HyvääHintaansa nähden laadukas ergonominen hiiri. Hiiren mukana kulkeva Bolt -dongle on kätevä. HuonoaToimii pattereilla, ladattavan akun sijaan. Horisontaalinen vieritysrulla olisi plussaa.
Ergonomisten hiirten historia kantautuu aina 90-luvun alusta ja ulkoisesti ne ei ole muuttunut kovinkaan paljon. Logitech on tarjonnut ergonomisia tuotteita jo pitkään ja nykyisestä mallistosta löytyy useampaa erilaista ergonomista hiirtä pystymalleista aina pallohiiriin.
Tällä kertaa arvostelemme Logitechin uutukaisen Lift -hiiren, joka on MX Verticalin pienikokoisempi ja edullisempi versio.
Lift on suunnattu erityisesti pienille ja keskikokoisille käsille, pitkiin sessioihin sekä helpottamaan ranteeseen kohdistuvaa painetta. Hiiren kerrotaan myös parantavan yläkropan asentoa.
Kuten MX Vertical, myös Lift on kuin perinteinen hiiri, joka on käännetty 57° kulmaan. Ranne asettuu normaalimpaan pystyasentoon ja peukalo lepää sille tarkoitetulla pedillä.
Lift käyttää Logitechin Advaned Optical Tracking -sensoria, jonka tarkkuus on enimmillään 4000 dpi:tä. Painikkeita hiirestä löytyy yhteensä 6 kappaletta. Perinteisten näppäimien ja rullan lisäksi hiiressä on eteen ja taaksepäin napit sekä kaksi keskinäppäintä.
Yhteys onnistuu joko Bluetoothin tai Logi Bolt USB-vastaanottimen avulla, joka kulkee kätevästi mukana paristokotelon sisällä. Kantamaksi luvataan 10 metriä. Hiiren virta saadaan yhdestä AA-paristosta, jonka kestoksi luvataan 24 kuukautta.
Logi Options -sovelluksen avulla käyttäjät voivat kustomoida hiiren painikkeita eri sovelluksille sopiviksi. Hiiren alta löytyy myös näppäin, jonka avulla voi vaihtaa käytevästi yhteyttä kolmen eri laitteen välillä.
Tältä Lift näyttää rinnallaan Logitechin MX Master 3 -hiiren kanssa.
Lift tuntuu kädessä luonnolliselta ja siirtyminen perinteisemmästä hiirestä ottaa muutaman päivän. Varsinkin käden siirtäminen näppäimistöltä hiirelle ja toisinpäin saattaa alussa kaataa korkeamman hiiren kumoon.
Peukalonäppäinten ohessa voisi olla toinen horisontaalinen vieritysrulla, mutta tätä ei löydy edes arvokkaammasta MX Vertical -mallista.
Hinnaltaan Lift on noin 40 euroa edullisempi kuin MX Vertical, joka nousee samaan hintaluokkaan Logitechin lippulaivamallin MX Master 3 -hiiren kanssa.
The Last of Us Part II on toimintaseikkailu- ja selviytymiskauhupeli, joka on kehitetty Naughty Dogin toimesta ja julkaistu alun perin PlayStation 4:lle kesäkuussa 2020. Pelistä on 03.04.2025 julkaistu remasteroitu versio PC:lle, mikä on antanut pelaajille mahdollisuuden kokea peli uudelleen paremmilla grafiikoilla ja muilla parannuksilla. Pelissä seurataan päähenkilöitä, Ellietä ja Abbya jota yrittävät selviytyä post-apokalyptisessa maailmassa, täynnä zombi-tyyppisiä olentoja ja muita uhkia. Pelissä yhdistyy syvällinen tarinankerronta, intensiivinen toiminta ja selviytymis-elementit.
Pelissä on heti alkuun hyvät fiilikset, kun pääsee nauttimaan samasta korkealaatuisesta kokemuksesta, jonka PlayStation-versio tarjosi. PC:llä peli näyttää upealta, mutta itselläni oli pieniä teknisiä ongelmia testauksen alussa: esimerkiksi mikrolagaamista ja FPS-droppeja havaitsin erityisesti tietyissä paikoissa, mikä häiritsi hieman. Näistä pienistä ongelmista huolimatta kuitenkin kokonaisuutena peli tuntuu toimivan hyvin, ja se vastaa odotuksiani erityisesti grafiikoiden osalta.
