Elder Scrolls Online: Flames Of Ambition -lisäosa ilmestyi PC:lle

Vuosi 2006 jää historiaan yhtenä videopelien merkittävimmistä käännekohdista. Se oli vuosi, jolloin konsolisota kiihtyi uusiin lukemiin: Nintendo Wii räjäytti pankin liiketunnistuksellaan ja Sony toi markkinoille (maailmanlaajuisesti) PlayStation 3:n, joka aloitti teräväpiirron ja Blu-rayn aikakauden toden teolla. Samaan aikaan Xbox 360 alkoi lunastaa lupauksiaan ”next-gen” -peleistä. Oheisessa artikkelissa on listattuna kyseisen vuoden merkittäviä hittejä, jotka täyttävät tämän vuoden puolella pyöreät 20 vuotta.

Wii Sports

Peli, joka sai mummotkin tarttumaan ohjaimeen ja aiheutti piikin uusien televisioiden myynnissä, kun innokkaat keilaajat unohtivat rannehihnan. Wii Sports ei kilpaillut grafiikalla, vaan puhtaalla hauskanpidolla. Tennis, keilailu, golf, nyrkkeily ja baseball toivat liikeohjauksen massoille ja tekivät pelaamisesta sosiaalisen ilmiön, joka yhdisti sukupolvia olohuoneen lattialla. Se on edelleen yksi kaikkien aikojen myydyimmistä peleistä.

Guitar Hero II

Tämä peli sementoi muovikitarat osaksi olohuoneiden sisustusta. Vaikka ensimmäinen osa oli menestys, Guitar Hero II räjäytti potin laajemmalla biisilistallaan ja hiotummalla pelattavuudellaan. ”Free Birdin” soolon selvittäminen Expert-tasolla oli sukupolvikokemus, ja peli opetti kokonaiselle ikäluokalle rock-musiikin klassikot Guns N’ Rosesista Lynyrd Skynyrdiin. Moninpelitila varmisti, että kotibileet eivät olleet enää entisellään.

Gears of War

Peli teki suojautumisesta taidetta ja harmaasta väripaletista muotia. Marcus Fenixin johtama Delta-ryhmä taisteli Locust-hirviöitä vastaan maailmassa, joka oli yhtä aikaa kaunis ja lohduton. Gears of War määritteli modernin kolmannen persoonan räiskintäpelin säännöt ”stop-and-pop” -mekaniikallaan ja ikonisella Lancer-rynnäkkökiväärillään, jossa oli sisäänrakennettu moottorisaha. Pelin markkinointi ”Mad World” -kappaleineen jäi historiaan yhtenä pelialan vaikuttavimmista.

The Elder Scrolls IV: Oblivion

Bethesdan massiivinen roolipeli avasi ovet Cyrodiilin valtakuntaan ja asetti uudet standardit avoimen maailman peleille. Peli muistetaan paitsi valtavasta vapaudestaan ja ”Radiant AI” -tekoälystään, joka sai NPC-hahmot joskus käyttäytymään hyvinkin oudosti, mutta myös pahamaineisesta hevoshaarniska-lisäosastaan, joka oli alkusoittoa nykypäivän mikromaksuille. Patrick Stewartin ääni keisarina ja ensimmäinen askel ulos viemäreistä avaraan maailmaan ovat piirtyneet monen verkkokalvoille.

Kingdom Hearts II

Disneyn ja Square Enixin epätodennäköinen liitto saavutti huippunsa tässä jatko-osassa. Sora, Aku Ankka ja Hessu Hopo seikkailivat läpi elokuvamaailmojen Leijonakuninkaasta Pirates of the Caribbeaniin. Peli paransi taistelujärjestelmää merkittävästi ja tarjosi tunteikkaan, joskin monimutkaisen tarinan sydämistä ja pimeydestä. Se on edelleen monelle sarjan paras osa.

The Legend of Zelda: Twilight Princess

Tämä synkkäsävyinen seikkailu julkaistiin sekä väistyvälle GameCubelle että uudelle Wiille. Pelissä Link muuttuu sudeksi ja liittoutuu mystisen Midna-hahmon kanssa pelastaakseen Hyrulen iltahämärän valtakunnalta. Twilight Princess tarjosi kypsemmän ja realistisemman visuaalisen tyylin vastapainona aiemmalle sarjakuvamaiselle Wind Wakerille.

