Arvostelut, Pelit

Cuca pelkää Cthulhua – Arvostelussa Call of Cthulhu Kommentit pois päältä artikkelissa Cuca pelkää Cthulhua – Arvostelussa Call of Cthulhu

Call of Cthulhu

7 / 10
Hyvää Tunnelmallinen. Mukavan leppoinen. Pitää otteessaan. Huonoa Näyttely, niin ääni kuin kasvot. Switch grafiikat. Lyhyt. Yleisesti Varsin toimiva paketti. Hieman hintava lyhyeksi peliksi mutta varsin hyvin 20e arvoinen. Mytoosin faneille hyvää pelattavaa. H.P. Lovecraftin peleistä kärkiluokkaa. Kannattaa pelata ps4 jossa huomattavasti paremmat grafiikat.

Vanha roolipeli saa digitaaliset pukeet päällensä ja vääntäytyy oikein mukavasti kevyeen hiippailuun. Myös lautapeleistä tuttu, H.P.Lovecraftin tarinan nimeä käyttävä Call of Cthulhu, hukuttaa tunnelmallaan. Pulp-henkinen dekkarointi ja pulmanselvittely ei jätä fanejaan kylmäksi, mutta maallikolle jää hiukan epäselvyyksiä mistä on kyse. Itse Call of Cthulhu -tarinalla ei ole juurikaan samaa pelin kanssa vaan se ammentaa ideoita useasta H.P.Lovecraftin tarinasta.

Arvosteluhistorian toinen Cthulhu-peli tuo eteen täysin toisenlaisen mytoosikokemuksen mitä Sunken City tarjosi. Vaikka pelin takana on samaa osaamista ja tekniikkaa, on Call of Cthulhun lopputulos mieleenpainuvampi ja osuvampi kuin Sunken Cityn. Tuntuu kuin pelintekijät olisivat saaneet samat kirotut nuotit, mutta orkesteria ohjaa eri kapellimestari. Kun Sunken City oli pyssyhippaa ja matkustusta ympäri suurkaupungin, Call of Cthulhu keskittyy pään sisäisiin sokkeloihin. Aseistusta ei Call of Cthulhussa paljoa näy ja kamppailukin on pintapuolista ja mielestäni turha lisä.

Tarina alkaa, kun pulp dekkari näkee liskounia kiisseli-illan jälkeen. Suussa maistuu silakka ja päässä vilisee enemmän rumia kultisteja kuin Burzumin keikalla. Kun ohimoilla kirvelee vielä suonitukos tulee Edward Piercen vastaanotolle Darkwaterin pikkukaupungista mies, joka tahtoo Piercen selvittävän outoa paloa, jossa kuoli taidemaalari Hawkingsin perhe. Taidemaalari Hawkingsin maalaukset ovat yhtä selväjärkisiä kuvaelmia kuin M.A.Nummisen laulut. Tästä voi alkaa havaita syvät mielenterveysongelmat, ja esoteeriset vibat vain syvenevät Darkwateriin saavuttaessa.

Pierce selvittää rikoksia puhumalla ja käyttäen omia kehitettäviä taitojaan saadakseen selvyyden mysteerisestä palosta. Nämä taidot unohtuvat lähes kokonaan ja tulevat mieleen vain silloin, kun tarinan edetessä saa lisää pisteitä käytettäväksi. Hiiviskely ja hoiturihippa muistuttaa syvästi Amnesiaa ja toimii siinä yhtä hyvin. Puzzlet ovat yksinkertaisia olematta lapsellisia. Piilotettuja tavaroita saa etsiä välillä kauankin ennen kuin huomaa sen, että avain tai tikari olikin ihan nenän alla. Piercellä on myös yliluonnollisia näennäisvoimia. Näissä yliluonnollisissa tiloissa hän näkee tapahtumat uudelleen, pystyen kutomaan juonen pelkistä jäänteistä.

Testikoneena toimi Nintendo Switch, mikä tekee kokemuksesta hieman mielenkiintoisemman. Kun Ps4 pelatessa oli huomattavati paremmat grafiikat ja ohjattavuus, tuo Swithcin kannettavuus aivan oman lähestymiskulman. Peliä oli mielenkiintoista pelata pimeässä huoneessa, jossa ei tv hohtanut ja valaissut koko tilaa. Pelatessa tuli samanlainen olo kuin mitä lapsena tunsi lukessa kauhutarinoita peiton alla. Kovin pelottava Call of Cthulhu ei ole, lähinnä piinaavan tunnelmallinen. Pelikokemuksen jälkeen oli mukava miettiä vanhoja pen&paper-roolipelejä, joissa kaikki on mahdollista.