Pelin tarinassa päästään sukeltamaan syvälle Ellien ja Abbyn matkaan, joka on täynnä tunteita. Pelissä on myös runsaasti tutkimista, kuten ympäristön läpikäynti ja erilaisten keräilyesineiden sekä materiaalien etsiminen. Näitä voidaan käyttää hahmon taitojen ja aseiden päivittämiseen. Hahmon kehittäminen on tärkeä osa peliä, ja materiaalit kuten pillerit ja aseiden osat auttavat parantamaan hahmon kykyjä ja välineitä. Myös taistelussa tarvittavat resurssit, kuten alkoholi ja rätit, voidaan kerätä ja käyttää luomaan erilaisia esineitä, kuten molotovin cocktailia tai ensiapupakkauksia.
Kontrollit, jotka toimivat näppäimistö ja hiiri -kombinaatiolla, ovat suhteellisen hyvät. Paikoin ne tuntuvat kuitenkin hieman kankeilta, erityisesti nopeatempoisessa toiminnassa, mutta kokonaisuutena pelissä on hyvä pelattavuus ja hallittavuus. Pelissä ei ole erityisiä lukittuja taitoja, vaan pelaaja voi kehittää hahmoaan ja varusteitaan löytämillään esineillä ja resursseilla.
Pelin grafiikat ovat parantuneet remasteroinnin myötä. Visuaalisesti peli on upea ja kauniisti toteutettu, ja ympäristön yksityiskohdat ovat huomattavasti parantuneet verrattuna alkuperäiseen PS4-versioon. Animaatiot ja mallit ovat sujuvia ja toimivat hyvin pelin tunnelman luomisessa. Grafiikat sopivat erinomaisesti pelin synkkään ja realistiseen maailmaan.
Äänet ovat yksi pelin tärkeimmistä elementeistä. Varsinkin hiippailuhetkissä ja jännittävissä tilanteissa äänet auttavat luomaan aitoa tunnelmaa. Ammuksista on pulaa, ja joskus on tärkeää kuunnella ympäristön ääniä, jotta voi välttää zombien huomaamista. Äänitehosteet ovat erittäin hyvin toteutettuja, mutta huomioitavaa on, että tilaäänet eivät toimi täydellisesti. Taustaäänet kuuluvat normaalisti, mutta dialogi jää kuulumattomiin, jos tilaääni on päällä.
The Last of Us Part II Remastered on ehdottomasti edelleenkin mainio peli, mutta ei kuitenkaan sellainen PC-kokemus, jota olisi voinut odottaa ja toivoa. Pieniä teknisiä ongelmia, kuten FPS-droppeja ja mikrolagaamista, ilmenee ajoittain. Pelissä on hyvä tarina, hyvät grafiikat ja intensiivistä pelattavuutta, joka vie pelaajan syvälle post-apokalyptiseen maailmaan. Peli on ehdottomasti suositeltavaa niille, jotka nauttivat tarinavetoisista ja syvällisistä kokemuksista. Pelissä on kuitenkin pieniä bugeja, jotka voivat vaikuttaa pelin sujuvuuteen, mutta ne eivät vie kokonaisuudessa pelin loistavuutta.
Arvio: Aaron Veijalainen
The Last of us part 2 remastered (PC)
7 / 10
Hyvää+Hyvä tarina
+Hyvät grafiikat
Huonoa-Pieniä lagailuja ja FPS-droppeja
-Tilaäänen ongelmat
-Ei parhain mahdollinen PC-versiointi
South of Midnight on Compulsion Gamesin uusi toimintaseikkailu, joka julkaistaan 8. huhtikuuta. Tutki myyttejä ja kohtaa syvän etelän salaperäiset olennot tässä modernissa kansantarinassa samalla kun opit muinaisen voiman, jolla voit voittaa esteitä ja paljastaa perheesi piilotetun menneisyyden.
South of Midnight on yksi niistä peleistä, jotka vetävät mukaansa heti visuaalisella tyylillään ja tunnelmallaan – ja sitten muistuttavat sinua, että upea pinta ei aina tarkoita sulavaa pelikokemusta. Mutta aloitetaan siitä, mikä toimii.
Tunnelmaa kuin lauantai-aamun piirretyissä
Pelimaailma on suoraan sanottuna upea. Visuaalinen tyyli, joka ammentaa stop motion -animaatioista, tuo välittömästi mieleen nostalgiset lastenohjelmat, joita katsottiin pyjamassa vanhempien vielä nukkuessa. Tämä ei ole mikään geneerinen fantasia, vaan Compulsion Games on luonut syvän etelän myyteistä ja kansantaruista oman maagisen versionsa – ja se toimii. Jokainen esine, rakennus ja olento tuntuu osalta tätä maailmaa.
