Arvostelua varten peliä on pelattu Xbox Onella.
Jesse on kulkenut pitkän tien selvittääkseen mitä hänen kadonneelle veljelleen on tapahtunut. Kun he löysivät oudon esineen, Viraston väki vei hänen veljensä pois kun Jesse onnistui pakenemaan. Nyt vuosien päästä Jesse saapuu virastolle uunituoreena pomona. Mutta hänen ensimmäinen työpäivänsä ei alakaan ihan normaalisti – kaikki on ihan mullin mallin!
”Sihinäksi” nimetty voima on tullut toisesta ulottuvuudesta ja sekoittanut Viraston. Suuri osa henkilöstöstä on otettu mielenhallintaan ja ne ovatkin agressiivisia ulkopuolisen voiman kätyreitä. ”Sihinä” on myös muokannut Viraston ulkonäköä. Sen lisäksi, että Jesse olisi vain etsinyt veljensä hän joutuu myös siivoamaan Viraston ”Sihinän” vaikutuksesta!
Control on toimintapeli, missä pääosana on eri paikkoihin juoksentelu tehtävien perässä ja vihollisten kurmottaminen. Aivopähkinöitä on harvassa ja ne ovat pääosin hyvin helppoja. Juoni kulkee tehtävien mukana, mutta pelissä on myös tolkuton määrä pientä keräiltävää, mitkä avaavat pelimaailmaa siinä sivussa. Juoneen en sen enempää tartu, sillä pelissä on paljon mysteereitä ja juonen koukeroita, mitkä luovat sen sisällön hieman kevyeen pelimekaniikkaan.
Juoni kulkee ihan mukavasti eteenpäin alkaen ilman minkäänlaista taustaa, mutta rakentuen sopivalla tahdilla niin, että ainakin minua askarruttavat asiat saivat lisää sisältöä tarpeeksi usein, ettei hämmennystä ollut liiaksi. Kerättävät muistiinpanot ja muu täytemateriaali esimerkiksi syventää Viraston tapahtumia, mutta tarjoaa myös huumoria ja pieniä juoneen liittymättömiä yksityiskohtia. Aluksi pidin näitä vitsejä melko huonoina ja täysin peliin sopimattomina, mutta jossain vaiheessa ymmärsin niiden vain lisäävät pelin outoa tunnelmaa omalla omituisella tavallaan.
Graafisesti peli on hieman ristiriitainen. Teknisesti se käyttää myös ”real-time ray tracing” teknologiaa, mitä en itse ainakaan sinäänsä huomannut mitenkään erityisen kirkkaasti. Pääosa Jessen kasvot ovat vallan mainiosti animoitu, mutta muut hahmot ovat korkeintaan keskinkertaisia. Vaikka Virasto on täynnä pieniä yksityiskohtia, sen harmaat käytävät ovat aika tylsät. Lisäksi pelissä on graafisiä outouksia ja bugeja, kuten oudon kiiltäviä pintoja. Myös jos ruudulla tapahtuu paljon alkaa ruudunpäivitys takkuilemaan. Pieniä tyhmiä huolimattomalta vaikuttavia asioita on myös lukuisia, mitkä luulisi olevan nykyajan peleissä jo ohitettu. Esimerkkinä puuttuva ovenavausanimaatio; kun Jesse lähestyy ovea, se vain lennähtää auki. Tokihan Jessellä on psyykkisiä kykyjä, mutta jotain rajaa animoinnin laiskuudessa. Toinen ongelma on tavaran paljous, ja niiden painottomuus. Juoksennellessasi esimerkiksi työpöytien ohi parhaimmillaan tuntuu, että pelkkä ilmavirta Jessen liikkeestä heittelee tietokoneita, toimistotuoleja ja vesiautomaatteja ympäriinsä.
Graafisiin pulmiin kuuluu myös viholliset, jotka suurin osa muistuttavat enemmän tai vähemmän toisiaan ja varsinkin pidemmiltä etäisyyksiltä on välillä hankala hahmottaa mikä siellä heiluu kun sen on jo ehtinyt päästää päiviltä. Suuri osa vihollisista on ”Sihinän” korruptoimia viraston vartijoita, ja niiden suurin ero on lähinnä minkälaista asetta ne pitävät. Poikkeuksia on kuitenkin esimerkiksi lentävät ja suojalla varustetut. Erilaisia hirviöitäkin löytyy, mutta nekin ovat suunnittelulta melko samankaltaisia keskenään. Välipomojakin on tietysti. Nämä tulevat hieman yllättäin eikä niitä sinäänsä osaa odottaa, mikä on hyvä yllätyksellisyyden takia, mutta huono, koska ne eivät ole kovinkaan jännittäviä.
