Pelit

Assassin’s Creed -trilogia saapui Nintendo Switchille Kommentit pois päältä artikkelissa Assassin’s Creed -trilogia saapui Nintendo Switchille

Assassin's Creed: The Ezio Collection

Maailman suosituimpiin toimintapelisarjoihin lukeutuva Assassin’s Creed on laajentanut massiivista tarinaansa lukemattomille eri pelialustoille vuosien varrella. Pelisarjan maineikkaat varhaisosat ovat kuitenkin olleet nykypelaajien ulottumattomissa, sillä uudemmilla pelilaitteilla ei näitä pelejä ole voinut pelata.

Assassin’s Creed The Ezio Collection -pelikokoelma sisältää kolme täysimittaista peliä Nintendo Switch -pelikonsolille. Assassin’s Creed II, Assassin’s Creed Brotherhood ja Assassin’s Creed Revelation tuovatkin pelisarjan rakastetut osat päivitettynä myös Nintendo-pelaajien ulottuville. Pelien lisäksi kokoelma sisältää kaksi Assassin’s Creed -lyhytelokuvaa. Alkuperäisteoksille kunniaa tekevän uudelleenkäsittelyn ansiosta pelikokoelma tukee pelaamista sekä pelikonsolin omalta näytöltä että televisioruudulta. Pelit tukevat myös Nintendo Switchin tärinäominaisuuksia ja kosketusnäyttöä. Myös pelin käyttöliittymä on suunniteltu uusiksi.

Pelien pääosassa nähdään legendaarinen mestarisalamurhaaja Ezio Auditore da Firenze. Assassin’s Creed II -pelissä ensiesiintymisensä tekevä Ezio vie pelaajan renessanssiajan Italiaan, jonka myötä tulevat tutuksi Firenze ja Venetsia. Kiehtova tarina vie vallanpitäjien, salaliittojen ja kostontäyteisen tarinan pariin. Ezio kohtaa matkallaan haasteita, joita ratkotaan niin neuvokkuuden ja erilaisten varusteiden kuin myös aseiden avulla. Varustepuolen suunnittelusta on vastannut maineikas keksijä Leonardo de Vinci, mikä tuokin seikkailuun kutkuttavia yllätyksiä hyödyntäen aikakauden huipputason tekniikkaa. Pelikampanjaa on täydennetty tarinallisella lisäosalla.

Assassin’s Creed Brotherhood syventää ja laajentaa Ezion seikkailua uusin tarinankääntein. Vastaansa Ezio saa pahamaineisen ja voimakkaan temppeliherrojen järjestön, jonka seurauksena Ezio matkaa Roomaan. Italian hallinnollinen ja kulttuurillinen keskus on myös ahneuden ja korruption tyyssija, minkä Ezio saa karvaasti kokea. Ezion ei kuitenkaan tarvitse taistella kokonaista järjestöä vastaan yksin, sillä hän saa johdettavakseen kokonaisen veljeskunnan taistelussa vihollista vastaan. Myös Brotherhoodin tarinalle on jatko-osanaan oma tarinavetoinen lisäosa.

Ezio-trilogian päätösosa on Assassin’s Creed Revelation, jonka myötä Ezio joutuu hylkäämään entisen elämänsä. Hän ottaa suunnakseen seurata maineikkaan assassiinin, Altaïrin, jälkiä. Matka vie Ezion ottomaani-imperiumin keskukseen, Konstantinopoliin, jossa Ezio kohtaa temppeliherrojen uudet suunnitelmat. Ezio on estettävä vallanjanoinen kaappaus keinolla millä hyvänsä. Pelin lisäosa laajentaa tarinaa uusin kääntein ja sisältyy pelikokoelmaan muiden laajennusosien lailla.

Pelien ohella mukana olevat Assassin’s Creed Lineage- ja Assassin’s Creed Embers -lyhytelokuvat syventävät Ezion tarinaa entisestään.

Assassin’s Creed The Ezio Collection on nyt saatavilla Nintendo Switch -pelikonsolille.

