Arvostelut, Leffat

Hedelmällinen elokuvavuosi 1970: Kolme parasta filmiä 50 vuoden takaa Kommentit pois päältä artikkelissa Hedelmällinen elokuvavuosi 1970: Kolme parasta filmiä 50 vuoden takaa

1960-1970-luvun taitteessa elokuvamaailmassa puhalsivat uudet tuulet. Monet suuremmatkin studiot yhdistyivät entistä suuremmiksi, mikä merkitsi perinteisen Hollywoodin studiokeskeisen estetiikan, ja samalla erään aikakauden loppua. Tekijäkeskeisen estiikan myötä nuoret ohjaajat, kuten Martin Scorsese, Francis Ford Coppola ja Steven Spielberg nousivat vanhemman polven ohjaajien rinnalle. Tosin vanhat tekijät, kuten Don Siegel, Andrew V. McLaglan ja John Sturges olivat vielä voimissaan. Lisäksi 1960-luvulla alkanut television kiihtyvä yleistyminen nosti sen elokuvan keskeisimmäksi kilpailijaksi 1970-luvulle tultaessa. Tämä vuoksi vuosittain tehtiin yhä vähemmän elokuvia.

1970-luvulla suosituimpia genrejä olivat kauhu ja tieteiselokuvat, joihin vaikutti entistä kehittyneemmän teknologian ansiosta mahdolliset erikoistehosteet. Suosittu oli myös lännenelokuva-genre, mikä erityisesti Italiassa kulta-aikansa viimeisiä vuosia. Vuosikymmenen alun elokuvien entistä synkempään ja raadollisempaan sävyyn vaikutti erityisesti Vietnamin sota, minkä kauhut vällityyivät tiedotusvälineiden kautta koteihin. Erityisesti 1970 oli kaiken kaikkiaan hieno elokuvavuosi, jonka kolme parasta elokuvaa olen rankannut oheiseen listaan.

3. Verinen Mamma Barker (Bloody Mama, ohj. Roger Corman)

“Pop-elokuvien paavina” tunnetun ohjaaja-tuottaja Roger Cormanin viimeisiä ohjauksia oli tosielämän 1930-luvun Barkerin pankkirosvojengin vaiheisiin perustuva Verinen Mamma Barker. Barkerin veljeksistä koostuvan jengin aivoina toimi itse Kate “Mamma” Barker, jota arvokkaasti ikääntyvä Hollywood-legenda Shelley Winters esittää antaumuksella ja tyylillä. Lisäksi elokuva on yksi lukuisista Bonnie ja Clyde -elokuvan (1968) vanavedessä tehdyistä  30-luvun laman ajan gangstereista kertovista leffoista, jotka sisältävät runsaasti toimintaa, ja salamannopean banjonäppäilyn säestämiä kaahailukohtauksia Amerikan takamailla.

Leffassa Verinen Mamma Barker Cormanin b-elokuvatyylinen estetiikka räkeisine  kuvanlaatuineen luo omaa viehätystä. Elokuvan parasta antia ovat armottomat toimintakohtaukset sekä voimakkaat roolisuoritukset nousevilta tähdiltä, kuten Bruce Dern ja Robert De Niro. Erityisesti De Niron esityksessä on samaa hyytävyyttä kuin esimerkiksi Taksikuskissa (Taxi Driver, ohj. Martin Scorsese, 1974) muutamaa vuotta myöhemmin. Cormanin leffaa kuvatessa hän oli esimerkiksi syömättä muutaman vuorokauden, näyttääkseen uskottavalta narkomaanilta. Elokuvan siekailematon väkivalta ja seksuaalinen sisältö aiheuttivat ilmestymisen aikoihin pahennusta, jonka vuoksi se kiellettiin Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Uudessa-Seelannissa. Verinen Mamma Barker lukeutuu Cormanin parhaimmistoon, jonka paikoin synkeää sävyä pehmentää veijarimainen huumori.

