Arvostelut, Leffat

Hedelmällinen elokuvavuosi 1970: Kolme parasta filmiä 50 vuoden takaa Kommentit pois päältä artikkelissa Hedelmällinen elokuvavuosi 1970: Kolme parasta filmiä 50 vuoden takaa

1960-1970-luvun taitteessa elokuvamaailmassa puhalsivat uudet tuulet. Monet suuremmatkin studiot yhdistyivät entistä suuremmiksi, mikä merkitsi perinteisen Hollywoodin studiokeskeisen estetiikan, ja samalla erään aikakauden loppua. Tekijäkeskeisen estiikan myötä nuoret ohjaajat, kuten Martin Scorsese, Francis Ford Coppola ja Steven Spielberg nousivat vanhemman polven ohjaajien rinnalle. Tosin vanhat tekijät, kuten Don Siegel, Andrew V. McLaglan ja John Sturges olivat vielä voimissaan. Lisäksi 1960-luvulla alkanut television kiihtyvä yleistyminen nosti sen elokuvan keskeisimmäksi kilpailijaksi 1970-luvulle tultaessa. Tämä vuoksi vuosittain tehtiin yhä vähemmän elokuvia.

1970-luvulla suosituimpia genrejä olivat kauhu ja tieteiselokuvat, joihin vaikutti entistä kehittyneemmän teknologian ansiosta mahdolliset erikoistehosteet. Suosittu oli myös lännenelokuva-genre, mikä erityisesti Italiassa kulta-aikansa viimeisiä vuosia. Vuosikymmenen alun elokuvien entistä synkempään ja raadollisempaan sävyyn vaikutti erityisesti Vietnamin sota, minkä kauhut vällityyivät tiedotusvälineiden kautta koteihin. Erityisesti 1970 oli kaiken kaikkiaan hieno elokuvavuosi, jonka kolme parasta elokuvaa olen rankannut oheiseen listaan.

3. Verinen Mamma Barker (Bloody Mama, ohj. Roger Corman)

“Pop-elokuvien paavina” tunnetun ohjaaja-tuottaja Roger Cormanin viimeisiä ohjauksia oli tosielämän 1930-luvun Barkerin pankkirosvojengin vaiheisiin perustuva Verinen Mamma Barker. Barkerin veljeksistä koostuvan jengin aivoina toimi itse Kate “Mamma” Barker, jota arvokkaasti ikääntyvä Hollywood-legenda Shelley Winters esittää antaumuksella ja tyylillä. Lisäksi elokuva on yksi lukuisista Bonnie ja Clyde -elokuvan (1968) vanavedessä tehdyistä  30-luvun laman ajan gangstereista kertovista leffoista, jotka sisältävät runsaasti toimintaa, ja salamannopean banjonäppäilyn säestämiä kaahailukohtauksia Amerikan takamailla.

Leffassa Verinen Mamma Barker Cormanin b-elokuvatyylinen estetiikka räkeisine  kuvanlaatuineen luo omaa viehätystä. Elokuvan parasta antia ovat armottomat toimintakohtaukset sekä voimakkaat roolisuoritukset nousevilta tähdiltä, kuten Bruce Dern ja Robert De Niro. Erityisesti De Niron esityksessä on samaa hyytävyyttä kuin esimerkiksi Taksikuskissa (Taxi Driver, ohj. Martin Scorsese, 1974) muutamaa vuotta myöhemmin. Cormanin leffaa kuvatessa hän oli esimerkiksi syömättä muutaman vuorokauden, näyttääkseen uskottavalta narkomaanilta. Elokuvan siekailematon väkivalta ja seksuaalinen sisältö aiheuttivat ilmestymisen aikoihin pahennusta, jonka vuoksi se kiellettiin Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Uudessa-Seelannissa. Verinen Mamma Barker lukeutuu Cormanin parhaimmistoon, jonka paikoin synkeää sävyä pehmentää veijarimainen huumori.

2. Kellyn sankarit (Kelly’s Heroes, ohj. Brian G. Hutton)

Aikoinaan vaatimattomasti menestynyt komediallinen sotaelokuva Kellyn sankarit nauttii nykyään kulttimainetta. Kroatiassa kuvattu elokuva kertoo joukosta amerikkalaisia sotilaita Toisessa maailmansodan ratkaisun hetkinä. Sekalainen seurakunta päättää takavarikoida 16 miljoonan arvosta natsien kultaharkkoja Ranskalaisesta pankissa. Clint Eastwoodin tunnistettavalla vähäeleisellä, karskilla tyylillään esittämä sotamies Kelly ja hippimäinen panssarijoukkojen kersantti Oddball (Donald Sutherland) johtavat joukot kauas vihollislinjojen taakse. Elokuvan sotilaallisesta alkuperäismusiikista vastaa Lalo Schifirin, jonka teemaa Tiger Tank Quentin Tarantino käytti elokuvassa Kunniattomat paskiaiset (2009).

