HyvääHintaansa nähden laadukas ergonominen hiiri. Hiiren mukana kulkeva Bolt -dongle on kätevä. HuonoaToimii pattereilla, ladattavan akun sijaan. Horisontaalinen vieritysrulla olisi plussaa.
Ergonomisten hiirten historia kantautuu aina 90-luvun alusta ja ulkoisesti ne ei ole muuttunut kovinkaan paljon. Logitech on tarjonnut ergonomisia tuotteita jo pitkään ja nykyisestä mallistosta löytyy useampaa erilaista ergonomista hiirtä pystymalleista aina pallohiiriin.
Tällä kertaa arvostelemme Logitechin uutukaisen Lift -hiiren, joka on MX Verticalin pienikokoisempi ja edullisempi versio.
Lift on suunnattu erityisesti pienille ja keskikokoisille käsille, pitkiin sessioihin sekä helpottamaan ranteeseen kohdistuvaa painetta. Hiiren kerrotaan myös parantavan yläkropan asentoa.
Kuten MX Vertical, myös Lift on kuin perinteinen hiiri, joka on käännetty 57° kulmaan. Ranne asettuu normaalimpaan pystyasentoon ja peukalo lepää sille tarkoitetulla pedillä.
Lift käyttää Logitechin Advaned Optical Tracking -sensoria, jonka tarkkuus on enimmillään 4000 dpi:tä. Painikkeita hiirestä löytyy yhteensä 6 kappaletta. Perinteisten näppäimien ja rullan lisäksi hiiressä on eteen ja taaksepäin napit sekä kaksi keskinäppäintä.
Yhteys onnistuu joko Bluetoothin tai Logi Bolt USB-vastaanottimen avulla, joka kulkee kätevästi mukana paristokotelon sisällä. Kantamaksi luvataan 10 metriä. Hiiren virta saadaan yhdestä AA-paristosta, jonka kestoksi luvataan 24 kuukautta.
Logi Options -sovelluksen avulla käyttäjät voivat kustomoida hiiren painikkeita eri sovelluksille sopiviksi. Hiiren alta löytyy myös näppäin, jonka avulla voi vaihtaa käytevästi yhteyttä kolmen eri laitteen välillä.
Tältä Lift näyttää rinnallaan Logitechin MX Master 3 -hiiren kanssa.
Lift tuntuu kädessä luonnolliselta ja siirtyminen perinteisemmästä hiirestä ottaa muutaman päivän. Varsinkin käden siirtäminen näppäimistöltä hiirelle ja toisinpäin saattaa alussa kaataa korkeamman hiiren kumoon.
Peukalonäppäinten ohessa voisi olla toinen horisontaalinen vieritysrulla, mutta tätä ei löydy edes arvokkaammasta MX Vertical -mallista.
Hinnaltaan Lift on noin 40 euroa edullisempi kuin MX Vertical, joka nousee samaan hintaluokkaan Logitechin lippulaivamallin MX Master 3 -hiiren kanssa.
On olemassa pelejä, jotka unohtuvat heti, ja sitten on sellaisia kuin All Hail The Orb. Sellaisia, jotka eivät ehkä aluksi näytä miltään erikoiselta, mutta jäävät päähän pyörimään vielä pitkään sulkemisen jälkeen. LeGingerDevin ensimmäinen Steam-julkaisu osuu juuri tähän jälkimmäiseen kategoriaan.
All Hail The Orb on LeGingerDevin PC:lle kehittämä pikselitaiteinen idle- ja clicker-sekoitus, jossa pelaaja palvoo salaperäistä Orbia, kutsuu kultisteja ja rakentaa vähitellen automaattisesti rullaavaa “uskontotehdasta”. Peli ei yritä olla suuri seikkailu tai haastava strategia, vaan enemmänkin rauhallinen, hieman hölmö ja tarkoituksella absurdi kokemus.
Orb, Devotion ja kultin hiljainen kasvu
Pelin ydin on yksinkertainen, klikkaa Orbia, kerää Devotionia ja avaa uusia huoneita. Mutta se mikä alkaa pelkkänä klikkailuna muuttuu nopeasti järjestelmäksi, jossa pelaaja ei enää ole yksin tekemässä kaikkea. Devotion toimii etenemisen polttoaineena. Sitä keräämällä avataan huoneita, alttareita ja uusia toimintoja, jotka vievät peliä eteenpäin. Tarinallinen elementti tulee esiin tummanpuhuvan olennon kautta, joka opastaa pelaajaa eteenpäin ja antaa maailmalle pienen, lähes rituaalimaisen sävyn.
Kun pelaaja etenee, Orb ei enää ole yksinäinen projekti. Kultistit tulevat mukaan ja peli alkaa käytännössä pelata itseään. Kultistit keräävät Devotionia passiivisesti, huoneet tuottavat resursseja ja pelaaja siirtyy enemmän ohjaajan rooliin. Tämä on idle-pelien ydintä, mutta All Hail The Orb tekee siitä yllättävän rauhallisen kokemuksen. Ei ole painetta optimoida kaikkea heti, vaan eteneminen tapahtuu kuin itsestään rakentuva rituaali.
