Evanin ja Rolandin Exodus – Arvostelussa Ni No Kuni II: Revenant Kingdom Kommentit pois päältä artikkelissa Evanin ja Rolandin Exodus – Arvostelussa Ni No Kuni II: Revenant Kingdom

Ni No Kuni 2 -pelin kuvitusta, poika ja mies katsovat lohikäärmettä ja kaupunki näkyy taustalla. Pelin logo.

Ni No Kuni II: Revenant Kingdom (Switch)

8.3 / 10
Hyvää Kaunis, hienosti kerrottu ja paljon kohtalaisen mielekästä tekemistä. Hyvät ääninäyttelijät ja mekaanisesti peli toimii oikein näppärästi. Huonoa Grindi, dialogia välillä vähän siellä missä sitä ei oikein jaksaisi, menujen opettelu ei mennyt ihan maaliin pelin loppuun asti koska opeteltavaa oli liikaa.

Ennen kuin voimme puhua vuonna 1998 perustetun japanilaisstudio :n Ni No Kuni-pelisarjasta ja -pelistä, aloitamme siitä mikä on isekai. Ja vähän siitäkin mikä on japanilainen roolipeli.

Länsimaisessa klassikkokirjallisuudessa ollaan siirrytty fantasiamaailmaan isekain tapaan melko kauan. Fantasiamaailmoista ovat tuttuja niin Ihmemaa, Oz kuin mikä mikä -maa, mutta isekaiksi nimetty maailmojen välillä matkaamisen variantti tuli laajaan tietoisuuteen oikeastaan vasta Inuyasha-mangan myötä.

Roolipelaamista toisessa maailmassa

Roolipelejä on tehty japanissa 1980-luvun alusta asti ja nykymuotoonsa genre muotoutui oikeastaan vasta sen kulta-aikana 1990-luvulla. Ennen emulaattoreita ja genren laajaan tietoisuuteen tuonutta Final Fantasyn jo seitsemättä osaa voitiin Hobby Hallista tilata muun muassa -roolipeliä. Usein genren stereotyyppisimpänä muotona pidetään sitä mitä pelinteko-ohjelma RPG Makerista saa ulos. Ylhäältä päin kuvattu avoin maailma ja sivulta päin kuvatut taistelut, jotka ovat tuttuja -sarjan kaksiulotteisista peleistä.

Ni No Kuni on varsin uusi pelisarja, ja vaikka tämä onkin nimetty kakkoseksi, se ei ole toinen Ni No Kuni-peli, mutta puhukaamme näistä kahdesta ja vähän siitä edellisestä. Kriitikoista pettyneet ovat suurimmaksi osaksi pelanneet edeltäjää, Ni No Kuni: Wrath of the White Witchiä. Suurin moite on edeltäjässä mukana olleen Ghibli-studion pienempi osallisuus (jäljellä on Joe Hisaishin musiikki), joka on sinänsä ymmärrettävää. Onhan kyseessä valtava lisäarvo. Tämä toisaalta asettaa melko tarpeettoman varjon melko vahvalle pelille, koska sitä täytyy verrata muihinkin kuin oman sarjan peleihin.

Genrenä isekain tuntevat tietävät, että siinä on ongelmia. Esimerkiksi tunkkainen taipumus haaremeihin ja luuseripäähenkilön uuteen alkuun supervoimien kanssa ovat melko yleisesti tiedostettuja, ja aika cringe, niinkuin nuorisolaiset puhuvat. Ni No Kuni II: Revenant Kingdomissa nämä ongelmat taas loistavat poissaolollaan.

Uuteen maailmaan siirtyvä Roland ei ole luuseri, vaan presidentti, jonka kotimaa räjähtää tuusan nuuskaksi tämän siirtyessä toiseen maailmaan. Hänellä ei ole supervoimia uudessa maailmassaan, mutta viidenkymmenen korvilla olevasta herrasta on tullut parikymppinen. Ja hänellä on myös melko kauhea hiusmalli. Poninhäntä-takatukka.
Kauhea hiusmalli löytyy myös henkilöltä jonka luota presidentti havahtuu. Tämä on pelin varsinainen päähenkilö, varhaisteini-ikäinen kuningas Evan Pettiwhisker Tildrum, jolla on vaalea Amelie-potta ja kissankorvat. Häntä ollaan parhaillaan syöksemässä väkivalloin valtaistuimeltaan, joten on korkea aika aloittaa exodus.