Kellyn sankarit on oivallinen parodia aikakauden isänmaallisista sotaelokuvissa, jossa amerikkalaiset sotilaat esitetään epätavallisesti omaa etuaan tavoittelevina antisankareina. Värikkäässä hahmogalleriassa loistaa ennen kaikkea Sutherland Oddballina. Tämä veijarimainen komentaja muun muassa kompensoi amerikkalaisen kevyen panssarivaunun tehottomuutta toistamalla kovaäänisestä isomman tykin ääntä. Taistelun tuoksinassa myös kovaääninen musiikki kylvää kauhua vihollisten riveissä. Elokuvassa on lukuisia ikimuistoisia kohtauksia, kuten seesteisen kappaleen Burning Bridgesin säestämä alkutekstijakso, missä Kelly ajaa jeepillä läpi rankan tykkitulen. Elokuva tekee kunniaa myös italowesternien loppukaksintaisteluille kohtauksessa, jossa Kelly, Oddball ja Big Joe (Telly Savalas) kohtaavat saksalaisen Tiger-panssarivaunun. Kohtaus on, Lalo Schrifrinin hiljalleen jännitystä nostattavan western-säveliä, dramaattisia lähikuvia ja hidasta runollista kerrontaa myöten kuin suoraan Leonen länkkäreistä. Kellyn sankarit on viihdyttävä katselukokemus sekä hyvän komedian että erilaisten sotaelokuvien ystäville.

1. Paluu apinoiden planeetalle (Beneath the Planet of the Apes, ohj. Ted Post)

Elokuva Paluu apinoiden planeetalle on suoraa jatkoa klassiselle, ranskalaisen Pierre Boulletin romaaniin (1963) perustuvalle tieteisseikkailulle Apinoiden planeetta (The Planet of the Apes, ohj. Franklin J. Schaffner, 1968). Alkuperäinen elokuva kertoo “vieraalle planeetalle” syöksyneen avaruusaluksen komentaja George Taylorin (Charlton Heston) ja hänen miehistönsä seikkailuista, yrittäessään selvitä ihmisapinoiden hallitsemassa maailmassa, jossa elossa olevat ihmiset ovat taantuneet mykkien eläimien tasolle. Taas jatko-osassa seurataan kadonnutta miehistöä etsimään lähtenyttä astronautti Brentiä (James Franciscus). Brent kohtaa sattumalta Taylorin rakastetun Novan, jonka avulla Brent pääsee Taylorin jäljille, ja seuraa häntä “kielletylle alueelle”. Siellä he kohtaavat syvällä maan uumenissa asuvia mutatoituneita, huippuälykkäitä  ihmisiä, joille on telepaattisia voimia. Lisäksi tämä pieni yhteisö palvoo suurta atomipommia, jolla on elokuvan kannalta keskeinen rooli leffan loppumetreillä.

Alkuperäisen Apinoiden planeetta -elokuvasarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat käytännössä ainoat oikeasti hyvät osat, sillä loput kolme osaa (Pako apinoiden planeetalta, Apinoiden planeetan valloitus, Taistelu apinoiden planeetasta) lähentelevät jopa campiä. Toisaalta ne ovat tahattomassa komiikassaan viihdyttäviä. Pako apinoiden planeetalta on jopa seikkailullisempi ja toiminnallisempi kuin edeltäjänsä, jonka lisäksi se paneutuu syvällisemmin tieteis-näkökulmaan. James Franciscus tekee mallikasta työtä Brentinä, mutta hänen karismansa ei yllä sivuroolia esittävän Charlton Hestonin tasolle. Ensimmäisestä elokuvasta tutut näyttelijät Maurice Evans, Kim Hunter ja muut uusivat roolinsa tyylikkäästi, ja kumiset apinamaskeeraukset näyttävät nykyäänkin kohtalaisen uskottavilta kuin 50 vuotta sitten. Useiden tasoltaan vaihtelevien jatko-osien lisäksi ensimmäinen elokuva sai televisiosarjan, animaatiosarjan, uudelleenfilmatisoinnin ja reboot-elokuvasarjan.

