Artikkelit, Pelit

Ensikosketukset Nintendon maailmaan – Kasibittisiä ihmeitä vol.1 Kommentit pois päältä artikkelissa Ensikosketukset Nintendon maailmaan – Kasibittisiä ihmeitä vol.1

Tervetuloa Errori.netin uusimpaan artikkeliin, joka vie meidät takaisin aikoihin, jolloin kisailtiin, kenen vanhempien nurkassa komeilee isoin ja ennen kaikkea paksuin putkitelevisio. Tuo laite, jonka kautta äitisi ja isäsi katselivat Kauniita ja Rohkeita jokainen arki-ilta. Kun Forresterin perheen koettelemukset olivat viimein ohi tuolta illalta, avautui maailma kohti ihmeellistä alkuperäisen 8-bittisen Nintendon maailmaa.

on matka alkuperäisen Nintendon pelien lumoavaan universumiin, joka on täynnä nostalgisia hetkiä, unohtumattomia kokemuksia ja nuhteluita omalta äidiltäsi.

Tämän kertaisessa artikkelissa pureudutaan ensimmäisiin pelimuistoihin kyseisen konsolin parissa. Itse en omistanut koskaan alkuperäistä -konsolia, mutta rakas ystäväni, joka kaiken kunniaksi asui vielä naapurissani, omisti moisen. Ja minä poika vietin vuosikaupalla hänen olohuoneen nurkissani tämän vuoksi. Näiden vuosien aikana tutuiksi tulleet, ja ennen kaikkea ensimmäiset NES -kokemukseni ovat listattuna alla.

Näitä lukiessasi, osaatko heittää hatusta oman listauksesi ensimmäisistä, ja niin rakkaista pelihetkistäsi alkuperäisen Nintendon parissa?

Teenage Mutant Ninja Turtles

Teenage Mutant Ninja Turtles” -peli on Konamin kehittämä ja Ultra Gamesin (myöhemmin Konami) julkaisema toimintaseikkailupeli, joka ilmestyi NES-konsolille vuonna 1989. Peli tarjoaa pelaajille tilaisuuden sukeltaa suosittujen teini-ikäisten mutanttininjakilpikonna-hahmojen maailmaan, joka tunnetaan laajasti sekä sarjakuvina että animaatiosarjana. Tämä peli oli erittäin merkittävä, sillä se oli ensimmäinen videopeli, joka perustui tähän ikoniseen pizzoja mässäilevään kilpikonnajengiin.

Duck Hunt

Duck Hunt on alun perin vuonna 1984 pelihalleihin julkaistu yksinkertainen ammuntapeli, joka myöhemmin teki saapumisen myös Entertainment System -pelikonsolille. Peli on noussut klassikon asemaan videopelien historiassa ja tarjoaa pelaajille viihdyttävän ja haastavan kokemuksen. Mikä kiehtovinta pienelle pojalle olikaan, on se tosiasiaa, että television ruutua ammuttiin ihan oikealla leikkipyssyllä! Ja ne sorsat sitten kupsahteli maahan sitä mukaan, kun kohteeseen osui.

Good times!

Batman

Batman on Sunsoftin kehittämä ja julkaisema tasohyppely, joka ilmestyi Nintendo Entertainment System -konsolille vuonna 1989. Tämä peli on merkittävä osa Batman-brändiä videopelien maailmassa ja tarjoaa pelaajille mahdollisuuden astua suoraan Batmanin saappaisiin ja kokea Gotham Cityn synkän maailman.

Pelin ydin perustuu Tim Burtonin ohjaamaan vuoden 1989 Batman-elokuvaan, joka sai valtavan suosion ja loi uudenlaista visuaalista, ja synkempää tyyliä lepakkomiehen maailmaan. Batman pyrkii vangitsemaan elokuvan teeman ja estetiikan pelikokemuksessaan.

