Square Enix jatkaa onnistunutta HD-2D-remake -linjaansa, tällä kertaa klassikoilla Dragon Quest 1 ja 2. Uudelleenrakennetut pelit seuraavat Dragon Quest 3:n jalanjälkiä, mutta tarjoavat silti omanlaisensa kokemuksen, kaunis grafiikka ja tunnelmalliset kaupungit sekä luolat pysyvät ennallaan, mutta pelit tuntuvat selvästi vanhemmilta ja haastavammilta.
Dragon Quest 1 on erityisen kova pala, jossa pelaaja ohjaa ainoaa hahmoa koko pelin ajan ilman liittolaisia. Tämä tarkoittaa, että jokainen taistelu vaatii tarkkaa suunnittelua ja resurssien hallintaa – virheitä ei voi enää siirtää toisten harteille. Sen sijaan Dragon Quest 2 tarjoaa täyden neljän hengen party-kokoonpanon, mikä tekee taisteluista strategisempia ja antaa mahdollisuuden kokeilla uusia pelitapoja.
Molemmat pelit hyödyntävät Dragon Quest 3:n tuomia parannuksia, kuten helppotilaa, taisteluoptioiden nopeutusta ja automaattisia strategioita, ja lisäävät uusia ominaisuuksia, kuten vihollistyyppeihin sopivien hyökkäysten korostamisen. Tämä tekee etenemisestä helpompaa erityisesti uusille pelaajille, mutta tarjoaa silti syvyyttä hardcore-RPG-faneille.
Dragon Quest 1 & 2 HD-2D Remake julkaistaan 30. lokakuuta Nintendo Switch 2:lle, PS5:lle, Xbox Series X|S:lle ja PC:lle. Klassikot saavat näin uuden elämän modernissa muodossa, ja luvassa on myös yllätyksiä, joita alkuperäisissä peleissä ei ollut.
On pelejä, joita pelatessa ajattelee tekniikkaa, suorituskykyä ja pelimekaniikkoja. Ja sitten on pelejä, jotka hiipivät syliin hiljaa, käpertyvät siihen ja jäävät. Tarinat, joissa eläin ei ole vain koriste tai vitsi, vaan oikeasti päähenkilö menevät pintaa syvemmälle. Sellainen, jonka tunteet iskevät suoraan kylkeen ilman varoitusta. Copycat kuuluu jälkimmäisiin, se osui tähän hermoon heti ensi minuuteilla. Eläinrakkaana pelaajana olen tottunut siihen, että peleissä eläimet ovat usein joko vitsejä tai pelkkiä symboleja. Copycat teki heti selväksi, ettei Dawn ole kumpaakaan. Hän on kissa, joka haluaa kuulua johonkin ja se tuntuu yllättävän tutulta.
Tarina, joka ei silittele vastakarvaan
Spoonful of Wonderin kehittämä Copycat on kerronnallinen indie-peli PC:lle, jossa pelaat Dawnina, löytöeläintalon kissana. Iäkäs ja sairaalloinen Olive adoptoi sinut täyttämään tyhjän paikan sydämessään. Alku on lämmin ja turvallinen, mutta jo varhain käy ilmi, ettei tämä ole tarina onnellisesta loppuelämästä sohvalla.
Copycatin tarina ottaa rohkean ja kivuliaan suunnan, kun Oliven kadonnut alkuperäinen kissa, myös nimeltään Dawn palaa kotiin. Yhtäkkiä et ole enää perheenjäsen, vaan ylimääräinen. Hylätty. Tarina kertoo yhteenkuuluvuudesta, menetyksestä ja identiteetistä tavalla, joka tuntuu aidolta juuri siksi, että se kerrotaan kissan näkökulmasta.
Pelin vahvuus on sen tapa kertoa tarinaa kissan näkökulmasta. Sisäinen monologi ja luontodokumentaarinen kerrontatyyli tuovat mukaan etäisyyttä, mutta samalla ne tekevät kokemuksesta jopa raaemman. Pelaaja ei saa kaikkea selitettynä, vaan joutuu itse tuntemaan ja tulkitsemaan maailmaa, joka tekee kokemuksesta poikkeuksellisen henkilökohtaisen. Copycat saaa kiitosta sen kyvystä käsitellä vaikeita teemoja ilman melodramaattisuutta, tämä ei ole kyynelten kalastelua, vaan hiljaista surua. Copycat ei ole peli, jonka jälkeen tekee mieli siirtyä suoraan seuraavaan tehtävälistaan.
Pelaaminen kissana – yksinkertaista mutta toimivaa
Pelillisesti Copycat on yksinkertainen, mutta tarkoituksella. Tutkit maailmaa kissana, joka on joutunut ulos turvallisesta kodista ja kohtaa pelkoja, joihin se ei ole valmis. Mukana on kevyitä skill check -hetkiä, päätöksiä ja valintoja, jotka vaikuttavat tarinan suuntaan ja lopulliseen lopputulokseen. Useat eri loput lisäävät uudelleenpeluuarvoa, mikä on tällaiselle tarinavetoiselle kokemukselle iso plussa.
