Arvostelut, Pelit

Cyberpunk 2077 on riipaiseva pettymys, jota haluaa silti pelata Kommentit pois päältä artikkelissa Cyberpunk 2077 on riipaiseva pettymys, jota haluaa silti pelata

Cyberpunk 2077 kauneimmillaan

Cyberpunk 2077 (PC)

7.6 / 10
Hyvää Timanttista tarinankerrontaa ja FPS-seikkailua näyttävässä kaupungissa. Huonoa Night Cityssä on tylsää tehtävien ulkopuolella. Peli vaatii tehokkaan PC:n toimiakseen hyvin edes keskitason grafiikoilla. Yleisesti Cyberpunk 2077 on mukaansatempaava toimintapläjäys keskeneräiseksi jääneessä maailmassa. Joulumarkkinat taisivat tulla liian aikaisin, sillä peli olisi tarvinnut lisää kehitysaikaa.

Toimintaseikkailu Cyberpunk 2077 julkaistiin 10.12.2020 pitkään paisuneen hypetyksen saattelemana. Pelinkehittäjä CD Project Redin markkinointitiimi oli taidokkaasti leikitellyt pelaajien tunteilla yli kahdeksan vuotta. Studion aiempi julkaisu The Witcher 3: Wild Hunt (2015) oli aikanaan menestys kaikilla mittareilla ja Cyberpunkista toivottiin jotain vielä tykimpää.

Julkaisu oli kuitenkin katastrofi. Bugien riivaamaa peliä ei käytännössä pystynyt pelaamaan edeltävän sukupolven konsoleilla. PC-pelaajat voittivat tällä erää, sillä raskaan raudan pelikoneilla on alusta asti voinut pettyä Night Cityn onttoon maailmaan ilman suurempia teknisiä murheita.

Aloitetaan kuitenkin ensivaikutelmasta

Peli alkaa hahmoeditorista, jossa kehonkoostumusta ei voi muokata, mutta vehkeiden muotoa voi. Hahmosta voi piristävästi tehdä myös transsukupuolisen. Hahmon äänellä – miehekäs tai naisellinen – ja sukupuolella on merkitystä pelin romansseihin. Esimerkiksi homosuhteeseen tarvitaan joko naisellisesti puhuva nainen tai miehekkäästi puhuva mies. Myös hahmon taustatarinan saa valita, mutta sillä ei ole myöhemmin merkitystä pelinkulkuun.

Ahdas ja silmiä hivelevän kaunis Night City vaikuttaa kuhisevan elämää. NPC:t toimivat pelaajasta riippumattomasti keskustellen keskenään. Toisinaan he riitelevät tai lohduttavat toisiaan – toisinaan ammuskelevat ja ottavat yhteen poliisin kanssa. Kaupungin kaduilla vilisee tyylikkään omaperäisiä autoja, jotka mielellään töytäisevät varomatonta pelaajaa. Erityisen elämänmakuisilta tuntuvat omaa etuaan tavoittelevat poliisit ja rikolliset, joista molemmista löytyy sekä hyviksiä että pahiksia.

Yksi mieleenpainuvimmista detaljeista on autoradion tunnelmoiva musiikki. Rock, punk ja hip-hop kappaleita yhdistävät elektronisen musiikin sävyt, jotka pehmentävät kapinahenkeä juuri sopivasti nykypoppiin tottuneelle korvalle.

Kaikki on hyvin siihen asti, kunnes kaupungin tapahtumiin yrittää itse osallistua

Cyberpunk 2077:ssä on turha poiketa käsikirjoitetuista tehtävistä. Valtaosa NPC:istä kehottaa suksimaan kuuseen, kun heille juttelee. Night Cityn yöelämään ei voi osallistua, eikä esimerkiksi GTA-pelisarjalle tyypillisiä tehtävien ulkopuolisia aktiviteettejä – kuten vaikkapa golfaamista tai laskuvarjohyppyä – ole nimeksikään. Autoilijoilta puuttuu oma tekoälynsä, joten liikenneruuhkan saa aikaiseksi parkkeeraamalla autonsa puoli senttiä muiden ajolinjalle. Samasta syystä poliisit eivät osaa lähteä takaa-ajoon autoilla, mutta teleportaatio heiltä sentään onnistuu. Jos ammut siviiliä, vaikka talon katolta, niin joukko verenhimoisia poliisininjoja ilmestyy tyhjästä vierellesi. Siviilit reagoivat väkivaltaan vielä omituisemmin. Jos esimerkiksi otat vahinkoa hypätessäsi liian korkealta, niin siviilit tulkitsevat tilanteen vaaralliseksi ja painautuvat kyyryyn peittäen päänsä. Kovahermoisinkaan punkero ei yritä ottaa tilannetta haltuun.

