Pelit

Avoimen maailmaan Dragon’s Dogma 2 -roolipeli esittäytyy toiminnan täyteisellä trailerilla Kommentit pois päältä artikkelissa Avoimen maailmaan Dragon’s Dogma 2 -roolipeli esittäytyy toiminnan täyteisellä trailerilla

Dragon's Dogma 2

PAN Vision Finlandin jakelemasta ja Capcomin julkaisemasta Dragon’s Dogma 2 -toimintapelistä on saatu uutta videokuvaa State of Play -pelitapahtumassa.

Avoimen pelimaailman, kiehtovia taisteluita ja jännittävää ryhmäseikkailua tarjoava Dragon’s Dogma 2 -roolipeli on sekoitus myyttisiä taruolentoja ja persoonallista fantasiaympäristöä. Siinä yhdistyvät sekä länsimaalaiset myytit ja hirviöt että monet fantasiatarinoista tutut piirteet persoonalliseen lopputulokseen. Peliä esiteltiin lisää Sony State of Play -tapahtumassa, jossa nähtiin ensimmäistä kertaa Wayfarer-ammatti. Samalla luotiin silmäys pelimaailmaa riivaavaan lohikäärmeruttoon eli dragonsplague-epidemiaan.

Wayfarer on keskushahmo Arisenin käytettävissä oleva erikoisammatti. Sen etuna on mahdollisuus oppia muista ammateista kerättyjä taitoja ja asekykyjä, joita Wayfarer voi hyödyntää taisteluissa ja muodostaa ainutlaatuisia yhdistelmähyökkäyksiä. Wayfarerin heikkoutena ovat heikommat pohjakyvyt, joten ammatin käytössä vaaditaan parempaa erikoistaitojen hyödyntämistä tilannekohtaisesti. Monipuolisuus kuitenkin kääntyy osaavissa käsissä helposti merkittäväksi vahvuudeksi.

Peliesittelyssä nähty dragonsplague on tarttuva sairaus, joka voi tarttua myös keskushahmon apuna toimiviin pawn-apulaisiin. Heikentymisen sijasta tämä sairaus kuitenkin vahvistaa apulaisia ja aiheuttaa näissä esimeriksi äkillistä rohkaistumista puheiden ja toiminnan saralla. Kansanpuheiden mukaan lohikäärmerutto aiheuttaa terminaalivaiheessa kohteelleen kauhistuttavia seurauksia, mutta näiden väitteiden todenperäisyyttä ei ole voitu näyttää toteen.

Uuden ammatin ja tarttuvan sairauden ohella peliesittelyssä sivuttiin eri hahmoammattien opettajia, jotka voivat hioa keskushahmon taitotasoja entistäkin paremmaksi. Uusia ammatteja voikin oppia juuri näiden mestarien toimesta, jotka mahdollistavat hahmolle erilaisten erikoistumisten salat. Esimerkiksi Melven kylän soturimestari Lennart on oivallinen opettaja miekankäsittelyn ja johtajuuden saralla. Vastaavasti mystinen keihäsmestari Sigurd metsästää lohikäärmeitä omista syistään ja on näiden alojen asiantuntija.

Tutustumalla eri mestareihin voi pelaajan ohjaama hahmo oppia kosolti uusia taitoja ja kykyjä, jotka helpottavat etenemistä ja muutoin haastavia taisteluita.

Dragon’s Dogma 2 ilmestyy 22. maaliskuuta 2024 PlayStation 5, Xbox Series X ja S- konsoleille, että PC:lle. Pelin ikäraja on PEGI 18.

Resident Evil Requiem paljastaa uutta pelikuvaa – Showcase jo tällä viikolla Kommentit pois päältä artikkelissa Resident Evil Requiem paljastaa uutta pelikuvaa – Showcase jo tällä viikolla

Capcom nostaa kauhun jännitystä jälleen uudelle tasolle. Resident Evil Requiem -pelistä nähdään uutta pelikuvaa ja kuullaan viimeisimpiä uutisia tulevassa Showcase-tapahtumassa, joka striimataan verkossa torstaina 15. tammikuuta klo 12:00 Suomen aikaa. Esityksen jälkeen luvassa on vielä keskustelustrimmi Capcomin YouTube-kanavalla, joten analysoitavaa ja spekulointia riittää varmasti.