Kontrollit toimivat hyvin sekä näppäimistöllä että ohjaimella, eikä pelaaminen tunnu kankealta. Teknisesti peli on varsin vakaa. Pieniä bugeja esiintyy toisinaan kun Dawn saattaa hypätessä lipsahtaa objektien läpi, mutta nämä ovat harvinaisia eivätkä riko kokemusta. Teknisesti peli on yllättävän viimeistelty indie-teokseksi.
Hiljainen kauneus kantaa pitkälle
Visuaalisesti Copycat kallistuu enemmän realismiin kuin cartoony-tyyliin, vaikkei se pyri fotorealismiin. Animaatiot ovat ajoittain jäykkiä, mutta kokonaisuus tukee tarinan vakavaa sävyä hyvin. Maailma tuntuu ajoittain jopa uhkaavalta juuri niin kuin sen kuuluukin tuntua, kun kissa joutuu ulos tutusta ja turvallisesta ympäristöstään.
Äänimaailma ansaitsee erityismaininnan. Musiikki on melankolista, hillittyä ja juuri oikeissa kohdissa läsnä. Se ei pakota tunteita esiin, vaan antaa niiden hiipiä mukaan huomaamatta. Ambient-äänet ja hiljaisuus tekevät maailmasta uskottavan. Copycat uskaltaa olla hiljaa, ja se tekee siitä entistä vaikuttavamman. Tämä on asia joka antaisee erityismaininnan, peli luottaa tunnelmaan enemmän kuin jatkuvaan ärsyketulvaan.
Yhteenveto
Copycat ei ole pitkä peli, eikä se ole täynnä toimintaa. Noin 15–20 euron hintaluokassa se tuntuu silti täysin hintansa arvoiselta, etenkin jos pitää indie-peleistä, jotka uskaltavat käsitellä vaikeita aiheita ilman ironista etäisyyttä. Tämä on peli pelaajalle, joka arvostaa tarinaa enemmän kuin haastetta ja joka ei säikähdä vaikeita tunteita. Copycat ei tarjoa helppoa lohtua, mutta se tarjoaa ymmärrystä ja joskus se riittää.
Tämä on peli, joka jää mieleen ja vähän sydämeenkin.
9 / 10
Hyvää:+ Erittäin koskettava ja rohkea tarina
+ Onnistunut kerronta kissan näkökulmasta.
+ Dokumentaarinen kertoja/ohjeistus on hauska lisä.
+ Tunnelmallinen musiikki ja äänimaailma.
+ Useat loput lisäävät uudelleenpeluuarvoa.Huonoa:- Pieniä teknisiä kömmähdyksiä.
- Teemat voivat olla liikaa herkimmille pelaajilleYhteenveto:Copycat ei ole pitkä peli, eikä se ole täynnä toimintaa. Noin 15–20 euron hintaluokassa se tuntuu silti täysin hintansa arvoiselta, etenkin jos pitää indie-peleistä, jotka uskaltavat käsitellä vaikeita aiheita ilman ironista etäisyyttä. Tämä on peli pelaajalle, joka arvostaa tarinaa enemmän kuin haastetta ja joka ei säikähdä vaikeita tunteita. Copycat ei tarjoa helppoa lohtua, mutta se tarjoaa ymmärrystä ja joskus se riittää.
Tämä on peli, joka jää mieleen ja vähän sydämeenkin.
Mario Tennis -pelisarja tekee paluun, kun Mario Tennis Fever julkaistaan yksinoikeudella Nintendo Switch 2:lle 12. helmikuuta 2026. Uusi esittelytraileri antaa katsauksen sarjan tähän asti vauhdikkaimpaan ja sisällöltään laajimpaan osaan.
Peli tarjoaa ennätykselliset 38 pelattavaa hahmoa, joihin lukeutuvat ensikertalaisina muun muassa Goomba, Nabbit, Piranha Plant sekä Baby Wario ja Baby Waluigi. Tenniskentillä nähdään tutut lyönnit kuten topspin, slice ja lob, mutta uutena elementtinä mukaan tulevat Fever-mailat, jotka tuovat otteluihin erikoiskykyjä ja yllätyksellisiä käänteitä. Fever-mittarin täyttyessä pelaaja voi vapauttaa voimakkaan Fever Shot -lyönnin – tai yrittää palauttaa sellaisen vastustajalle.
Mukana on runsaasti uusia ja tuttuja pelitiloja. Uudet Trial Towers- ja Mix It Up -tilat tuovat vaihtelevia haasteita ja erikoissääntöjä, kun taas Wonder Court Match ammentaa inspiraationsa Super Mario Bros. Wonderin efekteistä. Klassisemman kokemuksen ystäville tarjolla on paranneltu Tournament-tila sekä monipuoliset verkkopelit, kuten Ranked Matches ja Online Room.
Yksinpelistä vastaa Adventure mode, jossa Marion ja kumppanit joutuvat opettelemaan tennistaitonsa uudelleen vauvoiksi muuttuneina. Lisäksi peli tukee GameShare-toimintoa, jonka ansiosta jopa neljä pelaajaa voi pelata yhdessä yhdellä peliversiolla.
Mario Tennis Feverin julkaisun yhteydessä Nintendo tuo myyntiin myös uudet Light Purple- ja Light Green -väriset Joy-Con 2 -ohjaimet. Ennakkotilaukset ovat jo avoinna.
