Hedelmällinen elokuvavuosi 1970: Kolme parasta filmiä 50 vuoden takaa Kommentit pois päältä artikkelissa Hedelmällinen elokuvavuosi 1970: Kolme parasta filmiä 50 vuoden takaa

1960-1970-luvun taitteessa elokuvamaailmassa puhalsivat uudet tuulet. Monet suuremmatkin studiot yhdistyivät entistä suuremmiksi, mikä merkitsi perinteisen Hollywoodin studiokeskeisen estetiikan, ja samalla erään aikakauden loppua. Tekijäkeskeisen estiikan myötä nuoret ohjaajat, kuten Martin Scorsese, Francis Ford Coppola ja Steven Spielberg nousivat vanhemman polven ohjaajien rinnalle. Tosin vanhat tekijät, kuten Don Siegel, Andrew V. McLaglan ja John Sturges olivat vielä voimissaan. Lisäksi 1960-luvulla alkanut television kiihtyvä yleistyminen nosti sen elokuvan keskeisimmäksi kilpailijaksi 1970-luvulle tultaessa. Tämä vuoksi vuosittain tehtiin yhä vähemmän elokuvia.

1970-luvulla suosituimpia genrejä olivat kauhu ja tieteiselokuvat, joihin vaikutti entistä kehittyneemmän teknologian ansiosta mahdolliset erikoistehosteet. Suosittu oli myös lännenelokuva-genre, mikä erityisesti Italiassa kulta-aikansa viimeisiä vuosia. Vuosikymmenen alun elokuvien entistä synkempään ja raadollisempaan sävyyn vaikutti erityisesti Vietnamin sota, minkä kauhut vällityyivät tiedotusvälineiden kautta koteihin. Erityisesti 1970 oli kaiken kaikkiaan hieno elokuvavuosi, jonka kolme parasta elokuvaa olen rankannut oheiseen listaan.

3. Verinen Mamma Barker (Bloody Mama, ohj. Roger Corman)

“Pop-elokuvien paavina” tunnetun ohjaaja-tuottaja Roger Cormanin viimeisiä ohjauksia oli tosielämän 1930-luvun Barkerin pankkirosvojengin vaiheisiin perustuva Verinen Mamma Barker. Barkerin veljeksistä koostuvan jengin aivoina toimi itse Kate “Mamma” Barker, jota arvokkaasti ikääntyvä Hollywood-legenda Shelley Winters esittää antaumuksella ja tyylillä. Lisäksi elokuva on yksi lukuisista Bonnie ja Clyde -elokuvan (1968) vanavedessä tehdyistä  30-luvun laman ajan gangstereista kertovista leffoista, jotka sisältävät runsaasti toimintaa, ja salamannopean banjonäppäilyn säestämiä kaahailukohtauksia Amerikan takamailla.

Leffassa Verinen Mamma Barker Cormanin b-elokuvatyylinen estetiikka räkeisine  kuvanlaatuineen luo omaa viehätystä. Elokuvan parasta antia ovat armottomat toimintakohtaukset sekä voimakkaat roolisuoritukset nousevilta tähdiltä, kuten Bruce Dern ja Robert De Niro. Erityisesti De Niron esityksessä on samaa hyytävyyttä kuin esimerkiksi Taksikuskissa (Taxi Driver, ohj. Martin Scorsese, 1974) muutamaa vuotta myöhemmin. Cormanin leffaa kuvatessa hän oli esimerkiksi syömättä muutaman vuorokauden, näyttääkseen uskottavalta narkomaanilta. Elokuvan siekailematon väkivalta ja seksuaalinen sisältö aiheuttivat ilmestymisen aikoihin pahennusta, jonka vuoksi se kiellettiin Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Uudessa-Seelannissa. Verinen Mamma Barker lukeutuu Cormanin parhaimmistoon, jonka paikoin synkeää sävyä pehmentää veijarimainen huumori.

2. Kellyn sankarit (Kelly’s Heroes, ohj. Brian G. Hutton)

Aikoinaan vaatimattomasti menestynyt komediallinen sotaelokuva Kellyn sankarit nauttii nykyään kulttimainetta. Kroatiassa kuvattu elokuva kertoo joukosta amerikkalaisia sotilaita Toisessa maailmansodan ratkaisun hetkinä. Sekalainen seurakunta päättää takavarikoida 16 miljoonan arvosta natsien kultaharkkoja Ranskalaisesta pankissa. Clint Eastwoodin tunnistettavalla vähäeleisellä, karskilla tyylillään esittämä sotamies Kelly ja hippimäinen panssarijoukkojen kersantti Oddball (Donald Sutherland) johtavat joukot kauas vihollislinjojen taakse. Elokuvan sotilaallisesta alkuperäismusiikista vastaa Lalo Schifirin, jonka teemaa Tiger Tank Quentin Tarantino käytti elokuvassa Kunniattomat paskiaiset (2009).

