Hedelmällinen elokuvavuosi 1970: Kolme parasta filmiä 50 vuoden takaa Kommentit pois päältä artikkelissa Hedelmällinen elokuvavuosi 1970: Kolme parasta filmiä 50 vuoden takaa

1960-1970-luvun taitteessa elokuvamaailmassa puhalsivat uudet tuulet. Monet suuremmatkin studiot yhdistyivät entistä suuremmiksi, mikä merkitsi perinteisen Hollywoodin studiokeskeisen estetiikan, ja samalla erään aikakauden loppua. Tekijäkeskeisen estiikan myötä nuoret ohjaajat, kuten Martin Scorsese, Francis Ford Coppola ja Steven Spielberg nousivat vanhemman polven ohjaajien rinnalle. Tosin vanhat tekijät, kuten Don Siegel, Andrew V. McLaglan ja John Sturges olivat vielä voimissaan. Lisäksi 1960-luvulla alkanut television kiihtyvä yleistyminen nosti sen elokuvan keskeisimmäksi kilpailijaksi 1970-luvulle tultaessa. Tämä vuoksi vuosittain tehtiin yhä vähemmän elokuvia.

1970-luvulla suosituimpia genrejä olivat kauhu ja tieteiselokuvat, joihin vaikutti entistä kehittyneemmän teknologian ansiosta mahdolliset erikoistehosteet. Suosittu oli myös lännenelokuva-genre, mikä erityisesti Italiassa kulta-aikansa viimeisiä vuosia. Vuosikymmenen alun elokuvien entistä synkempään ja raadollisempaan sävyyn vaikutti erityisesti Vietnamin sota, minkä kauhut vällityyivät tiedotusvälineiden kautta koteihin. Erityisesti 1970 oli kaiken kaikkiaan hieno elokuvavuosi, jonka kolme parasta elokuvaa olen rankannut oheiseen listaan.

3. Verinen Mamma Barker (Bloody Mama, ohj. Roger Corman)

“Pop-elokuvien paavina” tunnetun ohjaaja-tuottaja Roger Cormanin viimeisiä ohjauksia oli tosielämän 1930-luvun Barkerin pankkirosvojengin vaiheisiin perustuva Verinen Mamma Barker. Barkerin veljeksistä koostuvan jengin aivoina toimi itse Kate “Mamma” Barker, jota arvokkaasti ikääntyvä Hollywood-legenda Shelley Winters esittää antaumuksella ja tyylillä. Lisäksi elokuva on yksi lukuisista Bonnie ja Clyde -elokuvan (1968) vanavedessä tehdyistä  30-luvun laman ajan gangstereista kertovista leffoista, jotka sisältävät runsaasti toimintaa, ja salamannopean banjonäppäilyn säestämiä kaahailukohtauksia Amerikan takamailla.

Leffassa Verinen Mamma Barker Cormanin b-elokuvatyylinen estetiikka räkeisine  kuvanlaatuineen luo omaa viehätystä. Elokuvan parasta antia ovat armottomat toimintakohtaukset sekä voimakkaat roolisuoritukset nousevilta tähdiltä, kuten Bruce Dern ja Robert De Niro. Erityisesti De Niron esityksessä on samaa hyytävyyttä kuin esimerkiksi Taksikuskissa (Taxi Driver, ohj. Martin Scorsese, 1974) muutamaa vuotta myöhemmin. Cormanin leffaa kuvatessa hän oli esimerkiksi syömättä muutaman vuorokauden, näyttääkseen uskottavalta narkomaanilta. Elokuvan siekailematon väkivalta ja seksuaalinen sisältö aiheuttivat ilmestymisen aikoihin pahennusta, jonka vuoksi se kiellettiin Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Uudessa-Seelannissa. Verinen Mamma Barker lukeutuu Cormanin parhaimmistoon, jonka paikoin synkeää sävyä pehmentää veijarimainen huumori.