2. Kellyn sankarit (Kelly’s Heroes, ohj. Brian G. Hutton)

Aikoinaan vaatimattomasti menestynyt komediallinen sotaelokuva Kellyn sankarit nauttii nykyään kulttimainetta. Kroatiassa kuvattu elokuva kertoo joukosta amerikkalaisia sotilaita Toisessa maailmansodan ratkaisun hetkinä. Sekalainen seurakunta päättää takavarikoida 16 miljoonan arvosta natsien kultaharkkoja Ranskalaisesta pankissa. Clint Eastwoodin tunnistettavalla vähäeleisellä, karskilla tyylillään esittämä sotamies Kelly ja hippimäinen panssarijoukkojen kersantti Oddball (Donald Sutherland) johtavat joukot kauas vihollislinjojen taakse. Elokuvan sotilaallisesta alkuperäismusiikista vastaa Lalo Schifirin, jonka teemaa Tiger Tank Quentin Tarantino käytti elokuvassa Kunniattomat paskiaiset (2009).

Kellyn sankarit on oivallinen parodia aikakauden isänmaallisista sotaelokuvissa, jossa amerikkalaiset sotilaat esitetään epätavallisesti omaa etuaan tavoittelevina antisankareina. Värikkäässä hahmogalleriassa loistaa ennen kaikkea Sutherland Oddballina. Tämä veijarimainen komentaja muun muassa kompensoi amerikkalaisen kevyen panssarivaunun tehottomuutta toistamalla kovaäänisestä isomman tykin ääntä. Taistelun tuoksinassa myös kovaääninen musiikki kylvää kauhua vihollisten riveissä. Elokuvassa on lukuisia ikimuistoisia kohtauksia, kuten seesteisen kappaleen Burning Bridgesin säestämä alkutekstijakso, missä Kelly ajaa jeepillä läpi rankan tykkitulen. Elokuva tekee kunniaa myös italowesternien loppukaksintaisteluille kohtauksessa, jossa Kelly, Oddball ja Big Joe (Telly Savalas) kohtaavat saksalaisen Tiger-panssarivaunun. Kohtaus on, Lalo Schrifrinin hiljalleen jännitystä nostattavan western-säveliä, dramaattisia lähikuvia ja hidasta runollista kerrontaa myöten kuin suoraan Leonen länkkäreistä. Kellyn sankarit on viihdyttävä katselukokemus sekä hyvän komedian että erilaisten sotaelokuvien ystäville.

1. Paluu apinoiden planeetalle (Beneath the Planet of the Apes, ohj. Ted Post)

Elokuva Paluu apinoiden planeetalle on suoraa jatkoa klassiselle, ranskalaisen Pierre Boulletin romaaniin (1963) perustuvalle tieteisseikkailulle Apinoiden planeetta (The Planet of the Apes, ohj. Franklin J. Schaffner, 1968). Alkuperäinen elokuva kertoo “vieraalle planeetalle” syöksyneen avaruusaluksen komentaja George Taylorin (Charlton Heston) ja hänen miehistönsä seikkailuista, yrittäessään selvitä ihmisapinoiden hallitsemassa maailmassa, jossa elossa olevat ihmiset ovat taantuneet mykkien eläimien tasolle. Taas jatko-osassa seurataan kadonnutta miehistöä etsimään lähtenyttä astronautti Brentiä (James Franciscus). Brent kohtaa sattumalta Taylorin rakastetun Novan, jonka avulla Brent pääsee Taylorin jäljille, ja seuraa häntä “kielletylle alueelle”. Siellä he kohtaavat syvällä maan uumenissa asuvia mutatoituneita, huippuälykkäitä  ihmisiä, joille on telepaattisia voimia. Lisäksi tämä pieni yhteisö palvoo suurta atomipommia, jolla on elokuvan kannalta keskeinen rooli leffan loppumetreillä.