Vaikka Leon S. Kennedy on jo vahvistettu pelin hahmokaartiin, fanien kysymyksiä riittää yhä. Onko peli todellakin osittain avoin maailma, ja mitä muita yllätyksiä Capcom on vielä kätkenyt? Showcase lupaa vastauksia ja vihjeitä vain kuusi viikkoa ennen pelin helmikuun 27. päivän julkaisua.

Tapahtuma on erinomainen tilaisuus kaikille kauhun ystäville kurkistaa, mitä Resident Evil Requiem tuo tullessaan. Lupaus jännitystä, selviytymistä ja pelottavia yllätyksiä pysyy korkealla. Fanit voivat valmistautua keskustelemaan, spekuloimaan ja ehkä vähän pelkäämään yhdessä Capcomin kanssa.

Tarina kissasta, joka halusi kuulua jonnekin – arvostelussa Copycat Kommentit pois päältä artikkelissa Tarina kissasta, joka halusi kuulua jonnekin – arvostelussa Copycat

On pelejä, joita pelatessa ajattelee tekniikkaa, suorituskykyä ja pelimekaniikkoja. Ja sitten on pelejä, jotka hiipivät syliin hiljaa, käpertyvät siihen ja jäävät. Tarinat, joissa eläin ei ole vain koriste tai vitsi, vaan oikeasti päähenkilö menevät pintaa syvemmälle. Sellainen, jonka tunteet iskevät suoraan kylkeen ilman varoitusta. Copycat kuuluu jälkimmäisiin, se osui tähän hermoon heti ensi minuuteilla. Eläinrakkaana pelaajana olen tottunut siihen, että peleissä eläimet ovat usein joko vitsejä tai pelkkiä symboleja. Copycat teki heti selväksi, ettei Dawn ole kumpaakaan. Hän on kissa, joka haluaa kuulua johonkin ja se tuntuu yllättävän tutulta.

Tarina, joka ei silittele vastakarvaan

Spoonful of Wonderin kehittämä Copycat on kerronnallinen indie-peli PC:lle, jossa pelaat Dawnina, löytöeläintalon kissana. Iäkäs ja sairaalloinen Olive adoptoi sinut täyttämään tyhjän paikan sydämessään. Alku on lämmin ja turvallinen, mutta jo varhain käy ilmi, ettei tämä ole tarina onnellisesta loppuelämästä sohvalla.

Copycatin tarina ottaa rohkean ja kivuliaan suunnan, kun Oliven kadonnut alkuperäinen kissa, myös nimeltään Dawn palaa kotiin. Yhtäkkiä et ole enää perheenjäsen, vaan ylimääräinen. Hylätty. Tarina kertoo yhteenkuuluvuudesta, menetyksestä ja identiteetistä tavalla, joka tuntuu aidolta juuri siksi, että se kerrotaan kissan näkökulmasta.

Pelin vahvuus on sen tapa kertoa tarinaa kissan näkökulmasta. Sisäinen monologi ja luontodokumentaarinen kerrontatyyli tuovat mukaan etäisyyttä, mutta samalla ne tekevät kokemuksesta jopa raaemman. Pelaaja ei saa kaikkea selitettynä, vaan joutuu itse tuntemaan ja tulkitsemaan maailmaa, joka tekee kokemuksesta poikkeuksellisen henkilökohtaisen. Copycat saaa kiitosta sen kyvystä käsitellä vaikeita teemoja ilman melodramaattisuutta, tämä ei ole kyynelten kalastelua, vaan hiljaista surua. Copycat ei ole peli, jonka jälkeen tekee mieli siirtyä suoraan seuraavaan tehtävälistaan.

