Erikoisella tavallaan kiehtova dinoräiskintä – arvostelussa ExoprimalKommentit pois päältä artikkelissa Erikoisella tavallaan kiehtova dinoräiskintä – arvostelussa Exoprimal
HyvääHelpot kontrollit. Tarina. Hahmo ovat hauskoja, sekä mieleenpainuvia. HuonoaLiian itseääntoistava. Tiimiriippuvainen. Riipaisee lopulta melkoisen summan rahaa uuden kontentin vuoksi, joka silti toistaa liikaa itseään.
Exoprimal on Capcomin juuri julkaistu kolmannen persoonan PvEvP tiimiräiskintä peli, jossa pelaajien vastustajiksi asettuvat toisten pelaajien lisäksi koneohjatut miljoonat dinosaurukset. Vaikka Exoprimal tarjoileekin intensiivistä räiskintää, löytyy siitä myös tarina, jonka avulla pelaajalle selviää miten ja miksi kaikki tapahtui.
Pelaaja ajautuu iskuryhmänsä kanssa aikaportaalin kautta autiolle saarelle, jota hallitsee julma tekoäly, joka heittelee pelaajaa suuntaan ja toiseen dinosaurusten syötäväksi. Pelaajat jaetaan kahteen viiden hengen joukkueeseen, joissa he pelaavat exopukuisia taistelijoita. He voivat olla joko vahingontekijöitä, tankkeja tai parantajia. Kaikilla rooleilla on tärkeä osa tiimissään, joten kaikkia kannattaakin olla mukana. Jos jokin rooli ei sovi sinulle, ei hätää sillä voit vaihtaa rooliasi kesken pelin. Exopukujensa ansioista pelaajat saavat käyttöönsä erilaisia kykyjä, joita pelin edetessä voi kehittää tehokkaammaksi kykypisteiden avulla. Pelaaja saa itse valita millaiset päivitykset sopivat omaan pelityyliinsä tai tiiminsä auttamiseen. Exoprimal on todella tiimiriippuvainen peli, jonka vuoksi kavereiden kanssa pelaaminen osoittautuu huomattavasti mukavammaksi ja voitokkaammaksi pelikokemukseksi kuin tuntemattomien kanssa säheltäminen.
Pelit alkavat erilaisilla tehtävillä, joita suorittaessa pelaajat taistelevat dinosaurusten lisäksi aikaa vastaan. Pelin alkuvaiheilla pelaajat eivät vielä kohtaa toisiaan, mutta viimeisen tehtävän koittaessa pelaajat saavat vähän PvP meininkejä aikaiseksi. Niin kuin monessa pelissä, on Exoprimalissakin ilmainen, sekä maksullinen battle pass, jonka avulla pelaaja voi saada itselleen kosmeettisia tavaroita. Myös visaa vinguttamalla niitä voi ostaa lisää.
Tarinallisesti pelillä on paljon annettavaa. Pelissä on paljon hienoja elokuvallisia kohtauksia, mitä enemmän peliä pelaat, sitä enemmän nappaat tietoa, jota voit syöttää analyysikarttaan, se taas avaa sinulle lisää välivideoita. Kartan avulla pystyt siis tutkailemaan vapaaehtoisesti näitä välikohtauksia, mutta pakolliselta materiaalilta ei vältytä sillä joskus pelin alkaessa tai loppuessa ruudulle välähtää ohittamaton kohtaus. Tadaa! Se saattaa tuottaa sinulle tai kanssaeläjillesi harmaita hiuksia ja tekisi mieli lopettaa ennen kuin edes kunnolla aloittikaan.
Exoprimal alkaa nopeasti toistamaan itseään, joten pelaajasta saattaa alkaa tuntumaan siltä että hanskojen heittäminen tiskiin voisi olla parempi vaihtoehto kuin kyntää samaa peltoa tunnista toiseen. Pelin julkaisua kannattaa kuitenkin pitää alustavana, sillä siihen on tulevien päivitysten myötä tulossa uutta kontenttia.