SkyShowtime -suoratoistopalvelu saattaa sulkeutua kokonaan Kommentit pois päältä artikkelissa SkyShowtime -suoratoistopalvelu saattaa sulkeutua kokonaan

SkyShowtime

SkyShowtimen tulevaisuus on joutunut yllättäen vaakalaudalle. Comcastin NBC ja Skydance harkitsevat suoratoistopalvelun toiminnan lopettamista, kertoo Reuters. Yhtiöiden yhteisyrityksen hallitus on ilmoittanut toimitusjohtaja Monty Sarhanille arvioivansa parhaillaan palvelun tulevaisuutta haastavassa ja kilpailussa tilanteessa.

Vuonna 2022 julkaistu toimii tällä hetkellä 22 Euroopan markkinalla. Palvelu tarjoaa sisältöä muun muassa Paramountin ja NBCUniversalin valikoimista, ja se on tullut tutuksi myös Suomessa yhtenä suoratoistopalveluiden vaihtoehtona.

Hallituksen mukaan yksi parhaillaan harkittavista vaihtoehdoista on koko palvelun sulkeminen. Kyseessä ei siis ole vielä tehty päätös, vaan yhtiöt selvittävät erilaisia strategisia vaihtoehtoja. SkyShowtimen toimitusjohtaja Sarhan kertoi henkilöstölle, että uutinen aiheuttaa epävarmuutta ja johto keskittyy tukemaan työntekijöitä tilanteen selvittämisen aikana.

SkyShowtimen kohtaloa koskevat tiedot nousivat julkisuuteen vain muutama päivä sen jälkeen, kun palvelun tulevaisuudesta ei vielä ollut vastaavia merkkejä. Jos palvelu lopulta päätetään sulkea, edessä olisi jälleen yksi muutos Euroopan suoratoistomarkkinoilla, jossa katsojien kuukausimaksuista käydään jo valmiiksi varsin tiukkaa taistelua.

Testi: Nubia Neo 5 GT 5G on yllättävän pätevä pelipuhelin Kommentit pois päältä artikkelissa Testi: Nubia Neo 5 GT 5G on yllättävän pätevä pelipuhelin

Neo 5 GT 5G on pelaamiseen suunnattu puhelin, jonka noin 429 euron hintalapulla se asettuu keskihintaluokkaan. Painotus näkyy erityisesti olkapainikkeissa, aktiivisessa jäähdytyksessä ja pitkiä pelisessioita tukevassa akkutekniikassa. Puhelimessa on 6,8 tuuman 1,5K AMOLED-näyttö 144 Hz virkistystaajuudella sekä jopa 3049 Hz kosketusnäytteenotto. 1,5K-resoluutio tarkoittaa 1224 x 2720 pikselin tarkkuutta, joten kuva on terävä ja yksityiskohtainen.

Pelaaminen ja ohjattavuus

Pelaamista varten puhelimessa on kaksi 550 Hz kosketusherkkyydellä toimivaa olkapainiketta. Ne toimivat kosketuspainikkeiden tavoin, ja niihin voi määrittää toiminnon vastaamaan haluttua kohtaa näytöllä. Painikkeisiin voi myös määrittää makroja ja säätää esimerkiksi sitä, vaatiiko toiminto jatkuvaa painallusta vai yhden napautuksen.

Aluksi olkapainikkeiden käyttäminen tuntui hieman hankalalta, mutta niihin tottui melko nopeasti. Pientä totuttelua vaatii etenkin se, että painikkeet ovat kosketusherkkiä. Välillä niitä tuli painettua vahingossa kesken pelaamisen. Asetuksista painikkeiden herkkyyttä voi kuitenkin säätää, mikä auttaa vähentämään ylimääräisiä painalluksia.

Olkapainikkeet tuovat pelaamiseen hyvän lisän. Monissa peleissä esimerkiksi ampumisen ja tähtäämisen voi määrittää suoraan olkapainikkeisiin, jolloin näytöllä olevia painikkeita ei tarvitse erikseen painaa. Tämä tekee ohjaamisesta hieman luonnollisempaa, sillä nappeja voi käyttää helposti etusormella. Yksi rajoitus kuitenkin löytyy: olkapainikkeita voi käyttää ainoastaan peleissä, jotka ovat vaakatasossa.

Suorituskyky

Nubia Neo 5 GT 5G suorituskyvystä vastaa MediaTek Dimensity 7400 -järjestelmäpiiri. Testijaksolla tehoa riitti mainiosti pelaamiseen, ja kaikki testaamani pelit toimivat ongelmitta. Myös tavallisessa käytössä puhelin tuntui nopealta. Sovellusten välillä vaihtaminen ja niiden sulkeminen sujuivat ongelmitta.