Cyberpunk 2077 omituiset NPC:t
Joku tipahti, suojautukaa!

Pelissä on myös keskivertoa enemmän bugeja etenkin kaupungin rajaseuduilla. Jotkut bugeista ärsyttävät, mutta useimmille voi nauraa. Kerran olin tekemässä sivutehtävää, jossa piti pelastaa mies nimeltä Hwambe. Hwambe eksyi seuratessaan minua, ja hetken kuluttua sain puhelun, jossa hänen kerrottiin kuolleen. Useaa pelituntia myöhemmin olin tekemässä toista tehtävää, kun Hwambe yllättäen ilmestyi taakseni. Miehelle ei voinut jutella, mutta hän pysytteli kannoilla sellaisella vauhdilla, että karistamiseen tarvittiin urheiluautoa.

Ja silti, ongelmistaan huolimatta, Cyberpunk 2077 on hauska peli

Vaikka aluksi ärsyttää, että dialogien vastausvaihtoehdot eivät tunnu vaikuttavan pelin tapahtumiin, niin sekä päätehtävät että useat sivutehtävät ovat kertakaikkisen coolia toimintaa.

Kuvittele esimerkiksi seuraava tilanne. Olet tunnettu rokkari ja korruptiota vastustava terroristi. Katala pahisorganisaatio, Arasaka, kidnappaa tyttöystäväsi, ja eihän sellainen käy päinsä. Järjestät pienen mellakan Arasakan pilvenpiirtäjän juurelle. Mellakan suoman hämäyksen turvin lähdet toteuttamaan kirurgintarkkaa pelastusoperaatiota. Laskeudut helikopterilla pilvenpiirtäjän katolle terroristikavereittesi kanssa ja lataat akrobaattisin elkein järeän revolverisi. Taustalla kuuluu jytää industrial-musiikkia. Mikä parasta, luvassa on juuri niin sykähdyttävää toimintaa kuin odotat.

Cyberpunk 2077 tarjoaa erinomaisesti käsikirjoitettuja ja ääninäyteltyjä tehtäviä, jotka poikkeavat toisistaan juuri riittävästi. Sama hyökkäys- ja pakenemiskonsepti saadaan tuntumaan tuoreelta uniikkien ympäristöjen tuomilla haasteilla ja parhaiden lähestymistapojen puntaroinnilla. Viholliset voi joko tappaa, lamauttaa tai ohittaa hiiviskellen ja hakkeroiden.

Hahmopäivityksillä voi tehostaa haluamaansa lähestymistapaa. Miekaniskut saa palauttamaan energiaa, ja kyberaivoihin voi integroida enemmän RAM-muistia. Pian pelissä pärjää yhtä tehokkaasti kiväärillä kuin hakkeroinnilla – ainakin, jos ei hajauta kokemuspisteiden tarjoamia palkintoja liian moneen suuntaan.

Tarinan tunnelma vaihtelee katkeransuloisesta melankoliseen. Sivuhenkilöissä on syvyyttä ja harmaan sävyjä. Pelaaja on useimmiten itse kontrollissa, ja välianimaatioita annostellaan vain kaikkein kriittisimpiin juonenkäänteisiin. Hyvällä maulla sävelletystä soundtrackista jää mieleen etenkin taistelutilanteiden DOOM Eternal (2020) -henkiset metallireivit. Tunnelma on yksinkertaisesti kohdallaan, kunhan pitäytyy tehtävissä harhautumatta liikaa sooloilemaan.

Cyberpunk 2077:llä saattaa olla edessään kirkkaampi tulevaisuus

CD Project Red yrittää korjata vaikean julkaisun lokaamaa mainettaan ilmaisilla DLC-päivityksillä. Peliin on jo ehtinyt ilmestyä useita käyttäjien tekemiä modeja, jotka korjaavat pelin ongelmia. Viehättävästä kulissikaupungista on tulossa elävää kromia ja lihaa. Herää vain kysymys, että miksei tätä kaikkea voitu tehdä ensin ja julkaista peli vasta sitten?

