Cyberpunk-päivät: Tarkastelussa retroseikkailut Gemini Rue ja Technobabylon Kommentit pois päältä artikkelissa Cyberpunk-päivät: Tarkastelussa retroseikkailut Gemini Rue ja Technobabylon

Cyberpunk 2077 viivästyi joulukuun 10. päivään. Odotuksen aikana perehdyn joka maanantai vähintään yhteen kiinnostavaan, mutta vähän tunnettuun cyberpunk-aiheiseen peliin. Tällä kertaa tarkastellaan kahta retrohenkistä point and click -seikkailua.

Esihistoriallisella 90-luvulla rakastin seikkailupelejä. Quest for Glory määritteli lapsuuteni, Monkey Island 2 opetti puhumaan englantia ja Leisure Suit Larry sai ymmärtämään kaiken rakkaudesta. Seikkailupelit siis tekivät minusta miehen. Nykyään etusormeni on vahvempi, kuin hauis. Kun genre kuihtui pois, kasvatin suruparran ja mökötin vuosia. Vasta 2010-luvun indie-vallankumouksessa seikkailupelit heräsivät kuolleista, ja nykyään niitä ilmestyy enemmän kuin koskaan.

Gemini Rue ja Technobabylon ovat retrotyylisiä cyberpunk-pelejä, ulkonäöltään kuin suoraan 90-luvulta. Vaikeustaso on kaukana vanhojen seikkailupelien sadismista, mutta helppoja pelit eivät silti ole. Läpipeluuohjeet voivat joskus tulla tarpeeseen, jos ei huvita jäädä tuntikausiksi jumiin. On makuasia, haluaako puskea muurin läpi sisulla, vaiko ottaa oikotien ja keskittyä tarinasta nauttimiseen. Juuri tarinassa on Gemini Ruen ja Technobabylonin vahvuus.

Kaksoismetku

Gemini Rue ei ole puhdasta cyberpunkkia, mutta Blade Runner on selvästi tekijälle tuttu. Geminin tähtijärjestelmän Barracus-planeetalla kohoaa kaupunki, jota piiskaa ikuinen sade. Pelaaja on kyyninen etsivä, joka jäljittää kadonnutta veljeään hiljaisen saksofonin säestämänä. Film noirin henki on vahva. Samaan aikaan tuntematon mies herää muistinsa menettäneenä karmivan kliinisessä kuntoutuslaitoksessa. Seinät ovat valkoisia, ja päivän rutiineja hallitsee kaiuttimista kuuluva Johtajan ääni. Onko mies vanki, potilas vai koe-eläin? Pelaaja ohjaa vuorotellen molempia hahmoja, ja lopulta tarinat nivoutuvat yhteen. Gemini Rue esittää kysymyksen: Mitä muuta ihminen on, kuin muistonsa? Jos elämänkokemukset viedään pois, mitä jää jäljelle?

Koukku on käsikirjoituksessa, ja pikselitaide miellyttää silmää. Gemini Rue näyttää aidolta 90-luvun Sierra-seikkailulta. Yksi sen inspiraationlähteistä on luultavasti ollut klassikko Beneath A Steel Sky, joka on nykyään ilmainen. Pelin kehitys alkoi yhden miehen opiskelijaprojektina, jota ei ikinä tarkoitettu julkaistavaksi. Lähipiirin kannustus rohkaisi etsimään julkaisijaa, ja lopulta peli päätyi indieseikkailuista tunnetulle Wadjet Eye Gamesille.

Aluksi pidin Gemini Ruen ulkonäöstä paljon. Kaikki näyttää märältä ja rähjäiseltä, mutta pidemmän päälle harmaa ilme alkoi puuduttaa. Suurin osa pelistä sijoittuu vain muutamalle rajatulle alueelle, Barracuksen kaduille ja kuntoutuslaitokseen. Olisi ollut kiva vierailla vaikka muilla planeetoilla. Dialogia on kovin vähän, ja suhteet muihin hahmoihin jäävät pinnallisiksi. Peliä vaivaa myös lievä kankeus. Tarina paranee loppua kohden, minkä vuoksi jähmeydestä voi antaa paljon anteeksi.

Transsiteknoa

Gemini Ruen harmauden jälkeen Technobabylonin värikkyys virkisti. Ympäristöissä on enemmän vaihtelua, monikäänteinen juoni etenee nopeammin ja dialogia riittää. Newtonin kaupunkia hallitsee keinoäly, joka tietää ja näkee kaiken. Osa ihmisistä on jäänyt riippuvaiseksi Transsiin, virtuaalitodellisuuksien verkkoon, ja geenimanipulaatio on arkipäivää.

Pelissä ohjataan kolmea hahmoa: Tekniikkaa kammoksuvaa poliisia ja tämän partneria, sekä Transsi-riippuvaista hakkerityttöä, joka joutuu vastoin tahtoaan seikkailulle oikeaan maailmaan. Kaduilla väijyy ihmisten muistot varastava sarjamurhaaja, ja tuntematon Syväkurkku alkaa kiristää poliisietsivää tekemään kauheuksia.

