Artikkelit

Horisontissa keskinkertaisia supersankareita Kommentit pois päältä artikkelissa Horisontissa keskinkertaisia supersankareita

Viihdeuutiset ovat kertoneet, miten Winter Soldierin ja Falconin elokuvat ovat tulossa ja että niiden kuvaukset ovat alkaneet. Nämä kaksi hahmoa ovat viimeiset joista itse tahtoisin nähdä kokonaisen elokuvan. Bucky oli jo tarpeeksi esillä Captain American elokuvissa, eikä hänellä ole muuta tekemistä MCU:ssa kuin olla kapun ankkuri entiseen aikaan, jolloin Steve oli vielä burgernormo. Toinen tympeä siipimies on hänen manttelin perijänsä Captain Falcon, joka jostain käsittämättömästä syystä valittiin Avengerseihin. Hyvä asia näissä henkilöissä on, että heistä ei tarvi tehdä ensimmäistä osaa, jossa heidät esitellään elokuvan verran niin kuin jokaista Hämähäkkimiestä ja Lepakkomiestä.

Ainoa pelastus Winter Soldierin ja Falconin tarinoille olisi, jos supersankarielokuvien muottia rikotaan rajusti ja juonesta tehdään jotain muuta kuin sama vanha vuoristorata. Ensin menee hyvin, yllättäen tulee joku urinoimaan kellogseihin, sitten mennään henkilöön sisälle ja harjoitellaan montaasissa, kunnes lopussa pahis saa nokkaan niin että tukka lähtee. Yksi hyvä esimerkki miten vaikea kaavaa on rikkoa, esiintyy Deadpoolissa. Koko elokuva heittää jatkuvaa metakomediaa supersankarileffoista mutta itse tekee samat ärsyttävät kliseet, tosin pienellä itseironialla. Ainoat elokuvat jotka ovat MCU:n kaavaa rikkoneet, ovat Ant Man ja jossain mielessä Thor Ragnrök. Toinen on toteutukseltaan enemmän ryöstö elokuva alá Oceans 13 ja Ragnarök on huomattavasti komediallisempi kuin nimensä edeltäjät.

Miten vilvoittavaa olisikaan nähdä vanhat genret MCU:ssa. Falcon ja Winter Soldier sopisivat buddy cop leffaan kuten Rush Hour tai road movie:hen. Kummallakin heillä on massiiviset daddy issuet joka kirvoittaisi hupaisaan kaksintaisteluun siitä kumpaa kapu oikeasti rakastaa. Elokuvissa alkaa olemaan jo todellista tunkua sankarielokuvien puolella. Dc, Marvel ja muut heidän linsensoimat studiot puskevat ulos rainaa toisen perään vain siinä uskossa että katsojat haluavat sitä. Rahallisesti nämä ovatkin kannattavia, vielä. Kun markkinointiin pusketaan saman verran kuin elokuvan tekemiseen, ja ratsastetaan janoisella fanikunnalla. Mitä sitten kun korttitalo kaatuu? Tällaiset blockbusterit olivat ennen taiteellisia elokuvia rahoittavia projekteja, nyt ne ovat vain rahankeruuta varten.

Jyri Astokari

Tympääntynyt viittamies

”Tunteella musiikkia!” – Pelimusiikin ikivihreät, osa 9 Kommentit pois päältä artikkelissa ”Tunteella musiikkia!” – Pelimusiikin ikivihreät, osa 9

Pelimusiikin ikivihreät on Errorin artikkelisarja, jossa toimittajamme poimii kasaan kourallisen jollain tapaa hänen omaa elämäänsä mullistaneita pelisävellyksiä. Kappaleet ovat voineet riemastuttaa, vihastuttaa tai aiheuttaa monia muita vahvoja reaktioita, mutta ennen kaikkea, ne ovat jääneet elämään ikuisina korvamatoina omaan sisimpäänsä. Ne soivat kuin päättymättömältä kasetilta, joka ei koskaan mene solmuun.