Alkuperäisen Apinoiden planeetta -elokuvasarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat käytännössä ainoat oikeasti hyvät osat, sillä loput kolme osaa (Pako apinoiden planeetalta, Apinoiden planeetan valloitus, Taistelu apinoiden planeetasta) lähentelevät jopa campiä. Toisaalta ne ovat tahattomassa komiikassaan viihdyttäviä. Pako apinoiden planeetalta on jopa seikkailullisempi ja toiminnallisempi kuin edeltäjänsä, jonka lisäksi se paneutuu syvällisemmin tieteis-näkökulmaan. James Franciscus tekee mallikasta työtä Brentinä, mutta hänen karismansa ei yllä sivuroolia esittävän Charlton Hestonin tasolle. Ensimmäisestä elokuvasta tutut näyttelijät Maurice Evans, Kim Hunter ja muut uusivat roolinsa tyylikkäästi, ja kumiset apinamaskeeraukset näyttävät nykyäänkin kohtalaisen uskottavilta kuin 50 vuotta sitten. Useiden tasoltaan vaihtelevien jatko-osien lisäksi ensimmäinen elokuva sai televisiosarjan, animaatiosarjan, uudelleenfilmatisoinnin ja reboot-elokuvasarjan.

Testi: Realme 8 GT Pro saa luovuutta rakastavan kameranörtin hymyilemään Kommentit pois päältä artikkelissa Testi: Realme 8 GT Pro saa luovuutta rakastavan kameranörtin hymyilemään

Älypuhelinten lippulaivaluokassa tasapainoillaan jatkuvasti uusimman tekniikan ja lompakon asettamien rajojen välillä. Oppo-konserniin kuuluva pyrkii iskemään tähän rakoon uudella -mallillaan. Paperilla kyseessä on sen luokan speksihirviö, että laite tuntuu osuvan suoraan sellaisen tekniikkanörtin ja perheenisän tarpeisiin, joka viettää kesäviikonloppunsa luonnossa liikkuen ja valokuvaten. Se tarjoaa monella tapaa juuri sen dynaamisen kokonaisuuden, jota moni jäi tämän puhelinperheen serkulta, eli OnePlus 15 -sarjalta odottamaan.

Puhelimen myynti käynnistyi Suomessa toukokuussa 2026. Suositushinnat alkavat 12 gigatavun versiolle 999 eurosta. Lanseerausta vauhditettiin kuitenkin kesä-heinäkuussa DNA:n ja Elisan aggressiivisella vaihtotarjouskampanjalla, jossa toimivasta vanhasta puhelimesta sai 400 euron lisähyvityksen. Tämä painoi aloitushinnan käytännössä 499 euroon, mikä muuttaa hinta-laatusuhdetta huomattavasti ja on saanut suomalaiset pohtimaan vakaasti kyseisen puhelimen hankintaa.

Otimme puhelimen testiin selvittääksemme, miten vastinetta rahoille se oikein tarjoaakaan.

Merenrantatason kestävyydestä alkaen

Myyntipakkauksen sisältö poikkeaa massojen alttarilta, sillä mukana toimitetaan pieni Torx-ruuvimeisseli. Syynä on Realmen Switch Design -rakenne, jonka ansiosta puhelimen takaosan suuren kamerakyhmyn metallisen suojakehikon voi ruuvata irti ja vaihtaa. Avaamalla kaksi pientä kiinnitysruuvia pyöreän kehyksen tilalle voi vaihtaa neliskanttisen version. Valmistaja on tehnyt yhteistyötä Bambu Labin kanssa, joten harrastajat voivat ladata ja tulostaa kotona omia kustomoituja kehysmallejaan 3D-tulostimella.

Metsä- tai rantaretkien ja vaikkapa hieman tapahtumarikkaan lapsiperhearjen kannalta se kaikkein tärkein juttu on laitteen triple-sertifiointi, sillä kyseiselle puhelimelle on myönnetty IP66-, IP68- ja IP69-luokitukset. Puhelimen pitäisi kestää upotuksen lisäksi jopa kuumia ja korkeapaineisia vesisuihkuja. Jos laite putoaa mutaan tai sen päälle kaatuu retkellä tai ruokapöydässä mehut, sen voi pestä suoraan juoksevan hanan alla ilman pelkoa rikkoutumisesta. Vaihdettava kamerakehys ei onneksi heikennä tätä tiiveyttä.

