Hotkija palasi remasteroituna – arvostelussa Pac-Man World Re-Pack Kommentit pois päältä artikkelissa Hotkija palasi remasteroituna – arvostelussa Pac-Man World Re-Pack

Pac-Man World Re-Pack (Nintendo Switch)

6 / 10
Hyvää Visuaalisesti kiva miljöö. Hauska, vaikkakin varsin lyhyt pelikokemus. Huonoa Lyhyt ja epätasainen kokonaisuus. Ei saa samaa "joskus vielä uudelleen"-efektiä aikaiseksi kuten muut vastaavan genren pelit. Musiikki aivan liian itseään toistavaa. Ruudunpäivitys Switchillä pielessä.

on remasteroitu versio vuonna 1999 julkaisusta PS1-tasohyppely-klassikosta, joka on julkaistu nyt laajemmin nykyisille konsolialustoille, mutta myöskin PC:llekin. Pelin kehittäjänä on tällä kertaa häärinyt japanilainen pelikehittäjä Now Production ja julkaisina toimi . Nykyaikaistettuun klassikkoon on paranneltu pelimekaniikkoja, hiottu käyttöliittymää ja toki sokerina pohjalla – päivitetty myöskin grafiikat, luonnollisestikin! Pelissä pääsee väistelemään haamuja, ratkaisemaan erilaisia kiperiä pulmia ja pelastamaan kokonaisen PAC-perheen sen vallitsevan maailman pahuudelta. Kuulostaa jännältä, eikös? Peli sisältää myös erilaisia pelitiloja kuten MAZE MODE, jossa pelaaja pääsee selvittämään tietään ulos erilaisista 3D-sokkeloista. QUEST MODE-tilan suorittamalla voi avata sen ”ainoan oikean” alkuperäisen PAC-MAN-pelin.

On PAC-Manin syntymäpäivä. Kotona käy ilmi, että haamut ovat siepanneet hänen perheensä ja ystävänsä ja pilanneet juhlat! Tämän jälkeen PAC-MAN lähtee pelastusretkelle Ghost Island -saarelle. Tästä käynnistyy jännittävä seikkailu, mutta vangitseeko se palaajansa tarpeeksi hyvin remasteroituna vielä vuonna 2022?

Rakkaudella remasteroitu hotkija

PAC-MAN World Re-Pac on varmaa viihdettä sellaisille, jotka hakevat pelistä nostalgiapläjäystä vuoden 1999-version jo pelanneena. Peli on takuulla ollut kova juttu aikoina, jolloin perinteisiä tasohyppelyitä on siirretty vuosi vuodelta etenevissä määrin 3D-muottiin. Ylipäänsä Pac-Manin sovittaminen hieman ”erilaisempaan” muottiin on ollut merkittävä tapahtuma jo itsessään. Tässä tapauksessa tarkoitetaan tokikin siis rakkaan syömärin sovittaminen tasohyppelypelien maailmaan. Itse en kuitenkaan lukeudu niihin ”entisiin nuoriin”, jolla olisi minkäänlaista aikaisempaa kokemusta- saatika edes sidettä Pac-Man Worldin suhteen. Näin ollen arvostelu tulee täysin kokonaan uuden kokemuksen pohjalta.

Ensiksi kuitenkin kehujen pariin ja sanottakoon, että Pac-Man Worldin miljöö on kaunista katseltavaa. Grafiikat itsessään eivät kovinkaan kummoisia, mutta tasosuunnittelu ja oikeastaan kaikki visuaaliset ratkaisut ovat varsin oivallista silmäkarkkia. Mielikuvitus (tai jokin muu?) on ollut kohdillaan, kun Pac-Mania on viritelty tasohyppelyidenn maailmaan. Pelaaminen itsessään on myös hyvin toteutettu. Liikkuvuus- sekä kontrollit ovat hyvällä mallilla ja kontrolleista ei juurikaan mitään erityisen ärsyttäviä puutteita löydy. Tokikin ne myöskin ovat samalla hyvin pelkistetytkin. Tasojen vaikeusasteet aaltoilee rajustikin koko pelaamisen ajan. Toisinaan tuntuu, että taso vain kävellään läpi, ja toisinaan taas tarkkuutta vaaditaan entistäkin enemmän.