Dead Rising

Zombeja, ostoskeskus ja vapaat kädet käyttää mitä tahansa aseena. Frank Westin selviytymistarina Willametten ostoskeskuksessa oli tekninen ihme, joka toi ruudulle satoja zombeja samanaikaisesti. Peli muistetaan paitsi verisestä toiminnastaan, myös sen armottomasta aikarajasta ja mahdollisuudesta pukea pääsankari naisten vaatteisiin tai Mega Man -asuun samalla kun mätkii epäkuolleita ruohonleikkurilla.

FlatOut 2

Suomalaisen Bugbear Entertainmentin mestarinnäyte, joka vei romurallin uudelle tasolle. FlatOut 2 ei säästellyt peltejä eikä kuljettajia; fysiikkamallinnus oli aikansa huippua, ja tuulilasin läpi lentävät kuskit nousivat pelin tavaramerkiksi. Erityisesti ”ragdoll”-fysiikoita hyödyntävät minipelit, joissa kuljettajaa heiteltiin tikkaan tai keilattiin, tekivät tästä kotimaisesta hitistä legendaarisen bilepelin.

Bully (Canis Canem Edit)

Rockstar Gamesin rohkea veto siirtää GTA-tyylinen vapaus sisäoppilaitoksen pihalle. Pelissä ohjataan teini-ikäistä Jimmy Hopkinsia, joka yrittää selviytyä koulukiusaajien, opettajien ja klikkien viidakossa. Euroopassa nimellä Canis Canem Edit julkaistu peli osoittautui lopulta sydämelliseksi ja satiiriseksi kuvaukseksi nuoruuden haasteista ilman turhaa väkivaltaa.

Hitman: Blood Money

Monien mielestä se paras Hitman-peli, joka hioi salamurhaamisen hiekkalaatikkomaisuuden huippuunsa. Agentti 47 matkusti ympäri maailmaa suorittaen toimeksiantoja, joissa luovuus oli valttia. Kohteet saattoivat kohdata loppunsa niin ”onnettomuudessa” oopperatalossa kuin grillijuhlissakin. Peli muistetaan erityisesti sen lopputekstien aikaisesta yllätyksestä, joka antoi pelaajalle vielä yhden mahdollisuuden nousta taistelemaan.

Ōkami

Visuaalinen mestariteos, joka muutti pelaamisen eläväksi japanilaiseksi tussimaalaukseksi ja toi muinaiset legendat kouriintuntuvasti nykyaikaan. Auringonjumalatar Amaterasu vaelsi valkoisen suden hahmossa halki saastuneen Nipponin, palauttaen värit ja elämän sinne, mistä pimeys oli ne vienyt. Peli muistetaan erityisesti sen ainutlaatuisesta taivassiveltimestä, jonka avulla pelaaja pystyi kirjaimellisesti piirtämään maailmaan muutoksia, viiltämään vihollisia kahtia, loihtimaan liljoja lammikoihin tai kutsumaan auringon esiin pilviverhon takaa. Se oli sydämellinen ja henkeäsalpaavan kaunis matka, joka muistutti pelaajaa luonnonvoimien ihmeellisyydestä ja jätti jälkeensä kukkameren, joka puhkesi loistoonsa jokaisella suden askeleella.

Half-Life 2: Episode One

Half-Life 2:n jatko-osa, joka tiivisti tarinan, tunnelman ja selviytymisen yhdeksi hengästyttäväksi kokonaisuudeksi. Episode One vei Gordon Freemanin ja Alyx Vancen raunioituneeseen City 17:ään, jossa pakomatka Combinejen hallitsemasta kaupungista oli jatkuvaa taistelua aikaa ja ylivoimaa vastaan. Peli korosti aiempaa vahvemmin yhteistyötä Alyxin kanssa, tehden matkasta henkilökohtaisemman ja emotionaalisemman kuin koskaan ennen. Episode One muistetaan erityisesti synkästä loppukiidostaan, jossa toivo ja epätoivo kulkivat käsi kädessä ja joka jätti pelaajat odottamaan jatkoa sydän hakaten.