Kotimatka täynnä kissamaista kaaosta – arvostelussa Little Kitty, Big City Kommentit pois päältä artikkelissa Kotimatka täynnä kissamaista kaaosta – arvostelussa Little Kitty, Big City

Minulla on heikko kohta peleille, joissa saa olla eläin. Vielä heikompi, jos se eläin on kissa. Kun Little Kitty, Big City lupasi seikkailun eksyneen kissan tassuissa keskellä suurkaupunkia, olin myyty. Double Dagger Studion debyyttipeli ei yritä olla iso ja mahtipontinen, vaan tekee jotain paljon vaikeampaa: se on vilpittömän sympaattinen. Tämä on peli, joka hymyilyttää jo ennen kuin ohjaimeen koskee ja usein myös sen jälkeen.

Pieni kissa, iso kaupunki

Tarina käynnistyy yksinkertaisesti ja kissamaisen realistisesti, torkahdat ikkunalaudalle ja putoat alas. Siitä alkaa matka takaisin kotiin urbaanin asfaltti sokkelon halki. Matkallasi saat oppaaksesi nokkelan variksen, joka antaa neuvoja ja ohjaa sinua eteenpäin. Vastaan tulee myös muita eläimiä, joilla on pieniä pulmia ja koska olet kissa, autat heitä tietenkin… tai ainakin harkitset sitä hetken ennen kuin kaadat jotain pöydältä.

Pelin rakenne on avoin, mutta selkeä. Päätavoite on palata kotiin, ja se onnistuu keräämällä kaloja, joilla kasvatat kissasi kestävyyttä. Kestävyys ei ole vain numero ruudulla, vaan konkreettinen osa etenemistä, sillä ilman voimaa et yksinkertaisesti jaksa kiivetä tarpeeksi korkealle. Sivutehtävät ja ympäristön tutkiminen tukevat tätä luontevasti, eikä mikään tunnu turhalta täytteeltä.

Ohjattavuus ja pelaamisen tunne

Little Kitty, Big City tuntuu selvästi peliltä, joka on alun perin tehty PC:lle. Näppäimistö ja hiiri tarjoavat sulavamman ja tarkemman kokemuksen kuin ohjain, joka tuntuu ajoittain hieman kömpelöltä, erityisesti tarkkaa liikkumista vaativissa kohdissa. Toisaalta pelin matala haasteaste tekee tästä helposti anteeksiannettavaa. Tämä ei ole peli, jossa hiotaan refleksejä tai avataan monimutkaisia taitopuita. Tässä keskitytään fiilikseen, tutkimiseen ja pieneen, hyväntahtoiseen sähläykseen.

Suloista sarjakuvamaailmaa

Visuaalisesti peli nojaa vahvasti pehmeään, sarjakuvamaiseen tyyliin. Animaatiot eivät pyri realismiin, vaan korostavat kissan liikkeitä ja eleitä, ehkä juuri siksi ne toimivat niin hyvin. Kaupunki on täynnä yksityiskohtia, mutta ihmiset on jätetty tarkoituksella kasvottomiksi hahmoiksi. Ratkaisu ohjaa huomion eläimiin ja tekee maailmasta hieman satumaisen, aivan kuin kaupunki olisi olemassa ensisijaisesti nelijalkaisia varten.

Äänimaailma tukee tunnelmaa

Äänisuunnittelu on hillittyä mutta toimivaa. Taustamusiikki on rauhallista ja tunnelmallista, eikä se koskaan vie huomiota itse tekemiseltä. Ääniefektit, kuten tassujen töminä, esineiden kolahdukset ja ympäristön äänet tukevat kokonaisuutta juuri sopivasti. Monien pelaajien tavoin jäin kaipaamaan hieman enemmän musiikillista persoonallisuutta, mutta toisaalta hiljaisempi äänimaailma sopii yllättävän hyvin kissan näkökulmasta kerrottuun seikkailuun.

