Cyberpunk 2077 (PC)
Toimintaseikkailu Cyberpunk 2077 julkaistiin 10.12.2020 pitkään paisuneen hypetyksen saattelemana. Pelinkehittäjä CD Project Redin markkinointitiimi oli taidokkaasti leikitellyt pelaajien tunteilla yli kahdeksan vuotta. Studion aiempi julkaisu The Witcher 3: Wild Hunt (2015) oli aikanaan menestys kaikilla mittareilla ja Cyberpunkista toivottiin jotain vielä tykimpää.
Julkaisu oli kuitenkin katastrofi. Bugien riivaamaa peliä ei käytännössä pystynyt pelaamaan edeltävän sukupolven konsoleilla. PC-pelaajat voittivat tällä erää, sillä raskaan raudan pelikoneilla on alusta asti voinut pettyä Night Cityn onttoon maailmaan ilman suurempia teknisiä murheita.
Aloitetaan kuitenkin ensivaikutelmasta
Peli alkaa hahmoeditorista, jossa kehonkoostumusta ei voi muokata, mutta vehkeiden muotoa voi. Hahmosta voi piristävästi tehdä myös transsukupuolisen. Hahmon äänellä – miehekäs tai naisellinen – ja sukupuolella on merkitystä pelin romansseihin. Esimerkiksi homosuhteeseen tarvitaan joko naisellisesti puhuva nainen tai miehekkäästi puhuva mies. Myös hahmon taustatarinan saa valita, mutta sillä ei ole myöhemmin merkitystä pelinkulkuun.
Ahdas ja silmiä hivelevän kaunis Night City vaikuttaa kuhisevan elämää. NPC:t toimivat pelaajasta riippumattomasti keskustellen keskenään. Toisinaan he riitelevät tai lohduttavat toisiaan – toisinaan ammuskelevat ja ottavat yhteen poliisin kanssa. Kaupungin kaduilla vilisee tyylikkään omaperäisiä autoja, jotka mielellään töytäisevät varomatonta pelaajaa. Erityisen elämänmakuisilta tuntuvat omaa etuaan tavoittelevat poliisit ja rikolliset, joista molemmista löytyy sekä hyviksiä että pahiksia.
Yksi mieleenpainuvimmista detaljeista on autoradion tunnelmoiva musiikki. Rock, punk ja hip-hop kappaleita yhdistävät elektronisen musiikin sävyt, jotka pehmentävät kapinahenkeä juuri sopivasti nykypoppiin tottuneelle korvalle.
Kaikki on hyvin siihen asti, kunnes kaupungin tapahtumiin yrittää itse osallistua
Cyberpunk 2077:ssä on turha poiketa käsikirjoitetuista tehtävistä. Valtaosa NPC:istä kehottaa suksimaan kuuseen, kun heille juttelee. Night Cityn yöelämään ei voi osallistua, eikä esimerkiksi GTA-pelisarjalle tyypillisiä tehtävien ulkopuolisia aktiviteettejä – kuten vaikkapa golfaamista tai laskuvarjohyppyä – ole nimeksikään. Autoilijoilta puuttuu oma tekoälynsä, joten liikenneruuhkan saa aikaiseksi parkkeeraamalla autonsa puoli senttiä muiden ajolinjalle. Samasta syystä poliisit eivät osaa lähteä takaa-ajoon autoilla, mutta teleportaatio heiltä sentään onnistuu. Jos ammut siviiliä, vaikka talon katolta, niin joukko verenhimoisia poliisininjoja ilmestyy tyhjästä vierellesi. Siviilit reagoivat väkivaltaan vielä omituisemmin. Jos esimerkiksi otat vahinkoa hypätessäsi liian korkealta, niin siviilit tulkitsevat tilanteen vaaralliseksi ja painautuvat kyyryyn peittäen päänsä. Kovahermoisinkaan punkero ei yritä ottaa tilannetta haltuun.