Pelaaminen kissana – yksinkertaista mutta toimivaa

Pelillisesti Copycat on yksinkertainen, mutta tarkoituksella. Tutkit maailmaa kissana, joka on joutunut ulos turvallisesta kodista ja kohtaa pelkoja, joihin se ei ole valmis. Mukana on kevyitä skill check -hetkiä, päätöksiä ja valintoja, jotka vaikuttavat tarinan suuntaan ja lopulliseen lopputulokseen. Useat eri loput lisäävät uudelleenpeluuarvoa, mikä on tällaiselle tarinavetoiselle kokemukselle iso plussa.

Kontrollit toimivat hyvin sekä näppäimistöllä että ohjaimella, eikä pelaaminen tunnu kankealta. Teknisesti peli on varsin vakaa. Pieniä bugeja esiintyy toisinaan kun Dawn saattaa hypätessä lipsahtaa objektien läpi, mutta nämä ovat harvinaisia eivätkä riko kokemusta. Teknisesti peli on yllättävän viimeistelty indie-teokseksi.

Hiljainen kauneus kantaa pitkälle

Visuaalisesti Copycat kallistuu enemmän realismiin kuin cartoony-tyyliin, vaikkei se pyri fotorealismiin. Animaatiot ovat ajoittain jäykkiä, mutta kokonaisuus tukee tarinan vakavaa sävyä hyvin. Maailma tuntuu ajoittain jopa uhkaavalta juuri niin kuin sen kuuluukin tuntua, kun kissa joutuu ulos tutusta ja turvallisesta ympäristöstään.

Äänimaailma ansaitsee erityismaininnan. Musiikki on melankolista, hillittyä ja juuri oikeissa kohdissa läsnä. Se ei pakota tunteita esiin, vaan antaa niiden hiipiä mukaan huomaamatta. Ambient-äänet ja hiljaisuus tekevät maailmasta uskottavan. Copycat uskaltaa olla hiljaa, ja se tekee siitä entistä vaikuttavamman. Tämä on asia joka antaisee erityismaininnan, peli luottaa tunnelmaan enemmän kuin jatkuvaan ärsyketulvaan.

Yhteenveto

Copycat ei ole pitkä peli, eikä se ole täynnä toimintaa. Noin 15–20 euron hintaluokassa se tuntuu silti täysin hintansa arvoiselta, etenkin jos pitää indie-peleistä, jotka uskaltavat käsitellä vaikeita aiheita ilman ironista etäisyyttä. Tämä on peli pelaajalle, joka arvostaa tarinaa enemmän kuin haastetta ja joka ei säikähdä vaikeita tunteita. Copycat ei tarjoa helppoa lohtua, mutta se tarjoaa ymmärrystä ja joskus se riittää.

Tämä on peli, joka jää mieleen ja vähän sydämeenkin.

9 / 10
Hyvää: + Erittäin koskettava ja rohkea tarina + Onnistunut kerronta kissan näkökulmasta. + Dokumentaarinen kertoja/ohjeistus on hauska lisä. + Tunnelmallinen musiikki ja äänimaailma. + Useat loput lisäävät uudelleenpeluuarvoa. Huonoa: - Pieniä teknisiä kömmähdyksiä. - Teemat voivat olla liikaa herkimmille pelaajille Yhteenveto: Copycat ei ole pitkä peli, eikä se ole täynnä toimintaa. Noin 15–20 euron hintaluokassa se tuntuu silti täysin hintansa arvoiselta, etenkin jos pitää indie-peleistä, jotka uskaltavat käsitellä vaikeita aiheita ilman ironista etäisyyttä. Tämä on peli pelaajalle, joka arvostaa tarinaa enemmän kuin haastetta ja joka ei säikähdä vaikeita tunteita. Copycat ei tarjoa helppoa lohtua, mutta se tarjoaa ymmärrystä ja joskus se riittää. Tämä on peli, joka jää mieleen ja vähän sydämeenkin.