The Godfather

Yksi harvoista elokuvasovituksista, joka onnistui vangitsemaan alkuperäisen elokuvan tunnelman ja mafian jännityksen. The Godfather -pelissä pelaaja astuu Corleonen perheen riveihin ja rakentaa omaa vaikutusvaltaansa New Yorkin rikosmaailmassa, suorittaen tehtäviä, joissa neuvottelu, kiristys ja väkivalta kulkevat käsi kädessä. Pelin maailma elää ja hengittää. Kaupungin kadut, hahmot ja perhesuhteet tuntuvat aidolta, ja jokainen päätös voi muuttaa valtasuhteita pysyvästi. Peli muistetaan erityisesti vapaudestaan rakentaa oma polku mafiamaailmassa ja siitä tunteesta, kun pelaajan tekojen seuraukset näkyvät heti Corleonen valtakunnassa.

Just Cause

Villi ja vapaa toimintaviihdyke, joka muutti kokonaisen saarivaltion pelaajan henkilökohtaiseksi stunt-radaksi ja räjähdysalttiiksi leikkikentäksi. Erikoisagentti Rico Rodriguez laskeutui trooppiseen San Esperitoon tarkoituksenaan lietsoa vallankumousta, jossa hienovaraisuus heitettiin romukoppaan jo alkumetreillä. Erityisen vaikutuksen teki pelin tarjoama ennennäkemätön vapaus liikkua pystysuunnassa laskuvarjon ja tarttumakoukun yhdistelmä mahdollisti huimat hypyt suoraan liikkuvien ajoneuvojen katolle tai hävittäjien kaappaamisen kesken lennon. Kyseessä oli puhdasta, adrenaliinintäyteistä kaaosta, jossa jokainen silta ja sotilastukikohta tarjosi tilaisuuden näyttävälle tuholle.

New Super Mario Bros.

Peli, joka palautti Marion juurilleen ja todisti, että perinteinen kaksiulotteinen tasohyppely on edelleen vertaansa vailla. Se herätti Mushroom Kingdomin klassisen seikkailun eloon modernilla ilmeellä, jossa jokainen loikka ja putkeen sukeltaminen tuntui samanaikaisesti tutulta ja tuoreelta. Leikkisät uudet voimistukset määrittivät kokemusta, ja erityisesti ruudun kokoiseksi kasvattava jättisieni muutti kentät pirstaleiksi murenevaksi leikkikentäksi. Tämä täydellinen tasapaino nostalgista pelaamista ja uuden ajan oivaltavuutta osoitti, ettei prinsessan pelastaminen mene koskaan pois muodista.

The Sims 2: Pets

Lisäosa, joka toi kauan odotetun elämän ja vilskeen simien koteihin tehden perhe-elämästä kertaheitolla arvaamattomampaa. Karvaiset ystävät eivät olleet vain passiivisia sivuhahmoja, vaan persoonallisia yksilöitä, jotka toivat mukanaan niin hiekkaa lattioille kuin raavittuja huonekalujakin. Syvällinen lemmikinluontityökalu sekä erikoiset urapolut, joilla koirat ja kissat saattoivat edetä aina showalan tähdiksi, antoivat eläimille aivan uudenlaisen merkityksen. Se oli lämminhenkinen ja kaoottinen muistutus siitä, että täydellinenkään sim-koti ei ole valmis ilman uskollisen kumppanin tuomaa iloa – ja satunnaisia pureskeltuja tossuja.

Tomb Raider: Legend

Peli, joka herätti ikonin henkiin ja palautti Lara Croftin takaisin toimintaseikkailujen valtaistuimelle. Se hylkäsi kankeat menneisyyden mekaniikat ja esitteli ketterän sankarittaren, jonka liikkeet olivat sulavampia kuin koskaan aikaisemmin. Tarttumakoukku ja akrobatia tekivät muinaisten raunioiden tutkimisesta lennokasta ja dynaamista. Elokuvallinen tunnelma ja maailmanlaajuinen seikkailu kuljettivat pelaajaa Bolivian viidakoista Tokion pilvenpiirtäjien katolle selvittämään Laran perheen vaiettua menneisyyttä. Kyseessä oli tyylikäs ja itsevarma paluu juurille, joka todisti maailman tunnetuimman haudanryöstäjän olevan jälleen parhaimmillaan.