Ni No Kuni 2 Beginner's Guide: Tips and Tricks for Getting Started | Ni no  Kuni II: Revenant Kingdom
Peli sopii nuoremman väen lisäksi myös furryille

Kuin hyvä lastenkirja

Tästä löydämme pelin ensimmäisen varsinaisen vahvuuden. Se on kirjoitettu kuin hyvä lastenkirja ja hahmot ovat melko samaistuttavia. Nuori kuningas on klassinen hyvis, jonka avuksi vanhemman herran Rolandin kokemus ja viisaus tuo pientä fantasiaa myös ikämiesosastolle. Vahvana teemana on myös anteeksianto, joka seuraa tarinan mukana sen loppuun asti.

Mitään genresubversiota on turha odottaa ja vaikka tragediaa saadaankin mukaan, pelataan hyvin turvallisilla nappuloilla, mutta se ei haittaa. Dialogia ei ole liikaa, mutta sitä olisi myös voitu säästää. Esimerkiksi skirmish-taisteluissa tapahtuva dialogi ja tarinankerronta on melko ei-toivottua mikä totuttaa pelaajan skippaamaan – tämä valitettavasti näkyy tärkeissä tarinakohdissa joita ei enää jaksa katsoa. Myös sivutehtävien ja kauppiaiden kanssa tehtävät keskustelut voisi tiivistää.

Perusmekaniikat itsessään ovat melko miellyttäviä. Taistelut ovat reaaliaikaisia ja niissä on pientä Souls-vivahdettakin isojen, voimakkaiden vihollisen lyöntien ja kaikelta suojaavien väistöjen osalta. Pökkelöt tekoälykumppanit kuitenkin ottavat näistä lyönneistä osumaa vähän turhankin usein.

Aika paljon tavaraa

Skirmishien ajatus neljästä kuninkaan ympärillä pyörivästä joukkueesta joiden asemaa voi pyörittää myötä- ja vastapäivään on ilahduttava ja toimii eräänlaisena pelinä itsessään. Näiden lisäksi japanilaisiin roolipeleihin kuuluu melko monimutkainen kehitysmalli, ja en tainnut muistaakseni itse kehittää loitsuja kertaakaan pelatessani läpi, josta lienee helppo erottaa missä vaiheessa sitä manageroitavaa alkaa olla vähän liikaa ainakin yhden pelaajan näkökulmasta.

Se, että peli olisi parempi leikkaamalla eikä lisäämällä on hyvä uutinen erityisesti maailmassa jossa pelejä pitkitetään tekemällä avoimeen maailmaan lukuisia tehtäviä, joissa vain vaelletaan paikasta toiseen toljottaen hevosen takapuolta toivoen että saisi edes vähän tarinaa eteenpäin tai sen jonkin hupun joka antaa cold resistancea, että se ihmeen hyytävä jää-ukkeli ei tapa ihan heti. Grindiä on jonkin verran, mutta ei liikaa.

Porttauksena peli toimii mainiosti ja on myös kovin kauniin näköinen tyyliteltyine hahmoineen ja ympäristöineen. Teksti on välillä melko pientä kannettavaan moodiin, mutta helposti luettavissa kunhan muistaa laittaa rillit päähän ja menisi tuo varmasti ilmankin.

Kannattaako? Onko väärti? No kannattaa. Tämä ei ole sillä tavalla pitkästyttävä kuin mitä uudet pelit tapaavat olla, vaan tämä on sekä hyvässä että pahassa hyvin arkkityypillinen japanilainen roolipeli jossa on yllättäviä vahvuuksia ja joka on kokonaisuutena erinomainen.

Magic: The Gathering x Final Fantasy on oikea fanien unelmakollaboraatio Kommentit pois päältä artikkelissa Magic: The Gathering x Final Fantasy on oikea fanien unelmakollaboraatio

jatkaa kunnianhimoista Universes Beyond -sarjaa uudella fanien unelmakollaboraatiolla: . :n ja Square Enixin yhteinen crossover julkaistaan kesällä 2025, ja nyt on nähty iso joukko kortteja, erityisesti neljästä Commander-pakasta, jotka juhlistavat sarjan rakastetuimpia pelejä – , VII, X ja XIV.