Kuva: Jaakko Nygård / Errori.net

Näyttö monipuolisen mediasisällön ahmimiseen

Realme mainostaa GT 8 Pron näyttöä 6,79-tuumaiseksi AMOLED-paneeliksi, jossa on QHD+-tarkkuus, 144 hertsin virkistystaajuus ja 7 000 nitsin pistemäinen huippukirkkaus. Käytännössä näihin lukemiin liittyy muutama markkinointiosaston oikaisu, joiden kohdalla meikäläisellä menee vähän kahvi väärään kurkkuun.

Ilmoitettu 7 000 nitsin arvo on teoreettinen ja aktivoituu vain erillisessä kehittäjätilassa hyvin pienellä osalla ruutua. Normaalissa HDR-käytössä todellinen kirkkaus pyörii noin 2 000 nitsin tasolla. Se riittää silti mainiosti erinäisen materiaalin lukemiseen auringonvalossa, vaikka laite alkaakin paahteessa himmentää ruutua estääkseen ylikuumenemisen.

Lisäksi laitetta mainostetaan toisinaan mukautuvalla LTPO-tekniikalla, mutta kyseessä on perinteisempi LTPS-paneeli. Ruudun virkistystaajuus ei käytännössä laske 60 hertsin alapuolelle. Tämä kuluttaa enemmän virtaa silloin, kun näytöllä katsotaan staattista kuvaa, kuten digitaalista karttaa tai luontokirjaa.

Paneeli on kuitenkin teknisesti mielenkiintoinen ja se sopii erinomaisesti mediasisältöjen ahmimiseen, elokuvien katseluun teltan suojassa sekä iltojen pelihetkiin. Väritoisto kattaa täyden DCI-P3-väriavaruuden, joten maisemat ja valokuvat toistuvat ruudulla uskomattoman upeina. Korkea 2 160 hertsin PWM-himmennystaajuus puolestaan säästää silmiä, kun puhelinta käyttää iltaisin teltassa muiden jo nukkuessa.

Konepellin alla jyrrää raaka voima

Sisällä toimii Qualcommin Snapdragon 8 Elite Gen 5 -järjestelmäpiiri, joka on valmistettu TSMC:n kolmen nanometrin prosessilla. Piirissä käytetään pelkkiä suorituskykyisiä Oryon-ytimiä säästöytimien sijaan, ja grafiikasta vastaa Adreno 840 -ohjain. Keskusmuistia on mallista riippuen 12 tai 16 gigatavua.

Päivittäisissä toimissa ja lyhyissä kuormituspiikeissä puhelin toimii viiveettömästi. Sovellukset ja raskaat satelliittikartat avautuvat silmänräpäyksessä. Pitkäkestoisessa rasituksessa fysiikan lait tulevat kuitenkin vastaan. Realme on asettanut laitteen kuoren pintalämpötilalle tiukan katon käyttömukavuuden vuoksi, minkä vuoksi ohjelmisto alkaa rajoittaa tehoja hyvissä ajoin pitääkseen luurin viileänä käsissä. Pelikäytössä tämä thermal throttling -ilmiö ei onneksi näy heti häiritsevänä nykimisenä. Raskaat pelit pyörivät tasaisella 59,9 kuvan sekuntinopeudella korkeimmilla grafiikka-asetuksilla.

Valokuvausnörtin uusi kesäkaveri monelle tulevalle kesälle

Sitten päästäänkin osastolle, joka saa tällaisen kuvausta arvostavan hupiukon hymyilemään leveästi. Kun OnePlus meni aikoinaan lopettamaan yhteistyönsä Hasselbladin kanssa, jäi monelle kaltaiselleni valokuvausnörtille vähän tyhjä olo, joten tämä Realmen ja Ricohin liitto on varsin tervetullut ja virkistävä lisäys BBK-perheeseen. Tällä kertaa tuotekehityksessä on tehty muutenkin muutama sellainen taktinen veto, että lopputulos tykitittää suorastaan kiitettävästi.