Pelin suurin oivallus on siinä, että se ei koskaan rankaise pelaajaa. Tässä pelissä ei voi epäonnistua, voit vain edetä hitaasti tai vielä hitaammin.
Ankkojen valtakunta – pelin absurdi sydän
Jos yksi asia nousee ylitse muiden, se on ankat. Niitä on paljon, ja ne ovat paljon enemmän kuin pelkkä vitsi. Ankkoja voi pyöriä järjestelmissä, niitä käytetään Duck-energian tuottamiseen ja ne liittyvät jopa generaattoreihin ja portaalipäivityksiin.
Pelaajana tämä tuntuu ensin satunnaiselta huumorilta, mutta nopeasti siitä tulee osa pelin identiteettiä. Ankat ovat kuin muistutus siitä, ettei tämän pelin maailma yritä olla looginen, vaan oma itsensä.
Eteneminen ja pelin rakenne
Pelissä ei ole haastetta perinteisessä mielessä. Ei ole kuolemaa, epäonnistumista tai stressiä. Sen sijaan etenemistä rajoittavat huoneiden päivitykset, energiamuodot ja säilytysputkilot, jotka pakottavat pelaajan etenemään vaiheittain. Alussa varastohuone ja alttari ohjaavat etenemistä, myöhemmin mukaan tulevat kultistien huoneet ja erilaiset päivityspatsaat. Pelaaminen muuttuu vähitellen yksinkertaisesta klikkauksesta järjestelmän hallinnaksi.
Lisäksi mukana on yllättävä sivuelementti, uhkapelimäinen järjestelmä, jolla voi saada ankkoja, sekä kultistien “uudelleenmaalaus”, jolla heitä voi erikoistaa eri tehtäviin. Tämä tuo peliin pientä syvyyttä, vaikka kokonaisuus pysyy edelleen hyvin rennon tuntuisena.
Saavutukset, Albert ja kosmeettinen kaaos
Saavutuksilla on oikea merkitys, mikä on idle-pelissä aina plussaa. Niitä voi käyttää Albert-hahmon kautta erilaisten lisätoimintojen ostamiseen. Näihin kuuluvat esimerkiksi confetti kanuuna kultistien kutsumiseen, käsi-kauppa, jolla pelaajan käden ulkoasua voi muuttaa, Orb-huoneen koristeet, boombox, jolla musiikkityylejä voi vaihtaa.
Tämä tekee saavutusten keräämisestä mielekästä, eikä vain “lukujen jahtaamista”.
Yksinkertainen mutta toimiva maailma
Pelin pikselitaide on selkeää ja helposti lähestyttävää. Se ei yritä olla näyttävä, vaan luettava ja rauhallinen. Animaatiot toimivat hyvin ja tukevat sitä, että ruudulla tapahtuu jatkuvasti pieniä, mutta selkeitä asioita.
Äänimaailma on kevyt ja miellyttävä. Musiikkivariaatiot, joita voi avata pelin sisäisellä valuutalla, tuovat vaihtelua pitkäänkin sessioon. Kokonaisuus tukee pelin rauhallista ja hieman humoristista sävyä.
Pieni peli, joka kasvaa omituiseksi rituaaliksi
All Hail The Orb on peli, joka ei yritä kilpailla isoilla systeemeillä tai korkealla vaikeusasteella. Sen sijaan se rakentaa oman pienen maailmansa, jossa klikkaaminen muuttuu rituaaliksi, kultit kasvavat hiljalleen ja ankat vaeltavat taustalla kuin mikään ei olisi outoa. Pelin suurin vahvuus on sen rentous ja omaperäinen rakenne. Se ei pakota, ei stressaa eikä rankaise. Se vain etenee ja pelaaja seuraa mukana.
Tarjoushinta 6,20 € (normaalisti 6,89 €) tekee siitä helpon kokeilun, etenkin jos idle- ja clicker-pelit sekä pienet indie-erikoisuudet kiinnostavat.
8 / 10
Hyvää:+ Erittäin rento ja stressitön pelattavuus
+ Omaperäinen kultti- ja Orb-teema
+ Kultistit ja automaatio tuovat syvyyttä
+ Saavutuksilla oikea merkitys
+ Ankat
+ Kevyt mutta toimiva pikselityyliHuonoa:- Hidas eteneminen ei sovi kaikille
- Monimutkaiset järjestelmät voivat hämmentää
- Voi tuntua “itsestään pyörivältä” liian passiiviselta.
-Varsinaista uudelleen pelattavuus arvoa ei oleYhteenveto:All Hail The Orb on peli, joka ei yritä kilpailla isoilla systeemeillä tai korkealla vaikeusasteella. Sen sijaan se rakentaa oman pienen maailmansa, jossa klikkaaminen muuttuu rituaaliksi, kultit kasvavat hiljalleen ja ankat vaeltavat taustalla kuin mikään ei olisi outoa. Pelin suurin vahvuus on sen rentous ja omaperäinen rakenne. Se ei pakota, ei stressaa eikä rankaise. Se vain etenee ja pelaaja seuraa mukana.
