Avaruuskääpiöiden matkassa on hyvä olla – arvostelussa Deep Rock Galactic Kommentit pois päältä artikkelissa Avaruuskääpiöiden matkassa on hyvä olla – arvostelussa Deep Rock Galactic

Deep Rock Galacticin idea on yksinkertainen. Ammutaan yhdestä neljään kääpiötä avaruuteen hakut, porat ja pyssyt kädessä ja laitetaan heidät keräämään mahdollisimman paljon malmia pientä korvausta vastaan. Planeetat ovat vaarallisia paikkoja: vähän samaan tyyliin kuin Starship Troopersissa, on myös Deep Rock Galacticin maailma täynnä isoja ötököitä. Kerättävää on runsaasti. Aina malmista sieniin ja avaruusolioiden muniin ja kerätyt tavarat pakataan mukana kulkevan robottimuulin matkaan.

Keskiössä ovat resurssit ja yhteistyö. Ammuksia on rajallisesti, ja niitä lisää saadakseen täytyy kerätä tietynlaista malmia varastoon, jota onneksi löytyy, mutta ymmärrettävästi rajallisesti. Yhteistyötä korostavat kääpiöiden toisistaan poikkeavat taidot. Yksi osaa tehdä valoa, toinen rakentaa tasoja kiipeilyä varten, yksi porata vähän paremmin ja yhdellä on vähän enemmän tulivoimaa käytössään. Näiden taitojen synergialla kaivostoiminta pyörii ja malmi vaihtaa omistajaa. Mallikkaalla yhteistyöllä saadaan yhä monimutkaisempia ja vaativampia luolastoja vallattua.

Vaikka pelistudio Ghost Ship Games on uusi, on Deep Rock Galacticin taustalla vuosikymmenten kokemus pelikehittämisessä, ja se näkyy. Kehittäjät ovat selvästi ajan tasalla sen suhteen, miten korkeilla panoksilla pelataan ja millä tavalla saadaan kokemuksesta miellyttävä. Julkaisija Coffee Stain Publishing tunnetaan pelinkehittäjänä enemmän lukuisista kehittämistään variaatioista pöljäilypeli Goat Simulatorista. Deep Rock Galactic ei kuitenkaan ole edes kanssapelaajien toiminnan puolesta erityisen pöljää. Verkkopelaamisen yksi suurimpia ongelmia ovat epämiellyttävät vuorovaikutustilanteet, koska onhan se niin että siellä langan toisessa päässä on todennäköisesti joko kakara tai tyyppi jonka pysyminen sisällä pelikoneen ääressä on palvelus sekä hänelle itselleen että ympäröivälle maailmalle. Deep Rock Galacticin viestintä toimii oikein hyvin myös sanattomasti, joten kanssakäymistä ei tarvita. Potkuja ryhmien jäsenille tosin voi jakaa ja se on usein se mikä pelaajalla on väistämättä edessä jos homma ei toimi.

Deep Rock Galactic kuuluu samaan kouluun uusia PVE-verkkopelejä kuten esimerkiksi Dauntless, mutta Dauntlessista poiketen, se ei ole tylsä. Siinä on panokset tarpeeksi korkealla, pelaajat tuntuvat olevan edes välttävästi kartalla ja heitä tuntuisi myös riittävän sen verran että Deep Rock Galacticia jaksaa pelata. Avatakseni vielä sitä, miksi peli ei ole tylsä: panokset ovat kyllin korkealla, yhteistyöllä on merkittävä vaikutus onnistumiseen ja pelin vaikeustasoon voi vaikuttaa hyvin pitkälti itse. Visuaalisesti ja tarinan kannalta ollaan myös enemmän mielenkiintoisen kuin geneerisen puolella, vaikka worldbuilding on enimmäkseen viittauksellista.