Yhtenä kompastuskivenä pidän myös Exoprimalin kuudenkymmenen euron hintalappua, onko pelaaja valmis kuluttamaan sen verran rahaa itseään toistavaan kontenttiin ja uskoon mielenkiintoisemmasta tulevasta. Vai onko Exoprimal tarpeeksi priimaa omalla erikoisella tavallaan. Peli ei ole täysin surkea ilmestys, se ei vain ylitä odotuksia kiinnostavan konseptin avulla. En suosittele Exoprimalia täydellä hinnalla, mutta alelaariin päätyessään se saattaa jonkun tylsän illan pelastaa.
Dragon's Dogma 2 on Capcomin tuottama ja julkaisema yksinpelattava, tarinankerrontaan painottuva fantasiatoimintaroolipeli, joka haastaa pelaajat valitsemaan tarinansa itse.
Voit luoda haluamasi näköisen hahmon, valita haluamasi kutsumuksen ja luoda itsellesi uniikin kumppanin. Tilanteita voi ratkaista monella eri tavalla, hyödyntäen maailmasta löytyviä esineitä ja omia taitojasi.
Matkan aikana saat seuraasi Pawneja, jotka ovat ylimaallisia olentoja. Näiden apureiden kanssa matka fantasiamaailmassa ei tunnu tylsältä. Ajoittain tuntuu kuin pelaisit muiden pelaajien kanssa..
Rosoinen startti
Julkaisun ensihetkillä peli sai runsain mitoin kritiikkiä huonosta optimoinnista: pelaajat eivät olleet tyytyväisiä siihen, kuinka paremmilla koneilla ruudunpäivitysnopeus laski toiminnan tai suuremman hahmomäärän näyttämisessä. Lisäksi pelaajia närkästytti mikromaksut, joilla voi ostaa pelin esineitä. Lisäksi pelaajia hämmensi Capcomin päätös rajoittaa pelikokemus vain yhteen tallennukseen ilman mahdollisuutta aloittaa uutta.
Ensikosketus peliin tuntuu hienolta. Graafisesti peli näyttää komealta ja kontrollit ovat helposti ymmärrettävissä. Tarina alkaa pelaajan, Arisenin, salamurha yrityksestä jonka avulla pelaaja kirotaan ja menettää muistinsa. Tästä alkaa salaisuuksien vyyhdin purkaminen ja taustalla toimivien tahojen paljastaminen.
Pelin alussa voit valita neljästä eri ”aloituskutsumuksesta”: taistelija (fighter), jousiampuja (archer), maagi (mage) ja varas (thief). Jokaisella näistä on omanlaisensa taistelutyyli ja käytettävät aseet. Taitoja jokaisella kutsumuksella on riittävästi omanlaisensa hahmon ja taistelutyylin luomiseen.
Sankari tekee mitä vaaditaan
Tehtäviä pelissä löytyy laidasta laitaan, aina helpoista ”auta hahmoa keräämään kasveja” -tehtävistä aina haastavampiin ”mene tämän pedon pesimäalueelle ja tee niistä loppu” -tehtäviin. Esineitä ja raaka-aineita yhdistelemällä voi luoda uusia. Voit esimerkiksi tehdä parantavia rohtoja tai räjähtäviä nuolia.
Kontrollit ovat hyvin nopeasti opittavissa ja ne tuntuvat taistelun tiimellyksessä luontevilta. Haasteita on aluksi lähinnä siinä, että vasta alkaneella pelaajalla ei ole kovin monia taitoja avattuna perushyökkäystä lukuun ottamatta.
Pienet viholliset kaatuvat suhteellisen helposti, erityisesti taikaa sisältävillä hyökkäyksillä, mutta isompia vihollisia vastaan taistellessa tarvitaan jo hieman tilannetajua ja taktiikkaa. Erityisesti maaston käyttö omaksi hyödyksi on tarpeellista.