2. Kellyn sankarit (Kelly’s Heroes, ohj. Brian G. Hutton)

Aikoinaan vaatimattomasti menestynyt komediallinen sotaelokuva Kellyn sankarit nauttii nykyään kulttimainetta. Kroatiassa kuvattu elokuva kertoo joukosta amerikkalaisia sotilaita Toisessa maailmansodan ratkaisun hetkinä. Sekalainen seurakunta päättää takavarikoida 16 miljoonan arvosta natsien kultaharkkoja Ranskalaisesta pankissa. Clint Eastwoodin tunnistettavalla vähäeleisellä, karskilla tyylillään esittämä sotamies Kelly ja hippimäinen panssarijoukkojen kersantti Oddball (Donald Sutherland) johtavat joukot kauas vihollislinjojen taakse. Elokuvan sotilaallisesta alkuperäismusiikista vastaa Lalo Schifirin, jonka teemaa Tiger Tank Quentin Tarantino käytti elokuvassa Kunniattomat paskiaiset (2009).

Kellyn sankarit on oivallinen parodia aikakauden isänmaallisista sotaelokuvissa, jossa amerikkalaiset sotilaat esitetään epätavallisesti omaa etuaan tavoittelevina antisankareina. Värikkäässä hahmogalleriassa loistaa ennen kaikkea Sutherland Oddballina. Tämä veijarimainen komentaja muun muassa kompensoi amerikkalaisen kevyen panssarivaunun tehottomuutta toistamalla kovaäänisestä isomman tykin ääntä. Taistelun tuoksinassa myös kovaääninen musiikki kylvää kauhua vihollisten riveissä. Elokuvassa on lukuisia ikimuistoisia kohtauksia, kuten seesteisen kappaleen Burning Bridgesin säestämä alkutekstijakso, missä Kelly ajaa jeepillä läpi rankan tykkitulen. Elokuva tekee kunniaa myös italowesternien loppukaksintaisteluille kohtauksessa, jossa Kelly, Oddball ja Big Joe (Telly Savalas) kohtaavat saksalaisen Tiger-panssarivaunun. Kohtaus on, Lalo Schrifrinin hiljalleen jännitystä nostattavan western-säveliä, dramaattisia lähikuvia ja hidasta runollista kerrontaa myöten kuin suoraan Leonen länkkäreistä. Kellyn sankarit on viihdyttävä katselukokemus sekä hyvän komedian että erilaisten sotaelokuvien ystäville.

1. Paluu apinoiden planeetalle (Beneath the Planet of the Apes, ohj. Ted Post)

Elokuva Paluu apinoiden planeetalle on suoraa jatkoa klassiselle, ranskalaisen Pierre Boulletin romaaniin (1963) perustuvalle tieteisseikkailulle Apinoiden planeetta (The Planet of the Apes, ohj. Franklin J. Schaffner, 1968). Alkuperäinen elokuva kertoo “vieraalle planeetalle” syöksyneen avaruusaluksen komentaja George Taylorin (Charlton Heston) ja hänen miehistönsä seikkailuista, yrittäessään selvitä ihmisapinoiden hallitsemassa maailmassa, jossa elossa olevat ihmiset ovat taantuneet mykkien eläimien tasolle. Taas jatko-osassa seurataan kadonnutta miehistöä etsimään lähtenyttä astronautti Brentiä (James Franciscus). Brent kohtaa sattumalta Taylorin rakastetun Novan, jonka avulla Brent pääsee Taylorin jäljille, ja seuraa häntä “kielletylle alueelle”. Siellä he kohtaavat syvällä maan uumenissa asuvia mutatoituneita, huippuälykkäitä  ihmisiä, joille on telepaattisia voimia. Lisäksi tämä pieni yhteisö palvoo suurta atomipommia, jolla on elokuvan kannalta keskeinen rooli leffan loppumetreillä.

