Ohjaaja Noah Baumbachilla on itsellään avioero takanaan ja kadunkulmilla kuulleen puheen mukaan se toimi mallina elokuvalle. Sitä ei ole vaikea uskoa, sillä Scarlett Johanssonin ja Adam Driverin esittämät päähenkilöt ovat elokuvantekijän lailla esittävän taiteen ammattilaisia. Scarlett esittää näyttelijää, Driver ohjaajaa, joka lähestyy läpimurtoaan New Yorkin indieteatterin maailmassa. Parilla on yhteinen lapsi ja asunto New Yorkissa, jossa mies alunperin asui. Sitten ajan kanssa alkoivat asiat niin sanotusti kuivua kasaan, jonka jälkeen menevät lusikat jakoon.
Tänä vuonna Netflix on julkaissut kolme vähintään neljän tähden elokuvaa ja kaikki loppuvuonna. Ilahduttava Dolemite is my Name, vaikuttava joskin mielipiteitä jakava The Irishman ja viimeisenä Marriage Story. Marriage Story on tässä seurassa vahvin ehdokas ja tulee todennäköisesti olemaan yksi vahvimmista ehdokkaista saamaan parhaan elokuvan palkinnon. Marriage Story ei yritä itkettää eikä lohduttaa, koska se uskaltaa olla laadukas. Siinä ei myöskään ole opetusta, ja moni onkin kritisoinut tätä jälleen yhdeksi varakkaiden valkoisten ihmisten kivun tarinaksi. Sitä se ehkä on, mutta teos on sen verran hyvä että se ei haittaa.
Marriage Story on samankaltainen tarina kuin Kramer vastaan Kramer, mutta ei pääse ihan samalle tasolle. Se on kuitenkin erillinen, oma tarinansa jolla ei välttämättä muuta paikkaa maailmassa kuin olla erinomainen elokuva jossa näyttelijät näyttävät parhaimmat puolensa. Päähenkilöiden lisäksi kahta keskenään kilvoittelevaa juristia näyttelevät Laura Dern ja Ray Liotta ovat erinomaisia rooleissaan ja vierailijat, kuten Alan Alda ja Hei me lennetään -elokuvista tuttu Julie Hagerty täydentävät osaavaa kaartia hienosti.
Marriage Story on yksi vuoden kohokohtia ja pakkokatsottavaa hyvän elokuvan ystäville. Kohtaukset jossa parin riita menee nollasta sataan ja missä Johansson vuotaa lopulta kaiken juristilleen ovat osoituksia siitä että elokuvassa ei ole mitään muuta kuin alansa ehdottomia huippuja.