Kurjimmat hetket arvostelijana tulevat siitä, kun arvosteltava peli on huono. Pelinkehittäjänä tunnen jäsenissäni sen, mitä pelin saattaminen valmiiksi vaatii, jonka johdosta epäonnistuneen tuotteen julkaisu tuntuu samalta kuin katsoisi vapaaottelussa tapahtuvaa luunmurtumaa. Pelissä huomioitavaa lienee se, että pelin pitäisi olla indieiden Super Smash Bros. Aloitetaan ilmiselvistä virheistä, jotka ovat verkkopelin ja koherentin yksinpelin puuttuminen, hahmojen liikkeiden kömpelyys ja pelin heikohko framerate.
Verkkopelin puuttuminen ja tökkivä framerate ovat asioita, jotka ovat vahvasti toisiinsa linkittyneitä. Pahoin pelkään, että pelitestauksessa verkkopelissä on ollut niin paljon lagia ja ongelmia johtuen pelin muista teknisistä ongelmista, että kokemus on ollut valitettavasti liian from ass valmiiseen tuotteeseen. Kokemuksen ja osaamisen puute paistaa läpi kaikista osa-alueista paitsi taiteesta, joka on ollut selvästi kehittäjän vahvin osa-alue markkinoinnin ja kontaktoinnin ohella. Siitä peli saakin ainoat pisteensä, koska muilla alueilla on menty metsään.
Tahdon nostaa yhden virheen esiin joka saa oman sormeni nousemaan syyttävästi pystyyn. Lataustaukoja ei tarvitse yhtä luovasti piilottaa kuten matkatessamme tulevaisuuteen vuoteen 1998 tehtiin Resident Evilin ovien kohdalla. Tällä hetkellä Bounty Battle tekee asian niin, että ääni ja musiikki pysähtyy, animaatiot jöksähtävät ja kaikki latautuu asynkronisesti ja alastomasti ilman latausruutua tai mitään, kuten jossain pahaisimmassakin yritysprojektissa. Tämä ei ole mikään kompleksi toimenpide ja se kuuluu vain tehdä.
Se, mitä tässä on selvästi tapahtunut on se, että on haukattu vähän liian suuri pala, koska platform fighterin tekeminen on pirun vaikeaa isolle tiimillekin. Kun soppaan lisätään joukkorahoittajien odotukset ja hype, niin se on siinä. Kaiken lisäksi pelistä on turhan helppo löytää aukko jota voi hyväksikäyttää suljetuissa radoissa. Temppu on siinä, että mikäli vihollista pallottelee ylälyönneillä taivaaseen seinää vasten, saa matsin helposti voitettua. Jos jotain hyvää gameplaysta pitää sanoa, jaksoi peli jollain tasolla viihdyttää jälkikasvua, mutta eipä siinä, itsekin viihdyin aikanaan Iron & Blood – Warriors of Ravenloftin parissa, joka jää samaan historian sivuun kuin Bounty Battle, eli yhtenä niistä huonoista tappelupeleistä.