Alkuperäisen Apinoiden planeetta -elokuvasarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat käytännössä ainoat oikeasti hyvät osat, sillä loput kolme osaa (Pako apinoiden planeetalta, Apinoiden planeetan valloitus, Taistelu apinoiden planeetasta) lähentelevät jopa campiä. Toisaalta ne ovat tahattomassa komiikassaan viihdyttäviä. Pako apinoiden planeetalta on jopa seikkailullisempi ja toiminnallisempi kuin edeltäjänsä, jonka lisäksi se paneutuu syvällisemmin tieteis-näkökulmaan. James Franciscus tekee mallikasta työtä Brentinä, mutta hänen karismansa ei yllä sivuroolia esittävän Charlton Hestonin tasolle. Ensimmäisestä elokuvasta tutut näyttelijät Maurice Evans, Kim Hunter ja muut uusivat roolinsa tyylikkäästi, ja kumiset apinamaskeeraukset näyttävät nykyäänkin kohtalaisen uskottavilta kuin 50 vuotta sitten. Useiden tasoltaan vaihtelevien jatko-osien lisäksi ensimmäinen elokuva sai televisiosarjan, animaatiosarjan, uudelleenfilmatisoinnin ja reboot-elokuvasarjan.

Pandora kutsuu jälleen, mutta nykimistä on ilmassa – arvostelussa Borderlands 4 Kommentit pois päältä artikkelissa Pandora kutsuu jälleen, mutta nykimistä on ilmassa – arvostelussa Borderlands 4

Borderlands 4 vie pelaajat takaisin Pandora-planeetalle, jossa villi ammuskelu, hulvaton huumori ja valtavat saaliiden määrät odottavat. Pelin on kehittänyt yhdysvaltalainen Gearbox Software, ja se jatkaa suositun Borderlands-sarjan perinnettä yhdistämällä nopean toiminnan, roolipelielementit ja runsaasti erilaisia aseita. Yksin- ja moninpelitilat takaavat, että seikkailua riittää niin yksinäisille sankareille kuin kavereiden kanssa koettavaksi. Myös kartta on mukavan kokoinen ja sisältää erilaisia alueita pelaajien tutkitttavaksi.

Ensikosketus peliin herätti sekavia fiiliksiä. Alkuun kaikki pyöri sulavasti ja odotukset täyttyivät, mutta nopeasti esiin tuli bugien kirjoa. Hahmo saattoi spawnata taaksepäin ajoneuvolla ajaessa, tekstuurit muuttuivat hetkellisesti sumeiksi ja boostin käyttäminen saattoi jopa upottaa ajoneuvon maahan. Suorituskyky heitteli, ja pitkissä sessioissa peli alkoi nykiä, mikä teki taisteluista ajoittain turhauttavia.

Sisältöä riittää, sillä pää- ja sivutehtävät, bounty-missionit sekä kerättävät esim. audio-logit pitävät pelaajan kiireisenä. Tarina on perinteisen humoristinen ja villi, jossa palkkionmetsästäjät, vaultit ja häikäilemättömät viholliset pitävät pelaajan varpaillaan. Hahmon kehittäminen skill tree -järjestelmän kautta tarjoaa runsaasti vaihtoehtoja, ja taitopisteitä voi muokata pelissä eteenpäin edetessä. Vaikka pomo-taistelut voivat joskus tuntua liiankin helpoilta, peli palkitsee uusilla aseilla ja tavaroilla. Pomo-taisteluiden uudelleen läpäisemistä on helpotettu: taistelu paikan vierelle on lisätty mahdollisuuus pelin rahalla ostaa ”encore”, joka saa pomon uudelleen ilmestymään taistelupaikalle ja voit näin jatkaa kultaisten tavaroiden keräämistä helposti.

Grafiikka säilyttää sarjalle tyypillisen “inked”-tyylin, ja ympäristöt ovat eläväisiä, yksityiskohtaisia ja täynnä liikettä. PS5-ohjaimen ominaisuudet on hyödynnetty hyvin, ja liikkuminen riippuliitimen avulla tuo mukavaa vaihtelua. Pelistä saa halutessaan otettua ”verinen väkivalta-” tilan pois tai päälle, tämä sopii pelaajille, jotka eivät välitä peleissä niin paljon verisestä taisteluista, vaan tahtovat keskittyä enemmän pelimaailman tarinaan. Äänimaailma toimii loistavasti, aseiden efektit, vihollisten huudot ja hahmojen ääninäyttely luovat immersiivisen kokemuksen, jossa myös pienet yksityiskohdat, kuten luonnonäänet ja radiopuhelut, lisäävät syvyyttä.

