Artikkelit, Indie, Kolumni, Pelit

Cyberpunk-päivät: Streets of Rogue päästää kylvämään hulvatonta kaaosta Kommentit pois päältä artikkelissa Cyberpunk-päivät: Streets of Rogue päästää kylvämään hulvatonta kaaosta

Cyberpunk 2077 myöhästyi joulukuun 10. päivään, eli noin sadan vuoden päähän. Odotuksen aikana perehdyn joka maanantai yhteen kiinnostavaan, mutta vähän tunnettuun cyberpunk-aiheiseen peliin. Mitä suotta suremaan yhden pelin viivästymistä, kun valmiitakin helmiä riittää.

Älä ole surullinen, Keanu.

Sarjan aloittaa Streets of Rogue, hupsun humoristinen roguelike. Peli sijoittuu tornin muotoiseen kaupunkiin, jossa lait ja seinät on tehty rikottaviksi. Kaupungin pormestari lupasi ennen vaaleja vähemmän veroja ja enemmän olutta. Sen sijaan hän nostikin veroja ja takavarikoi kaikkien viinat, tehden kaupungista dystopian. Pelaaja kuuluu alakerran slummeissa piileskelevään kapinallisten ryhmään. Tehtävänä on taistella, hiipiä ja hakkeroida yhä ylemmäs kohti huippua, ja lopettaa hirmuhallinto keinolla millä hyvänsä. Ja keinojahan riittää.

Kauppiaat jahtaavat, koska rikoin vähän seiniä.

Kaupungin kaduilla häärää tekoälyn ohjaamia siviilejä, jengiläisiä, pummeja ja muita elämänkoulun sankareita. Hahmot reagoivat pelaajan tekemisiin, ja myös toinen toisiinsa. Rauhanomaiset hahmot kääntyvät aggro-moodiin tai juoksevat hakemaan poliiseja, jos näkevät pelaajan rötöstelevän. Ei ole epätavallista, että kun yrittää vaikkapa murtautua kaupan takahuoneeseen, tulee räjäyttäneeksi seinän, mikä eskaloituu katutappeluun jengiläisten ja poliisien välillä. Pian on koko kortteli tuusan nuuskana.

Kannibaalien holokausti.

Tornin joka kerroksessa generoidaan kourallinen tehtäviä, jotka ratkaistuaan voi nousta ylemmäs. Tehtävät ovat simppeleitä suupaloja tyyliin ”neutralisoi kohde A” tai ”vapauta vanki B”, mutta ne voi suorittaa lukemattomin eri tavoin. Rajana on vain luova hulluus ja hahmoluokka. Jos täytyy varastaa hampurilainen kassakaapista, huoneeseen voi murtautua takaikkunasta, tai syöttää tainnutuskaasua ilmastointiin. Hakkeri voi kaapata turvajärjestelmät, lääkäri nukuttaa vartijat kloroformilla, ja pummi hiiviskellä pahvilaatikon sisällä. Sotilas voi päättää taistella koko maailmaa vastaan, jolloin Streets of Rogue muuttuukin räiskintäpeliksi. Zombihahmo voi aloittaa oman zombiapokalypsen ja ryöstää kassakaapin kaaoksen turvin. Jos löytää jättiläiseksi muuttavan pillerin, senkun talloo koko rakennuksen vartijoineen.

Kerrosten välillä hahmo saa uusia power-uppeja, mutta kuolema vie kaiken pois. Pysyviä päivityksiä ostetaan tehtävistä ansaituilla kananugeteilla. Avattavia kykyjä ja varusteita löytyy satoja, ja hahmoluokkia parikymmentä. Jos se ei riitä, voi suunnitella oman hahmoluokan, tai sekoittaa sääntöjä mutaatioilla ja fanien tekemillä modeilla. Useimmat pelit kärsivät pahasta Keanu Reevesin puutostilasta, mutta Streets of Rogueen voi onneksi asentaa John Wick -modin. Moninpelikin onnistuu 1-4 pelaajan kesken.

Pelin luonut indiekehittäjä Matt Dabrowski suunnittelee jatko-osasta avoimen maailman seikkailua. Se kuulostaa hienolta idealta, mutta eipä ykkösestäkään tekeminen kesken lopu. Streets of Rogue tarjoaa niin rikkaan ja elävän hiekkalaatikon, että ihmettelen, miksei se ole tunnetumpi peli. Sen parissa viettää mielellään muutamia tunteja kerrallaan, ja tauon jälkeen tekee aina mieli jatkaa. Tämä peli todistaa, että cyberpunkin ei tarvitse olla synkkää.

