Arvostelut, Pelit

Arvostelussa The Sinking City Kommentit pois päältä artikkelissa Arvostelussa The Sinking City

The Sinking City

Nintendo Switch, Pc, Xbox One, PlayStation 4

7 / 10
Hyvää H.p.Lovecraft fiilis. Maailmanrakennus. Esoterisuus. Hahmot. Huonoa Ampuminen. Survivalismi. Retrocognitio efekti. Se että yksi vihje on hukassa tunnin ja pyörit kuin hullu pyöreässä huoneessa etsien nurkkaa. Yleisesti The Sinking City yhdistää Sherlock Holmesin ja Call of Cthulhun melko kivuttomasti. Sanoinkuvailematonta kauhua on vaikea tuoda valkokankaalle, saati interaktiiviseen peliin. Pienellä hionnalla ja päivityksillä tästä tulee pitkäkestoinen peli niille jotka tahtovat sukeltaa sakeisiin vesiin, muille se voi olla pitkästyttävä pulahdus rätäkössä.

Suuret muinaiset voimat muovaavat aikaa, avaruutta ja itse todellisuutta. Näyt jotka eivät koskaan päästä sielusta irti, kerran otettuaan otteen, raapivat raivokkaasti aivokuorta. Kaupunki joka on puoliksi hukkunut, toimii kuin majakka, houkutellen ihmisiä jotka ovat katsoneet ikuisuuden verhon taakse ja jääneet eloon irvokkaina ihmisraunioina. Ph'nglui mglw'nafh Cthulhu R'lyeh wgah'nagl fhtagn.

http://https://youtu.be/y1yJE0UmU_c

Oakmont, Massachusetts. Saavut kaupunkiin, joka on täynnä kalamiehiä, apinamiehiä, kultisteja ja sanoinkuvailemattomien voimien veistämiä tappokoneita. Viime aikoina on suuri joukko ihmisiä kadonnut ja päätynyt viimeiselle matkalle tähän salaperäiseen suurkaupunkiin. Ainoa yhdistävä tekijä on pahat unet ja hallusinaatiot. Oakmont on muuttunut, vesi on ottanut vallan kaupungista, eristänyt tämän mantereesta ja kaupunginosat toisistaan. Kaupunki on realistinen kuvaus aikakauden kaavoituksesta, jokainen katu on nimetty ja omalaatuinen. Lähiöt heijastavat mahtavasti sitä ihmisryhmää ketä kadulla kulkee, teollisella alueella on säälittäviä työläisiä, kun ylhäiset astelevat vain hienoimmissa ja turvallisimmissa paikoissa. Kaupunki on suuri osa peliä ja siinä kuvastuu studion näkemys, miten pelaajaa tahdotaan ohjata juonellisesti.

käyttää The Sinking Cityssä sitä minkä monet studiot ovat jättäneet pois, pelaajan omia aivoja. Sinä olet vastuussa kartan merkkien laitosta ja niiden oikeasta paikasta, karttaan tulee hyvin vähän automaattisia ilmoituksia. Katujen nimet tulee tutuiksi ja paperikartta olisi todella kätevä välillä. Kun ei ole mitään gps-härpäkettä tai valoviivaa maassa mitä seurata, tulee kaupunkia ja matkaa seuraavaan kohteeseen arvostettua. Sisätilat ovat myös temaattisesti kiinnostavia, taloista voi löytää muinaisten jumalten alttareita tai salattuja tekstejä, joiden kirjoittaja on ottanut eron omasta mielenterveydestään. Matkat olisivat vielä arvostetumpia, jos niillä tapahtuisi jotain, en kuitenkaan halua Assassin's Creedin minipelien täyttämää kaupunkia vaan joitain pieniä elämän pilkahduksia. Nykyisillään kaduilla kulkee ihmisiä mutta he ovat lähinnä sekarenderöityjä mallinukkeja ja vain puherooleissa olevilla hahmoilla esiintyy jotain muuta kuin kulkureitti.