Batman oli pienelle pojalle myös erittäin vaikea kokemus. Ja sitä se kuuleman mukaan on edelleenkin, sillä itse en vanhoilla päivillä enää ole kyseisen lepakkomies-seikkailun pariin palannut.

Super Mario Bros. 3


Super Mario Bros. 3 on Nintendon EAD-tiimin kehittämä ja Nintendon julkaisema ikoninen tasohyppelypeli, joka ei kyllä allekirjoittaneen mielestä juurikaan esittelyitä kaipaa. Tämä kulttiteos on yksi niistä peleistä, jotka ovat muovanneet koko pelialan kulkua ja vaikuttaneet lukemattomien pelaajien elämään.

Super Mario Bros. 3 ei ole vain perinteinen tasohyppelypeli. Se otti valtavia harppauksia eteenpäin monipuolisuuden, pelattavuuden ja grafiikan osalta verrattuna edeltäjiinsä.

Vanha kettu ei opi uusia temppuja – arvostelussa Star Fox (Nintendo Switch 2) Kommentit pois päältä artikkelissa Vanha kettu ei opi uusia temppuja – arvostelussa Star Fox (Nintendo Switch 2)

Muistan vieläkin ajan, jolloin 64 hyrisi, valitettavasti jo edesmenneen naapurin pojan televisiotason alla ja Fox McCloud huusi ”Do a Barrel Roll!” niin monta kertaa, että sitä hoettiin vielä koulun pihallakin. Tuolloin elämä oli yksinkertaisempaa. Ei ollut työpäiviä, asuntolainoja eikä kahta lasta, jotka samaan aikaan halusivat eri iltasadut. Riitti, että koulupäivän jälkeen pääsi kaverille, heitti repun nurkkaan ja käynnisti konsolin. Muutaman minuutin päästä sitä jo syöksyttiin Arwingilla halki avaruuden pelastamaan Lylat-järjestelmää.

Aika tekee kuitenkin tehtävänsä. Nykyään pelikerrat ajoittuvat yleensä siihen hetkeen, kun lapset ovat viimein nukahtaneet, tiskikone hurisee keittiössä ja olohuoneeseen laskeutuu sellainen harvinainen hiljaisuus, jota pienten lasten vanhemmat oppivat arvostamaan aivan uudella tavalla. Siksi suhtaudun vanhojen klassikoiden uusintajulkaisuihin aina pienellä varauksella. Nostalgia on petollinen asia. Se saa muistamaan pelit usein paljon parempina kuin ne oikeasti olivat.

Kun Nintendo ilmoitti tuovansa Star Foxin Nintendo Switch 2 täysin uudistettuna versiona, odotukset olivat korkealla, mutta samalla myös epäilykset heräsivät. Onko kyseessä jälleen yksi vanhan pelin kiillotettu uusintajulkaisu vai jotain, mikä oikeasti ansaitsee paikkansa uuden konsolin pelikirjastossa?

Kesäloman loppuviikkojen mittaisen testin jälkeen vastaus ei ollutkaan aivan niin yksiselitteinen kuin aluksi kuvittelin.

Vanha peli näyttää yllättävän nuorelta

Ensimmäinen asia, johon huomio luonnollisesti kiinnittyy, on ulkoasu. Alkuperäinen 64 näyttää nykyään juuri siltä kuin lähes kolmekymmentä vuotta vanhan Nintendo 64 -pelin kuuluukin näyttää. Kulmikkaita hahmoja, suttuisia tekstuureja ja sellaista sumuista grafiikkaa, jota silloin aikanaan kutsuttiin vallankumoukseksi. Silloin sitä ei tullut edes kyseenalaistettua. Nykyään sitä katsoo vähän eri silmällä.

tekee kuitenkin vaikutuksen heti ensimmäisistä minuuteista lähtien. Cornerian kaupungit näyttävät eläviltä, räjähdykset valaisevat taivasta näyttävästi ja metalliset Arwingit heijastelevat ympäristön valoja tavalla, joka saa koko pelin tuntumaan paljon suuremmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Kaikki pyörii tasaisella 60 ruudun sekuntivauhdilla, eikä sitä pidä vähätellä. Nopeissa ilmataisteluissa jokainen ruutu merkitsee, ja juuri tällaisessa pelissä sulava suorituskyky tekee valtavan eron.