Tarina, joka kantaa – vaikka Hazel välillä jää jälkeen
South of Midnightin sydän on tarinassa. Hazel, pelin päähenkilö, joutuu äitinsä katoamisen myötä seikkailuun, joka pureutuu paitsi hänen perheensä menneisyyteen myös syvemmälle ihmisten tunteisiin ja haavoihin – kirjaimellisesti. Pelaaja kohtaa olentoja, jotka ovat syntyneet tunteista, kuten surusta ja traumasta, ja auttaa heitä ”weaver”-taidoilla. Tarina tempaa mukaansa ja onnistuu tuomaan esiin oikeita tunteita – vaikka juonenkäänteet ovatkin usein melko ennalta-arvattavia. Tämä ei kuitenkaan vienyt pois sitä tunnetta, että halusin tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Osittain kohdissa tarina sai tunteet nousemaan pintaan.
Taistelua enemmän tahdosta kuin taidosta
Ja sitten se taistelusysteemi… Jos tykkäät monipuolisesta, haastavasta ja dynaamisesta taistelusta, joudut pettymään. Yhden “combat abuse” -taktiikan löytäminen (hyppy-isku, pari lyöntiä, väistö, toista) riitti viemään läpi valtaosan taisteluista. Eikä siinä vielä kaikki – kameran hitaus, herkkä mutta silti jotenkin kankea ohjaus ja näppäinkomentojen viive tekivät taisteluista välillä turhauttavan kokemuksen. Pahinta oli se, kun viholliset hyökkäävät samaan aikaan useasta suunnasta ja kamera ei vaan pysy mukana – vaikka pelissä onkin hyökkäyksiä varoittavia nuolia.
Onneksi peli tarjoaa mahdollisuuden skipata taistelut, jos ne käyvät liian raskaiksi – mutta minä en suostunut antamaan periksi, vaikka välillä teki mieli.
Äänimaailma: Toisinaan taianomaista, toisinaan tylsää
Pelin musiikki jakautuu kahteen kastiin. Toisaalta taisteluiden taustamusiikit alkavat puuduttaa nopeasti – ne toistuvat ja jäävät junnaamaan päähän (eikä hyvällä tavalla). Mutta tarinakohtauksissa musiikki loistaa. Se luo juuri oikeanlaisen maagisen tunnelman, ja erityisesti myyttisille olennoille sävelletyt laulut ovat vaikuttavia ja teemaan täydellisesti sopivia. Ääninäyttely on kautta linjan laadukasta, eikä kenenkään suorituksesta jäänyt paha maku suuhun. Myös taistelujen äänitehosteet ovat yllättävän ”inhottavia” – hyvässä mielessä. Vihollisten iskut kuulostavat limaisilta ja repiviltä, mikä tekee vahingosta todella konkreettisen tuntuisen.
Tekninen toteutus: Luvassa turhaa säätöä
Teknisesti peli pyörii hyvin, eikä bugeihin juuri törmännyt – mikä on harvinaista nykyään. Toisella testikoneella kuitenkin peli kaatui itsestään ilman mitään syytä. Kontrollit olivat kuitenkin ristiriitaiset: liikkuminen ja tutkiminen tuntuivat sulavilta, mutta taisteluissa nappien painaminen ei aina rekisteröitynyt heti. Kamera aiheutti ongelmia sekä vapaassa liikkeessä että tarinanohjatuissa kohtauksissa. Esimerkiksi kun tutkin maailmaa ja kamera pakotti katseen tarinalliseen elementtiin, se ei aina palannut hallintaan helposti – se turhautti, varsinkin jos oli juuri keräämässä päivitysmateriaalia tai ihastelemassa maailmaa ja ympäristöä.
Pelin kielivalinnat ja käyttöliittymä
Iso plussa siitä, että peli tarjoaa suomenkieliset tekstitykset. Itse pelasin englanniksi, koska puhe ja teksti eri kielillä vei omalla kohdalla liikaa fokusta, mutta lokalisaatio on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan sekä aina mahtavaa löytää peleistä oma äidinkieli. Käyttöliittymä on muutenkin selkeä ja pelin opetusosiot johdattavat hyvin sisään pelimaailmaan – vaikka osa niistä vetää liikaa kädestä.
Yhteenveto – Taikaa, tunnetta ja vähän taisteluväsymystä
Yhteenvetona South of Midnight on peli, joka on täynnä sydäntä ja tunnelmaa, mutta kompastelee pelimekaniikassa. Se tarjoaa vaikuttavan tarinan, upean visuaalisen maailman ja unohtumattoman tyylin, mutta taistelut ovat toistavia, ja ohjaus kaipaisi vielä säätöä. Jos etsit narratiivivetoista seikkailua, jossa tunteet ovat tärkeämpiä kuin tehokas miekanheilutus, tämä peli kannattaa kokea.