Call of Duty 3

Toisen maailmansodan elokuvamainen kuvaus, joka vei pelaajat keskelle Normandian kiivaita ratkaisutaisteluita ja rintaman murtumispistettä. Se laajensi perspektiiviä esittelemällä amerikkalaisten rinnalla brittiläisiä, kanadalaisia ja puolalaisia joukkoja, jotka kaikki pyrkivät kohti Pariisia omista lähtökohdistaan. Kouriintuntuva ote teki vaikutuksen: pelaaja joutui kirjaimellisesti vääntämään vihollisen kanssa lähitaistelussa tai virittämään räjähteitä interaktiivisesti tiukoissa tilanteissa. Tämä oli Treyarch-studion vahva näyttö kyvyistään, tarjoten hengästyttävän intensiivisen kampanjan ja ajoneuvoilla höystetyn moninpelin, joka toi sodan kaaoksen kotisohville suurempana kuin koskaan aiemmin.

Final Fantasy XII

Eepos, joka vei sarjan pois perinteisistä vuoropohjaisista taisteluista ja esitteli Ivalicen valtavan, poliittisen ja täysin saumattoman maailman. Se hylkäsi satunnaiskohtaamiset ja toi toiminnan suoraan pelimaailmaan, tehden matkanteosta dynaamisempaa ja elävämpää kuin koskaan aiemmin. Vallankumouksellinen Gambit-järjestelmä antoi pelaajalle mahdollisuuden ”ohjelmoida” ryhmänsä jäsenet toimimaan strategisesti, mikä yhdistettynä Balthierin kaltaisiin karismaattisiin hahmoihin loi täysin omaleimaisen tunnelman. Tämä aikaansa edellä oleva mestariteos vaihtoi perinteisen romantiikan monimutkaiseen valtataisteluun ja tarjosi vapauden tutkia maailmaa, joka tuntui yhtä historialliselta ja suurelta kuin klassiset fantasiatarinat.

Battlefield 2142

Sarjan rohkea harppaus tulevaisuuteen, joka vaihtoi perinteiset mutaiset juoksuhaudat uuden jääkauden hyytäviin maisemiin ja korkeateknologiseen sodankäyntiin. Euroopan unioni ja Pan-Aasialainen liittoutuma ottivat yhteen massiivisilla taistelukentillä, joilla valtavat mekaaniset kävelijät ja leijuvat tankit muuttivat sodan luonnetta pysyvästi. Legendaarinen Titan-pelitila määritti koko kokemuksen: joukkueet kävivät eeppistä kamppailua taivaalla leijuvien sota-alusten hallinnasta, huipentaen taistelun jännittävään rynnäkköön aluksen sisuksiin. Se oli taktisen moninpelin huippuhetki, joka yhdisti tieteisfiktion ja sarjan ikonisen laajuuden tavalla, joka saa fanit yhä tänä päivänä kaipaamaan takaisin noille jäisille rintamille.

On pelejä, joita pelatessa ajattelee tekniikkaa, suorituskykyä ja pelimekaniikkoja. Ja sitten on pelejä, jotka hiipivät syliin hiljaa, käpertyvät siihen ja jäävät. Tarinat, joissa eläin ei ole vain koriste tai vitsi, vaan oikeasti päähenkilö menevät pintaa syvemmälle. Sellainen, jonka tunteet iskevät suoraan kylkeen ilman varoitusta. Copycat kuuluu jälkimmäisiin, se osui tähän hermoon heti ensi minuuteilla. Eläinrakkaana pelaajana olen tottunut siihen, että peleissä eläimet ovat usein joko vitsejä tai pelkkiä symboleja. Copycat teki heti selväksi, ettei Dawn ole kumpaakaan. Hän on kissa, joka haluaa kuulua johonkin ja se tuntuu yllättävän tutulta.

Tarina, joka ei silittele vastakarvaan

Spoonful of Wonderin kehittämä Copycat on kerronnallinen indie-peli PC:lle, jossa pelaat Dawnina, löytöeläintalon kissana. Iäkäs ja sairaalloinen Olive adoptoi sinut täyttämään tyhjän paikan sydämessään. Alku on lämmin ja turvallinen, mutta jo varhain käy ilmi, ettei tämä ole tarina onnellisesta loppuelämästä sohvalla.