Polveileva tarina käsittelee jänniä scifi-ideoita. Voiko poliittisen päätöksenteon luovuttaa keinoälylle, jos se kerran on ihmistä fiksumpi? Jos virtuaalitodellisuus on oikeaa maailmaa immersiivisempi, eikös se silloin ole se aidompi todellisuus? Maailmassa, josta sairaudet on poistettu, kapinallinen nuoriso vastustaa Isoveljeä tartuttamalla itseensä tauteja tahallisesti. Mikä ettei, kun niistä kerran aina paranee?

Technobabylon loihtii Newtonin kaupungista uskottavan maailman, ja matkalla tapaa kiinnostavia hahmoja. Näiden persoonallisuuksien oikuista irtoaa myös huumoria, mikä Gemini Ruesta puuttui täysin. Molemmat pelit ovat hyviä scifikokemuksia, joskin Technobabylon on helpommin lähestyttävä. Molemmat sopivat seikkailupelien ystävän kirjastoon, varsinkin jos ne sattuu löytämään alennuksesta.

Witcher-veteraani linjaa: tekoäly voi auttaa, muttei korvata ihmisiä Kommentit pois päältä artikkelissa Witcher-veteraani linjaa: tekoäly voi auttaa, muttei korvata ihmisiä

Entinen CD Projektin luottotekijä Konrad Tomaszkiewicz puhuu tekoälyn käytöstä pelinkehityksessä suoraan ja yllättävän rennosti. Antamassaan haastattelussa hän kertoo, että hänen uusi studionsa Rebel Wolves hyödynsi tekoälyä The Blood of Dawnwalker -roolipelin kehityksessä, mutta vain testausvaiheessa ja vain siksi, että ääniraidat kannattaa kuulla ajoissa.

Käytännössä AI tuotti väliaikaisia ääninäytteitä, jotta pelitiimi pystyi hahmottamaan, miten dialogi toimii käytännössä. Kun tarina alkoi olla kasassa, mukaan kutsuttiin oikeat näyttelijät. Tomaszkiewiczin mukaan tämä on tekoälyn järkevää käyttöä, ei sen enempää.

Hän korostaa, ettei pidä tekoälyä vihollisena, mutta nykyisessä muodossaan se ei hänen mielestään ole työkalu, joka voisi korvata luovan työn tekijät. Hän vertaa AI:ta Google Translateen, kätevä apulainen, muttei mikään varsinainen taiteentekijä.

En usko, että pelit, jotka tehdään pelkästään tekoälyllä, voivat koskaan tuntua eläviltä. Niistä puuttuu sielu. – Tomaszkiewicz kommentoi.

Tomaszkiewicz tietää mistä puhuu, sillä hän työskenteli CD Projektilla yli 17 vuoden ajan, muun muassa The Witcher-sarjan ja Cyberpunk 2077:n parissa, edeten lopulta koko pelikehityksen varajohtajaksi. Vuonna 2022 hän perusti Rebel Wolves -studion, joka sai nopeasti sijoitusta NetEaselta.

Uusi studio painottaakin, että tekoäly on työkalu, mutta luovuus syntyy edelleen ihmisistä.

Cyberpunkin luoja vihjaa: Johnny Silverhand voi palata Kommentit pois päältä artikkelissa Cyberpunkin luoja vihjaa: Johnny Silverhand voi palata

Cyberpunk 2077

Cyberpunk 2077:n karismaattinen rokkitähti Johnny Silverhand saattaa sittenkin palata tulevaan jatko-osaan, vaikka mies kuoli jo viime pelissä. Pelin luoja Mike Pondsmith nimittäin vihjasi, että hänellä olisi keinoja tuoda Keanu Reevesin esittämä hahmo takaisin ruutuun.

Keanu, kuulin että haluaisit palata kuolleista ja näytellä Johnnyä uudelleen. Minulla on tapoja tehdä se, ota yhteyttä. – Pondsmith totesi CD Projektin livestreamissa.

Reeves kertoi aiemmin syksyllä haastattelussa, että hän rakastaisi palata Cyberpunk 2:een. Ja miksei rakastaisi, sillä Silverhandista tuli pelin sielu ja vuoden 2019 E3:n legendaarinen “You’re breathtaking” -hetki teki näyttelijästä fanien ikisuosikin.

Vaikka Pondsmith ei paljastanut, miten Johnny voitaisiin herättää henkiin, fanit ovat jo arvuutelleet kaikenlaisia teoriota, ehkä Silverhand on ladannut itsensä uuteen kehoon, tai ehkä hän palaa flashbackeissa. Pondsmith paljasti kuitenkin, että jatko-osa, työnimeltään Project Orion, sijoittuu uuteen kaupunkiin, joka hänen mukaansa tuntuu Chicagolta, mutta menneeltä pahasti pieleen.

CD Projekt Red keskittyy vielä The Witcher 4:ään, joten Cyberpunk 2:ta ei kannata odottaa ennen 2030-lukua. Mutta jos Pondsmith saa päättää, Johnny Silverhandin tarina ei todellakaan päättynyt, se on vasta latautumassa uudelleen.