Totisesti, H.P.Lovecraftin kauhua voidaan toteuttaa nykyään paljon paremmin. Enää ei tarvitse kokea myötähäpeää, toisin kuin 1990-luvun Dagon elokuvassa. Suosittelen tätä peliä kaikille hiipijöille ja syväläisille. Olkoon tämän pelaaminen suuri ylistys muinaisille jumalille ja kiitos kultisteille.

Tämä pulmapeli ei tuomitse erikoisiakaan ratkaisuja Kommentit pois päältä artikkelissa Tämä pulmapeli ei tuomitse erikoisiakaan ratkaisuja

Ranskalainen julkaisija Dear Villagers ja uusiseelantilainen Dead Teapot Games ovat paljastaneet tarinallisen pulmapelinsä julkaisusuunnitelmat. Omaperäinen fysiikkapohjainen peli saapuu PC:lle ja Switchille syksyllä 2026.

Shape Sender Deluxe ei ole aivan tavallinen pulmapeli. Pelaajan oppaana toimii Sendy-niminen maskotti, joka keskustelee suoraan pelaajan kanssa, kommentoi ratkaisuja ja seuraa etenemistä läpi 90 kentän. Tehtävänä on siirtää erilaisia muotoja putkesta toiseen hyödyntäen tarjolla olevia työkaluja ja omaa kekseliäisyyttä.

Pelin kehittäjien mukaan oikeaa ratkaisua ei aina ole. Kentät voi selvittää elegantisti, luovasti tai vaikkapa hieman kömpelöllä mutta toimivalla tavalla. Juuri tämä vapaus on yksi pelin keskeisistä ideoista, ja Sendyn persoonallisuuskin muuttuu matkan varrella pelaajan toimien mukaan.

Samalla julkaistiin päivitetty demo, joka sisältää uuden kenttäeditorin. Sen avulla pelaajat voivat rakentaa omia pulmiaan, jakaa niitä ystävilleen tai tallentaa ratkaisuistaan hauskoja GIF-animaatioita. Vaikka editorin työkalut ovat vielä rajalliset, se antaa hyvän maistiaisen siitä, millaisia luovia virityksiä yhteisö saattaa pelin julkaisun jälkeen kehittää.

Jos fysiikkapulmat, hiekkalaatikkomainen kokeilu ja hieman omalaatuinen huumori kuulostavat houkuttelevalta yhdistelmältä, Shape Sender Deluxe kannattaa pitää tutkassa. Syksyllä nähdään, onnistuuko Sendy puhumaan tiensä pelaajien sydämiin.

Thief palaa varjoista – klassikkopeli saa uuden elämän Switchillä Kommentit pois päältä artikkelissa Thief palaa varjoista – klassikkopeli saa uuden elämän Switchillä

Yksi pelihistorian tunnetuimmista hiiviskelyklassikoista tekee paluun. Remastered on julkistettu Switchille ja :lle, ja sen on määrä ilmestyä tämän talven aikana. Kyseessä on kunnianosoitus vuoden 1998 alkuperäiselle pelille, joka auttoi määrittelemään koko stealth-pelien genren.

Uudelleenversio ei ole pelkkä pintakiillotus, vaan mukana on myös Gold -version lisämissiot ja sisältö. Peli on päivitetty modernille KEX Engine -moottorille, ja samalla sen grafiikkaa, käyttöliittymää ja animaatioita on hiottu nykypäivän tasolle. Mukaan on lisätty myös pieniä elämänlaatupäivityksiä, kuten selkeämpi valikkojärjestelmä ja asevalitsin.

Pelaajat palaavat jälleen Garrettin saappaisiin varjoissa viihtyvän mestarivarkaan, joka liikkuu kaupungissa enemmän äänettömänä huhuna kuin sankarina. Pelin ydin ei ole miekkojen kalistelu vaan piiloutuminen, valon ja äänen hallinta sekä nokkela ongelmanratkaisu. Yksi väärä askel, ja vartijat ovat jo tutkimassa, mistä kolina kuului.

Thief tunnetaan siitä, että se ei johda pelaajaa kädestä, vaan antaa vapauden keksiä omat reitit ja ratkaisut. Vartijat reagoivat ääniin ja liikkeeseen realistisesti, ja ympäristöstä tulee itse asiassa tärkein “vastustaja” pelaajalle. Siksi peliä pidetään yhä yhtenä immersiivisen simulaation uranuurtajista.

Kehittäjien mukaan tarkoitus on säilyttää alkuperäisen pelin tunnelma, mutta tehdä siitä helpommin lähestyttävä uudelle sukupolvelle. Lopputuloksena on paluu peliin, jossa varjoissa pysyminen ei ole vain taktiikka, vaan selviytymisen ehto.

Lähde: NintendoEverything