Komentajapakat: Terra, Cloud, Tidus ja Y'shtola johtavat joukkoja

Jokainen neljästä Commander-pakasta keskittyy yhteen pelimaailmaan ja siihen sopivaan komentajaan:

Jokainen pakka tuo mukanaan uusia kortteja, joihin on upotettu ikonisia hetkiä, hahmoja ja jopa meemejä – faneja ilahduttavalla tarkkuudella.

Sephirothista Safer Sephirothiin ja naurukohtaus Spiraan

Yksi silmiinpistävimmistä korteista on Sephiroth, Fabled SOLDIER, jonka muodonmuutos heijastaa hänen kehitystään nuoresta taistelijasta lopulliseksi One-Winged Angeliksi. Mukana on myös Final Fantasy X:n ehkä tunnetuin (ja usein meemeihin päätynyt) kohtaus – Tiduksen ”naurukohtaus” – joka näkyy kortissa Inspiring Call.

Together, Forever puolestaan iskee suoraan tunteisiin FFX-faneille muistuttaen Tiduksen ja Yunan koskettavasta tarinasta. Ja kyllä, myös Golden Saucerin treffit saavat korttinsa – neljällä eri versiolla, joista löytyy vaihtoehdot Aerithille, Tifalle, Yuffielle ja Barretille!

FFXIV-fanien iloksi: Hildibrand ja Wondrous Tails

Final Fantasy XIV:n pakka on täynnä yksityiskohtia MMORPG:n pitkäaikaisille pelaajille. Hildibrand Manderville katoilee ja palaa pelikentälle kuin pelissä ikään, ja Tome of Legends on täysi kunnianosoitus -kirjalle – jopa ikonisten neljän peräkkäisen yhdistelmän puuttumisineen.

Erikoismaininnan saa myös kortti Clever Concealment, joka viittaa FFVII:n ikoniseen Don Corneo -kohtaukseen ja käyttää mekaniikkaa, joka sopii yllättävän hyvin drag-asuihin pukeutuville sankareille.

Julkaisupäivä

x Final Fantasy -setti julkaistaan 13. kesäkuuta 2025, ja ennakkotapahtumat alkavat viikkoa aikaisemmin. Täydellinen kokoelma on vielä näkemättä, mutta jo nyt on selvää, että tämä setti on rakkaudella rakennettu fanien ja pelaajien yhteiseksi iloksi.

Tämä setti on pakollinen hankinta niin Magic-pelaajille kuin Final Fantasy -faneillekin.

Ensivilkaisu Magic: The Gatheringin odotettuun Final Fantasy -korttisarjaan Kommentit pois päältä artikkelissa Ensivilkaisu Magic: The Gatheringin odotettuun Final Fantasy -korttisarjaan

-fanien odotus palkittiin, kun esitteli ensimmäiset uudet kortit tulevasta -sarjasta. Mukana on yli tusina ennen näkemätöntä korttia – ja niissä vilahtelevat fanien suosikit kuten Sephiroth, Cecil, Yuffie, Garland ja Chaos.

Sarjasta on jo aiemmin esitelty neljä komentajakorttia (Tidus, Cloud, Y'shtola ja Terra), ja nyt saimme lisäksi nähdä uusia legendaarisia hahmoja, näyttäviä taidevariaatioita sekä uudenlaisen Food-merkin. Mukana ovat myös ikoniset hahmot kuten Stilzkin, Sin ja Shiva, joka esiintyy Summon–korttina – ensimmäisenä lajiaan :n historian Saga creature -korttina.

Sarjaan kuuluu yli 100 legendaarista olentokorttia, joista 55 ovat reunattomia erikoisversioita. Monia näistä on kuvittanut pitkän linjan Final Fantasy -taiteilijat. Uusi sarja tuo myös takaisin kaksipuoliset kortit – kuten Cecil, jonka voi pelissä muuntaa Pimeäksi Ritariksi tai Lunastetuksi Paladiiniksi.

Final Fantasy -korttisarja julkaistaan 13. kesäkuuta. Se on täysin draftattava ja Standard-formaattiin sopiva. Mukana tulee myös neljä esivalmisteltua komentajapakkaa, kukin perustuen yhteen pelisarjan klassikoista: , , ja .