Artikkelit, Indie, Kolumni, Pelit

Cyberpunk-päivät: Vertailussa tulevaisuuden baarit VA-11 Hall-A ja Red Strings Club Kommentit pois päältä artikkelissa Cyberpunk-päivät: Vertailussa tulevaisuuden baarit VA-11 Hall-A ja Red Strings Club

Monesti viivästynyt ilmestyy torstaina. Aikaa tappaakseni olen perehtynyt viiden viikon ajan cyberpunk-aiheisiin peleihin, jotka ovat vähemmän tunnettuja. Enää ei ehdi aloittaa uusia pitkiä pelejä, joten viimeiset pari päivää voi vaikka istua baarissa. Cyberpunk-päivien viimeisessä jutussa käsitellään kahta peliä, joissa sekoitetaan drinkkejä juopoille.

Bartender’s Creed: Valhalla

Nimihirviö ei ole toimintapeli, vaan lämpöisen lempeä visuaalinen novelli. Sen maailma on dystopiaa, mutta tarina maistuu sangrialta. Pelaajan alter egona häärää baarityöntekijä Jill, joka työskentelee cyberpunk-kaupungin rähjäisimmässä juottolassa. Päivisin hän kuuntelee asiakkaiden huolia ja öisin palaa yksinäiseen luukkuunsa.

Peli kertoo anekdootteja tavallisten ihmisten elämistä, eli arkipäivän murheista ja iloista. Joka päivä tutustutaan uusiin kiinnostaviin asiakkaisiin (ja ihkuihin waifuihin.) Rivien välistä avautuu myös isompi kuva kaupungin tilasta, konflikteista ja poliitiikasta. Ne jäävät etäisiksi, sillä onhan baari nimenomaan pakopaikka tältä kaikelta. Lämmin keidas synkkyyden keskellä.

Yleensä pelaan pelejä, mitkä menee ”piu piu”, enkä ole visuaalisten novellien suurkuluttaja. VA-11 Hall-A on kuitenkin niin hyvä, että tein poikkeuksen. Hahmot ja dialogit ovat ihastuttavan elävästi kirjoitettuja. Tekstin lukeminen ei missään vaiheessa pitkästyttänyt, sillä jokainen rivi on kultaa. Nyt ei pelasteta maailmaa, eikä kukisteta pahoja korporaatioita. Arkiset tarinat tuntuvat isoilta juuri niiden pienuuden vuoksi. Niihin voi oikeasti uskoa, ja baari itsessään tuntuu immersiivisen kotoisalta räkälältä. Vähän kuin ex-kotikaupunkini Lahti.

Varoituksen sana kunnon peliä kaipaavalle: VA-11 Hall-A on passiivista lukemista, eikä edes omia repliikkejä voi valita. Ainoa interaktiivisuus tulee minipelistä, jossa sekoitetaan drinkkejä ja koitetaan löytää asiakkaan tarpeet täyttävä resepti. Lisäksi voi manageroida jukeboksin soittolistaa, ja palkkapäivänä vähän sisustaa kotia. Epäonnistuminen on mahdotonta. Pieni puuhastelu kuitenkin lisää siellä olemisen tunnetta juuri sopivasti.

Juota ja juonittele

ottaa askeleen jonnekin oikean pelin ja visuaalisen novellin välimaastoon. Sitä kuvataan ”narratiiviseksi kokemukseksi.” Se näyttää point and click -seikkailulta, muttei varsinaisesti ole sellainen, ainakaan perinteisessä mielessä. Pääosassa on taaskin keskustelut asiakkaiden kanssa, mutta tarina on perinteisempää cyberpunk-juonittelua. Perinteisyys ei tarkoita huonoutta, vaan päin vastoin käsikirjoitus on nytkin A-luokkaa.

Pääosassa on baarimikko Donovan, tietodiileri, joka saa vihiä ison korporaation suunnitelmasta tehdä ihmiset onnellisiksi manipuloimalla näiden kyber-implantteja. Operaatio poistaisi kaikkien negatiiviset tunteet. Mutta onko onni enää onnea ilman kärsimystä? Onko oikein tehdä ihmisistä onnellisia ilman heidän suostumustaan? Onko kyseessä sittenkin hirvittävä mielenhallinnan muoto?

Punaisten Piuhojen Puljussa Donovan sekoittaa drinkkejä korporaation työntekijöille ja manipuloi heidän tunteitaan simppelillä minipelillä. Tarkoituksena on onkia tietoja ja estää kyseenalaiset suunnitelmat. Häntä avustaa empatia-androidi Akara-184, jonka minipelissä valmistetaan kyber-implantteja savea valamalla.

Tarinaan vaikuttaa dialogivalintojen lisäksi se, miten minipelit ratkaisee. Esimerkiksi yksi Akaran ensimmäisistä asiakkaista suree alhaista seuraajien määrää sosiaalisessa mediassa. Teetkö hänelle implantin, joka lisää nettikarismaa? Vaiko kenties implantin, joka poistaa tarpeen etsiä hyväksyntää? Peli on täynnä valintoja, ja se on riemastuttavan älykkäästi kirjoitettu.