Vihollisissa on myös toinen suuri ongelma. Umpityhmä tekoäly. Aluksi taistelut ovat mukavia. Väistelet vihollsiia, viskot niitä päin romua ja ammuskelet. Toiminta on nopeaa, mutta käy muutaman tunnin jälkeen hyvin yksitoikkoiseksi. Toistat samaa kaavaa uudelleen ja uudelleen. Viholliset on helppo harhauttaa ja ohittaa. Niitä on helppo vältellä. Suurin vaikeus on lähinnä paljonko ne tekevät yhdellä onnistuneella osumalla vahinkoa. Tekoälyn tyhmyyden takia taisteluita ei jossain vaiheessa edes jaksa käydä vaan mieluummin juoksee niiden läpi. Ehkä tämä on tarkoituskin, mutta se tuntuu jotenkin äärettömän tyhmältä.
Jessen itsensä ohjastaminen on mukavaa. Kontrollit vastaavat hyvin painalluksia ja ovat nopeat. Jesse liikkuu ketterästi ja tarkasti. Jesse osaa hypätä hieman, mutta sitä ei kauheasti tarvita. Pääaseita on käytännössä kolme; ampuminen, telekineettinen roinan viskely ja meleeisku. Jesse osaa myös syöksähtää vauhdilla eteenpäin niin juostessa kuin hypätessä ja saa myös suojakentän.
Ampuminen on hahmon monipuolisin piirre. Aseita on muutama erilainen ja niillä omat tarkoituksensa. Yksi ampuu nopeasti, yksi on haulikon tyylinen, yksi lataa ammuksen ja tekee räjähdyksen… noita normaaleja. Lisäksi seikkaillessa löytää, tai niitä voi tehdä, erilaisia palikoita millä saa boostattua aseiden ja Jessen kykyjen eri osa-alueita. Esimerkiksi aseen latausnopeutta tai Jessen paranemisvauhtia.
Jesse saa tietysti myös tehtävien suorittamisesta pisteitä minkä avulla hän oppii uusia kykyjä tai voimistaa jo opittuja. Kerättävää ei kauheasti pelissä ole. Palikoita löytyy tapetuilta vihollisilta ja arkuista. Lisäksi löytyy osasia mistä voi rakentaa eri palikoita ja uusia aseita. Tietysti tarinaa sisältyvien lippulappusten lisäksi löytyy myös audiologeja ja videopätkiä. Jopa musiikkia
Vaikka pelissä onkin kohtuullisen iso määrä ongelmia, se sai minut liimaantumaan televisioruudun eteen. Tylsät käytävät, umpityhmät viholliset ja graafiset ongelmat eivät varjostaneet sitä, että peliä on hauska pelata. Käytäviä on mukava remuta ja jos jalkatyö kyllästyttää, pikamatkustuspisteitä saa avattua. Vihollisia on hauska vetää turpiin ja rankaista vaikka ne on helppo myös ohittaa. Tarinanpätkät ovat kiinnostavia, sillä ne soljuvat mukana pelaamisen ohessa keskeyttämättä tai pitkästyttämättä. Ja tekemistä on kohtuullisen paljon. Pääjuonen lisäksi sivutehtäviä on useita, mikä tekee viraston tutkimisesta oikeastaan tosi mielenkiintoista ja mukavaa. Vielä kun juonen edetessä jo tutkituista paikoista aukeaa uusia paikkoja, tekemistä on tosi paljon. Toivottavasti siihen kaikkeen ei vain pitkästy ennen pitkään…
Ja hei! Martti Suosalon hahmo pelissä on vallan upea!
Arvostelijan vastuuvapautus: En ole vielä pelannut peliä läpi, joten loppupään toiminnasta en tiedä sen enempää. En myöskään halunnut paljastaa pelistä liikaa, sillä helpon ja yksinkertaisen toiminnan lisäksi siinä on hirveä määrä mysteerejä pohdittavana.
Pahoittelen myös suuresti jos kirjoitusasu on kömpelö ja takkuileva – kirjoitusvirheet mukaanlukien.
PS: Takaisin pelaamaan tätä!
