Ei ehkä klassikko, mutta viihdyttävä toimintaroolipeli – arvostelussa Tales of Arise Kommentit pois päältä artikkelissa Ei ehkä klassikko, mutta viihdyttävä toimintaroolipeli – arvostelussa Tales of Arise

Viime vuonna 25-vuotisjuhliaan viettäneen Tales of -sarjan uusin osa Tales of Arise vie pelaajan maailmaan, jossa paha Renan kansa on orjuuttanut dahnalaiset. Kolme vuosisataa orjuudessa ja kurjuudessa kärsineiden dahnalaisten keskuudessa elää kapinan henki ja sen takana on muistinsa menettänyt rautanaamioinen nuorukainen nimeltä Alphe. JRPG-peleistä tuttuun tapaan sankarin mukaan tarttuu sekalainen seurakunta erilaisia hahmoja, joilla on yhteinen päämäärä, mutta ehkä hieman eri motiivit. Tässä tapauksessa se on viiden renalordin kukistaminen ja rauhan palauttaminen maailmaan.

Jokaisella hahmolla on oma tarinansa kerrottavanaan, eikä keskeisiltä kahnauksiltakaan vältytä. Paikoitellen hahmojen väliset kinastelut ovat vaivaannuttavia ja muistuttavat lähinnä teini-ikäisten riitelyä. Tarinan edetessä draaman kaareen mahtuu niin iloa kuin suruakin. Hahmoihin saa lisää syvyyttää, kunhan jaksaa katsella vapaaehtoisia klippejä pelin edetessä. Nämä klipit ovat toteutettu hauskasti sarjakuvatyyliä käyttäen, kun taas videoklipit päätarinassa ovat animevideoita. Dialogia on pelissä ihan riittävästi, eikä se onneksi pääse kyllästyttämään. Itse pelin tarinaa vaivaa lähinnä juonen käänteiden ennalta-arvattavuus, mutta juoni jaksaa kyllä kannatella mukanaan.

Tales of Arise on itsessään kaunista ja kivannäköistä katseltavaa. Paria aikaisempaa osaa pelanneena, pidän tästä uudesta ulkonäöstä enemmän, joka on hieman kypsemmän oloista kuin aikaisemmissa osissa. Taisteluja värittää räiskyvät taiat ja hyökkäykset. Etenkin boost attack -taitoja käytettäessä. Pelin ehdottomia plussia onkin sen kaunis ja toimiva ulkoasu.

Taistelut ovatkin melkoista räiskintää. Reaaliaikaisessa taistelusysteemissä eri napeille asetetaan Arte-taitoja, joita voi hankkia lisää skill listiltä. Hahmot kerryttävät myös boost attack -mittaria, joiden täyttyessä pelaaja voi käyttää erikoisiskuja, kuten vaikkapa Alphen tulimiekkaa, joka lyö vihollisen hetkeksi maahan. Uusien taitojen oppimiseksi täytyy taistella tai tehdä sivutehtäviä, joista saa palkkioksi skill pointseja, joita käytetään taitojen aktivoimiseen. Taitojen oma taso nousee sen mukaisesti, miten paljon niitä käytetään taisteluissa. Taisteleminen sekä hahmojen ja taitojen kehittäminen on ihan hauskaa puuhaa, mutta saattaa käydä paikoitellen myös hieman puuduttavaksi, koska taisteluista saatavat skill pointsit eivät aina määrällisesti päätä huimaa.

Pelin heikoin lenkki on sen lineaarisuus. Alueet ovat sopivan kokoisia ja koluttavaa löytyy, mutta vapaasti eri alueilla juokseminen ei onnistu. Uudet alueet aukeavat ainoastaan, kun etenet pelin tarinan mukaisesti. Toisaalta aikaisemmin pelaamani Tales of -sarjan pelit ovat perustuneet hyvin pitkälti tarinankerrontaan, niin kysymys kuuluukin, tarvitseeko Tales of Arisen olla avoimen maailman roolipeli? Ei tarvitse, mutta jäin silti kaipaamaan pientä vapauden tunnetta.

Arvostelija: Tomi Mäenpää