Nintendo Switchin Dispatch-sensuuri aiheuttaa närää Kommentit pois päältä artikkelissa Nintendo Switchin Dispatch-sensuuri aiheuttaa närää

Superhahmopeli Dispatch julkaistiin hiljattain Nintendo Switchille, mutta fanit saivat kylmää kyytiä, kun alastonkohtia ja keskisormia peittävät mustat laatikot ovat nyt pakollisia, eikä niitä voi piilottaa kuten muilla alustoilla. Tilanne on aiheuttanut kuohuntaa pelaajien keskuudessa.

Pelin kehittänyt AdHoc Studio viittasi aiemmin suoraan Cyberpunk 2077:ään, olettaen, että myös heidän pelinsä voisi sisältää sensuroimatonta aikuissisältöä tietyillä alueilla. Kuitenkin porttausprosessin aikana kävi ilmi, että Nintendo ei sallinut tätä.

Peli ei täyttänyt Nintendon sisältöohjeita, joten teimme muutoksia, jotta julkaisemme sen heidän alustallaan. – Studio kertoi.

Fanit kysyvät yhä, miksi Cyberpunk 2077 saattoi julkaista sensuroimattoman version lähes kaikissa maissa, mutta Dispatch ei. AdHoc Studio on vastannut tähän vain, että se on ”laillisesti estetty” selittämästä tarkemmin, eikä uncut-fyysistä versiota ole tulossa. Myös Switchin fyysistä julkaisua ei ole suunnitteilla.

Viime viikolla paljastunut sensurointi sai pelaajat raivostumaan, ja studio pyysi anteeksi, että sen oma ilmoitus muutoksista oli liian huomaamaton.

Teillä on oikeus olla vihaisia. – AdHoc totesi.

Nyt jää nähtäväksi, miten fanit suhtautuvat rajoitettuun Switch-versioon ja saavatko he koskaan saman vapauden kuin muilla alustoilla.

Cyberpunk 2:n ohjaaja: Lisäaika Jackien kanssa olisi ollut turhaa Kommentit pois päältä artikkelissa Cyberpunk 2:n ohjaaja: Lisäaika Jackien kanssa olisi ollut turhaa

Jackie Welles on monille Cyberpunk 2077:n rakastetuin hahmo, jonka kohtalo iskee kovaa ja nopeasti. Osa pelaajista olisi mielellään viettänyt hänen kanssaan enemmän aikaa ennen tapahtumien vyörytystä, mutta Cyberpunk 2:n luova johtaja Igor Sarzynski ei lämpene ajatukselle. Hänen mukaansa Jackie ei varsinaisesti ollut tarinan ydin, vaikka pidetty hahmo olikin.

Sarzynski vertasi tilannetta Star Warsiin. Hänen mielestään olisi yhtä turhaa viettää enemmän aikaa Tatooinella farmari-Luken kanssa ennen jediseikkailuja. Ajatus pidemmästä alusta ei hänen mukaansa tekisi pelistä parempaa, vaan veisi fokusta pois olennaisesta. Cyberpunk 2077:n ensimmäinen näytös on tarkoituksella tiivis, jotta tarina pääsee nopeasti kunnolla käyntiin.

Ohjaaja muistutti myös, että osa pelaajista vietti avausalue Watsonissa jopa kymmeniä tunteja, vaikka toiset etenivät tarinassa hyvinkin nopeasti. Jos alkua olisi venytetty lisää, kokemuksesta olisi hänen mukaansa tullut helposti poukkoileva ja vailla selkeää suuntaa. Sarzynski tyrmäsi myös väitteet siitä, että Jackien ympärille rakennettu prologi olisi syntynyt leikatusta sisällöstä, se oli kuulemma suunniteltu juuri sellaiseksi kuin se nähtiin.

Keskustelu sivusi myös Cyberpunk 2077:n tuttua ristiriitaa. Tarina painottaa kiirettä ja selviytymistä, mutta sivutehtävät houkuttelevat hengailemaan Night Cityssä tuntikausia. Sarzynski myönsi ongelman ja sanoi, että tekisi nyt asioita hieman toisin, esimerkiksi sitomalla sivusisällön vahvemmin V:n tarinaan ja mahdollisesti lukitsemalla tiettyjä loppuja niiden taakse.

Vaikka väittely Jackiesta on lähinnä akateemista, se antaa mielenkiintoisen vilauksen Cyberpunk 2:n ajatusmaailmaan. CD Projektin pelit eivät Sarzynskin mukaan tavoittele GTA-tyylistä hiekkalaatikkoa, vaan vahvaa tarinaa ja hahmoja. Ja vaikka fanien palautetta kuunnellaan, yhtä asiaa hän korostaa: jatko-osa ei ole sama tarina, mutta korjattuna palautteen perusteella. CD Projektilla on jo melko selkeä kuva siitä, minne Night Cityssä seuraavaksi suunnataan.