Arvostelut, Pelit

Hotkija palasi remasteroituna – arvostelussa Pac-Man World Re-Pack Kommentit pois päältä artikkelissa Hotkija palasi remasteroituna – arvostelussa Pac-Man World Re-Pack

Pac-Man World Re-Pack (Nintendo Switch)

6 / 10
Hyvää Visuaalisesti kiva miljöö. Hauska, vaikkakin varsin lyhyt pelikokemus. Huonoa Lyhyt ja epätasainen kokonaisuus. Ei saa samaa "joskus vielä uudelleen"-efektiä aikaiseksi kuten muut vastaavan genren pelit. Musiikki aivan liian itseään toistavaa. Ruudunpäivitys Switchillä pielessä.

PAC-MAN WORLD Re-PAC on remasteroitu versio vuonna 1999 julkaisusta PS1-tasohyppely-klassikosta, joka on julkaistu nyt laajemmin nykyisille konsolialustoille, mutta myöskin PC:llekin. Pelin kehittäjänä on tällä kertaa häärinyt japanilainen pelikehittäjä Now Production ja julkaisina toimi Bandai Namco Entertainment. Nykyaikaistettuun klassikkoon on paranneltu pelimekaniikkoja, hiottu käyttöliittymää ja toki sokerina pohjalla – päivitetty myöskin grafiikat, luonnollisestikin! Pelissä pääsee väistelemään haamuja, ratkaisemaan erilaisia kiperiä pulmia ja pelastamaan kokonaisen PAC-perheen sen vallitsevan maailman pahuudelta. Kuulostaa jännältä, eikös? Peli sisältää myös erilaisia pelitiloja kuten MAZE MODE, jossa pelaaja pääsee selvittämään tietään ulos erilaisista 3D-sokkeloista. QUEST MODE-tilan suorittamalla voi avata sen ”ainoan oikean” alkuperäisen PAC-MAN-pelin.

On PAC-Manin syntymäpäivä. Kotona käy ilmi, että haamut ovat siepanneet hänen perheensä ja ystävänsä ja pilanneet juhlat! Tämän jälkeen PAC-MAN lähtee pelastusretkelle Ghost Island -saarelle. Tästä käynnistyy jännittävä seikkailu, mutta vangitseeko se palaajansa tarpeeksi hyvin remasteroituna vielä vuonna 2022?

Rakkaudella remasteroitu hotkija

PAC-MAN World Re-Pac on varmaa viihdettä sellaisille, jotka hakevat pelistä nostalgiapläjäystä vuoden 1999-version jo pelanneena. Peli on takuulla ollut kova juttu aikoina, jolloin perinteisiä tasohyppelyitä on siirretty vuosi vuodelta etenevissä määrin 3D-muottiin. Ylipäänsä Pac-Manin sovittaminen hieman ”erilaisempaan” muottiin on ollut merkittävä tapahtuma jo itsessään. Tässä tapauksessa tarkoitetaan tokikin siis rakkaan syömärin sovittaminen tasohyppelypelien maailmaan. Itse en kuitenkaan lukeudu niihin ”entisiin nuoriin”, jolla olisi minkäänlaista aikaisempaa kokemusta- saatika edes sidettä Pac-Man Worldin suhteen. Näin ollen arvostelu tulee täysin kokonaan uuden kokemuksen pohjalta.

Ensiksi kuitenkin kehujen pariin ja sanottakoon, että Pac-Man Worldin miljöö on kaunista katseltavaa. Grafiikat itsessään eivät kovinkaan kummoisia, mutta tasosuunnittelu ja oikeastaan kaikki visuaaliset ratkaisut ovat varsin oivallista silmäkarkkia. Mielikuvitus (tai jokin muu?) on ollut kohdillaan, kun Pac-Mania on viritelty tasohyppelyidenn maailmaan. Pelaaminen itsessään on myös hyvin toteutettu. Liikkuvuus- sekä kontrollit ovat hyvällä mallilla ja kontrolleista ei juurikaan mitään erityisen ärsyttäviä puutteita löydy. Tokikin ne myöskin ovat samalla hyvin pelkistetytkin. Tasojen vaikeusasteet aaltoilee rajustikin koko pelaamisen ajan. Toisinaan tuntuu, että taso vain kävellään läpi, ja toisinaan taas tarkkuutta vaaditaan entistäkin enemmän.

Toista on kuitenkin äänimaiseman kanssa, joka musiikkeineen päivineen on kuin kuuntelisi erästäkin nimeltä mainitsematonta kotimaista radiokanavaa. Soittolistat ei juurikaan vuosien saatossa muutu. Jätetään kuitenkin se kanava tässä kohtaa vielä yleisen rauhan vuoksi mainitsematta. Kun konsolialustana oli tällä kertaa Nintendo Switch, huomasi väkisinkin, että pelissä on kevyenlaisesti ruudunpäivityksessä ongelmaa mikä aiheutti pieniä ongelmia itse pelaamisessa. Muilla alustoilla tätä ongelmaa ei ilmeisestikään ole, vaan peliä saadaan paahtaa eteenpäin 60 ruudun voimin.

Kevyttä lauantai-illan huumaako vain?