Takaa löytyy kolme erillistä kennoa:

  • Pääkamera: 50 MP Sony IMX906 optisella kuvanvakaimella (OIS, f/1.8)
  • Telekamera: 200 MP Samsung ISOCELL HP5 periskooppilinssillä (3x optinen zoom, OIS, f/2.6)
  • Ultralaajakulma: 50 MP OmniVision (kiinteä tarkennus)

Ricoh-yhteistyö ei ole pelkkää markkinointihypeä, vaan se näkyy ja tuntuu ohjelmiston GR-kuvaustiloissa. Luonnossa liikkuvalle kuvaajalle ja hajamieliselle isälle kaikkein kovin työkalu on Snap Focus Mode. Se antaa lukita tarkennusetäisyyden kiinteäksi. Kamera ohittaa silloin automaattitarkennuksen arpomisen kokonaan ja lämäyttää kuvan ruudulle heti suljinta painettaessa.

Mukana on myös klassisia GR-filmiemulaatioita, kuten älyttömän kaunis Positive Film ja herkkä, jyrkkä Hi-Contrast B&W -mustavalkotila. Näillä kesäisiin maisemiin ja metsän siimeksessä kulkeviin valosäteisiin saa niin upean ja dynaamisen ilmeen suoraan puhelimessa, ettei erilliselle kuvankäsittelylle tietokoneen ääressä jää enää mitään tarvetta. Kun tähän lyödään päälle vielä Viewfinder Mode, joka siivoaa etsimen kaikista kuvakkeista puhtaaksi, kuvauskokemus on lähempänä aitoa premium-kameraa kuin puhelinta.

Pääkamera tallentaa aivan järkyttävän määrän yksityiskohtia ja dynamiikkaa. Realmen värikäsittely kääntää tosin saturaation melko voimakkaaksi, joten kesäinen vihreys, auringonlaskut yms saattaa toisinaan näyttää hieman luonnottoman korostuneelta, ja kaikkein aurinkoisimmissa vastavaloissa kirkkaimmilla alueilla on pientä taipumusta palaa puhki.

Todellinen tähti on kuitenkin kolminkertaisen optisen zoomin tarjoava 200 megapikselin periskooppitelekamera. Se poimii etäällä olevat puunoksat, linnut ja maiseman yksityiskohdat niin käsittämättömällä tarkkuudella ja luonnollisella syvyysvaikutelmalla (bokeh), että oksat pois. Täyttä 200 megapikselin tilaa ei kannata jatkuvasti käyttää, sillä raakakuvan tallentaminen kestää tuskalstuttavan kauan, mutta oletusarvoinen pikselien yhdistämistä hyödyntävä automaattitila on puhdasta herkkujen herkkua. Hämärässä ja kesäöinä suuri kenno imee valoa niin tehokkaasti, että yöttömän yön valossa otetut kuvat näyttävät hämmästyttävän puhtailta ilman kohinasuttua.

On tässä kameratoteutuksessa toki yksi haittapuoli, joka saa allekirjoittaneen vanteen keveästi kiristämään. Ultralaajakulmakamerasta puuttuu automaattitarkennus, mikä tarkoittaa, ettei puhelimessa ole lainkaan kunnollista makrokuvaustilaa. Jos harrastukseen kuuluu kasvien pienten yksityiskohtien, sammaleen tai hyönteisten lähikuvaus, tapaus on valitettava säästökohde ja selkeä emämunaus. Mutta jos pääpaino on maisemissa, potreteissa ja nopeissa tilanteissa, periskoopin ja Ricoh-ohjelmiston kokonaisuus korjaa nämä virheet ja lyö pöytään merkin tähän asti parhaan ja dynaamisimman kameran.

Kokonaiseen satunnaiseen kuvagalleriaan voit tutustua alta:

Videopuolella Puhelin tukee parhaimmillaan 8K-videotallennusta 30 kuvan sekuntinopeudella. Vielä mielenkiintoisempaa on kuitenkin tuki 4K-videolle peräti 120 fps -nopeudella. Jos haluat ottaa kesän retkillä eeppisiä ja supersujuvia hidastusvideoita vaikkapa kalapurosta tai muksujen vesileikeistä, tämä on siihen täydellinen työkalu.