Jumalten pinokkio eli protagonistimme on vanha merikarhu, joka on kokenut ensimmäisen maailmansodan kauhut. Hän kokee suuria psykedeelisiä episodeja, osat ovat kauhua joka rapauttaa miehen polvilleen, toiset taas auttavat häntä näkemään asiat jotka ovat jo tapahtuneet tai ovat salattuja muilta. Charles W. Reed on Bostonilainen etsivä jokaisesta pulp sarjakuvasta, hän on Dr. Jones, Sherlock Holmes ja Ms. Marble samassa paketissa. Onneksi hän on vain se linssi, jonka kautta katsomme tarinaa ja rakennamme sitä. Muut hahmot ovat mielenkiintoisia ja yhtä outoja kuin maailma jossa he elävät. Kaupungin yksi sosiaalisista pilareista on hyvin kädellisiä serkkujamme muistuttava Robert Throgmorton. Hänen palveluksessaan pääsemme ensimmäiseksi kiinni Oakmontin historiaan ja likaisiin riitoihin. Apinamiehet eivät siedä kaupunkiin muuttanutta pohjasakkaa joka olemuksellaan kuvottaa kaikkia, paitsi heitä joilla on outo käsitys merenneidoista. Innsmouthin kodittomat sammakkomiehet kantavat kaunaa ja surevat menetettyä kaupunkiaan, jonka perinteet ja jumalat elävät iäti.

Rikokset selvitetään mukavalla yhdistyspelillä. Johtolankoja saa, kun nuuskii tarpeeksi ahkerasti rikospaikkaa ja sieltä löytyneitä tavaroita. Joskus niiden löytämiseen tarvitaan yliluonnollisia kykyjä, aikaa ja kekseliäisyyttä. Kun saat tehtävän alussa pienen tiedonjyvän, on sinun kunnon dekkarina selvitettävä, mihin menet ja mitä sieltä haet. Joskus tie näyttää itsensä selvästi mutta joskus oikeiden paikkojen löytäminen oikeassa järjestyksessä on yhtä vaikeaa kuin kuolemattoman jumalan kukistaminen. Kun oikea paikka löytyy, on peli yksinkertainen, mutta siellä odottavat oliot ovatkin eri asia.

Vastaan valitsemallasi tiellä tulee eittämättä sekalainen seurakunta erilaisia tuonpuoleisen maailman asukkaita. Toiset ovat nopeita kaljukanoja, kun toiset ovat happoa kirurgintarkasti sylkeviä humanoideja, kaikki kuitenkin erittäin tappavia. Joskus eteesi saattaa tupsahtaa myös rekan kokoisia lihahirviöitä. Käytössäsi on pieni arsenaali erilaisia tulikeppejä ja paukkurautoja. Koska kyseessä on nykyaikainen peli, pitää tähänkin laittaa ripaus survivalismia. Kaikki mitä käytät, on itse tehtävä, noukittava maasta tai palkintona tehtävästä. Sipulireppusi on rajattu melko hyvin ja lisää tilaa saa kuluttamalla kokemuspisteitä. Aseella sohiminen on toteutettu melko mitäänsanomattomasti, tulee mieleen . 

Graafisesti ei ole mikään huippu mutta ei riko silmiäkään rumuudellaan. Ilmassa leijuu aina eri väriset kalvot jotka kuvastavat vaihtuvaa miasmaa joka täyttää ilman. Kasvoanimaatiot ovat hieman vanhahkoja mutta ei vie pelaajalta toden tuntua sosiaalisessa kanssakäynnissä. Charlesin käytössä on retro-cognition tila, se näyttää mitä paikalla on tapahtunut. Silloin värimaailma muuttuu siniseksi tai lilaksi ja grafiikka muuttuu mössöksi. Mieleen tulee windowsin blue screen, eikä yliaistillinen havaintotola. Harmillisesti juuri nämä muuttuneet tilat olisi pitänyt tehdä viimeisen päälle, jotta esoteeriset fiilikset olisi päässyt valloilleen rikospaikalla.

Vaikka suurin H.P.Lovecreft buumi on mennyt ohi, tulee ulos vielä varsin messeviä kulttuurituotteita, jotka eivät käytä mythosta vain mausteena, vaan tukirankoina jonka varaan juoni ja maailma on rakennettu. The Sinking City on peli joka saa kaikkien esoterisen kauhun fanien suut hymyyn. The Sinking City yhdistää Sherlock Holmesin ja Call of Cthulhun melko kivuttomasti. Sanoinkuvailematonta kauhua joka pistää näkijänsä kuperkeikkatehtaaseen loppuiäksi on vaikea tuoda valkokankaalle, saati interaktiiviseen peliin. Dekkarointi on hidasta ja tekemistä on paljon niille jotka tahtovat sitä hakea. Kirjoitus on hyvin makaaberiä settiä ja sitä on tuotettu peliin runsain määrin. Pienellä hionnalla ja päivityksillä tästä tulee pitkäkestoinen peli niille jotka tahtovat sukeltaa sakeisiin vesiin, muille se voi olla pitkästyttävä pulahdus rätäkössä.

