonpuoleisen maailman asukkaita. Toiset ovat nopeita kaljukanoja, kun toiset ovat happoa kirurgintarkasti sylkeviä humanoideja, kaikki kuitenkin erittäin tappavia. Joskus eteesi saattaa tupsahtaa myös rekan kokoisia lihahirviöitä. Käytössäsi on pieni arsenaali erilaisia tulikeppejä ja paukkurautoja. Koska kyseessä on nykyaikainen peli, pitää tähänkin laittaa ripaus survivalismia. Kaikki mitä käytät, on itse tehtävä, noukittava maasta tai palkintona tehtävästä. Sipulireppusi on rajattu melko hyvin ja lisää tilaa saa kuluttamalla kokemuspisteitä. Aseella sohiminen on toteutettu melko mitäänsanomattomasti, tulee mieleen La Noire. 

Graafisesti The Sinking City ei ole mikään huippu mutta ei riko silmiäkään rumuudellaan. Ilmassa leijuu aina eri väriset kalvot jotka kuvastavat vaihtuvaa miasmaa joka täyttää ilman. Kasvoanimaatiot ovat hieman vanhahkoja mutta ei vie pelaajalta toden tuntua sosiaalisessa kanssakäynnissä. Charlesin käytössä on retro-cognition tila, se näyttää mitä paikalla on tapahtunut. Silloin värimaailma muuttuu siniseksi tai lilaksi ja grafiikka muuttuu mössöksi. Mieleen tulee windowsin blue screen, eikä yliaistillinen havaintotola. Harmillisesti juuri nämä muuttuneet tilat olisi pitänyt tehdä viimeisen päälle, jotta esoteeriset fiilikset olisi päässyt valloilleen rikospaikalla.

Vaikka suurin H.P.Lovecreft buumi on mennyt ohi, tulee ulos vielä varsin messeviä kulttuurituotteita, jotka eivät käytä mythosta vain mausteena, vaan tukirankoina jonka varaan juoni ja maailma on rakennettu. The Sinking City on peli joka saa kaikkien esoterisen kauhun fanien suut hymyyn. The Sinking City yhdistää Sherlock Holmesin ja Call of Cthulhun melko kivuttomasti. Sanoinkuvailematonta kauhua joka pistää näkijänsä kuperkeikkatehtaaseen loppuiäksi on vaikea tuoda valkokankaalle, saati interaktiiviseen peliin. Dekkarointi on hidasta ja tekemistä on paljon niille jotka tahtovat sitä hakea. Kirjoitus on hyvin makaaberiä settiä ja sitä on tuotettu peliin runsain määrin. Pienellä hionnalla ja päivityksillä tästä tulee pitkäkestoinen peli niille jotka tahtovat sukeltaa sakeisiin vesiin, muille se voi olla pitkästyttävä pulahdus rätäkössä.

 

Jyri Astokari

Esoteric order of the sunken pineapple

 

Assassin’s Creed Mirage saa ilmaisen lisäosan Kommentit pois päältä artikkelissa Assassin’s Creed Mirage saa ilmaisen lisäosan

Ubisoft hemmottelee pelaajia marraskuussa, kun Assassin’s Creed Mirage saa maksuttoman Valley of Memory -lisäosan. Uusi tarinalaajennus julkaistaan 18. marraskuuta ja tarjoaa noin kuusi tuntia tuoretta seikkailtavaa.

Lisäosa sijoittuu 800-luvun AlUlaan, jossa päähenkilö Basim saa kuulla huhuja isänsä mahdollisesta hengissä selviämisestä. Pelaajan edessä on uusi kartta täynnä tutkittavaa, muinainen kaupunki, vaikuttavat linnoitukset ja Hegran nekropoli houkuttelevat tutkimusretkelle, mutta tietenkin rosvojoukon varjo lankeaa alueen ylle.

Mukana on myös paranneltua parkouria, uusia taitoja ja erikoishaasteita, joiden avulla pelin tarina saa entistä enemmän syvyyttä. Assassin’s Creedille tuttu hiippailu, salamurhat ja yllätykselliset juonenkäänteet eivät ole kadonneet mihinkään – päinvastoin, niitä on tarjolla lisää ja täysin ilmaiseksi.

Valley of Memory julkaistaan kaikille pelin alustoille, joten olitpa sitten Xboxilla, PlayStationilla, PC:llä tai mobiilissa, Basimin seuraava luku odottaa vain yhtä latausta. Ubisoft näyttää jälleen, että ikivanhoista valtakunnista löytyy vielä runsaasti uusia tarinoita kerrottavaksi.

Ubisoft ja Tencent perustavat Vantage Studiosin – vastuulle jättisarjoja Assassin’s Creedistä Far Cryhin Kommentit pois päältä artikkelissa Ubisoft ja Tencent perustavat Vantage Studiosin – vastuulle jättisarjoja Assassin’s Creedistä Far Cryhin

Ubisoft ja kiinalainen pelijätti Tencent ovat virallistaneet uuden yhteisyrityksen, joka kantaa nimeä Vantage Studios. Vastaperustettu studio ottaa vastuulleen useita Ubisoftin tunnetuimpia pelisarjoja, kuten Assassin’s Creed, Far Cry ja Rainbow Six.

Vantage Studios aloittaa toimintansa 2 300 työntekijän voimin, koostuen useista Ubisoftin kehitystiimeistä Montrealista, Sherbrookesta, Saguenaysta, Sofiasta ja Barcelonasta. Studiota johtavat Christophe Derennes ja Charlie Guillemot. Uuden yksikön on tarkoitus toimia hajautetummalla mallilla, jossa tiimeillä on enemmän päätösvaltaa omista projekteistaan, näin niiden uskotaan pystyvän reagoimaan nopeammin alan muutoksiin ja pelaajien odotuksiin.

Tencent omistaa uudesta yhtiöstä 25 prosenttia ja toimii neuvonantajana, mutta luovat ja liiketoiminnalliset päätökset jäävät edelleen Ubisoftin johdolle. Ubisoftin tavoitteena on lisätä kehittäjien luovaa vapautta ja vauhdittaa suurten sarjojensa uudistumista, mikä on ollut yhtiölle haastavaa viime vuosina.

Uudistus on merkittävä, sillä Ubisoft työllistää noin 20 000 ihmistä maailmanlaajuisesti. Vielä ei tiedetä, miten loput ~17 000 työntekijää sovitetaan yhtiön uuteen, hajautetumpaan toimintamalliin. Vantage Studiosin perustaminen kuitenkin alleviivaa sitä, että Ubisoft hakee isoa suunnanmuutosta ja tekee sen yhteistyössä maailman suurimman pelialan sijoittajan kanssa.