Tarina kissasta, joka halusi kuulua jonnekin – arvostelussa Copycat Kommentit pois päältä artikkelissa Tarina kissasta, joka halusi kuulua jonnekin – arvostelussa Copycat

On pelejä, joita pelatessa ajattelee tekniikkaa, suorituskykyä ja pelimekaniikkoja. Ja sitten on pelejä, jotka hiipivät syliin hiljaa, käpertyvät siihen ja jäävät. Tarinat, joissa eläin ei ole vain koriste tai vitsi, vaan oikeasti päähenkilö menevät pintaa syvemmälle. Sellainen, jonka tunteet iskevät suoraan kylkeen ilman varoitusta. Copycat kuuluu jälkimmäisiin, se osui tähän hermoon heti ensi minuuteilla. Eläinrakkaana pelaajana olen tottunut siihen, että peleissä eläimet ovat usein joko vitsejä tai pelkkiä symboleja. Copycat teki heti selväksi, ettei Dawn ole kumpaakaan. Hän on kissa, joka haluaa kuulua johonkin ja se tuntuu yllättävän tutulta.

Tarina, joka ei silittele vastakarvaan

Spoonful of Wonderin kehittämä Copycat on kerronnallinen indie-peli PC:lle, jossa pelaat Dawnina, löytöeläintalon kissana. Iäkäs ja sairaalloinen Olive adoptoi sinut täyttämään tyhjän paikan sydämessään. Alku on lämmin ja turvallinen, mutta jo varhain käy ilmi, ettei tämä ole tarina onnellisesta loppuelämästä sohvalla.

Copycatin tarina ottaa rohkean ja kivuliaan suunnan, kun Oliven kadonnut alkuperäinen kissa, myös nimeltään Dawn palaa kotiin. Yhtäkkiä et ole enää perheenjäsen, vaan ylimääräinen. Hylätty. Tarina kertoo yhteenkuuluvuudesta, menetyksestä ja identiteetistä tavalla, joka tuntuu aidolta juuri siksi, että se kerrotaan kissan näkökulmasta.

Pelin vahvuus on sen tapa kertoa tarinaa kissan näkökulmasta. Sisäinen monologi ja luontodokumentaarinen kerrontatyyli tuovat mukaan etäisyyttä, mutta samalla ne tekevät kokemuksesta jopa raaemman. Pelaaja ei saa kaikkea selitettynä, vaan joutuu itse tuntemaan ja tulkitsemaan maailmaa, joka tekee kokemuksesta poikkeuksellisen henkilökohtaisen. Copycat saaa kiitosta sen kyvystä käsitellä vaikeita teemoja ilman melodramaattisuutta, tämä ei ole kyynelten kalastelua, vaan hiljaista surua. Copycat ei ole peli, jonka jälkeen tekee mieli siirtyä suoraan seuraavaan tehtävälistaan.

Pelaaminen kissana – yksinkertaista mutta toimivaa

Pelillisesti Copycat on yksinkertainen, mutta tarkoituksella. Tutkit maailmaa kissana, joka on joutunut ulos turvallisesta kodista ja kohtaa pelkoja, joihin se ei ole valmis. Mukana on kevyitä skill check -hetkiä, päätöksiä ja valintoja, jotka vaikuttavat tarinan suuntaan ja lopulliseen lopputulokseen. Useat eri loput lisäävät uudelleenpeluuarvoa, mikä on tällaiselle tarinavetoiselle kokemukselle iso plussa.

Kontrollit toimivat hyvin sekä näppäimistöllä että ohjaimella, eikä pelaaminen tunnu kankealta. Teknisesti peli on varsin vakaa. Pieniä bugeja esiintyy toisinaan kun Dawn saattaa hypätessä lipsahtaa objektien läpi, mutta nämä ovat harvinaisia eivätkä riko kokemusta. Teknisesti peli on yllättävän viimeistelty indie-teokseksi.

Hiljainen kauneus kantaa pitkälle

Visuaalisesti Copycat kallistuu enemmän realismiin kuin cartoony-tyyliin, vaikkei se pyri fotorealismiin. Animaatiot ovat ajoittain jäykkiä, mutta kokonaisuus tukee tarinan vakavaa sävyä hyvin. Maailma tuntuu ajoittain jopa uhkaavalta juuri niin kuin sen kuuluukin tuntua, kun kissa joutuu ulos tutusta ja turvallisesta ympäristöstään.

Äänimaailma ansaitsee erityismaininnan. Musiikki on melankolista, hillittyä ja juuri oikeissa kohdissa läsnä. Se ei pakota tunteita esiin, vaan antaa niiden hiipiä mukaan huomaamatta. Ambient-äänet ja hiljaisuus tekevät maailmasta uskottavan. Copycat uskaltaa olla hiljaa, ja se tekee siitä entistä vaikuttavamman. Tämä on asia joka antaisee erityismaininnan, peli luottaa tunnelmaan enemmän kuin jatkuvaan ärsyketulvaan.