 

Jyri Astokari

Esoteric order of the sunken pineapple

 

Far Cry 4 saa viimein 60 fps -päivityksen PlayStation 5:lle Kommentit pois päältä artikkelissa Far Cry 4 saa viimein 60 fps -päivityksen PlayStation 5:lle

Far Cry 4

Yli vuosikymmen julkaisunsa jälkeen on saanut :llä 60 fps -tuen version 1.08 muodossa. Päivitys huomattiin ensin -käyttäjän gael_74 toimesta ja sen vahvistaa pelin virallinen päivityshistoria. Vaikka ei ole pitänyt tästä meteliä, on uutinen otettu ilolla vastaan – ainakin niissä piireissä, jotka eivät juuri ehtineet pelin läpi ennen päivitystä.

Vuonna 2014 julkaistu 4 vei pelaajat kuvitteelliseen Himalajan alueeseen Kyratiin, jossa tarinan keskiössä on karismaattinen antagonisti Pagan Min. Pelin avoin maailma, pystysuora maasto ja vapaus taisteluun, metsästykseen ja tutkimiseen tekivät siitä yhden sarjan pidetyimmistä osista. Peli sai paljon kehuja, kiittäen erityisesti pelattavuutta ja monipuolista sisältöä, vaikka hahmot jäivätkin hieman ohuiksi.

Päivitys liittyy Ubisoftin laajempaan strategiaan päivittää -aikakauden pelejä uusille konsoleille. Aiemmin samaan 60 fps -käsittelyyn ovat päässeet muun muassa Assassin's Creed Origins ja Syndicate. Fanit toivovat nyt, että ja seuraavat perässä.

Valitettavasti päivitys tuli liian myöhään joillekin: eräs pelaaja kommentoi surullisesti juuri keränneensä Platinum-trophyn vain kolme päivää ennen päivitystä.

Ubisoftin tilanne on muutenkin mielenkiintoinen. Viime kuussa yhtiö sai massiivisen 1,25 miljardin dollarin sijoituksen Tencentiltä, ja perusti uuden tytäryhtiön keskittyen Assassin's Creed, Far Cry ja -brändeihin. Tämän taustalla ovat paitsi yhtiön viimeaikaiset taloudelliset vaikeudet ja irtisanomiset, myös tarve vahvistaa asemiaan menestyneiden sarjojensa kautta.

Nyt kun Far Cry 4 on entistä sulavampi pelattava :llä, se tarjoaa hyvän syyn palata – tai tutustua – tähän räjähtävään seikkailuun vuoristomaisemissa.

Feodaaliajan Japani Assassin’s Creedin hengessä – arvostelussa Assassin’s Creed Shadows Kommentit pois päältä artikkelissa Feodaaliajan Japani Assassin’s Creedin hengessä – arvostelussa Assassin’s Creed Shadows

Quebecin kehittämä ja Ubisoftin julkaisema Assassin's Creed Shadows vie pelaajat feodaalikauden Japaniin, tarkemmin ottaen sengoku-kauden loppuvaiheeseen. Pelin pääosassa ovat kaksi pelattavaa hahmoa: samurai Yasuke ja shinobi Naoe, joiden tarinat kietoutuvat yhteen hiiviskelypainotteisessa toimintaroolipelissä. Peli tarjoaa avointa maailmaa, liittolaisten rekrytointia ja monipuolisia tehtäviä.

Ensivaikutelmat – vahva alku, mutta tekniset puutteet raastaa

Ensikosketus Assassin's Creed Shadowsiin on lupaava. Peli esittelee aikajanan (Memories), joka sijoittaa sen aikaisempien Assassin's Creed -pelien maailmaan. Pelimaailma on eläväinen ja visuaalisesti vaikuttava, mutta jo alkuvaiheessa vastaan tulee teknisiä ongelmia. NPC-hahmot saattavat jäädä kiinni seiniin, vesi fysiikat toimivat epäloogisesti ja jopa kuolleet viholliset voivat nousta hetkeksi henkiin jatkaakseen nukkumista. Parkour-mekaniikat ovat jäykkiä ja tietyistä kohdista kiinni ottaminen vaatii turhaa kokeilua. Hevosten animaatiot eivät ole luonnollisia, ja ne voivat vaikuttaa epäaidolta.