Yhteenveto

Little Kitty, Big City ei yritä mullistaa pelimaailmaa, eikä sen tarvitsekaan. Se tarjoaa muutaman tunnin mittaisen, lämpimän ja stressittömän kokemuksen, joka sopii erityisesti pelaajille, jotka arvostavat tunnelmaa ja eläinläheisiä tarinoita. Noin 20–25 euron hintaluokassa peli tuntuu reilulta ostokselta. Se ei ole pitkä, mutta se jättää jälkeensä hyvän mielen. Tämä on peli, jonka parissa on helppo rentoutua ja joskus juuri sitä kaipaa eniten.

Little Kitty, Big City on pieni peli isolla sydämellä. Jos eläimet ovat lähellä sydäntäsi ja ajatus kissana seikkailemisesta kaupungissa saa hymyn huulille, olet juuri oikeaa kohderyhmää.

9.5 / 10
Hyvää + Erittäin sympaattinen ja persoonallinen tunnelma. + Suloinen visuaalinen tyyli ja onnistuneet animaatiot. + Helposti lähestyttävä, stressitön pelaaminen. + Kissamainen huumori ja oivaltava kerronta. Huonoa - Ohjainohjaus tuntuu ajoittain kömpelöltä. - Vähäinen haaste voi tylsistyttää osaa pelaajista. - Äänimaailma jää hieman taustalle. Yhteenveto: Little Kitty, Big City ei yritä mullistaa pelimaailmaa, eikä sen tarvitsekaan. Se tarjoaa muutaman tunnin mittaisen, lämpimän ja stressittömän kokemuksen, joka sopii erityisesti pelaajille, jotka arvostavat tunnelmaa ja eläinläheisiä tarinoita. Noin 20–25 euron hintaluokassa peli tuntuu reilulta ostokselta. Se ei ole pitkä, mutta se jättää jälkeensä hyvän mielen. Tämä on peli, jonka parissa on helppo rentoutua ja joskus juuri sitä kaipaa eniten. Little Kitty, Big City on pieni peli isolla sydämellä. Jos eläimet ovat lähellä sydäntäsi ja ajatus kissana seikkailemisesta kaupungissa saa hymyn huulille, olet juuri oikeaa kohderyhmää.

Splitgaten tekijät puolustavat peliään: ”Steam-tilastot eivät mittaa hauskuutta” Kommentit pois päältä artikkelissa Splitgaten tekijät puolustavat peliään: ”Steam-tilastot eivät mittaa hauskuutta”

Splitgate: Arena Reloaded julkaistiin uudelleen joulukuussa, mutta PC-pelaajien määrät Steamissä jäivät vaatimattomiksi. Tämä herätti nopeasti huolta pelin tulevaisuudesta, kun ilmaiseksi pelattava räiskintä keräsi julkaisussa vain noin 2 300 yhtäaikaista pelaajaa ja myöhemmin enää reilut 800. Kehittäjä 1047 Games ei kuitenkaan panikoi, päinvastoin.

Studion viesti faneille on selvä: Steam Charts ei kerro koko totuutta. Kehittäjien mukaan tilastot näyttävät vain yhden hetken ja yhden alustan tilanteen, eivätkä ne mittaa sitä, miltä peli oikeasti tuntuu pelata tai kuinka aktiivinen yhteisö on. Arena Reloaded julkaistiin samanaikaisesti myös PlayStationeille, Xboxille ja Epic Games Storeen, joiden pelaajamääriä ei nähdä yhtä avoimesti kuin Steamissä.

Uudelleenjulkaisu on osa isompaa suunnanmuutosta. Viime kesänä 1047 Games veti käsijarrusta Splitgate 2:n kanssa, veti pelit hetkellisesti pois linjoilta ja palasi nyt laajoilla ja rohkeilla muutoksilla. Arena Reloaded toi mukanaan uudistetun etenemisjärjestelmän, uusia ja muokattuja kenttiä sekä lisää sisältöä, kuten tulossa olevan Arena Royale -pelimuodon.

Kehittäjät kiittävät yhteisöä tuesta ja palautteesta, ja kutsuvat uusia pelaajia kokeilemaan peliä itse. Heidän mukaansa Splitgate ei ole koskaan ollut näin hyvässä pelikunnossa ja koska peli on ilmainen, oman mielipiteen muodostaminen ei maksa mitään. Pelaajamäärät voivat ailahdella, mutta 1047 Games vakuuttaa, ettei Splitgaten tarina ole vielä lähelläkään loppua.