Nintendo Switch, Pc, Xbox One, PlayStation 4
Suuret muinaiset voimat muovaavat aikaa, avaruutta ja itse todellisuutta. Näyt jotka eivät koskaan päästä sielusta irti, kerran otettuaan otteen, raapivat raivokkaasti aivokuorta. Kaupunki joka on puoliksi hukkunut, toimii kuin majakka, houkutellen ihmisiä jotka ovat katsoneet ikuisuuden verhon taakse ja jääneet eloon irvokkaina ihmisraunioina. Ph'nglui mglw'nafh Cthulhu R'lyeh wgah'nagl fhtagn.
Oakmont, Massachusetts. Saavut kaupunkiin, joka on täynnä kalamiehiä, apinamiehiä, kultisteja ja sanoinkuvailemattomien voimien veistämiä tappokoneita. Viime aikoina on suuri joukko ihmisiä kadonnut ja päätynyt viimeiselle matkalle tähän salaperäiseen suurkaupunkiin. Ainoa yhdistävä tekijä on pahat unet ja hallusinaatiot. Oakmont on muuttunut, vesi on ottanut vallan kaupungista, eristänyt tämän mantereesta ja kaupunginosat toisistaan. Kaupunki on realistinen kuvaus aikakauden kaavoituksesta, jokainen katu on nimetty ja omalaatuinen. Lähiöt heijastavat mahtavasti sitä ihmisryhmää ketä kadulla kulkee, teollisella alueella on säälittäviä työläisiä, kun ylhäiset astelevat vain hienoimmissa ja turvallisimmissa paikoissa. Kaupunki on suuri osa peliä ja siinä kuvastuu studion näkemys, miten pelaajaa tahdotaan ohjata juonellisesti.
Frogwares käyttää The Sinking Cityssä sitä minkä monet studiot ovat jättäneet pois, pelaajan omia aivoja. Sinä olet vastuussa kartan merkkien laitosta ja niiden oikeasta paikasta, karttaan tulee hyvin vähän automaattisia ilmoituksia. Katujen nimet tulee tutuiksi ja paperikartta olisi todella kätevä välillä. Kun ei ole mitään gps-härpäkettä tai valoviivaa maassa mitä seurata, tulee kaupunkia ja matkaa seuraavaan kohteeseen arvostettua. Sisätilat ovat myös temaattisesti kiinnostavia, taloista voi löytää muinaisten jumalten alttareita tai salattuja tekstejä, joiden kirjoittaja on ottanut eron omasta mielenterveydestään. Matkat olisivat vielä arvostetumpia, jos niillä tapahtuisi jotain, en kuitenkaan halua Assassin's Creedin minipelien täyttämää kaupunkia vaan joitain pieniä elämän pilkahduksia. Nykyisillään kaduilla kulkee ihmisiä mutta he ovat lähinnä sekarenderöityjä mallinukkeja ja vain puherooleissa olevilla hahmoilla esiintyy jotain muuta kuin kulkureitti.
Jumalten pinokkio eli protagonistimme on vanha merikarhu, joka on kokenut ensimmäisen maailmansodan kauhut. Hän kokee suuria psykedeelisiä episodeja, osat ovat kauhua joka rapauttaa miehen polvilleen, toiset taas auttavat häntä näkemään asiat jotka ovat jo tapahtuneet tai ovat salattuja muilta. Charles W. Reed on Bostonilainen etsivä jokaisesta pulp sarjakuvasta, hän on Dr. Jones, Sherlock Holmes ja Ms. Marble samassa paketissa. Onneksi hän on vain se linssi, jonka kautta katsomme tarinaa ja rakennamme sitä. Muut hahmot ovat mielenkiintoisia ja yhtä outoja kuin maailma jossa he elävät. Kaupungin yksi sosiaalisista pilareista on hyvin kädellisiä serkkujamme muistuttava Robert Throgmorton. Hänen palveluksessaan pääsemme ensimmäiseksi kiinni Oakmontin historiaan ja likaisiin riitoihin. Apinamiehet eivät siedä kaupunkiin muuttanutta pohjasakkaa joka olemuksellaan kuvottaa kaikkia, paitsi heitä joilla on outo käsitys merenneidoista. Innsmouthin kodittomat sammakkomiehet kantavat kaunaa ja surevat menetettyä kaupunkiaan, jonka perinteet ja jumalat elävät iäti.