Yhteenveto

Copycat ei ole pitkä peli, eikä se ole täynnä toimintaa. Noin 15–20 euron hintaluokassa se tuntuu silti täysin hintansa arvoiselta, etenkin jos pitää indie-peleistä, jotka uskaltavat käsitellä vaikeita aiheita ilman ironista etäisyyttä. Tämä on peli pelaajalle, joka arvostaa tarinaa enemmän kuin haastetta ja joka ei säikähdä vaikeita tunteita. Copycat ei tarjoa helppoa lohtua, mutta se tarjoaa ymmärrystä ja joskus se riittää.

Tämä on peli, joka jää mieleen ja vähän sydämeenkin.

9 / 10
Hyvää: + Erittäin koskettava ja rohkea tarina + Onnistunut kerronta kissan näkökulmasta. + Dokumentaarinen kertoja/ohjeistus on hauska lisä. + Tunnelmallinen musiikki ja äänimaailma. + Useat loput lisäävät uudelleenpeluuarvoa. Huonoa: - Pieniä teknisiä kömmähdyksiä. - Teemat voivat olla liikaa herkimmille pelaajille Yhteenveto: Copycat ei ole pitkä peli, eikä se ole täynnä toimintaa. Noin 15–20 euron hintaluokassa se tuntuu silti täysin hintansa arvoiselta, etenkin jos pitää indie-peleistä, jotka uskaltavat käsitellä vaikeita aiheita ilman ironista etäisyyttä. Tämä on peli pelaajalle, joka arvostaa tarinaa enemmän kuin haastetta ja joka ei säikähdä vaikeita tunteita. Copycat ei tarjoa helppoa lohtua, mutta se tarjoaa ymmärrystä ja joskus se riittää. Tämä on peli, joka jää mieleen ja vähän sydämeenkin.

Ubisoft sulkee studion vain 16 päivää ammattiliiton perustamisen jälkeen Kommentit pois päältä artikkelissa Ubisoft sulkee studion vain 16 päivää ammattiliiton perustamisen jälkeen

Pelijätti Ubisoft herättää kummastusta sulkemalla kanadalaisen Ubisoft Halifax -studionsa vain reilut kaksi viikkoa sen jälkeen, kun työntekijät perustivat ammattiliiton. Yhtiön mukaan ajoitus on silkkaa sattumaa. Sulkeminen kuuluu muka koko konsernia koskeviin tehostamistoimiin, eikä sillä ole mitään tekemistä ammattiliittohankkeen kanssa. Kaikki tämä tapahtui 16 päivää unionisoitumisen jälkeen, mutta Ubisoft vakuuttaa, ettei yhteyttä ole.

Ubisoft Halifax ilmoitti 22. joulukuuta, että 61 työntekijää oli liittynyt Game & Media Workers Guild of Canada -liittoon. Äänestystulos oli selvä, lähes 74 prosenttia henkilöstöstä kannatti järjestäytymistä. Studion pääohjelmoija kuvaili päätöstä tuolloin valtavaksi helpotukseksi, kommentti, joka jälkikäteen kuulostaa hieman synkältä. Studio työskenteli mobiilipelien parissa Rainbow Six- ja Assassin’s Creed -pelisarjoihin.

Ubisoftin virallisessa lausunnossa studion sulkeminen perustellaan taloudellisilla syillä. Yhtiö kertoo karsineensa toimintojaan viimeiset kaksi vuotta parantaakseen tehokkuutta ja vähentääkseen kuluja. Halifaxin sulkeminen vaikuttaa 71 työntekijään, joille Ubisoft lupaa erorahoja ja tukea uuden uran löytämiseen.

Tapaus ei ole yksittäinen. Ubisoft on viime vuosina sulkenut toimistoja ja irtisanonut työntekijöitä useissa maissa, ja lokakuussa yhtiö tarjosi osalle Massive Entertainmentin henkilöstöstä vapaaehtoisia lähtöpaketteja. Vuonna 2024 Ubisoftin henkilöstömäärä laski kahdeksan prosenttia. Silti monien mielestä juuri tämä aikataulu saa koko tilanteen näyttämään enemmän “Union-Buster’s Creediltä” kuin pelkältä kulukuurioperaatiolta.