Toista on kuitenkin äänimaiseman kanssa, joka musiikkeineen päivineen on kuin kuuntelisi erästäkin nimeltä mainitsematonta kotimaista radiokanavaa. Soittolistat ei juurikaan vuosien saatossa muutu. Jätetään kuitenkin se kanava tässä kohtaa vielä yleisen rauhan vuoksi mainitsematta. Kun konsolialustana oli tällä kertaa , huomasi väkisinkin, että pelissä on kevyenlaisesti ruudunpäivityksessä ongelmaa mikä aiheutti pieniä ongelmia itse pelaamisessa. Muilla alustoilla tätä ongelmaa ei ilmeisestikään ole, vaan peliä saadaan paahtaa eteenpäin 60 ruudun voimin.

Kevyttä lauantai-illan huumaako vain?

Pac-Man World Re-Pack on selvästikin rakkaudella valmistettu teos, mutta hätkähdyttääkö se siltikään tarpeeksi ilman nostalgialaseja? Kun peliä lähdetään väkisinkin vertaamaan esimerkiksi muihin myöhäisen 90-luvun teoksiin, kuten vaikkapa Crash Bandicootiin tai Super Mario 64:seen, jää kokemus kuitenkin jokseenkin latteaksi. En tiedä kuinka peliin suhtautuisi, jos se olisi ollut niitä paljon puhuttuja hittipelejä omassa lapsuudessani? Olisiko nuoremman sukupolvenkin suhtautuminen peliin suopea tänä päivänä? Näin uskon ja kyseessä voikin olla perheen nuoremmille oikein oivallinen täsmähitti ensikokemuksenaan.

Pac-Man World ei yritäkään lennättää pelaajaansa kuuhun, vaan tarjoaa hyvinkin tuttua ja turvallista lauantai-illan perheviihdettä pelikoneen äärellä. Turhaa monimutkaisuutta, saatika edes haasteellista vaikeustasoa peliltä on turha odottaa (No myönnettäköön, että muutamassa vähän kohdassa kiroilutti!). Ehkä julkaisuaikoina vallinnut 40€ hintalappu saattaa olla liikaa pelin sisältöön nähden, mutta kun hinta tuosta tippunee, voi kyseessä genren kohderyhmälle olla oikeinkin oiva hankinta pelikokoelmaansa.

Juhlat Nintendo Switchin aikakaudella ovat ohi – arvostelussa Super Mario Party Jamboree Kommentit pois päältä artikkelissa Juhlat Nintendo Switchin aikakaudella ovat ohi – arvostelussa Super Mario Party Jamboree

on tuonut markkinoille -konsolinsa kolmannen ja täten myös viimeisen Mario Party -pelin, joka pyrkii tarjoamaan sarjan suurimman sisältöpaketin. Jamboree sekoittaa menestyksekkäästi edeltäjiensä parhaat puolet, mutta onko tämä kaikki jo siltikin hieman liikaa?

Super Mario Party Jamboreen ydin on edelleen tuttu lautapeli, jossa neljä pelaajaa kilpailee tähdistä heittämällä noppaa, keräämällä kolikoita ja pelaamalla minipelejä. Tällä kertaa tarjolla on seitsemän lautaa, joista viisi uutta ja kaksi klassikkoa Nintendo 64 -ajalta. Uudet laudat ovat sarjan parhaimmistoa: Goomba Lagoonin vuorovesi ja tulivuorenpurkaukset sekä Rainbow Gallerian kolmikerroksinen ostoskeskus tarjoavat strategista syvyyttä ja vaihtelevia pelikokemuksia.

Harhaanjohtava totuus

Merkittävin uudistus on Jamboree Buddies -järjestelmä. Laudoilla ilmestyvät apuhahmot voivat käänteen tekevällä tavalla muuttaa pelin kulkua: niiden avulla voi ostaa kaksi tähteä kerralla tai häiritä muiden pelaajien etenemistä. Kaikkea mukavaa hybdridivaikuttamista siis, millä saa vieruskaverin puhisemaan!

Nintendo mainostaa Jamboreen sisältävän ennätykselliset 112 minipeliä, mutta totuus on hieman harhaanjohtava, jos näin voisi sanoa. Minipelien jaottelu eri pelimoodeihin on tehty niin, että esimerkiksi kotona perinteisessä pelimoodissa homma käy pitkillä sessioilla erittäinkin toistavaksi, sillä tässä moodissa pelattavana on ehkä vain noin puolet mainostetusta määrästä. Tämä tekee ehkä hommasta liian toistavaa.