Tarjoushinta 6,20 € (normaalisti 6,89 €) tekee siitä helpon kokeilun, etenkin jos idle- ja clicker-pelit sekä pienet indie-erikoisuudet kiinnostavat.
Farewell North on Kyle Banksin kehittämä ja Mooneye Studiosin julkaisema indie-seikkailu PC:lle, joka ei yritä huutaa huomiota, se kuiskaa sinulle ja juuri siksi se jääkin mieleen. Pelissä astut collien tassuihin ja kuljet omistajan rinnalla halki syrjäisten saarten, jossa maailma on menettänyt värinsä. Tehtävänä ei ole vain palauttaa värit ympäristöön, vaan myös auttaa omistajaasi käsittelemään menetystä ja sanomaan hyvästit.
Ensiaskeleet, jotka tuntuvat sydämessä asti
Ensikosketus peliin on rauhallinen, lähes haikea. Maailma jossa olet on aluksi harmaa ja hiljainen, mutta jokainen pieni edistysaskel tuo siihen väriä, kirjaimellisesti. Tämä visuaalinen muutos toimii voimakkaana vertauskuvana tarinalle. Pelaaminen ei tunnu bugiselta, vaan kokemus on hiottu ja tarkoituksellisen pelkistetty. Peli on kuin meditatiiviseksi matka, joka imaisee mukaansa hitaasti mutta varmasti.
Kontrollit toimivat pääosin hyvin, erityisesti näppäimistöllä ja hiirellä pelattuna. Mukana on myös ohjain tuki, mutta kaikki ratkaisut eivät tunnu yhtä sulavilta. Esimerkiksi hyppääminen voi tuntua jäykältä ja kanootilla liikkuminen vaatii ajoittain turhankin tarkkaa ajoitusta, tosin tätä voi helpottaa asetuksista.
Muistojen ja luopumisen kaunis matka
Pelin ytimessä on tarina surusta, menetyksestä ja muistamisesta. Omistajasi on menettänyt äitinsä, ja sinä koirana kuljet hänen rinnallaan yhteisellä muistelumatkalla. Matkan varrella ratkaistaan pieniä pulmia, kerätään virvatulia kuntoa kasvattamaan (auttaa juoksemaan kauemmin), nuotteja kadonneen laulun palauttamiseksi sekä pysähdytään ihailemaan maisemia erityisillä istumapaikoilla. Samalla autetaan pulassa olevia eläimiä ja löydetään piilotettuja polkuja. Juuri nämä pienet hetket, hiljaiset pysähdykset ja maiseman äärelle jääminen tekevät tästä pelistä erityisen koskettavan.
Hiljaisuus, joka puhuu enemmän kuin sanat
Visuaalisesti Farewell North on lumoava. Pelin mustavalkoinen maailma herää eloon väri kerrallaan, mikä tekee jokaisesta onnistumisesta konkreettisen ja palkitsevan. Tyyli ei tavoittele realismia, vaan tunnetta ja siinä se onnistuu erinomaisesti. Äänimaailma tukee tätä hienovaraisesti. Musiikki ei ole jatkuvasti läsnä, vaan astuu esiin juuri oikeilla hetkillä. Hiljaisuuskin on osa kerrontaa ja usein se kertoo enemmän kuin yksikään sävel.
Farewell North:illa on kyky käsitellä raskasta teemaa kevyellä mutta kunnioittavalla otteella. Se ei pakota itkemään, mutta antaa siihen tilaa. Vaikka hahmot ovat ilmeiltään pelkistettyjä, tunnetila välittyy äänensävyn, ympäristön ja tilanteiden kautta yllättävän vahvasti.
Yhteenveto:
Farewell North ei ole peli joka haastaa refleksejäsi, se haastaa tunteesi. Se sopii erityisesti pelaajille, jotka arvostavat tarinavetoisia, rauhallisia kokemuksia ja ovat valmiita pysähtymään hetkeksi. Noin 24 euron hintaluokassa se tarjoaa paljon enemmän kuin pelkän pelin, se tarjoaa kokemuksen ja ymmärrystä.
9 / 10
Hyvää:+ Koskettava ja kauniisti kerrottu tarina.
+ Visuaalinen tyyli tukee tunnetta erinomaisesti.
+ Tunnelmallinen ja harkittu äänimaailma.Huonoa:- Jäykät kontrollit erityisesti hypyissä.
- Hahmojen eleettömät kasvot.Yhteenveto:Farewell North ei ole peli joka haastaa refleksejäsi, se haastaa tunteesi. Se sopii erityisesti pelaajille, jotka arvostavat tarinavetoisia, rauhallisia kokemuksia ja ovat valmiita pysähtymään hetkeksi. Noin 24 euron hintaluokassa se tarjoaa paljon enemmän kuin pelkän pelin, se tarjoaa kokemuksen ja ymmärrystä.