Rikokset selvitetään mukavalla yhdistyspelillä. Johtolankoja saa, kun nuuskii tarpeeksi ahkerasti rikospaikkaa ja sieltä löytyneitä tavaroita. Joskus niiden löytämiseen tarvitaan yliluonnollisia kykyjä, aikaa ja kekseliäisyyttä. Kun saat tehtävän alussa pienen tiedonjyvän, on sinun kunnon dekkarina selvitettävä, mihin menet ja mitä sieltä haet. Joskus tie näyttää itsensä selvästi mutta joskus oikeiden paikkojen löytäminen oikeassa järjestyksessä on yhtä vaikeaa kuin kuolemattoman jumalan kukistaminen. Kun oikea paikka löytyy, on peli yksinkertainen, mutta siellä odottavat oliot ovatkin eri asia.
Vastaan valitsemallasi tiellä tulee eittämättä sekalainen seurakunta erilaisia tuonpuoleisen maailman asukkaita. Toiset ovat nopeita kaljukanoja, kun toiset ovat happoa kirurgintarkasti sylkeviä humanoideja, kaikki kuitenkin erittäin tappavia. Joskus eteesi saattaa tupsahtaa myös rekan kokoisia lihahirviöitä. Käytössäsi on pieni arsenaali erilaisia tulikeppejä ja paukkurautoja. Koska kyseessä on nykyaikainen peli, pitää tähänkin laittaa ripaus survivalismia. Kaikki mitä käytät, on itse tehtävä, noukittava maasta tai palkintona tehtävästä. Sipulireppusi on rajattu melko hyvin ja lisää tilaa saa kuluttamalla kokemuspisteitä. Aseella sohiminen on toteutettu melko mitäänsanomattomasti, tulee mieleen LA Noire.
Graafisesti The Sinking City ei ole mikään huippu mutta ei riko silmiäkään rumuudellaan. Ilmassa leijuu aina eri väriset kalvot jotka kuvastavat vaihtuvaa miasmaa joka täyttää ilman. Kasvoanimaatiot ovat hieman vanhahkoja mutta ei vie pelaajalta toden tuntua sosiaalisessa kanssakäynnissä. Charlesin käytössä on retro-cognition tila, se näyttää mitä paikalla on tapahtunut. Silloin värimaailma muuttuu siniseksi tai lilaksi ja grafiikka muuttuu mössöksi. Mieleen tulee windowsin blue screen, eikä yliaistillinen havaintotola. Harmillisesti juuri nämä muuttuneet tilat olisi pitänyt tehdä viimeisen päälle, jotta esoteeriset fiilikset olisi päässyt valloilleen rikospaikalla.
Vaikka suurin H.P.Lovecreft buumi on mennyt ohi, tulee ulos vielä varsin messeviä kulttuurituotteita, jotka eivät käytä mythosta vain mausteena, vaan tukirankoina jonka varaan juoni ja maailma on rakennettu. The Sinking City on peli joka saa kaikkien esoterisen kauhun fanien suut hymyyn. The Sinking City yhdistää Sherlock Holmesin ja Call of Cthulhun melko kivuttomasti. Sanoinkuvailematonta kauhua joka pistää näkijänsä kuperkeikkatehtaaseen loppuiäksi on vaikea tuoda valkokankaalle, saati interaktiiviseen peliin. Dekkarointi on hidasta ja tekemistä on paljon niille jotka tahtovat sitä hakea. Kirjoitus on hyvin makaaberiä settiä ja sitä on tuotettu peliin runsain määrin. Pienellä hionnalla ja päivityksillä tästä tulee pitkäkestoinen peli niille jotka tahtovat sukeltaa sakeisiin vesiin, muille se voi olla pitkästyttävä pulahdus rätäkössä.
Jyri Astokari
Esoteric order of the sunken pineapple