Esimerkiksi Call of Duty: Mobilessa pelaaminen oli erittäin sulavaa korkeimmilla grafiikka-asetuksilla, eikä peli kärsinyt havaittavista pätkimisistä. Grafiikat näyttivät hyviltä ja ruudunpäivitys pysyi tasaisena.

Aktiivinen tuuletinjäähdytys on tässä hintaluokassa melko poikkeuksellinen lisä. Jäähdytystuuletin käynnistyi testissäni vasta, kun pelissä otettiin käyttöön Super Resolution -asetus. Tuulettimen ääni oli melko maltillinen, vaikka sen kyllä kuulee selvästi. Pelaamisen aikana siihen ei kuitenkaan juuri kiinnittänyt huomiota, kun keskittyminen oli itse pelissä.

Aktiivinen jäähdytys onkin mukava lisä etenkin pidempiin pelisessioihin ja vaativampiin peleihin. Puhelin lämpeni pelaamisen aikana sen verran, että lämmön kyllä huomasi, mutta kuumuus ei noussut missään vaiheessa häiritseväksi tai epämiellyttäväksi. Useiden noin parin tunnin pelisessioiden aikana lämpötila tuntui pysyvän melko tasaisena ja puhelin oli lähinnä hieman lämmin.

Bypass Charging ja akku

Puhelimessa on myös Bypass Charging -lataus. Sen tarkoituksena on ohjata latauksen aikana virtaa suoraan puhelimen muille komponenteille sen sijaan, että akkua jatkuvasti ladattaisiin. Näin akun kuormitus ja lämpeneminen vähenevät esimerkiksi pelaamisen aikana. Ominaisuus on erityisen hyödyllinen silloin, kun puhelin on pitkään kytkettynä laturiin pelisession aikana.

Puhelimen 6210 mAh akku on erittäin hyvä pelikäytössä. Myös ilman Bypass Chargingia täydellä akulla pystyy pelaamaan pitkään, vaikka pelaisi raskaampaakin peliä. Bypass Charging vähentää akun jatkuvaa kuormitusta silloin, kun pelaaminen tapahtuu laturiin kytkettynä.

Puhelimessa on lisäksi 45 W pikalataus. Suuri akku, pikalataus ja Bypass Charging muodostavat järkevän kokonaisuuden erityisesti pelaajalle, joka käyttää puhelinta paljon ja pitkiä aikoja kerrallaan.

Näyttö ja käyttötuntuma

Näyttö on yksi laitteen vahvuuksista. 6,8 tuuman AMOLED-paneelin värit näyttävät hyviltä ja musta on syvä, kuten AMOLED-näytöltä sopii odottaakin. 1224 x 2720 pikselin 1,5K-resoluutio pitää kuvan terävänä, ja myös pelien grafiikka näyttää hyvältä.

144 Hz virkistystaajuus tekee sekä pelaamisesta että tavallisesta käytöstä sulavaa. Käytännössä kaikki pelit eivät kuitenkaan pysty hyödyntämään täyttä 144 FPS ruudunpäivitystä, vaan monissa peleissä raja tulee vastaan 120 FPS kohdalla.

Kädessä Nubia Neo 5 GT 5G tuntuu laadukkaalta. Se on tavallista älypuhelinta hieman painavampi, 200 grammaa, mutta ainakaan omissa pitkissä pelisessioissani paino ei alkanut häiritä. Pelaamiseen suunnattu muotoilu tuntuu kokonaisuutena toimivalta, eikä puhelin vaikuta pelkältä suorituskykyä varten rakennetulta möhkäleeltä.

Äänet ja kuulokkeet

Pelaamista tukevat myös DTS Ultra -stereokaiuttimet. Kaiuttimien ääni sopii hyvin pelaamiseen ja esimerkiksi pelin tapahtumia on helppo seurata ilman kuulokkeitakin. Äänimaailmaa voi pitää yhtenä puhelimen toimivista peliominaisuuksista.

Yksi käytännön kompromissi kuitenkin löytyy. Puhelimessa ei ole 3,5 millimetrin kuulokeliitäntää, joten langallisia kuulokkeita käytettäessä tarvitaan USB-C-adapteri. Vaihtoehtona ovat tietenkin langattomat kuulokkeet.