Sisältö ja pelattavuus

Pelin tarina on perinteinen kostojuoni: toisen päähahmon isä kuolee, ja tapahtumat käynnistyvät tämän kostoretkestä. Tarinan kaari kulkee ennalta-arvattavia polkuja, mutta pelimaailman vapaus ja tehtävävalikoima tuovat mukavasti vaihtelua. Pelaaja voi suorittaa tehtäviä haluamassaan järjestyksessä ja tutkia maailmaa vapaasti.

Pelattavuuden osalta taistelu on vahvasti hack-and-slash -tyyppistä, mutta tarjoaa myös stealth-vaihtoehtoja. Hiiviskelyelementit muistuttavat klassisia Assassin's Creed -pelejä, mutta stealth ei ole aina tasapainossa pelin lineaarisempien osien kanssa. Viholliset reagoivat paremmin pelaajan liikkeisiin kuin aiemmissa peleissä, ja valonlähteiden poistaminen tai äänten huomioiminen lisää strategisuutta.

Hahmonkehitys tapahtuu taitopisteillä, joilla voi avata uusia kykyjä. Pelissä on myös hideoutin rakentaminen, joka muistuttaa Valhallan vastaavaa mekaniikkaa. Hideoutin rakentaminen ei ole ollenkaan välttämätöntä – voit vain sijoittaa tarvitsemasi rakennukset ja jatkaa eteenpäin, jos haluat. Mutta jos pidät rakentamisesta, se on yllättävän mukavaa.

Audiovisuaalinen toteutus

Grafiikaltaan Assassin's Creed Shadows on pääosin vaikuttava. Päähahmot on toteutettu huolella, mutta sivuhahmot ja ympäristön yksityiskohdat, kuten heinikot ja lehvistöt, voivat vaikuttaa muovisilta. Animaatioissa on ongelmia: kädet voivat leikata vaatteiden läpi ja hahmot liikkuvat ajoittain epäluonnollisesti.

Pelin äänimaailma on laadukas ja tunnelmallinen. Autenttiset äänitehosteet tukevat pelimaailman uskottavuutta. Vaikka pelin voi pelata englanniksi japanilainen ääninäyttely tuo lisäsyvyyttä kokonaistunnelmaan ja tukee paremmin peliä. Englantilainen ääninäyttely ei ole kovin hyvä ja tämän takia dialogia on tylsä seurata.

Yhteenveto – lupaava mutta epätasapainoinen kokemus

Assassin's Creed Shadows onnistuu tuomaan sarjaan uutta elämää feodaaliajan Japanin myötä, mutta tekniset ongelmat ja tarinan ennalta-arvattavuus heikentävät kokonaisuutta. Yasuken ja Naoen erilaiset pelityylit tuovat vaihtelua, mutta Yasuken pelattavuus tuntuu rajoitetummalta. Peli yhdistää onnistuneesti klassiset Assassin's Creed -elementit ja modernimmat RPG-vaikutteet, mutta se ei välttämättä muuta skeptikkojen mielipidettä sarjasta.

Arvostelu: Mallu Millie

7 / 10
Hyvää + Visuaalisesti kaunis ja yksityiskohtainen Japani. + Kaksi pelattavaa hahmoa, erilaiset pelityylit. + Uudistetut stealth-mekaniikat. + Hideoutin rakentaminen tuo lisäsisältöä. + Vapaasti tutkittava maailma. Huonoa - Bugit ja animaatiovirheet. - Yasuken pelattavuus rajoitetumpi. - Tönkö parkour ja epälooginen fysiikka. - Ennalta-arvattava tarina. - Viholliset voivat käyttäytyä epäloogisesti. Lopputulos: Assassin’s Creed Shadows on viihdyttävä, mutta epätasainen lisäys sarjaan. Se on erityisesti pitkäaikaisille faneille mieluisa kokemus, mutta ei välttämättä vakuuta uusia pelaajia.