Pelissä on myös keskivertoa enemmän bugeja etenkin kaupungin rajaseuduilla. Jotkut bugeista ärsyttävät, mutta useimmille voi nauraa. Kerran olin tekemässä sivutehtävää, jossa piti pelastaa mies nimeltä Hwambe. Hwambe eksyi seuratessaan minua, ja hetken kuluttua sain puhelun, jossa hänen kerrottiin kuolleen. Useaa pelituntia myöhemmin olin tekemässä toista tehtävää, kun Hwambe yllättäen ilmestyi taakseni. Miehelle ei voinut jutella, mutta hän pysytteli kannoilla sellaisella vauhdilla, että karistamiseen tarvittiin urheiluautoa.
Ja silti, ongelmistaan huolimatta, Cyberpunk 2077 on hauska peli
Vaikka aluksi ärsyttää, että dialogien vastausvaihtoehdot eivät tunnu vaikuttavan pelin tapahtumiin, niin sekä päätehtävät että useat sivutehtävät ovat kertakaikkisen coolia toimintaa.
Kuvittele esimerkiksi seuraava tilanne. Olet tunnettu rokkari ja korruptiota vastustava terroristi. Katala pahisorganisaatio, Arasaka, kidnappaa tyttöystäväsi, ja eihän sellainen käy päinsä. Järjestät pienen mellakan Arasakan pilvenpiirtäjän juurelle. Mellakan suoman hämäyksen turvin lähdet toteuttamaan kirurgintarkkaa pelastusoperaatiota. Laskeudut helikopterilla pilvenpiirtäjän katolle terroristikavereittesi kanssa ja lataat akrobaattisin elkein järeän revolverisi. Taustalla kuuluu jytää industrial-musiikkia. Mikä parasta, luvassa on juuri niin sykähdyttävää toimintaa kuin odotat.
Cyberpunk 2077 tarjoaa erinomaisesti käsikirjoitettuja ja ääninäyteltyjä tehtäviä, jotka poikkeavat toisistaan juuri riittävästi. Sama hyökkäys- ja pakenemiskonsepti saadaan tuntumaan tuoreelta uniikkien ympäristöjen tuomilla haasteilla ja parhaiden lähestymistapojen puntaroinnilla. Viholliset voi joko tappaa, lamauttaa tai ohittaa hiiviskellen ja hakkeroiden.
Hahmopäivityksillä voi tehostaa haluamaansa lähestymistapaa. Miekaniskut saa palauttamaan energiaa, ja kyberaivoihin voi integroida enemmän RAM-muistia. Pian pelissä pärjää yhtä tehokkaasti kiväärillä kuin hakkeroinnilla – ainakin, jos ei hajauta kokemuspisteiden tarjoamia palkintoja liian moneen suuntaan.
Tarinan tunnelma vaihtelee katkeransuloisesta melankoliseen. Sivuhenkilöissä on syvyyttä ja harmaan sävyjä. Pelaaja on useimmiten itse kontrollissa, ja välianimaatioita annostellaan vain kaikkein kriittisimpiin juonenkäänteisiin. Hyvällä maulla sävelletystä soundtrackista jää mieleen etenkin taistelutilanteiden Doom Eternal (2020) -henkiset metallireivit. Tunnelma on yksinkertaisesti kohdallaan, kunhan pitäytyy tehtävissä harhautumatta liikaa sooloilemaan.
Cyberpunk 2077:llä saattaa olla edessään kirkkaampi tulevaisuus
CD Project Red yrittää korjata vaikean julkaisun lokaamaa mainettaan ilmaisilla DLC-päivityksillä. Peliin on jo ehtinyt ilmestyä useita käyttäjien tekemiä modeja, jotka korjaavat pelin ongelmia. Viehättävästä kulissikaupungista on tulossa elävää kromia ja lihaa. Herää vain kysymys, että miksei tätä kaikkea voitu tehdä ensin ja julkaista peli vasta sitten?