Kellyn sankarit on oivallinen parodia aikakauden isänmaallisista sotaelokuvissa, jossa amerikkalaiset sotilaat esitetään epätavallisesti omaa etuaan tavoittelevina antisankareina. Värikkäässä hahmogalleriassa loistaa ennen kaikkea Sutherland Oddballina. Tämä veijarimainen komentaja muun muassa kompensoi amerikkalaisen kevyen panssarivaunun tehottomuutta toistamalla kovaäänisestä isomman tykin ääntä. Taistelun tuoksinassa myös kovaääninen musiikki kylvää kauhua vihollisten riveissä. Elokuvassa on lukuisia ikimuistoisia kohtauksia, kuten seesteisen kappaleen Burning Bridgesin säestämä alkutekstijakso, missä Kelly ajaa jeepillä läpi rankan tykkitulen. Elokuva tekee kunniaa myös italowesternien loppukaksintaisteluille kohtauksessa, jossa Kelly, Oddball ja Big Joe (Telly Savalas) kohtaavat saksalaisen Tiger-panssarivaunun. Kohtaus on, Lalo Schrifrinin hiljalleen jännitystä nostattavan western-säveliä, dramaattisia lähikuvia ja hidasta runollista kerrontaa myöten kuin suoraan Leonen länkkäreistä. Kellyn sankarit on viihdyttävä katselukokemus sekä hyvän komedian että erilaisten sotaelokuvien ystäville.

1. Paluu apinoiden planeetalle (Beneath the Planet of the Apes, ohj. Ted Post)

Elokuva Paluu apinoiden planeetalle on suoraa jatkoa klassiselle, ranskalaisen Pierre Boulletin romaaniin (1963) perustuvalle tieteisseikkailulle Apinoiden planeetta (The Planet of the Apes, ohj. Franklin J. Schaffner, 1968). Alkuperäinen elokuva kertoo “vieraalle planeetalle” syöksyneen avaruusaluksen komentaja George Taylorin (Charlton Heston) ja hänen miehistönsä seikkailuista, yrittäessään selvitä ihmisapinoiden hallitsemassa maailmassa, jossa elossa olevat ihmiset ovat taantuneet mykkien eläimien tasolle. Taas jatko-osassa seurataan kadonnutta miehistöä etsimään lähtenyttä astronautti Brentiä (James Franciscus). Brent kohtaa sattumalta Taylorin rakastetun Novan, jonka avulla Brent pääsee Taylorin jäljille, ja seuraa häntä “kielletylle alueelle”. Siellä he kohtaavat syvällä maan uumenissa asuvia mutatoituneita, huippuälykkäitä  ihmisiä, joille on telepaattisia voimia. Lisäksi tämä pieni yhteisö palvoo suurta atomipommia, jolla on elokuvan kannalta keskeinen rooli leffan loppumetreillä.

Alkuperäisen Apinoiden planeetta -elokuvasarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat käytännössä ainoat oikeasti hyvät osat, sillä loput kolme osaa (Pako apinoiden planeetalta, Apinoiden planeetan valloitus, Taistelu apinoiden planeetasta) lähentelevät jopa campiä. Toisaalta ne ovat tahattomassa komiikassaan viihdyttäviä. Pako apinoiden planeetalta on jopa seikkailullisempi ja toiminnallisempi kuin edeltäjänsä, jonka lisäksi se paneutuu syvällisemmin tieteis-näkökulmaan. James Franciscus tekee mallikasta työtä Brentinä, mutta hänen karismansa ei yllä sivuroolia esittävän Charlton Hestonin tasolle. Ensimmäisestä elokuvasta tutut näyttelijät Maurice Evans, Kim Hunter ja muut uusivat roolinsa tyylikkäästi, ja kumiset apinamaskeeraukset näyttävät nykyäänkin kohtalaisen uskottavilta kuin 50 vuotta sitten. Useiden tasoltaan vaihtelevien jatko-osien lisäksi ensimmäinen elokuva sai televisiosarjan, animaatiosarjan, uudelleenfilmatisoinnin ja reboot-elokuvasarjan.

Mies ja alaston ase -jatko-osat, jotka melkein saimme – Leslie Nielsenin paluu oli lähellä vuonna 2009 Kommentit pois päältä artikkelissa Mies ja alaston ase -jatko-osat, jotka melkein saimme – Leslie Nielsenin paluu oli lähellä vuonna 2009

Uusin sai muutama viikko sitten ensi-iltansa tähtenään Liam Neeson. Elokuva on näyttänyt lippuluukuilla esimerkillistä mallia, kuinka nykyään myös teattereissa esitettävälle komedialle on paikkansa. Tätä ennen Frank Drebiniä yritettiin tuota takaisin valkokankaille muutamaan eri otteeseen.

