Arvostelut, Pelit

Cyberpunk 2077 on riipaiseva pettymys, jota haluaa silti pelata Kommentit pois päältä artikkelissa Cyberpunk 2077 on riipaiseva pettymys, jota haluaa silti pelata

Cyberpunk 2077 kauneimmillaan

Cyberpunk 2077 (PC)

7.6 / 10
Hyvää Timanttista tarinankerrontaa ja FPS-seikkailua näyttävässä kaupungissa. Huonoa Night Cityssä on tylsää tehtävien ulkopuolella. Peli vaatii tehokkaan PC:n toimiakseen hyvin edes keskitason grafiikoilla. Yleisesti Cyberpunk 2077 on mukaansatempaava toimintapläjäys keskeneräiseksi jääneessä maailmassa. Joulumarkkinat taisivat tulla liian aikaisin, sillä peli olisi tarvinnut lisää kehitysaikaa.

Toimintaseikkailu julkaistiin 10.12.2020 pitkään paisuneen hypetyksen saattelemana. Pelinkehittäjä CD Project Redin markkinointitiimi oli taidokkaasti leikitellyt pelaajien tunteilla yli kahdeksan vuotta. Studion aiempi julkaisu The 3: Wild Hunt (2015) oli aikanaan menestys kaikilla mittareilla ja Cyberpunkista toivottiin jotain vielä tykimpää.

Julkaisu oli kuitenkin katastrofi. Bugien riivaamaa peliä ei käytännössä pystynyt pelaamaan edeltävän sukupolven konsoleilla. -pelaajat voittivat tällä erää, sillä raskaan raudan pelikoneilla on alusta asti voinut pettyä Night Cityn onttoon maailmaan ilman suurempia teknisiä murheita.

Aloitetaan kuitenkin ensivaikutelmasta

Peli alkaa hahmoeditorista, jossa kehonkoostumusta ei voi muokata, mutta vehkeiden muotoa voi. Hahmosta voi piristävästi tehdä myös transsukupuolisen. Hahmon äänellä – miehekäs tai naisellinen – ja sukupuolella on merkitystä pelin romansseihin. Esimerkiksi homosuhteeseen tarvitaan joko naisellisesti puhuva nainen tai miehekkäästi puhuva mies. Myös hahmon taustatarinan saa valita, mutta sillä ei ole myöhemmin merkitystä pelinkulkuun.

Ahdas ja silmiä hivelevän kaunis Night City vaikuttaa kuhisevan elämää. NPC:t toimivat pelaajasta riippumattomasti keskustellen keskenään. Toisinaan he riitelevät tai lohduttavat toisiaan – toisinaan ammuskelevat ja ottavat yhteen poliisin kanssa. Kaupungin kaduilla vilisee tyylikkään omaperäisiä autoja, jotka mielellään töytäisevät varomatonta pelaajaa. Erityisen elämänmakuisilta tuntuvat omaa etuaan tavoittelevat poliisit ja rikolliset, joista molemmista löytyy sekä hyviksiä että pahiksia.

Yksi mieleenpainuvimmista detaljeista on autoradion tunnelmoiva musiikki. Rock, punk ja hip-hop kappaleita yhdistävät elektronisen musiikin sävyt, jotka pehmentävät kapinahenkeä juuri sopivasti nykypoppiin tottuneelle korvalle.

Kaikki on hyvin siihen asti, kunnes kaupungin tapahtumiin yrittää itse osallistua

Cyberpunk 2077:ssä on turha poiketa käsikirjoitetuista tehtävistä. Valtaosa NPC:istä kehottaa suksimaan kuuseen, kun heille juttelee. Night Cityn yöelämään ei voi osallistua, eikä esimerkiksi GTA-pelisarjalle tyypillisiä tehtävien ulkopuolisia aktiviteettejä – kuten vaikkapa golfaamista tai laskuvarjohyppyä – ole nimeksikään. Autoilijoilta puuttuu oma tekoälynsä, joten liikenneruuhkan saa aikaiseksi parkkeeraamalla autonsa puoli senttiä muiden ajolinjalle. Samasta syystä poliisit eivät osaa lähteä takaa-ajoon autoilla, mutta teleportaatio heiltä sentään onnistuu. Jos ammut siviiliä, vaikka talon katolta, niin joukko verenhimoisia poliisininjoja ilmestyy tyhjästä vierellesi. Siviilit reagoivat väkivaltaan vielä omituisemmin. Jos esimerkiksi otat vahinkoa hypätessäsi liian korkealta, niin siviilit tulkitsevat tilanteen vaaralliseksi ja painautuvat kyyryyn peittäen päänsä. Kovahermoisinkaan punkero ei yritä ottaa tilannetta haltuun.