Yhteenvetona Borderlands 4 on viihdyttävä ja monipuolinen ammuskelupeli, joka tarjoaa runsaasti tekemistä ja Pandora-planeetan villin tunnelman. Suorituskykyongelmat ja ajoittaiset bugit varjostavat kokemusta, mutta fanit ja uudet pelaajat löytävät tästä varmasti tunteja hupia. Pelin hinta 80 € on suhteellisen korkea, kun ottaa huomioon, että päätehtävien 20–25 tunnin kesto on suhteellisen lyhyt, mutta hintansa arvoinen etenkin, jos mukaan lasketaan sivutehtävät ja vihollisten tiputtaman tavaran keruu.

Arvostelu: Mallu Millie

Borderlands 4 (PS5)

8 / 10
Plussat: + Iso pelattava kartta + Helpotettu pomotaistelujen uuudelleen läpäisy, jos tahtoo kerätä kultaisia tavaroita + Vihollisten tiputtaman saaliin voi heti kerätessä merkitä "roskaksi" - osioon ilman, että pelaajan täytyy käydä erikseen invetoryn kautta + Etenkin sivutehtävissä on Borderlands- peleihin sopivaa huumoria. + PS5 ohjaimen ominaisuuksia on hyvin hyödynnetty peliokemuksen/immersion syventämiseksi. + Kontrollien muokkaukseen paljon vaihtoehtoja ja asetuksia + Elementtien vaikutus, esim. tuli/jää + Tavaroiden harvinaisuus helppo erottaa eri värein + Riippuliidin + Äänimaailma ja visuaalinen ilme todella miellyttävä + Verinen väkivalta, jonka saa päälle/pois Miinukset: - Hintaan nähden päätarina lyhyt (20-25h), mutta sivutehtävät antavat mukavasti lisätunteja - Hahmon elvytys aika liian nopeasti kuluva - Pelissä esiintyvä "muistivuoto", hidastaa peliä, aiheuttaa kaatumisia tai jopa koko järjestelmän jumittumisen - Yhteenveto: Yhteenvetona Borderlands 4 on viihdyttävä ja monipuolinen ammuskelupeli, joka tarjoaa runsaasti tekemistä ja Pandora-planeetan villin tunnelman. Suorituskykyongelmat ja ajoittaiset bugit varjostavat kokemusta, mutta fanit ja uudet pelaajat löytävät tästä varmasti tunteja hupia. Pelin hinta 80 € on suhteellisen korkea, kun ottaa huomioon, että päätehtävien 20–25 tunnin kesto on suhteellisen lyhyt, mutta hintansa arvoinen etenkin, jos mukaan lasketaan sivutehtävät ja vihollisten tiputtaman tavaran keruu.

Superman lentää pian HBO Maxin valikoimaan Kommentit pois päältä artikkelissa Superman lentää pian HBO Maxin valikoimaan

James Gunnin uusi Superman-elokuva ilmestyy suoratoistopalvelu HBO Maxissa perjantaina 19. syyskuuta 2025.

Elokuvahan ei tunnetusti ole mikään pienimuotoinen uudistus: se on käytännössä DC Studiosin reboot eli uutta alkua DC-universumille. Teatterilevityksessä Superman teki rahaa yli 615 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, mikä tekee siitä vuoden 2025 tuottoisimpia supersankarileffoja ja jättimenestyksen DC:n portfoliolle.

Pääosissa nähdään David Corenswet Supermanina, Rachel Brosnahan Lois Lanena, ja Lex Luthoria esittää Nicholas Hoult. Elokuva sai kriitikoilta positiivista palautetta muun muassa hahmojen inhimillisyydestä, visuaalisuudesta ja siitä, miten supersankarin klassikkogeneesi on uudistettu ilman turhaa anakronismia.