Bohemian Rhapsody
Viime marraskuussa tuli ensi-iltaan edelleen sukupolvet ylittävää suursuosiota nauttivan Queen-yhtyeen ja sen keulakuva Freddie Mercuryn tarinaa kertova Bohemian Rhapsody -elokuva. Erittäin hyvin menestynyt elokuva pyörii elokuvateattereissa edelleen ja on saanut tätä nykyä myös tukun Oscar-ehdokkuuksia. Se kilpailee muunmuassa parhaan elokuvan kategoriassa ja Mercurya näytellyt Rami Malek vakuutti suorituksellaan tarpeeksi vahvasti saadakseen ehdokkuuden parhaasta miespääosasta. Golden Globe -palkinnon Bohemian Rhapsody on jo saanut parhaana draamaelokuvana ja Malek parhaana näyttelijänä. Kyseessä on myös eniten rahaa tehnyt musiikillinen elämänkertaelokuva koskaan. Mitä kaiken hehkutuksen takana mahtaa olla?
Bohemian Rhapsody aloittaa kerronnan hieman ennen Queenin syntyä. Alkupuoli elokuvasta keskittyy enemmän yhtyeeseen ja siinä sivussa käsitellään myös Mercuryn elämää ja elämää suuremman persoonan kasvua. Tarinan edetessä osat vaihtuvat ja elokuvan kerronta painottuu jatkuvasti enemmän Mercuryn vaiherikkaaseen uraan ja elämään. Mercuryn persoona tuodaan hyvin esille kaikkine puolineen. Hullu luovuus ja luova hulluus kiehtovat elokuvan alusta saakka ja tunne erikoisen, mutta intohimoisen ja viehättävän taiteilijan läsnäolosta on vahva. Rami Malek on kuin luotu tähän rooliin, ja onhan hän nähnyt myös paljon vaivaa antaakseen mahdollisimman todenmukaisen ja eloisan näyttelysuorituksen. Muihinkin rooleihin on valittu juuri oikeat näyttelijät. Etenkin Queen-kitaristi Brian Mayta näyttelevä Qwilym Lee ansaitsisi paljon taputuksia päälaelleen.
Elokuva on pitkähkö, noin kaksi tuntia ja vartin, mutta kantaa kestonsa. Pitkästymään kerkeää vain lyhyesti parissa kohtaa, mutta sitäkään tuskin huomaa kaikkien käänteiden, tunteiden ja mukaansa imaisevan kerronnan keskellä. Bohemian Rhapsody on myös kuvallisesti kiinnostavaa visuaalista taidetta, jonka kuvasuunnittelussa ja kuvauksen toteutuksessa on käytetty luovuutta ja mielikuvitusta. Elokuvassa on käytetty valtavasti kekseliäitä kuvakulmia ja jotkut kameran liikkeet yllättävät nerokkuudellaan. Bohemian Rhapsody on kaikin puolin kaunista ja kiinnostavaa katsottavaa.
Bohemian Rhapsody on saanut myös kielteistä palautetta. Jako on tainnut mennä legendaarisesti lähes niin, että katsojat ja fanit rakastavat, mutta kriitikot vuodattavat verisiä kyyneleitä. Kritiikkiä on satanut ainakin siitä, että elokuva ei ole historiallisesti täysin paikkansa pitävä ja tarinankerronnassa on muutenkin otettu paljon taiteellisia vapauksia. Itse sanoisin, etteivät nämä asiat kaada elokuvan ansioita vaan muokkaavat todellisen tarinan eheäksi elokuvaksi. Myös tarinankerronnasta tulee elokuvallisempaa, kiinnostavampaa ja yhtenäisempää kun asioita viilataan hieman. Voisi ajatella Bohemian Rhapsodyn kertovan tarinaa osittain taiteellisen ilmaisun, vertauksien sekä lihaksi ja kuvaksi muutettujen kielikuvien kautta sen sijaan, että se yrittäisi olla täysin dokumentaarinen elokuva. Ja siinä se onnistuu erinomaisesti.
Bohemian Rhapsody tiivistää yhden suuren elämän ja rokkibändin tarinan melkein niin hyvin kuin se on mahdollista tehdä. Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, että tarinalla on lopulta surullinen loppu eikä Freddie Mercury ole täällä katsomassa tätä elokuvaa. Bohemian Rhapsodyssa ei kuitenkaan jäädä surkuttelemaan, sillä sen loppuhuipennus klassikkokonserttiin Live Aid -tapahtumassa on kuin suuri kunnianosoitus Freddie Mercuryn elämälle, taiteelle ja saavutuksille. Voisi kuvitella, että itse maestrokin olisi tyytyväinen tällaiseen elokuvaan.