Ammattilaistason formaatit: Laite tukee Dolby Vision -laajasävyvideota sekä 10-bittistä Log-tallennusta. Tämä on todellinen herkkupala jälkikäsittelyä arvostavalle kuvaajalle, sillä Log-profiili tallentaa dynaamisen alueen erittäin laajana ja litteänä, mikä antaa tietokoneen ääressä huikean säätövaran varjoille ja kirkkaille kohdille.

Aina kun flippaan, akkupeto on irti

Akkukesto on Realme GT 8 Pron toinen selkein vahvuus, ja tämän havainnon kohdalla valahtaa takuulla monen tallaajan leukaperät kohti lattiaa. Laitteen sisään on leivottu massiivinen 7 000 mAh:n pii-hiiliakku, joka on uuden akkuteknologian ansiosta saatu mahtumaan vain 8,3 millimetriä paksuun runkoon.

Käytännön testeissä akku osoittautui erittäin pitkäikäiseksi ja tuntui olevan lähes pohjaton. Vaikka puhelinta käyttäisi retkellä kontsan luontiin, näytön kirkkaus olisi korkealla auringonpaisteen vuoksi ja laitteella otettaisiin kuvia pitkin päivää, akku riittää helposti kahdeksi täydeksi päiväksi. Viikonloppuretkeä varten matkaan ei välttämättä tarvitse ottaa edes varavirtalähdettä, mikä tarjoaa tiettyä arjen mielenrauhaa. Aktiivista ruutuaikaa puhelin tarjoaa yhdellä latauksella noin 9–10 tuntia.

Kun akku tyhjenee, 120 watin SuperVOOC-pikalataus täyttää sen nollasta sataan noin 53 minuutissa samalla kun pakkaillaan retkivarusteita reppuun. Puhelin tukee myös 50 watin langatonta latausta. Euroopan unionin alueella myytävässä pakkauksessa ei toimiteta mukana verkkovirtalaturia. Se on ostettava erikseen, ellei kotoa löydy valmiiksi vaikkapa OnePlussan laturia.

Lisäksi laitteessa käytetään edelleen ikivanhaa USB Type-C 2.0 -porttia. Suurten 4K-videotiedostojen siirtäminen kaapelilla tietokoneelle on sen vuoksi hitaan etanan vauhtia, eikä portti tue videoulostuloa ulkoiselle näytölle. Esimerkiksi tämänkin artikkelin testikuvien siirtäminen ja lisäys puhelimelta koneelle oli sen vuoksi pykälää hitaampaa hommaa.

Kuva: Jaakko Nygård / Errori.net

Kokonaisuutena erittäin positiivinen yllätys, mutta katsastusvihkoon löytyy kyllä vikojakin

Realme GT 8 Pro on puhelin, joka lunastaa paikkansa ennen kaikkea laadukkaiden kamerapuhelinten ystävien ja vaativien kuvausnörttien taskussa. Ricohin kanssa viilattu Snap Focus on nerokas työkalu liikkuvien kohteiden pysäyttämiseen, ja se 200 megapikselin periskooppi on kuvanlaadultaan sekä valovoimaltaan niin älyttömän kova suorittaja, että puhelin nousee heittämällä tämän hetken kiinnostavimpien kuvauslaitteiden kärkikastiin. Kun tähän lyödään päälle ylivertainen pii-hiili-akkupeto ja triple-IP-luokituksen tarjoama poikkeuksellinen kestävyys luonnossa liikkuvalle, käsissä on se dynaaminen kokonaisuus, jota moni kuluttaja jäi turhaan odottamaan OnePlus 15 -mallia kohtaan.

Toki tuotekehityksessä on tehty hämmentäviä takapakkeja, kuten ikivanha USB-portti ja ultralaajakulman automaattitarkennuksen puute, mikä evää laitteelta kunnollisen makrokuvauksen. Nämä arjen pienet kauneusvirheet kuitenkin unohtuvat nopeasti, kun pääsee ulos tositoimiin kameran ja yöttömän yön valon kanssa.