Copycatin tarina ottaa rohkean ja kivuliaan suunnan, kun Oliven kadonnut alkuperäinen kissa, myös nimeltään Dawn palaa kotiin. Yhtäkkiä et ole enää perheenjäsen, vaan ylimääräinen. Hylätty. Tarina kertoo yhteenkuuluvuudesta, menetyksestä ja identiteetistä tavalla, joka tuntuu aidolta juuri siksi, että se kerrotaan kissan näkökulmasta.

Pelin vahvuus on sen tapa kertoa tarinaa kissan näkökulmasta. Sisäinen monologi ja luontodokumentaarinen kerrontatyyli tuovat mukaan etäisyyttä, mutta samalla ne tekevät kokemuksesta jopa raaemman. Pelaaja ei saa kaikkea selitettynä, vaan joutuu itse tuntemaan ja tulkitsemaan maailmaa, joka tekee kokemuksesta poikkeuksellisen henkilökohtaisen. Copycat saaa kiitosta sen kyvystä käsitellä vaikeita teemoja ilman melodramaattisuutta, tämä ei ole kyynelten kalastelua, vaan hiljaista surua. Copycat ei ole peli, jonka jälkeen tekee mieli siirtyä suoraan seuraavaan tehtävälistaan.

Pelaaminen kissana – yksinkertaista mutta toimivaa

Pelillisesti Copycat on yksinkertainen, mutta tarkoituksella. Tutkit maailmaa kissana, joka on joutunut ulos turvallisesta kodista ja kohtaa pelkoja, joihin se ei ole valmis. Mukana on kevyitä skill check -hetkiä, päätöksiä ja valintoja, jotka vaikuttavat tarinan suuntaan ja lopulliseen lopputulokseen. Useat eri loput lisäävät uudelleenpeluuarvoa, mikä on tällaiselle tarinavetoiselle kokemukselle iso plussa.

Kontrollit toimivat hyvin sekä näppäimistöllä että ohjaimella, eikä pelaaminen tunnu kankealta. Teknisesti peli on varsin vakaa. Pieniä bugeja esiintyy toisinaan kun Dawn saattaa hypätessä lipsahtaa objektien läpi, mutta nämä ovat harvinaisia eivätkä riko kokemusta. Teknisesti peli on yllättävän viimeistelty indie-teokseksi.

Hiljainen kauneus kantaa pitkälle

Visuaalisesti Copycat kallistuu enemmän realismiin kuin cartoony-tyyliin, vaikkei se pyri fotorealismiin. Animaatiot ovat ajoittain jäykkiä, mutta kokonaisuus tukee tarinan vakavaa sävyä hyvin. Maailma tuntuu ajoittain jopa uhkaavalta juuri niin kuin sen kuuluukin tuntua, kun kissa joutuu ulos tutusta ja turvallisesta ympäristöstään.

Äänimaailma ansaitsee erityismaininnan. Musiikki on melankolista, hillittyä ja juuri oikeissa kohdissa läsnä. Se ei pakota tunteita esiin, vaan antaa niiden hiipiä mukaan huomaamatta. Ambient-äänet ja hiljaisuus tekevät maailmasta uskottavan. Copycat uskaltaa olla hiljaa, ja se tekee siitä entistä vaikuttavamman. Tämä on asia joka antaisee erityismaininnan, peli luottaa tunnelmaan enemmän kuin jatkuvaan ärsyketulvaan.

Yhteenveto

Copycat ei ole pitkä peli, eikä se ole täynnä toimintaa. Noin 15–20 euron hintaluokassa se tuntuu silti täysin hintansa arvoiselta, etenkin jos pitää indie-peleistä, jotka uskaltavat käsitellä vaikeita aiheita ilman ironista etäisyyttä. Tämä on peli pelaajalle, joka arvostaa tarinaa enemmän kuin haastetta ja joka ei säikähdä vaikeita tunteita. Copycat ei tarjoa helppoa lohtua, mutta se tarjoaa ymmärrystä ja joskus se riittää.

Tämä on peli, joka jää mieleen ja vähän sydämeenkin.