Kun komisario Frank Drebin ratkaisi viimeisen tapauksensa Oscar-gaalassa vuonna 1994 elokuvassa Mies ja alaston ase 33 1/3: Viimeinen solvaus, trilogia tuntui täydelliseltä. oli antanut kaikkensa ja ympyrä sulkeutui. Mutta Hollywoodissa nostalgia on kullanarvoista, ja fanit jäivät kaipaamaan lisää. Tästä alkoi yli kolmen vuosikymmenen mittainen odotus, joka täyttyi huhupuheista, kariutuneista projekteista ja epäonnistuneista käynnistyksistä. Tässä katsaus elokuviin, jotka melkein saivat päivänvalon.

The Naked Gun: What 4? Rhythm of Evil (2009)

Vuonna 2009 tehtiin ensimmäinen aito yritys jatkaa sarjaa, valitettavasti tosin ei teattereihin, vaan suoraan dvd-jakeluun. Projektinimellä The : What 4? Rhythm of Evil olisi tuonut Leslie Nielsenin takaisin Frank Drebinin rooliin. Juonessa Frank olisi siirtänyt poliisimantran uudelle, nuoremmalle tähdelle. Kaikki vaikutti lupaavalta, kunnes rahasta alettiin kinastella.

Paramount halusi budjettisyistä kutistaa Nielsenin roolin pelkäksi cameoksi, mikä sai käsikirjoittaja Alan Spencerin jättämään projektin. Pian tämän jälkeen elokuva peruttiin lopullisesti, eikä Leslie Nielsenin kuoleman (2010) jälkeen paluuta enää ollut. Myös alkuperäisen elokuvatrilogian luojat yrittivät ilmeisesti kaikkensa, että kyseinen projekti ei toteutuisi.

Uudelleenkäynnistys: Ed Helms Frank Drebininä (2013)

Vuonna 2013 Paramount yritti uudelleen. Koomikko Ed Helms, joka tunnetaan muun muassa Kauhea kankkunen -elokuvista ja The Office -sarjasta, oli kiinnitetty uudeksi Frank Drebiniksi. Uudessa versiosta piti tulla itsenäinen jatko, jossa Helmsin hahmo esittäisi itsensä: ”Frank Drebin, ei sukua.” Tämä olisi helpottanut uuden alun tekemistä ilman aiempien elokuvien taakkaa.

Valitettavasti projekti kompastui perusongelmaan: alkuperäisten elokuvien taika perustui siihen, että vakavissaan esiintyvä Leslie Nielsen oli absurdi maailmassa. Helmsin kaltaisen selkeästi komedian ammattilaisen tuoma sävy olisi rikkonut tämän dynamiikan. Käsikirjoitus ehti syntyä, mutta elokuva ei koskaan päässyt tuotantoon.

Disney+ hemmottelee elokuussa sci-fi-faneja, Marvel-diggareita ja tosi-tv:n ystäviä Kommentit pois päältä artikkelissa Disney+ hemmottelee elokuussa sci-fi-faneja, Marvel-diggareita ja tosi-tv:n ystäviä

Disney+

starttaa syyskauden komeasti, elokuussa palveluun saapuu uutuuksia, jotka houkuttelevat niin jännityksen, dokumenttien kuin supersankarien ystäviä. Suoratoistopalvelun elokuun tähtenä loistaa erityisesti :n , joka vie katsojat vuoteen 2120 – aikaan, jossa ihmiskunta, kyborgit ja synteettiset robotit elävät rinnakkain, kunnes kohtalokkaat avaruusolennot sekoittavat kaiken. Sarja alkaa 13. elokuuta.

-faneille tarjolla on (1.8.), animoitu toimintasarja, jossa Wakandan salajärjestön War Dogit etsivät kadonneita vibranium-artefakteja halki historian. Samalla linjalla jatkaa Chris Hemsworthin tähdittämä (15.8.), jossa näyttelijä haastaa itsensä niin fyysisesti kuin henkisesti etsiessään keinoja elää paremmin ja pidempään.

True crime -genren ystäville julkaistaan The Twisted Tale of Amanda Knox (20.8.), joka kertoo Amanda Knoxin kamppailusta oikeuden puolesta traagisen tuomion jälkeen.

Lisäksi elokuussa saapuvat mm. hittisarjat (kausi 23) ja King of the Hill sekä stand up -spesiaali Ralph Barbosa: Planet Bosa (8.8.). Lapsille ja koko perheelle on luvassa uusia jaksoja sarjoista kuten , ja .