Ihmettelen, miten voikaan olla olemassa kaksi indie-peliä, joissa on lähes sama idea cyberpunk-baarimikkoilusta. Molemmat ovat lämminhenkisiä ja sykähdyttäviä, mutta tarinoiltaan kovin erilaisia. VA-11 Hall-A vie lukunopeudesta riippuen 10-20 tuntia, ja toimii vaikka pieninä suupaloina muiden pelien lomassa. Red Strings Club kestää vain nelisen tuntia, mutta se on ikimuistoista aikaa. Sitä ei voikaan tuntien määrässä mitata, miten pelien herättämät tunteet jäävät mieleen elämään.

Cyberpunk: Edgerunners 2 sai räjähtävän ensimmäisen trailerinsa Kommentit pois päältä artikkelissa Cyberpunk: Edgerunners 2 sai räjähtävän ensimmäisen trailerinsa

Cyberpunk-fanit ovat saaneet uuden syyn palata Night Cityn kaduille. Netflixin ja CD Projekt Redin -animesarjan ensimmäinen teaser julkaistiin, ja tarkkasilmäiset pelaajat ovat jo löytäneet trailerista tuttuja paikkoja suoraan -pelistä.

Uudessa noin puolentoista minuutin mittaisessa trailerissa nähdään välähdyksiä tulevan kauden uusista hahmoista, kuten Weak Kingsleystä, D:stä, Roman Caraxista ja Talia Yangista. Tunnelma vaikuttaa jälleen olevan tuttua Edgerunnersia, mikä sisältää vauhtia, kaaosta ja Night Cityn armotonta menoa.

Fanien huomio kiinnittyi erityisesti siihen, kuinka tarkasti anime näyttää seuraavan pelin maailmaa. Pelaajat ovat verranneet trailerin kohtauksia Cyberpunk 2077:n ympäristöihin ja löytäneet muun muassa Riot-yökerhon läheisen sillan Watsonin ja City Centerin alueelta sekä ikonisen Afterlife-baarin, joka on tärkeä paikka myös pelin päähenkilö V:n tarinassa.

Lisäksi trailerista on bongattu muita tuttuja alueita, kuten Little Chinan Deravaja Dojon ympäristö sekä rakennustyömaa Arasaka Industrial Parkin lähellä. Osa faneista innostui erityisesti siitä, että jopa mainokset ja pienet yksityiskohdat näyttävät olevan samoja kuin pelissä.

Studio Triggerin tarkka työskentely ei tule sarjan faneille yllätyksenä. Jo ensimmäinen vuonna 2022 sai kiitosta siitä, kuinka hyvin se toi Cyberpunk 2077:n maailman eloon. Nyt näyttää siltä, että sama yksityiskohtien metsästys jatkuu myös toisella kaudella.

Cyberpunk: Edgerunners 2 julkaistaan Netflixissä syksyllä 2026. Siihen asti fanit voivat odottaa, että jokainen katu, rakennus ja neonvalo Night Cityssä joutuu tarkkaan tutkintaan, koska tässä kaupungissa mikään yksityiskohta ei tunnu olevan sattumaa.

CD Projekt Red remontoi pelikehityksensä Kommentit pois päältä artikkelissa CD Projekt Red remontoi pelikehityksensä

kertoo oppineensa karvaat läksynsä Cyberpunk 2077n vaikeasta kehityksestä. Studion mukaan tulevat pelit, kuten The 4 ja , eivät enää ajaudu samanlaiseen kulissien takaiseen kaaokseen. Ratkaisu ei ole uusi pelimoottori tai taikakalu, vaan yllättävän arkinen asia, nimittäin dokumentointi.

CD Projekt Redin tekniset kirjoittajat Jarosław Ruciński ja Adrian Fulneczek kertoivat Digital Dragons -paneelissa, että studion vanhoista projekteista oli säilynyt hämmästyttävän vähän teknistä tietoa. Esimerkiksi alkuperäisten Witcher-pelien kehityksestä ei juuri jäänyt kunnollista dokumentaatiota talteen, mikä aiheutti ongelmia erityisesti silloin, kun vanhoja pelejä alettiin päivittää modernille yleisölle.

Suurimmat ongelmat näkyivät kuitenkin :n kehityksessä. Studiolla oli käytössään tuhansia sivuja dokumentteja, mutta niiden hallinta karkasi nopeasti käsistä. Lopulta tiedostoja lojui eri palvelimilla, pilvipalveluissa ja eri työkalujen sisällä kuin digitaalinen sukkalaatikko, jonka kukaan ei enää muistanut järjestää. Kehittäjien mukaan sekava tiedonhallinta vaikutti jopa työntekijöiden uupumiseen ja vaikeutti yhteistyötä ulkoisten kumppaneiden kanssa.

Nyt studio yrittää tehdä asiat toisin. Kaikki tieto jaetaan keskitetysti koko yrityksen käyttöön, jolloin esimerkiksi Witcher-tiimin ratkaisut voivat hyödyttää myös Cyberpunk-tiimiä. Lisäksi jokainen kehitysvaihe vaatii nykyään kunnollisen dokumentaation ennen kuin projekti saa siirtyä eteenpäin seuraavaan vaiheeseen.

CD Projekt Redin mukaan tulevaisuus näyttää nyt huomattavasti valoisammalta. Studio myöntää avoimesti tehneensä virheitä, mutta uskoo oppineensa niistä. Pelaajien näkökulmasta tämä on varmasti helpottava uutinen, etenkin niille, jotka muistavat vielä hyvin Cyberpunk 2077n legendaarisen kivikkoisen julkaisun vuonna 2020.