Tämän kertaisen artikkelisarjan valinnat pienten nippelitietojen kera voit katsastaa tästä alta:

Voit nyt myös äänestää artikkelisarjan lopussa omaa kappalesuosikkiasi.

Genshin Impact – La vaguelette

Genshin Impact pelin hahmon Furinan tarinatehtävän päätösosiossa soiva La vaguelette kertoo rakkaudesta ja siitä kuinka mikään edes kuolema ei saa heitä toistensa luota. Kappale on täydellinen musikaali kohtaukseen antamalla myös samalla Furinan tunteille ja kamppailulle viimein avoimuuden päästäen hänet lavalle laulamaan ja nauttimaan esiintymisestä. Kappaleen on säveltänyt ja sovittanut Dimeng Yuan. Esittäjänä toimii Cécilia Cara.

Red Dead Redemption 2 – That’s the way it is

Vuonna 2018 julkaistu Red Dead Redemption 2 prologin päätös kappaleena soiva That’s the way it is tuo uudelleen kuunnellessa haikeat muistot pidemmänkin ajan jälkeen. Arthurin ratsastaessa takaisin Beaver Hollowin leiriin taustalla pyörii myös muiden hahmojen lausahduksia, jotka vaihtelevat kunnian mataluudesta tai korkeudesta. Kappaleen on kirjoittanut Rocco Deluca ja Daniel Lanois sekä jälkimmäisenä mainittu esittää kyseisen biisin.

Metal Gear Rising: Revengeance – The War Still Rages Within

Vuonna 2013 julkaistu Metal Gear Rising: Revengeance lopputekstien kappale edelleen tuo hyviä muistoja pelin läpäisystä ja vain nauttien siitä tunteesta, kun The war still rages within soi. Aina uudelleen kuunnellessa tulee mahtavat takaumat peli kokemukseen ja siitä nauttimiseen. Kappaleen on kirjoittanut Jamie Christopherson, Pete Crossman, James Chapple, David Kellt, Graeme Cornies, joista esittäjänä toimii Jamie Christopherson.

Mikä artikkelin kappalevalinnoista oli suosikkisi tällä kertaa?

Ja levyraadin tällä kertaa voittaa?
Vastaa

Artikkeli: Nova Kallio

Jäähyväiset lapsuuteni äänelle: James Earl Jones on poissa Kommentit pois päältä artikkelissa Jäähyväiset lapsuuteni äänelle: James Earl Jones on poissa

Näyttelijä , yksi elokuvahistorian ikonisimmista äänistä, on kuollut 93-vuoden iässä. Jones oli arvostettu ja monipuolinen näyttelijä, mutta monille meistä Jones oli lapsuutemme kantava ääni miehen kahden merkittävän roolin vuoksi. Ja kumpikaan näistä rooleista ei ole miehen fyysistä roolisuoritusta.

Jonesin syvä ja voimakas ääni herätti eloon hahmoja, joista on tullut kulttuurisia ikoneita. Hän antoi äänensä ikoniselle Darth Vaderille -elokuvissa. Hahmon pelottava läsnäolo oli tehokas nimenomaan James Earl Jonesin äänityön vuoksi. Kyseinen roolisuoritus on kantanut omassa elämässäni vahvasti lapsuudesta lähes tähän päivään – ja tälle ei tule todennäköisesti koskaan loppua.

Samoin hänen roolinsa Mufasana Leijonakuninkaassa on jättänyt pysyvän jäljen – Mufasan viisaat sanat ovat kaikuneet aina 90-luvun puolivälistä, aina tähän päivään saakka.

Ääninäyttelemisen lisäksi James Earl Jonesilla oli pitkä ja menestyksekäs ura teatterin ja elokuvan parissa, ja hän keräsi uransa aikana lukuisia palkintoja ja tunnustuksia. Hänen taiteellinen panoksensa ylitti sukupolvet, ja hänen äänensä inspiroi ja koskettaa edelleen.

Yksi viihdemaailman ikonisimmista äänistä on vaiennut, mutta sen kaiku elää meidän (nörttien) sydämissämme ikuisesti. Lepää rauhassa, James Earl Jones.