Peli näyttää upealta ja taistelut tuntuvat luonnollisilta hahmon kutsumuksesta riippumatta. Liikkeet ja taitojen animaatiot ovat johdonmukaisia ja näyttävät hienoilta. Pelin äänimaailma toimii. Taikojen ja fyysisten hyökkäysten äänet ovat sellaisia kuin kuvittelisit niiden olevan.
Musiikki ja maailman “taustamelu” sekä vihollisten äänet ovat omasta mielestäni hyvin toteutettu. Myös palkattavien apureiden kommentit ja keskustelut ovat mielenkiintoisia ja hauskoja.
Kaiken kaikkiaan…?
Kaikkineensa Dragon's Dogma 2 on toimiva paketti mielenkiintoisine hahmoineen ja vihollisineen. Mukana kulkevat pawnit pitävät seuraa pelaajalle ja johdattavat pelaajan aarteiden äärelle silloin tällöin.
Perusversio pelistä lähtee matkaan 65 euron hintaan, joka monelle voi olla hieman liian kallis pelin tämänhetkisen toimivuuden takia, erityisesti PC:llä. Konsolilla peli toimii kuitenkin vallan mainiosti.
Peli sopii varmasti jokaiselle roolipeleistä kiinnostuneelle ja erityisesti Dragon's Dogma -faneille. Kaikki eivät välttämättä ole tyytyväisiä peliin, mutta pelin ”puutteet” eivät kuitenkaan kauheasti vaikuta pelistä saatavaan kokonaiskokemukseen.
HyvääMahdollisuuksia kustomoida peliä halutunlaiseksi. Elävä grafiikka. Pelaamisen monipuolisuus. HuonoaWorld Tourissa tappeluita ilmestyy eteen välillä liikaa. Ohjaimella pelattuna spesiaaliliikkeet olivat ensikertaa katutappeluita pelaavalle ylivoimaisen vaikeita. YhteenvetoMonipuolinen peli, joka tarjoaa elämyksiä erilaisille pelaajille. Tarinaa, taistelua ja haastetta!
Kesäkuun alussa konsoleille kolahtanut Street Fighter 6 kutkuttelee myös tarinapeleistä innostuneen pelipeukaloita. Tässä arvostelussa esitellään hieman uuden Street Fighterin pelityylejä ja poraudutaan erityisesti uuteen tarinamoodiin.
Street Fighter 6 yhdistää melko perinteisesti toimintaa ja fantasiaa. Capcomilla on pitkä historia pelin kehityksessä sillä pelisarja on saanut alkunsa jo 80-luvulla. Sarja tiivistyy Capcomin mukaan otsikon lauseeseen: ”There's always someone stronger”. Tämä totisesti käy pelatessa ilmi, sillä tavoitteet nousevat ja panokset kovenevat sitä mukaa, kun pelissä kehittyy.
Street Fighter 6: pelitilat ja ohjaustyylit
Street Fighterissa pelaaja voi pelata fiiliksen mukaan erilaisia elämyksiä tarjoavilla pelitiloilla. Näitä ovat World Tour, Fighting Ground ja Battle Hub.
World Tour tuo esiin pelin tarinallisuuden ja pelaaja pääsee rakentamaan hahmoaan alusta lähtien mestari kisälli meiningillä. World Tour tarjoaa tarinallisuuden lisäksi paljon sivuaskareita, kaksintaisteluja ja joukkotappeluita. Fighting Groundissa pelaaja pääsee harjoittelemaan liikkeitä ja pelaamaan tutuilla, voimakkailla hahmoilla. Battle Hub jäi itselläni tällä kertaa kokematta, mutta kyseisellä alustalla pääsee pelaamaan onlinessa toisten pelaajien kanssa ja tekemään päivittäisiä tehtäviä.