Cyberpunk 2077 omituiset NPC:t
Joku tipahti, suojautukaa!

Pelissä on myös keskivertoa enemmän bugeja etenkin kaupungin rajaseuduilla. Jotkut bugeista ärsyttävät, mutta useimmille voi nauraa. Kerran olin tekemässä sivutehtävää, jossa piti pelastaa mies nimeltä Hwambe. Hwambe eksyi seuratessaan minua, ja hetken kuluttua sain puhelun, jossa hänen kerrottiin kuolleen. Useaa pelituntia myöhemmin olin tekemässä toista tehtävää, kun Hwambe yllättäen ilmestyi taakseni. Miehelle ei voinut jutella, mutta hän pysytteli kannoilla sellaisella vauhdilla, että karistamiseen tarvittiin urheiluautoa.

Ja silti, ongelmistaan huolimatta, Cyberpunk 2077 on hauska peli

Vaikka aluksi ärsyttää, että dialogien vastausvaihtoehdot eivät tunnu vaikuttavan pelin tapahtumiin, niin sekä päätehtävät että useat sivutehtävät ovat kertakaikkisen coolia toimintaa.

Kuvittele esimerkiksi seuraava tilanne. Olet tunnettu rokkari ja korruptiota vastustava terroristi. Katala pahisorganisaatio, Arasaka, kidnappaa tyttöystäväsi, ja eihän sellainen käy päinsä. Järjestät pienen mellakan Arasakan pilvenpiirtäjän juurelle. Mellakan suoman hämäyksen turvin lähdet toteuttamaan kirurgintarkkaa pelastusoperaatiota. Laskeudut helikopterilla pilvenpiirtäjän katolle terroristikavereittesi kanssa ja lataat akrobaattisin elkein järeän revolverisi. Taustalla kuuluu jytää industrial-musiikkia. Mikä parasta, luvassa on juuri niin sykähdyttävää toimintaa kuin odotat.

Cyberpunk 2077 tarjoaa erinomaisesti käsikirjoitettuja ja ääninäyteltyjä tehtäviä, jotka poikkeavat toisistaan juuri riittävästi. Sama hyökkäys- ja pakenemiskonsepti saadaan tuntumaan tuoreelta uniikkien ympäristöjen tuomilla haasteilla ja parhaiden lähestymistapojen puntaroinnilla. Viholliset voi joko tappaa, lamauttaa tai ohittaa hiiviskellen ja hakkeroiden.

Hahmopäivityksillä voi tehostaa haluamaansa lähestymistapaa. Miekaniskut saa palauttamaan energiaa, ja kyberaivoihin voi integroida enemmän RAM-muistia. Pian pelissä pärjää yhtä tehokkaasti kiväärillä kuin hakkeroinnilla – ainakin, jos ei hajauta kokemuspisteiden tarjoamia palkintoja liian moneen suuntaan.

Tarinan tunnelma vaihtelee katkeransuloisesta melankoliseen. Sivuhenkilöissä on syvyyttä ja harmaan sävyjä. Pelaaja on useimmiten itse kontrollissa, ja välianimaatioita annostellaan vain kaikkein kriittisimpiin juonenkäänteisiin. Hyvällä maulla sävelletystä soundtrackista jää mieleen etenkin taistelutilanteiden (2020) -henkiset metallireivit. Tunnelma on yksinkertaisesti kohdallaan, kunhan pitäytyy tehtävissä harhautumatta liikaa sooloilemaan.

Cyberpunk 2077:llä saattaa olla edessään kirkkaampi tulevaisuus

CD Project Red yrittää korjata vaikean julkaisun lokaamaa mainettaan ilmaisilla DLC-päivityksillä. Peliin on jo ehtinyt ilmestyä useita käyttäjien tekemiä modeja, jotka korjaavat pelin ongelmia. Viehättävästä kulissikaupungista on tulossa elävää kromia ja lihaa. Herää vain kysymys, että miksei tätä kaikkea voitu tehdä ensin ja julkaista peli vasta sitten?

The Witcher 3: Wild Hunt saa kolmannen suuren lisäosan nimeltä Songs of the Past Kommentit pois päältä artikkelissa The Witcher 3: Wild Hunt saa kolmannen suuren lisäosan nimeltä Songs of the Past

Melkein kymmenen vuotta vanha ei näytä suostuvan eläköitymään. ilmoitti yllättäen, että peli saa vuonna 2027 täysin uuden kolmannen lisäosan nimeltä .

Uudessa lisäosassa pelaajat palaavat jälleen legendaarisen hirviönmetsästäjän Geralt of Rivian saappaisiin täysin uudessa tarinassa. Tarkempia juoniyksityiskohtia ei vielä paljastettu, mutta lisätietoja luvataan loppukesälle 2026. Tällä hetkellä tiedetään ainakin se, että lisäosa julkaistaan :lle, 5:lle ja Series X|S:lle.

Projektia ei tehdä yksin, sillä mukana kehityksessä on myös , jonka riveissä työskentelee useita alkuperäisen 3:n veteraaneja. Tämä on monille faneille hyvä merkki, sillä odotukset ovat luonnollisesti korkealla. Kun peliä on pidetty jo vuosia yhtenä kaikkien aikojen parhaista roolipeleistä, uuden lisäosan pitää olla jotain muutakin kuin “Geralt käy taas hakemassa kattilan kylän mummolle”.

The Witcher 3 julkaistiin alun perin vuonna 2015, ja sen suosio on ollut lähes poikkeuksellista. Peliä on myyty yli 60 miljoonaa kappaletta, ja se on kerännyt satoja Vuoden peli -palkintoja. Harva peli saa uutta suurta sisältöä näin pitkän ajan jälkeen, joten Songs of the Past on monella tavalla poikkeuksellinen paluu vanhaan mutta erittäin rakastettuun fantasiamaailmaan.

Uusi moninpelikauhu Hands Over tekee seurapeleistä hengenvaarallisia Kommentit pois päältä artikkelissa Uusi moninpelikauhu Hands Over tekee seurapeleistä hengenvaarallisia

on uusi :lle kehitteillä oleva moninpelikauhupeli, joka ottaa tutut lapsuuden leikit ja muuttaa ne hermoja raastaviksi selviytymishaasteiksi. Pelin taustalla on studio , ja konsepti nojaa yksinkertaiseen ideaan, jossa säännöt ovat helppoja, mutta paine tekee jokaisesta vuorosta vaarallisen.

Pelin ytimessä on sarja minipelejä, joissa pelaajat joutuvat esimerkiksi testaamaan onneaan mekaanisen “leuan” kanssa, muistamaan sekvenssejä tai reagoimaan tilanteisiin, joissa virhe voi tarkoittaa välitöntä tappiota. Ajatus on sama kuin lapsuuden seurapeleissä, mutta nyt katsojat ja vastustajat odottavat, että mokaat.

Varsinaista kaaosta lisäävät “influence cardit”, joilla pelaajat voivat muuttaa pelin kulkua, kuten sabotoida toisia, suojella itseään tai rakentaa ansakomboja. Tilanne voi kääntyä hetkessä ja turvalliselta näyttävä siirto voi muuttua katastrofiksi, jos joku on ehtinyt suunnitella ansan etukäteen.

Pelin suunnittelija Grigory kuvailee ideaa yksinkertaisesti: pelissä on tavoitteena on tehdä tutusta epämukavaa. Pelaaja tunnistaa pelit heti, mutta huomaa nopeasti jännittävänsä omaa vuoroaan enemmän kuin olisi hyväksi.

Kun “duck, duck, DEAD” -henkinen kaaos yhdistyy pelaajien väliseen psykologiseen peliin, lopputulos vaikuttaa olevan jotain, jossa nauru ja paniikki kulkevat käsikädessä aivan kuten parhaissa seurapeleissä, mutta huomattavasti vähemmällä turvallisuuden tunteella.