Uusista pelimuodoista kahdeksan pelaajan yhteistyöhön perustuva Bowser Kaboom Squad ja 20 pelaajan Koopathlon ovat kiinnostavia. Rhythm Kitchen tarjoaa hauskan rytmipelielämyksen, mutta muut liikeohjattavat tilat kuten Paratroopa Flight School ja Toad's Item Factory ovat näihin verrattuna keskinkertaisia kokeiluja.

Yksinpelaajille suunnattu Party Planner Trek on tervetullut lisä ainakin meille yksinäisille vuoroviikko-faijoille, joka antaa mahdollisuuden tutustua rauhassa pelin sisältöön. Hiljaa kaikessa yksinäisyydessä….

Audiovisuaalisesti Jamboree loistaa. Värikylläiset grafiikat, orkestraaliset sovitukset ja hahmojen ilmeikkäät animaatiot luovat iloista tunnelmaa. Teknisesti peli toimii moitteetta television ruudulla.

Kun pelin vikoja, ja sen tuomaa iloa punnitaan vaa'alla

Suurin kompastuskivi on pelin minimipeliaika, etenkin näin perhemiehelle: kymmenen kierroksen peli kestää noin 90 minuuttia, eikä lyhyempää vaihtoehtoa ole tarjolla. Itse olen pelannut vuositolkulla lasteni kanssa pelisarjan aiempia teoksia, ja pelilaudan kesto perheen pienimmille on ollut juuri sopiva 45 minuutin kestolla. Näin vanhuuden kynnyksellä kun on enää vaikea saada ikäistään peliseuraa sohvalle.

on kuin se porukan miellyttäjätyyppi, joka yrittää pitää huolen, että kenellekään ei jäisi pahaa mieltä. Oma sielu on sen vuoksi unohdettu. Siitä huolimatta, se onnistuu ylittämään itsensä sen positiivisilla puolilla, tarjoten kotisohville unohtamattomia ja naurua aiheuttavia pelihetkiä, jotka yhdistävät (tai repivät?) perhettä ja kaveripiiriä.

Ehkä kyseessä ei ole pelisarjan kunniakkain mahdollinen päätös Nintendo Switchin aikakaudelle, mutta naurut vieköön voiton…

Super Mario Party Jamboree (Nintendo Switch)

8 / 10
Hyvää +Viihdyttävät pelilaudat, joista pieni osa tuo myös nostalgisia muistoja +Jamboree Buddies-järjestelmä on raikas uudistus +Audiovisuaalisesti upea +Saa helposti hymyn huulille +Verkkopeli (joka jäi itselläni silti pintaraapaisuksi) Huonoa -Mainostettu 112 minipelin määrä on harhaanjohtava -Perinteisessä pelimoodissa minipelit käyvät toistaviksi -Peliaika on liian pitkä (min. 90 min), eikä lyhyempää vaihtoehtoa ole -Osa liikeohjattavista tiloista on keskinkertaisia -Yrittää miellyttää kaikkia, minkä vuoksi oma persoonallisuus kärsii

Sega poistaa 60 klassikkopeliä Steamistä – nyt kannattaa napata ne Kommentit pois päältä artikkelissa Sega poistaa 60 klassikkopeliä Steamistä – nyt kannattaa napata ne

Sega on vuosien varrella tuonut kymmeniä Master System-, Genesis-, Saturn- ja muiden konsoleidensa pelejä nykyaikaisiin pelikauppoihin. Nyt kuitenkin nämäkin klassikot ovat katoamassa, ja niiden hankkiminen voi tulevaisuudessa maksaa enemmän.

Ne, jotka ovat ostaneet yli 60 -peliä Steamista, Xboxista, Nintendon -kaupasta tai Storesta, saavat ne 26. joulukuuta 2024 klo 23.59 Tyynenmerenaikaan asti. Sen jälkeen ne poistetaan myynnistä, eikä niitä enää voi ostaa. -palvelun laajennuspakettiin kuuluvat pelit säilyvät.

Kuten PC Gamer on ehdottanut, tämä näyttää siltä, että Sega valmistautuu tarjoamaan uusia klassikkokokoelmia näissä kaupoissa. Aiemmin Sega poisti -pelit verkkokaupoista ja julkaisi sitten Sonic Origins -kokoelman.

Sega tarjoaa jo muutamia kokoelmia Steamissä, kuten and ja Dreamcast Collection. Niiden ostajat säilyttävät pääsyn peleihin, vaikka Sega julkaisisikin uusia kokoelmia.