Drooneista ja kameroista tunnettu DJI laajentaa robotti-imureihin Kommentit pois päältä artikkelissa Drooneista ja kameroista tunnettu DJI laajentaa robotti-imureihin

David Lynchin kulttisarjassa Twin Peaks toisteltiin lausetta: ”Pöllöt eivät ole sitä, miltä ne näyttävät.”

Katsellessani Dreame Aqua 10 Ultra Track Completea nököttämässä keittiäni nurkassa, tuo lause pyörii mielessäni. Päältäpäin se on komea, tai vähintäänkin komeampi, entä tämän artikkelin kirjoittelija. Robotti myös lupaa tehdä asioita, jotka kuulostavat vuoroviikkoisälle lähes taikuudelta: kiipeillä massiivisten kynnysten yli, pestä telamopillaan lattiat 45-asteisella vedellä ja navigoida kotini halki tekoälyn varmuudella.   

Laite on minulla lainassa testiä varten.

Kun laitteen kanssa on elänyt hetken, alkaa kuitenkin hiipiä hieman ristiriitainen tunne. Tuntuu siltä, että vaikka kyseessä on huikea teknologinen saavutus, sen käytännön toteutus kaipaisi vielä hieman viimeistelyä. Dreame on rakentanut laitteen, joka pursuaa innovaatioita, mutta on samalla unohtanut varmistaa, miten saumattomasti nämä kaikki ominaisuudet toimivat yhteen tavallisessa lapsiperheen tai vaikkapa koirakodin arjessa.

Kiipeämisen anatomia ja 6 sentin lupaus

Laitteen suurin ja hehkutetuin myyntivaltti on ProLeap™-järjestelmä. Se on insinöörityön taidonnäyte: robotti tunnistaa kynnyksen, nostaa runkoaan ja punnertaa yli jopa 6 senttimetrin esteistä. Meille, jotka asumme vanhoissa taloissa massiivisten kynnysten keskellä, tämä on ominaisuus, jota on odotettu kuin vapahtajaa.   

Käytännössä tämä mekaniikka on kuitenkin kuin sirkustemppu, joka menee pieleen turhan usein. Vaikka laite kiipeää teoriassa 6 sentin esteistä, huomaan sen jäävän säännöllisesti tällaisen rivitalokämppäni eteiseen, jossa ei todellakaan puhuta mistään 6cm esteestä.   

Toinen ongelma tiivistyy mattojen reunoihin tai vaikkapa kynnyksiin. Kun robotti lähestyy paksua olohuoneen mattoa, se valmistautuu nousemaan. Tässä prosessissa laitteen geometria muuttuu. Kun imuyksikön tiiveys lattiapintaa vasten rikkoutuu nousun aikana, massiivinen 25 000 Pascalin imuteho harakoituu hetkeksi. Tuloksena on usein surkuhupaisa pölyvana tai kasa roskia juuri siihen maton reunalle, jonka yli robotti on urhoollisesti kiivennyt. Tässä kohtaa monesti pitää olla itse valmiina lakaisemaan heti perässä robotin jättämät sotkut.

Sananen moppauksesta

Tässä on tehtävä tärkeä ero: Aqua 10 Ultra Track ei käytä perinteisiä pyöriviä moppilätkiä eikä sisarmallinsa kaltaista sylinterimäistä rullaa. Sen pohjassa on TrackSync™-järjestelmä, joka on käytännössä leveä, jatkuvasti pyörivä hihna, melkein kuin minikokoinen telaketju.

Järjestelmä suihkuttaa hihnaan jatkuvasti 45-asteista lämmintä vettä ajon aikana, kaapii likaveden robotin sisäiseen säiliöön ja jatkaa pesua puhtaalla hihnalla. Kun robotti palaa telakkaan, ThermoHub™-asema pesee hihnan 100-asteisella kiehuvalla vedellä ja kuivaa sen 50-asteisella kuumalla ilmalla.   

Hygienian ja puhdistustehon osalta tämä on markkinoiden ehdotonta eliittiä. Se ei levitä likaa. Mutta fyysinen telaketjurakenne tuo mukanaan rajoitteen: koska hihna on tiukasti kiinni laitteen pohjan koteloinnissa, se ei ulotu aivan kiinni seinänvierustoihin ja ahtaisiin nurkkiin yhtä hyvin kuin sivulle ojentuvat lätkämopit. Nurkkiin jää siis lisää sitä äsken mainitsemaani manuaalista siivottavaa. Tämän lisäksi mopin rakenne tekee sen, että perinteisen pyörivän kaltaisesti se ei onnistu esimerkiksi allekirjoittaneen keittiön lattiaa pitämään niin hyvässä kunnossa, kuten ehkä aiemmin testissä käyneet robottivieraat ovat. Lisäksi lämpimän veden jatkuva käyttö tarkoittaa, että laite kuluttaa vettä erittäin nopeasti, ja 4 litran puhdasvesisäiliötä saa olla täyttämässä yhtenään ja sitä likaista, helvetin pahalle haisevaa likavettä taas tyhjäämässä pois… 

Suodatingate – miten tämä pääsi läpi laapunvalvonnassa?

