Artikkelit, Indie, Kolumni, Pelit

Cyberpunk-päivät: Vertailussa tulevaisuuden baarit VA-11 Hall-A ja Red Strings Club Kommentit pois päältä artikkelissa Cyberpunk-päivät: Vertailussa tulevaisuuden baarit VA-11 Hall-A ja Red Strings Club

Monesti viivästynyt ilmestyy torstaina. Aikaa tappaakseni olen perehtynyt viiden viikon ajan cyberpunk-aiheisiin peleihin, jotka ovat vähemmän tunnettuja. Enää ei ehdi aloittaa uusia pitkiä pelejä, joten viimeiset pari päivää voi vaikka istua baarissa. Cyberpunk-päivien viimeisessä jutussa käsitellään kahta peliä, joissa sekoitetaan drinkkejä juopoille.

Bartender’s Creed: Valhalla

Nimihirviö ei ole toimintapeli, vaan lämpöisen lempeä visuaalinen novelli. Sen maailma on dystopiaa, mutta tarina maistuu sangrialta. Pelaajan alter egona häärää baarityöntekijä Jill, joka työskentelee cyberpunk-kaupungin rähjäisimmässä juottolassa. Päivisin hän kuuntelee asiakkaiden huolia ja öisin palaa yksinäiseen luukkuunsa.

Peli kertoo anekdootteja tavallisten ihmisten elämistä, eli arkipäivän murheista ja iloista. Joka päivä tutustutaan uusiin kiinnostaviin asiakkaisiin (ja ihkuihin waifuihin.) Rivien välistä avautuu myös isompi kuva kaupungin tilasta, konflikteista ja poliitiikasta. Ne jäävät etäisiksi, sillä onhan baari nimenomaan pakopaikka tältä kaikelta. Lämmin keidas synkkyyden keskellä.

Yleensä pelaan pelejä, mitkä menee ”piu piu”, enkä ole visuaalisten novellien suurkuluttaja. VA-11 Hall-A on kuitenkin niin hyvä, että tein poikkeuksen. Hahmot ja dialogit ovat ihastuttavan elävästi kirjoitettuja. Tekstin lukeminen ei missään vaiheessa pitkästyttänyt, sillä jokainen rivi on kultaa. Nyt ei pelasteta maailmaa, eikä kukisteta pahoja korporaatioita. Arkiset tarinat tuntuvat isoilta juuri niiden pienuuden vuoksi. Niihin voi oikeasti uskoa, ja baari itsessään tuntuu immersiivisen kotoisalta räkälältä. Vähän kuin ex-kotikaupunkini Lahti.

Varoituksen sana kunnon peliä kaipaavalle: VA-11 Hall-A on passiivista lukemista, eikä edes omia repliikkejä voi valita. Ainoa interaktiivisuus tulee minipelistä, jossa sekoitetaan drinkkejä ja koitetaan löytää asiakkaan tarpeet täyttävä resepti. Lisäksi voi manageroida jukeboksin soittolistaa, ja palkkapäivänä vähän sisustaa kotia. Epäonnistuminen on mahdotonta. Pieni puuhastelu kuitenkin lisää siellä olemisen tunnetta juuri sopivasti.

Juota ja juonittele

ottaa askeleen jonnekin oikean pelin ja visuaalisen novellin välimaastoon. Sitä kuvataan ”narratiiviseksi kokemukseksi.” Se näyttää point and click -seikkailulta, muttei varsinaisesti ole sellainen, ainakaan perinteisessä mielessä. Pääosassa on taaskin keskustelut asiakkaiden kanssa, mutta tarina on perinteisempää cyberpunk-juonittelua. Perinteisyys ei tarkoita huonoutta, vaan päin vastoin käsikirjoitus on nytkin A-luokkaa.

Pääosassa on baarimikko Donovan, tietodiileri, joka saa vihiä ison korporaation suunnitelmasta tehdä ihmiset onnellisiksi manipuloimalla näiden kyber-implantteja. Operaatio poistaisi kaikkien negatiiviset tunteet. Mutta onko onni enää onnea ilman kärsimystä? Onko oikein tehdä ihmisistä onnellisia ilman heidän suostumustaan? Onko kyseessä sittenkin hirvittävä mielenhallinnan muoto?

Punaisten Piuhojen Puljussa Donovan sekoittaa drinkkejä korporaation työntekijöille ja manipuloi heidän tunteitaan simppelillä minipelillä. Tarkoituksena on onkia tietoja ja estää kyseenalaiset suunnitelmat. Häntä avustaa empatia-androidi Akara-184, jonka minipelissä valmistetaan kyber-implantteja savea valamalla.

Tarinaan vaikuttaa dialogivalintojen lisäksi se, miten minipelit ratkaisee. Esimerkiksi yksi Akaran ensimmäisistä asiakkaista suree alhaista seuraajien määrää sosiaalisessa mediassa. Teetkö hänelle implantin, joka lisää nettikarismaa? Vaiko kenties implantin, joka poistaa tarpeen etsiä hyväksyntää? Peli on täynnä valintoja, ja se on riemastuttavan älykkäästi kirjoitettu.

Ihmettelen, miten voikaan olla olemassa kaksi indie-peliä, joissa on lähes sama idea cyberpunk-baarimikkoilusta. Molemmat ovat lämminhenkisiä ja sykähdyttäviä, mutta tarinoiltaan kovin erilaisia. VA-11 Hall-A vie lukunopeudesta riippuen 10-20 tuntia, ja toimii vaikka pieninä suupaloina muiden pelien lomassa. Red Strings Club kestää vain nelisen tuntia, mutta se on ikimuistoista aikaa. Sitä ei voikaan tuntien määrässä mitata, miten pelien herättämät tunteet jäävät mieleen elämään.

CD Projekt RED testaa tekoälyä, tavoitteena elävämmät NPC-hahmot tuleviin peleihin Kommentit pois päältä artikkelissa CD Projekt RED testaa tekoälyä, tavoitteena elävämmät NPC-hahmot tuleviin peleihin

on paljastanut testaavansa tekoälytyökaluja tulevien peliensä, kuten :n ja :n kehityksessä. Tuoreen raportin mukaan yhtiö on tutkinut vuoden 2025 aikana sekä valmiita -ratkaisuja että omia kehitteillä olevia työkalujaan, erityisesti realistisempien NPC-hahmojen luomiseksi.

Tavoitteena on tehdä pelimaailmoista entistä elävämpiä. Tekoälyn avulla hahmojoukot voisivat käyttäytyä luonnollisemmin ja reagoida dynaamisemmin ympäristöönsä, mikä on erityisen tärkeää avoimen maailman peleissä. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa kaupunkeja, jotka tuntuvat oikeasti hengittäviltä eivätkä pelkästään skriptatuista liikkeistä koostuvilta kulisseilta.

Yhtiön mukaan osa hankkeista on jo siirtynyt testausvaiheeseen ja varhaiseen käyttöön, ja käynnissä on noin tusina AI-tutkimusprojektia. Tekoälyä hyödynnetään erityisesti prototypoinnissa ja testauksessa, eli kehityksen tukena, ei vielä korvaajana.

Kaikki eivät kuitenkaan hurraa. Peliyhteisössä tekoäly herättää edelleen epäluuloa, ja moni pelkää sen syövän tilaa ihmisten luovuudelta. Keskustelu on ajoittain kärjekästä, ja AI:hin liitetty negatiivinen maine voi vaikuttaa jopa pelien vastaanottoon.

CD Projekt RED:n kohdalla tarkkailu on erityisen tiukkaa :n vaikean julkaisun jäljiltä. Yhtiö korostaa kuitenkin, että tekoäly on toistaiseksi vain kokeellinen työkalu. Jos lupaukset pitävät, se voi silti olla merkittävä harppaus kohti uskottavampia ja elävämpiä pelimaailmoja.

Uusia mielenkiintoisia pelejä Xbox Game Passiin maaliskuussa Kommentit pois päältä artikkelissa Uusia mielenkiintoisia pelejä Xbox Game Passiin maaliskuussa

on ilmoittanut maaliskuun uutuuslisäyksistä Xbox Game Passiin, ja tarjolla on pelejä niin konsoleille, PC:lle, pilveen kuin käsikonsolille. Mukana on useita Euroopassa kehitettyjä pelejä, kuten tšekkiläisen Warhorse Studiosin Kingdom Come: Deliverance II, brittiläisen Codemastersin , ruotsalaisen Wishfullyn sekä puolalaisen CD Projekt REDin .

Kuukauden alussa, viikolla 2. maaliskuuta, Game Passiin saapuvat muun muassa Final Fantasy III (3.3.), Kingdom Come: Deliverance II (3.3.), (4.3.), EA Sports F1 25 (4.3.) ja Planet of Lana II: Children of the Leaf (5.3.). Pelejä voi pelata pilvestä, Xbox Series X|S:llä, käsikonsolilla ja PC:llä riippuen julkaisusta.

Viikolla 9. maaliskuuta nähdään (10.3.), Cyberpunk 2077 (10.3.) sekä (12.3.), joista Hollow Knight laajentaa saatavuutta myös käsikonsolille. Viikolla 16. maaliskuuta Game Passiin liittyy Gabby’s Dollhouse: Ready to Party (17.3.).

Lisäksi on nyt saatavilla Game Pass -tilaajille, ja peli tukee myös pilvipelaamista.

tarjoaa näin entistä laajemman valikoiman pelejä, joista löytyy seikkailua, kilpa-ajoa, roolipelejä ja jopa lasten sisältöä, eli jokaiselle jotakin ilman lisähintaa.