Jos jossain kannattaa olla tarkkana niin ohjaustyylin valinnassa. Uuden opettelu kesken pelin voi viedä kallisarvoiset taistelut itselle häviöksi. Pelaaja voi valita Modernin, Dynaamisen tai Klassisen ohjaustyylin. Havaitsin, että Modernissa tyylissä tietyt liikkeet olivat helpommin toteutettavissa. Sen sijaan Klassisessa tyylissä iskut ja potkut olivat jollain tapaa loogisemmassa järjestyksessä näppäimissä, mutta mestareilta opittujen taitojen toteuttaminen oli haastavaa. Dynaamisen ohjaustyylin käyttö on rajoitettu vain tiettyihin otteluihin Fighting Groundissa.
Minkä tahansa ohjaustyylin pelaaja valitseekin, kannattaa samalla tyylillä pelata koko peli.
Street Fighter 6: Metro Cityn katukuvaa World Tourissa
Street Fighter 6: World Tour
Roolipeleistä ja pelihahmoista innostuneelle oli loogisinta aloittaa Street Fighter 6 -pelin pelaaminen sen tarinamoodista eli World Tourista. Pelaaja pääsee tutkimaan eri kaupunkeja, mutta saa nopeasti huomata, että liikkumistila on rajallinen. Pakokauhu meinasi iskeä avoimeen maailmaan tottuneelle, kun ymmärsin, että monien kauppojen ikkunat ovatkin pelkkää pikselimössöä. Selvisi kuitenkin, että pelihahmon reviiri laajenee pelin edetessä.
Tehtävät World Tourissa ovat monipuolisia. Niitä on perinteisistä laatikoiden availusta ja rahan keräilystä aina nouda-minulle-tämä-tavara-tyyppisiin sivutehtäviin asti. Pahiksia tosin joutuu ehkä liikaakin nyrkittämään jokaisen rakennuksen kulmalla. World Tourissa kannattaa varautua siihen, että oikeaa suoraa tulee selän takaa tuon tuosta. Lukuisat taistelut tosin mahdollistavat sen, että leveleillä pääsee kipuamaan nopeasti.
Onnistumisen kokemuksia tulee opetellessa mestareilta uusia taitoja, jotka perustuvat kyseisten mestareiden omaan taistelutyyliin. Tosin taitojen haltuunotto taistelutilanteessa tapahtui enemmänkin sattumalta kuin tarkoituksella. Xbox-ohjaimella mestareilta opittujen spesiaaliliikkeiden toteuttaminen on lähes kohtuuttoman vaikeaa (etenkin klassisella ohjaustyylillä).
Oliko World Tourista aloittaminen sittenkin virhe? Fighting Groundin kautta tutoriaalit olisivat saattaneet olla monipuolisemmat ja helpommat. Toki World Tour sisältää myös hyvät tutoriaalit ja Capcomin suositus on, että niin kokenut kuin aloittelijakin aloittaisi Street Fighter 6:n pelaamisen juuri World Tourista.
Street Fighter 6: Pelihahmo Chinatownissa mestari Chun-Lin opeissa
Urbaani kaupunki, Brasilian viidakko vai Chinatown?
Street Fighter 6 sisältää runsaasti erilaisia ympäristöjä. Niitä on aina Brasilian viidakosta yöllisen Lontoon katuihin. Grafiikat pelissä ovat virkistävän värikkäitä ja sisältävät runsaasti yksityiskohtia. Niillä on onnistuttu luomaan erilaisia tunnelmia ja mahdollistettu autenttisuuden tuntu. Tällaiselle helposti pitkästyvälle pelaajalle Street Fighterin monipuoliset ympäristöt olivat mukava yllätys.
Peliä kannattaa ehdottomasti pelata hyvillä kuulokkeilla. Kaupungin äänet World Tourissa kuuluvat tällöin elävästi ympärillä. Muita hahmoja jututtamalla ja tarkkailemalla voi tehostaa tunnelmaan sujahtamista.