Ohjelmisto ja käyttöikä

Nubia Neo 5 GT 5G käyttää Android 16 -käyttöjärjestelmää ja valmistajan omaa MyOS-käyttöliittymää. Kokonaisuus tuntui testijaksolla sujuvalta, eikä tavallisessa käytössä tullut vastaan hidastelua.

Puhelimen käyttöikää ajatellen valmistaja lupaa laitteelle viiden vuoden päivitystuen. Se on hyvä lupaus tämän hintaluokan puhelimelle ja tekee laitteesta kiinnostavamman myös pidempään käyttöön, eikä ainoastaan pelipuhelimeksi muutamaksi vuodeksi.

Kamera

Kamera hoitaa peruskuvaamisen varsin hyvin. Puhelimessa on 50 megapikselin pääkamera ja 2 megapikselin apulinssi, mutta ultralaajakulmakameraa laitteessa ei ole. Päivänvalossa kuvat ovat selkeitä ja etenkin lähikuvat onnistuvat mukavasti. Esimerkiksi kukista otetuissa kuvissa yksityiskohdat säilyvät hyvin.

Zoomatessa tarkkuus kuitenkin heikkenee melko nopeasti, joten kaukana olevia kohteita ei kannata yrittää kuvata kovin pitkällä zoomilla. Hämärässä kuvaaminen onnistuu, jos ympäristössä on edes jonkin verran valoa, mutta pimeämmissä tilanteissa kuvanlaatu heikkenee. Myös videokuvauksessa kirkkaat valot voivat aiheuttaa ongelmia pimeässä ja näyttää helposti häikäiseviltä. Kamera ei siis ole puhelimen vahvimpia puolia, mutta pelipuhelimeksi se hoitaa tavallisen kuvaamisen aivan riittävällä tasolla.

Yhteenveto

Noin 429 euron hintaluokassa Nubia Neo 5 GT 5G on kiinnostava pelipuhelin. Se tarjoaa keskihintaluokassa jopa lippulaivatason peliominaisuuksia, kuten 144 Hz AMOLED-näytön, kosketusherkät olkapainikkeet, aktiivisen jäähdytyksen ja Bypass Charging -ominaisuuden. Myös suuri 6210 mAh akku tekee siitä hyvin pelaamiseen sopivan.

Pelaaminen oli testijaksolla erittäin sulavaa ja esimerkiksi Call of Duty: Mobile pyöri korkeimmilla grafiikka-asetuksilla ilman havaittavia pätkimisiä. Aktiivinen jäähdytys on hintaluokassaan poikkeuksellinen lisä, ja vaikka tuulettimen äänen kuulee, se ei häirinnyt pelaamista. Myös 144 Hz näyttö, stereokaiuttimet ja laadukas käyttötuntuma toimivat kokonaisuudessa hyvin.

Täydellinen puhelin ei kuitenkaan ole. Kosketusherkät olkapainikkeet vaativat hieman totuttelua ja voivat välillä rekisteröidä ylimääräisen painalluksen. Kameran ominaisuudet jäävät myös tavallisemmalle tasolle, eikä ultralaajakulmakameraa ole. Lisäksi 3,5 millimetrin kuulokeliitännän puuttuminen tarkoittaa, että langallisia kuulokkeita varten tarvitaan USB-C-adapteri.

Kokonaisuutena Nubia Neo 5 GT 5G on onnistunut pelipuhelin, joka onnistuu tarjoamaan paljon pelaajalle ilman, että hintalappu karkaa lippulaivapuhelinten tasolle. Sen vahvuudet löytyvät ennen kaikkea pelaamisesta, ja noin 429 eurolla aktiivinen jäähdytys, olkapainikkeet, suuri akku ja nopea näyttö muodostavat varsin houkuttelevan paketin.

Testi: Valtteri Seppälä

8 / 10
Hyvää + Jäähdytin on hiljainen + Bypass lataus + Pikalataus + Erinomainen 1,5K AMOLED -näyttö (144 Hz) + Akku Hunoa - ei 3,5 millimetrin kuulokeliitäntää - Ei ultralaajakulmakameraa - Olkapainikkeet tuntuvat välillä liian herkiltä Yhteenveto Noin 429 euron hintaluokassa Nubia Neo 5 GT 5G on kiinnostava pelipuhelin. Se tarjoaa keskihintaluokassa jopa lippulaivatason peliominaisuuksia, kuten 144 Hz AMOLED-näytön, kosketusherkät olkapainikkeet, aktiivisen jäähdytyksen ja Bypass Charging -ominaisuuden. Myös suuri 6210 mAh akku tekee siitä hyvin pelaamiseen sopivan.