Täytyy myös myöntää, että muutaman kerran huomasin keskittyväni enemmän maisemien ihailuun kuin vihollisten ampumiseen. Se ei tietenkään ollut kovin hyvä ratkaisu, sillä peli muistutti hyvin nopeasti, ettei keskellä sotaa kannata jäädä ihailemaan maisemia. Muutaman sekunnin kuluttua oma Arwing olikin jo savuamassa pitkin avaruutta.

Hiiriohjaus kuulosti turhalta

Etukäteen suurin kysymysmerkki oli uusi Joy-Con 2 hiiriohjaus. Paperilla idea kuulosti lähinnä markkinointiosaston keksinnöltä, jolla haluttiin löytää vielä yksi syy ostaa uusi konsoli.

Yllätys olikin melkoinen, kun se osoittautui oikeasti toimivaksi.

Perinteisellä tatilla lentäminen tuntuu edelleen tutulta ja turvalliselta, mutta tähtäyksen siirtäminen hiiriohjaukselle tekee ampumisesta huomattavasti tarkempaa. Ensimmäiset minuutit vaativat hieman totuttelua, mutta sen jälkeen ohjaus alkoi tuntua yllättävän luonnolliselta. Erityisesti nopeissa ilmataisteluissa tarkkuus parani selvästi.

Hauskin yllätys löytyi kuitenkin yhteistyöpelistä. Toinen pelaaja voi keskittyä tähtäämiseen samalla kun toinen lentää, ja yhtäkkiä olohuoneessa istuikin kaksi ihmistä tekemässä oikeasti yhteistyötä sen sijaan, että toinen vain odotti vuoroaan. Täytyy sanoa, että tällaisia yhteisiä pelikokemuksia näkee nykyään aivan liian harvoin. Kaiken maailman verkkopelien ja taistelupassien keskellä oli suorastaan virkistävää huomata, että joskus hauskanpito voi olla niinkin yksinkertaista kuin kaksi ihmistä samalla sohvalla ampumassa avaruusaluksia.

Nostalgia kantaa pitkälle, mutta ei loputtomiin

Kaikesta hyvästä huolimatta vastaan tulee myös pelin suurin ongelma.Star Fox on edelleen pohjimmiltaan vuoden 1997 peli. Siitä ei pääse mihinkään. Yksi läpipeluukerta kestää edelleen parhaimmillaan muutaman tunnin. Toki haarautuvat reitit, erilaiset salaisuudet ja pistejahti antavat syitä pelata uudelleen, mutta täysin uusia kenttiä tai merkittävästi laajennettua sisältöä ei ole mukana.

Ensimmäisen läpipeluun jälkeen huomasin miettiväni kahta asiaa. Ensimmäinen oli, että tämähän oli edelleen aivan yhtä hauskaa kuin muistinkin. Toinen oli se, että tästä pyydetään Suomessa lähes kuusikymmentä euroa.

Ja siinä kohtaa pieni realismi alkaa väkisinkin hiipiä mukaan. Vaikka kyseessä on teknisesti upea uusintaversio, on sisältöä lopulta melko vähän. Jos Star Fox ei ole sinulle ennestään rakas pelisarja, voi hinta tuntua varsin suolaiselta siihen nähden, kuinka nopeasti lopputekstit alkavat pyöriä.

Vanha kettu lentää edelleen yllättävän korkealla

Kaiken tämän jälkeen jäljelle jää oikeastaan vain yksi kysymys. Kannattaako Star Fox ostaa? Omasta mielestäni kyllä, mutta pienellä varauksella.