Luo oma, voimakas ja uniikki mestarisi
Street Fighter 6 World Tour antaa pelaajalle mahdollisuuden luoda täysin oma hahmo. Simsin tekijät voisivat ottaa tästä mallia! Hahmogeneraattorissa voisi helposti kuluttaa monta tuntia kasvonpiirteiden ja eri lihasryhmien kokoa editoidessa.
World Tourissa ideana on kehittää hahmo voimakkaaksi harjoittelemalla mestareiden opeissa uniikkeja taistelutaitoja. Dottie-pelihahmo liikkui sulavasti ja reagoi ohjaimen käskyihin nopeasti. Hahmolla ei ollut kovin ärsyttäviä maneereja, ja joitain liikkeitä, kuten taistelun aloitusasennon, pääseekin pelin edetessä muuttamaan. Ehkä paras ominaisuus pelissä on ylipäätään mahdollisuus kustomoida lähes kaikkea aina omasta pelihahmosta tämän käyttämän älypuhelimen taustakuvaan saakka.
Peli tarjosi Dottielle erilaisia toimintakykyä vahvistavia pikku purtavia ja energiajuomia. Nämä auttavat taistelujen aikana melko hyvin, mutta ovat vähän nihkeästi saatavilla. Olen tottunut siihen, että näpäytän vain yhtä nappia, minkä seurauksena hahmo syö juureksen ja on taas menossa mukana. Street Fighterissa tämä tapahtuu menemällä valikkoon ja valitsemalla oikeasta kohdasta tilanteeseen sopiva tuote. Onneksi taistelu sentään on tauolla tämän toiminnon ajan.
Street Fighter 6: Ryu taistelemassa härkä- ja ihmisvastustajaa vastaan
Yksi pettymys oli, että oma hahmo ei puhunut juuri lainkaan ja näin ollen tuntuma hänestä jäi hieman haaleaksi. Muut hahmot pitävät monologeja, mutta Dottie seisoi huulipyöreänä tehden jonkinlaisia viittomia ja ilmeitä. Se hieman söi uskottavuutta. Hahmolle tosin tulee ajoittain vaihtoehtorepliikkejä, mutta hyvin harvoin. Vaikutti suurimmaksi osaksi siltä, että muut pystyivät lukemaan hänen ajatuksiaan.
Toinen hahmoihin liittyvä pieni pettymys oli se, että hahmogeneraattorissa luotu hahmo ei näyttänyt aivan samalta pelimoodissa. Esimerkiksi meikissä ja ihonvärissä tapahtui kummallinen sävyn muutos siirryttäessä pelitilaan. Ei siis ehkä kannata kovin montaa tuntia miettiä sävyeroja hahmoa luodessa.
Kokonaisuudessaan pelisarjan hahmot ovat huikeita kykyjä, joita omakin hahmo kasvaa pelin aikana kunnioittamaan. Mestarit ovat kaikki omia persooniaan, ja oman hahmon luominen sitouttaa tehokkaasti pelaamaan.
Summasummarum… Kaikin puolin Street Fighter 6 tarjoaa lava lastillisen aistikuormaa, haastetta ja voitonriemua. Vielä pikkuisen suuremmalla panostuksella World Tourista voisi saada huikeamman tarinaelämyksen ja ehkä sitä kautta peli voisi saada myös lisää uusia pelaajia. Toki kaikkea kaikille ei aina toimi pelimaailmassakaan. Kokonaisuutena pelissä on mahdollista toteuttaa erilaisia pelityylejä pelaajakohtaisen mieltymyksen mukaan.
Street Fighter 6 on saatavilla nyt Xboxille, PlayStation 4 & 5 -konsoleille sekä Steamille.
Näistä Errorin aiemmista julkaisuista pääset lukemaan lisää pelihahmoista:
