Arvostelut, Leffat

Hedelmällinen elokuvavuosi 1970: Kolme parasta filmiä 50 vuoden takaa Kommentit pois päältä artikkelissa Hedelmällinen elokuvavuosi 1970: Kolme parasta filmiä 50 vuoden takaa

1960-1970-luvun taitteessa elokuvamaailmassa puhalsivat uudet tuulet. Monet suuremmatkin studiot yhdistyivät entistä suuremmiksi, mikä merkitsi perinteisen Hollywoodin studiokeskeisen estetiikan, ja samalla erään aikakauden loppua. Tekijäkeskeisen estiikan myötä nuoret ohjaajat, kuten Martin Scorsese, Francis Ford Coppola ja Steven Spielberg nousivat vanhemman polven ohjaajien rinnalle. Tosin vanhat tekijät, kuten Don Siegel, Andrew V. McLaglan ja John Sturges olivat vielä voimissaan. Lisäksi 1960-luvulla alkanut television kiihtyvä yleistyminen nosti sen elokuvan keskeisimmäksi kilpailijaksi 1970-luvulle tultaessa. Tämä vuoksi vuosittain tehtiin yhä vähemmän elokuvia.

1970-luvulla suosituimpia genrejä olivat kauhu ja tieteiselokuvat, joihin vaikutti entistä kehittyneemmän teknologian ansiosta mahdolliset erikoistehosteet. Suosittu oli myös lännenelokuva-genre, mikä erityisesti Italiassa kulta-aikansa viimeisiä vuosia. Vuosikymmenen alun elokuvien entistä synkempään ja raadollisempaan sävyyn vaikutti erityisesti Vietnamin sota, minkä kauhut vällityyivät tiedotusvälineiden kautta koteihin. Erityisesti 1970 oli kaiken kaikkiaan hieno elokuvavuosi, jonka kolme parasta elokuvaa olen rankannut oheiseen listaan.

3. Verinen Mamma Barker (Bloody Mama, ohj. Roger Corman)

“Pop-elokuvien paavina” tunnetun ohjaaja-tuottaja Roger Cormanin viimeisiä ohjauksia oli tosielämän 1930-luvun Barkerin pankkirosvojengin vaiheisiin perustuva Verinen Mamma Barker. Barkerin veljeksistä koostuvan jengin aivoina toimi itse Kate “Mamma” Barker, jota arvokkaasti ikääntyvä Hollywood-legenda Shelley Winters esittää antaumuksella ja tyylillä. Lisäksi elokuva on yksi lukuisista Bonnie ja Clyde -elokuvan (1968) vanavedessä tehdyistä  30-luvun laman ajan gangstereista kertovista leffoista, jotka sisältävät runsaasti toimintaa, ja salamannopean banjonäppäilyn säestämiä kaahailukohtauksia Amerikan takamailla.

Leffassa Verinen Mamma Barker Cormanin b-elokuvatyylinen estetiikka räkeisine  kuvanlaatuineen luo omaa viehätystä. Elokuvan parasta antia ovat armottomat toimintakohtaukset sekä voimakkaat roolisuoritukset nousevilta tähdiltä, kuten Bruce Dern ja Robert De Niro. Erityisesti De Niron esityksessä on samaa hyytävyyttä kuin esimerkiksi Taksikuskissa (Taxi Driver, ohj. Martin Scorsese, 1974) muutamaa vuotta myöhemmin. Cormanin leffaa kuvatessa hän oli esimerkiksi syömättä muutaman vuorokauden, näyttääkseen uskottavalta narkomaanilta. Elokuvan siekailematon väkivalta ja seksuaalinen sisältö aiheuttivat ilmestymisen aikoihin pahennusta, jonka vuoksi se kiellettiin Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Uudessa-Seelannissa. Verinen Mamma Barker lukeutuu Cormanin parhaimmistoon, jonka paikoin synkeää sävyä pehmentää veijarimainen huumori.

2. Kellyn sankarit (Kelly’s Heroes, ohj. Brian G. Hutton)

Aikoinaan vaatimattomasti menestynyt komediallinen sotaelokuva Kellyn sankarit nauttii nykyään kulttimainetta. Kroatiassa kuvattu elokuva kertoo joukosta amerikkalaisia sotilaita Toisessa maailmansodan ratkaisun hetkinä. Sekalainen seurakunta päättää takavarikoida 16 miljoonan arvosta natsien kultaharkkoja Ranskalaisesta pankissa. Clint Eastwoodin tunnistettavalla vähäeleisellä, karskilla tyylillään esittämä sotamies Kelly ja hippimäinen panssarijoukkojen kersantti Oddball (Donald Sutherland) johtavat joukot kauas vihollislinjojen taakse. Elokuvan sotilaallisesta alkuperäismusiikista vastaa Lalo Schifirin, jonka teemaa Tiger Tank Quentin Tarantino käytti elokuvassa Kunniattomat paskiaiset (2009).

Kellyn sankarit on oivallinen parodia aikakauden isänmaallisista sotaelokuvissa, jossa amerikkalaiset sotilaat esitetään epätavallisesti omaa etuaan tavoittelevina antisankareina. Värikkäässä hahmogalleriassa loistaa ennen kaikkea Sutherland Oddballina. Tämä veijarimainen komentaja muun muassa kompensoi amerikkalaisen kevyen panssarivaunun tehottomuutta toistamalla kovaäänisestä isomman tykin ääntä. Taistelun tuoksinassa myös kovaääninen musiikki kylvää kauhua vihollisten riveissä. Elokuvassa on lukuisia ikimuistoisia kohtauksia, kuten seesteisen kappaleen Burning Bridgesin säestämä alkutekstijakso, missä Kelly ajaa jeepillä läpi rankan tykkitulen. Elokuva tekee kunniaa myös italowesternien loppukaksintaisteluille kohtauksessa, jossa Kelly, Oddball ja Big Joe (Telly Savalas) kohtaavat saksalaisen Tiger-panssarivaunun. Kohtaus on, Lalo Schrifrinin hiljalleen jännitystä nostattavan western-säveliä, dramaattisia lähikuvia ja hidasta runollista kerrontaa myöten kuin suoraan Leonen länkkäreistä. Kellyn sankarit on viihdyttävä katselukokemus sekä hyvän komedian että erilaisten sotaelokuvien ystäville.

1. Paluu apinoiden planeetalle (Beneath the Planet of the Apes, ohj. Ted Post)

Elokuva Paluu apinoiden planeetalle on suoraa jatkoa klassiselle, ranskalaisen Pierre Boulletin romaaniin (1963) perustuvalle tieteisseikkailulle Apinoiden planeetta (The Planet of the Apes, ohj. Franklin J. Schaffner, 1968). Alkuperäinen elokuva kertoo “vieraalle planeetalle” syöksyneen avaruusaluksen komentaja George Taylorin (Charlton Heston) ja hänen miehistönsä seikkailuista, yrittäessään selvitä ihmisapinoiden hallitsemassa maailmassa, jossa elossa olevat ihmiset ovat taantuneet mykkien eläimien tasolle. Taas jatko-osassa seurataan kadonnutta miehistöä etsimään lähtenyttä astronautti Brentiä (James Franciscus). Brent kohtaa sattumalta Taylorin rakastetun Novan, jonka avulla Brent pääsee Taylorin jäljille, ja seuraa häntä “kielletylle alueelle”. Siellä he kohtaavat syvällä maan uumenissa asuvia mutatoituneita, huippuälykkäitä  ihmisiä, joille on telepaattisia voimia. Lisäksi tämä pieni yhteisö palvoo suurta atomipommia, jolla on elokuvan kannalta keskeinen rooli leffan loppumetreillä.

Alkuperäisen Apinoiden planeetta -elokuvasarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat käytännössä ainoat oikeasti hyvät osat, sillä loput kolme osaa (Pako apinoiden planeetalta, Apinoiden planeetan valloitus, Taistelu apinoiden planeetasta) lähentelevät jopa campiä. Toisaalta ne ovat tahattomassa komiikassaan viihdyttäviä. Pako apinoiden planeetalta on jopa seikkailullisempi ja toiminnallisempi kuin edeltäjänsä, jonka lisäksi se paneutuu syvällisemmin tieteis-näkökulmaan. James Franciscus tekee mallikasta työtä Brentinä, mutta hänen karismansa ei yllä sivuroolia esittävän Charlton Hestonin tasolle. Ensimmäisestä elokuvasta tutut näyttelijät Maurice Evans, Kim Hunter ja muut uusivat roolinsa tyylikkäästi, ja kumiset apinamaskeeraukset näyttävät nykyäänkin kohtalaisen uskottavilta kuin 50 vuotta sitten. Useiden tasoltaan vaihtelevien jatko-osien lisäksi ensimmäinen elokuva sai televisiosarjan, animaatiosarjan, uudelleenfilmatisoinnin ja reboot-elokuvasarjan.

Viaplayn tammikuu täyttyy zombeista, jännityksestä ja lännen kovista nimistä Kommentit pois päältä artikkelissa Viaplayn tammikuu täyttyy zombeista, jännityksestä ja lännen kovista nimistä

Viaplay käynnistää uuden vuoden vauhdikkaasti! Tammikuussa tarjolle tulee iso nippu uusia sarjoja ja elokuvia, joissa riittää toimintaa, kauhua, draamaa ja jopa perinteistä western-tunnelmaa. Tarjonta nojaa vahvasti kansainvälisiin hitteihin, mutta mukaan mahtuu myös pohjoismaisia realityjä ja rikostarinoita.

Sarjapuolella suurin tapaus on Fear the Walking Dead, jonka kaikki kahdeksan kautta saapuvat katsottavaksi kerralla heti tammikuun alussa. Zombien lisäksi luvassa on sairaala-arkea Ruotsista, kun Sankt Göranin sairaala palaa toiselle kaudelle, sekä tiivistunnelmainen jännitysdraama Kesän loppu, jossa vuosikymmeniä vanha katoaminen nousee uudelleen pintaan. Realityn ystäville tarjotaan myös norjalainen tietokilpailu urheilutähdillä ja kurkistus ruotsalaisten maanviljelijöiden arkeen.

Elokuvapuolella Viaplay panostaa nimekkäisiin tähtiin. Liam Neeson nähdään rikollisesta irti pyrkivänä päähenkilönä toimintatrillerissä Absolution, kun taas Until Dawn tuo kauhupelin painajaismaailman suoratoistoon yksinoikeudella. Trilleripuolta edustaa Zoë Kravitzin ohjaama Blink Twice, ja kuun lopussa lännen meininkiä tarjoilee The Unholy Trinity, jonka päärooleissa nähdään Samuel L. Jackson ja Pierce Brosnan.

Klassisemman toiminnan ystäviä hemmotellaan myös Top Gun: Maverickilla, jossa Tom Cruise palaa ikoniseen rooliinsa. Kokonaisuutena tammikuun kattaus on selvästi suunnattu niille, jotka kaipaavat alkuvuoteen kunnon eskapismia oli se sitten zombien keskellä selviytymistä, psykologista jännitystä tai pölyistä western-draamaa.

Viaplayn tammikuu näyttääkin siltä, että sohvalta ei ihan heti tee mieli nousta. Kun valinnanvaraa riittää ja genret vaihtelevat laidasta laitaan, uuden vuoden katselumaratonille on enemmän kuin tarpeeksi syitä.

Dome Karukosken uusi elokuva saapuu 2026 – Rakkautta ja virtahepoja tuo Jenni Vartiaisen valkokankaalle Kommentit pois päältä artikkelissa Dome Karukosken uusi elokuva saapuu 2026 – Rakkautta ja virtahepoja tuo Jenni Vartiaisen valkokankaalle

Dome Karukosken ohjaama romanttinen draama Rakkautta ja virtahepoja saapuu elokuvateattereihin vuonna 2026, ja samalla nähdään yksi kotimaisen viihdemaailman kiinnostavimmista debyyteistä. Jenni Vartiainen tekee elokuvassa ensimmäisen valkokangasroolinsa tunnettuna laulajatähtenä Leenana. Päärooleissa nähdään Pihla Viitala ja Aku Sipola, ja nyt julkaistu teaser-trailer antaa ensimaistiaisen elokuvan tunnelmasta.

Elokuva perustuu Emmi-Liia Sjöholmin suosittuun Virtahevot-romaaniin ja sijoittuu kreikkalaissuomalaisiin häihin Välimeren maisemiin. Tarinan keskiössä ovat kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä, Eevis ja Touko, jotka kohtaavat keskellä omia eroprosessejaan. Tilannetta mutkistaa se, että Toukon vaimo, Leena, on myös paikalla ja huomaa herkästi kipinän, joka syttyy hänen miehensä ja Eeviksen välille.

Jenni Vartiainen kuvailee elokuvadebyyttiään vapauttavaksi hypyksi tuntemattomaan. Musiikista tuttu esiintyjä kertoo nauttineensa uudenlaisesta luovasta prosessista ja lämpimästä vastaanotosta, jonka ensikertalainen sai kokeneelta työryhmältä. Karukosken mukaan elokuva on valon ja tanssin juhlaa, jossa ihastuminen syntyy musiikin, hymyn ja ohikiitävän hetken taian kautta.

Kahden kulttuurin elokuvaksi kuvailtu teos käsittelee yhden intensiivisen illan aikana rakkautta, eroja, vanhemmuutta, lapsettomuutta ja ihmissuhteiden kipukohtia. Kaiken tämän Kreikan merimaisemissa ja hääjuhlan pyörteissä. Elokuvan tuottaa Yellow Film & TV ja levittää Nordisk Film. Jos teaser on yhtään enne tulevasta, luvassa on herkkä ja tunnistettava tarina, jossa sydän saattaa voittaa järjen.