Nintendo on tehnyt juuri sen, mitä tältä peliltä pitikin odottaa. Se ei ole yrittänyt muuttaa Star Foxia avoimen maailman toimintapeliksi, moninpeliräiskinnäksi tai live service -rahastusautomaatiksi. Se on ottanut yhden rakastetuimmista Nintendo 64 -klassikoista, antanut sille näyttävän uuden ulkoasun, modernisoinut ohjauksen ja pitänyt huolen siitä, että pelaaminen tuntuu edelleen yhtä välittömältä kuin lähes kolmekymmentä vuotta sitten.

Silti pieni osa minusta jäi kaipaamaan jotain enemmän. Pari uutta planeettaa, muutama uusi tehtävä tai edes pieni tarinallinen lisäys olisi nostanut tämän helposti modernien klassikkouusintojen kärkipäähän. Nyt kyseessä on ennen kaikkea rakkaudella tehty kunnianosoitus yhdelle Nintendon parhaista peleistä. Ja joskus sekin riittää.

Varsinkin teille, joiden televisiotason alla hyrisi joskus Nintendo 64 ja joiden korvissa kuuluu edelleen pieni ääni:

”Do a Barrel Roll!”

Star Fox (Nintendo Switch 2)

8.5 / 10
Hyvää + Erinomainen audiovisuaalinen uudistus klassikkopelille + Tasainen 60 fps tekee pelaamisesta nautinnollista + Joy-Con 2:n hiiriohjaus toimii yllättävän hyvin + Hauska kahden pelaajan yhteistyötila + Säilyttää alkuperäisen Star Foxin nopean ja välittömän pelattavuuden Huonoa – Sisältöä on edelleen melko vähän – Täysi hinta tuntuu korkealta noin parin tunnin mittaisesta kampanjasta – Uusia kenttiä tai merkittäviä tarinalisäyksiä olisi kaivannut lisää Yhteenveto Star Fox Switch 2 ei keksi pyörää uudelleen, eikä sen oikeastaan tarvitsekaan. Se ottaa yhden Nintendon rakastetuimmista klassikoista, päivittää sen näyttämään modernilta ja lisää mukaan muutaman aidosti onnistuneen uuden idean. Lopputuloksena on peli, joka tuntuu samaan aikaan tutulta ja yllättävän tuoreelta.

Final Fantasy 14 vie lähes puolet Switch 2:n tallennustilasta Kommentit pois päältä artikkelissa Final Fantasy 14 vie lähes puolet Switch 2:n tallennustilasta

saa 4. elokuuta yhden kaikkien aikojen suurimmista julkaisuistaan, ainakin tallennustilan näkökulmasta. :n asennuskoko on peräti 117,2 gigatavua, mikä vie lähes puolet konsolin 256 gigatavun sisäisestä tallennustilasta.

Valtava koko johtuu siitä, että paketti sisältää itse peruspelin lisäksi kaikki viisi aiemmin julkaistua lisäosaa: Heavenswardin, Stormbloodin, Shadowbringersin, Endwalkerin ja Dawntrailin. Pelaajien ei siis tarvitse ladata niitä erikseen. Tilantarve kasvaa kuitenkin jälleen ensi vuoden puolella, kun kuudes lisäosa Evercold julkaistaan.

pitää samalla hallussaan Switch 2:n suurimpien pelien ennätyksiä. Ennen Final Fantasy 14:ää kärkipaikka kuului Final Fantasy 7 Rebirthille, jonka asennuskoko on 91,8 gigatavua. Myös on yksi konsolin suurimmista latauksista yhteensä 131 gigatavun koollaan.

Switch 2 -versio julkaistaan 4. elokuuta, ja Square Enix tarjoaa uusille pelaajille ensimmäisen kuukauden ilman kuukausimaksua palvelimien kuormituksen tasaamiseksi. Tämän jälkeen pelaaminen jatkuu normaalilla kuukausitilauksella. Jos Switch 2:n tallennustila on jo valmiiksi täynnä, nyt voi olla hyvä hetki harkita microSD Express -muistikortin hankintaa.