Täyteen tonnin hintaan laitetta sietäisi vielä pohtia karsittujen ominaisuuksien vuoksi, mutta tilanne muuttuu radikaalisti operaattorien hyvissä alennuksissa ja vaihtokampanjoissa. Kun aloitushinnan saa painettua 499 euroon, kyseessä on markkinoiden luovinta kamerajärjestelmää, parasta akkukestoa ja järeää raakatehoa tarjoava säänkestävä kumppani kesän retkeille. Ja eiköhän tämä puhelin tiputtele hintaansa myös lähitulevaisuudessakin.

Tämä luovuutta rakastava nörtti nautti näistä testihetkistä. Kiitoksia testihetkistä Realmen sakki!

Palataan asiaan…

Realme GT 8 Pro

8 / 10
Hyvää +Monipuoliset ja laadukkaat kamerat +RICOH-yhteistyö +Akunkesto +Kestävyysluokitus +Tehoa löytyy Huonoa -Hidas USB 2.0 -Näytöltä olisi voinut odottaa hieman enemmän -Satunnaiset lämpö-ongelmat -Kameran pienet puutteet tarkennuksissa -Laturia ei edelleenkään toimiteta mukana Yhteenveto Realme GT 8 Pro on puhelin, joka lunastaa paikkansa ennen kaikkea laadukkaiden kamerapuhelinten ystävien ja vaativien kuvausnörttien taskussa. Ricohin kanssa viilattu Snap Focus on nerokas työkalu liikkuvien kohteiden pysäyttämiseen, ja se 200 megapikselin periskooppi on kuvanlaadultaan sekä valovoimaltaan niin älyttömän kova suorittaja, että puhelin nousee heittämällä tämän hetken kiinnostavimpien kuvauslaitteiden kärkikastiin.

Netflixin Gears of War -elokuva vie katsojat sodan alkuun ja kertoo Delta Squadin syntytarinan Kommentit pois päältä artikkelissa Netflixin Gears of War -elokuva vie katsojat sodan alkuun ja kertoo Delta Squadin syntytarinan

( live-action film) vie pelaajat ja katsojat takaisin sodan alkuhetkiin. Netflixin tuleva pelisarjaan perustuva elokuva saa ensimmäiset juonipaljastuksensa ja luvassa ei ole pelkkä räiskintäfestivaali moottorisahapyssyillä, vaan tarinan keskiössä on Delta Squadin synty.

Elokuvan virallisen kuvauksen mukaan kyseessä on Delta Squadin alkuperätarina, jossa joukko sekalaisia sotilaita joutuu taistelemaan selviytymisestä ihmiskuntaa vastaan hyökkääviä maanalaisia Locust-olentoja vastaan. Tuttuun tapaan panokset ovat korkealla, sillä planeetta Sera ei ole varsinaisesti lomakohde vaan jättimäinen taistelukenttä.

Ohjaajaksi on kiinnitetty , joka tunnetaan muun muassa toimintaelokuvista ja . Käsikirjoituksesta vastaa , joka on ollut mukana esimerkiksi -elokuvien tekemisessä.

Xboxin sisältöjohtaja Matt Booty kertoo, että Gears of Warin ydin ei ole vain sodankäynnissä, vaan tiimin välisessä suhteessa. Pelisarjan tunnettu ajatus “Never Fight Alone” tiivistää hyvin sen, mitä elokuva tavoittelee, tarinaa veljeydestä ja sotilaista, jotka joutuvat luottamaan toisiinsa maailmanlopun keskellä.

Alun perin vuonna 2006 julkaistu Gears of War seurasi Marcus Fenixiä ja Delta Squadia heidän taistelussaan Locust-laumaa vastaan. Elokuvan lisäksi Netflix kehittää myös aikuisille suunnattua animaatiosarjaa, joten Gears of War -universumi näyttää olevan saamassa kokonaisen uuden elämän ruudun ulkopuolella. Pelifaneille tämä voi tarkoittaa vihdoin sitä kaivattua hetkeä, jolloin pelisarjan brutaali maailma pääsee kunnolla valkokankaalle.