Jos reunan siivous on fyysinen rajoite, pölysäiliön ratkaisu on harmillinen suunnittelun kukkanen. Koska minulla ei ole omakohtaista kokemusta juuri valmistajan aiemmista VASTAAVISTA laitteista, jouduin hieman kaivelemaan taustoja verkosta. Ilmeisesti monissa markkinoilla olevissa ja vanhemmissa roboteissa on ollut pölysäiliössä jonkinlainen hieno suojavekko varsinaisen HEPA-suodattimen edessä. Se on estänyt villakoiria ja karvoja iskeytymästä suoraan suodattimen lamelleihin.

Tästä Aqua 10 Ultra Track -uutuudesta vastaava verkko on syystä tai toisesta jätetty pois. Ehkä insinöörit ajattelivat, että tällaiset rakenteet ovat tarpeettomia nykypäivänä. Seurauksen voi kuitenkin arvata jokainen lemmikinomistaja: pöly ja karvat pakkautuvat suodattimeen niin tiukaksi möykyksi, ettei massiivinen telakka-asema yksinkertaisesti jaksa aina imeä säiliötä tyhjäksi. Lopputulos on hieman turhauttava. Seisot keittiössäsi huippumodernin laitteen vieressä, avaat kannen ja kaivat sormin pölyä irti ”itsepuhdistuvasta” robotista. Tämän tason huippulaitteessa tällainen puute on yllättävä.

Älykästä navigointia, mutta todella hajamielistä

Laitteen sensoripatteristo on markkinoiden järein: OmniSight™ 2.0 -järjestelmä, RGB-kamerat ja sisäänvedettävä LiDAR, joka laskeutuu alemmas, jotta robotti mahtuu matalien huonekalujen alle.   

Silti ohjelmisto tuntuu olevan askeleen jäljessä rautaa. Olen omin silmin seurannut omassa kodissani, kuinka robotti saattaa yllättäen ”haahuilla” ympäriinsä, pyöriä ympyrää täysin tyhjällä lattialla, kuvitella olohuoneeseen esteitä joita siellä ei ole, tai eksyä täydellisesti matkallaan takaisin eteisen telakkaan. Vaikuttaa siltä, että kun tekoäly yrittää samaan aikaan analysoida satoja eri esineitä, säädellä jousitusta ja ohjata LiDARia minun huonekalujeni seassa, prosessori menee solmuun. Se on kuin allekirjoittanut perjantai-iltapäivänä töissä: valoja on päällä, mutta kukaan ei tunnu olevan kotona.

Robotit eivät aina ole sitä miltä näyttää

Onko Dreame Aqua 10 Ultra Track Complete huono laite? Ei kyseessä ole mikään sysipaska laite, mutta keskeneräisyyttä siinä on mukana mikä ei tässä hintaluokassa ole hyväksyttävää. Se edustaa klassista ilmiötä, jossa valmistaja on kiirehtinyt tuomaan markkinoille valtavan määrän uusia, hienoja innovaatioita , mutta jättänyt perusasiat puolitiehen.

Laitteen suositushinta oli julkaisussa noin 1 400 euroa, mikä on tällaisesta ohjelmistollisesta ”beta-testaamisesta” yksinkertaisesti liikaa. Nyt alkuvuodesta 2026 laitteen hinta on kuitenkin alkanut elää voimakkaasti. Sitä on alkanut näkyä alennuksissa ja kampanjoissa (kuten Gigantin vaihtokampanjat) jopa alle 1 000 euron hinnoilla, ja edullisimmat tarjoukset hintavertailupalveluissa ovat tipahtaneet jo alle 800 euroon.

Täyteen hintaan (n. 1 300–1 400 €) en lähtisi kyseistä laitetta suosittelemaan. Kyseisellä hinnalla on oikeus vaatia hitusen pienempää huoltovapautta ja pienempiä lastentauteja, oli robotti sitten uusimman päivityksen takana tai ei.. Kovassa alennuksessa alle 800€ hujakoilla kyseessä voi olla ihan harkitsemisen arvoinen vain, jos asut talossa, jossa on suuria tasoeroja ja korkeita kynnyksiä, joista mikään muu robotti ei pääse yli. Kiipeämiskyvyltään laite on yhä markkinoiden ehdoton kuningas, ja tässä hintaluokassa sen omituisuuksia voi jo hieman sietää.

Kuten alkuun käytin lainausta Twin Peaksin maailmasta, sanon saman myös robottien maailmasta.

Kalliit robotti-imuritkaan eivät aina ole sitä, miltä näyttävät! Palataan asiaan…