Pac-Man World Re-Pack on selvästikin rakkaudella valmistettu teos, mutta hätkähdyttääkö se siltikään tarpeeksi ilman nostalgialaseja? Kun peliä lähdetään väkisinkin vertaamaan esimerkiksi muihin myöhäisen 90-luvun teoksiin, kuten vaikkapa Crash Bandicootiin tai Super Mario 64:seen, jää kokemus kuitenkin jokseenkin latteaksi. En tiedä kuinka peliin suhtautuisi, jos se olisi ollut niitä paljon puhuttuja hittipelejä omassa lapsuudessani? Olisiko nuoremman sukupolvenkin suhtautuminen peliin suopea tänä päivänä? Näin uskon ja kyseessä voikin olla perheen nuoremmille oikein oivallinen täsmähitti ensikokemuksenaan.

Pac-Man World ei yritäkään lennättää pelaajaansa kuuhun, vaan tarjoaa hyvinkin tuttua ja turvallista lauantai-illan perheviihdettä pelikoneen äärellä. Turhaa monimutkaisuutta, saatika edes haasteellista vaikeustasoa peliltä on turha odottaa (No myönnettäköön, että muutamassa vähän kohdassa kiroilutti!). Ehkä julkaisuaikoina vallinnut 40€ hintalappu saattaa olla liikaa pelin sisältöön nähden, mutta kun hinta tuosta tippunee, voi kyseessä genren kohderyhmälle olla oikeinkin oiva hankinta pelikokoelmaansa.

Talvinen pesänrakentelu parhaimmillaan – arvostelussa Winter Burrow Kommentit pois päältä artikkelissa Talvinen pesänrakentelu parhaimmillaan – arvostelussa Winter Burrow

Olen viettänyt vuosia selviytymispelejä pelaten, kaatanut valtavia puita, rakentanut linnoituksia ja taistellut zombeja vastaan, mutta harvoin mikään on saanut minut tuntemaan samanlaista lempeää rauhaa kuin Winter Burrow. Ensikosketukseni tähän indiehelmeen PC:llä oli kuin astuisi vanhaan, rakkaaseen satukirjaan: hiiri palaa lapsuutensa kotiin, joka on nyt rapistunut ja kylmän talven vaivaama. Pine Creek Gamesin kehittämä ja Noodlecake Studiosin julkaisema Winter Burrow on marraskuun puolivälissä PC:lle, Xbox:ille ja Nintendo Switchille tupsahtanut selviytymisseikkailu, joka saa paatuneimmankin selviytymispelien veteraanin pehmenemään tai ainakin hamuamaan lämpimämpää neulepaitaa.

Ensituntuma – Söpöyttä ja pientä selkäpiin karmintaa

Pelin avaaminen tuntui heti kotoisalta. Kontrolleri tai näppäimistö pelaa hyvin, ja ensimmäiset minuutit kuluivat lumisia polkuja tutkien ja materiaaleja keräten. Heti kättelyssä huomasin, että selviytymismekaniikka on toteutettu harvinaisen pelaajaystävällisesti. Rakennusprojektien seuraaminen on tehty helpoksi: voit suoraan nähdä, mitä tarvikkeita seuraavaan projektiin tarvitaan. Se on kuin Ikean ohje, mutta ilman niitä ylimääräisiä ruuveja, jotka jäävät aina pöydälle pyörimään. Vaikka pieniä kauhuviittauksia löytyy, ne eivät häiritse rauhallista tunnelmaa, vaan lisäävät pienen jännityksen ripauksen, näitä ovat jatkuva yksinäisyys ja ankarat selviytymiselementit, kuten nälkä, kylmyys ja ötökät. Kaikki tuntuu toimivan juuri niin kuin pitääkin, eikä bugien kanssa tarvinnut tapella.

Sisältö ja pelattavuus – Tassut kylminä ja vatsa kurnien

Tarina kuljettaa sinua vanhempiesi menehtymisestä lapsuuden kodin entisöintiin. Pelin ydin on hiiren arjen selviytymisen seuraamisessa: keräät resursseja, neulot lämpimiä vaatteita, kokkaat ja tapaat metsän eläimiä. Peli ei kuitenkaan ole vain pelkkää piirakan leivontaa ja neulomista, vaikka niitäkin riittää. Pelaajana joutuu jatkuvasti silmäilemään nälkä- ja kylmyysmittareita. Jos viivyt lumituiskussa liian pitkään ilman kunnon neulepaitaa, alkaa terveys hupenemaan nopeammin kuin juusto hiirijuhlissa. Onneksi erilaiset kokkaukset antavat tehosteita ja neulominen tarjoaa suojaa, joten kyse on enemmänkin lempeästä sopeutumisesta kuin stressaavasta taistelusta kelloa vastaan, vaikka luminen maailma olisi ankara. Paikallisten tapaaminen ja resurssien hamstraaminen pelissä on meditatiivista puuhaa, joka imee mukanaan tuntikausiksi.

Grafiikat – Kuin kuvituskirjan sivulta

Visuaalisesti Winter Burrow on puhdasta sielun ravintoa. Pehmeät, käsinpiirretyt kuvat ja pyöreät muodot tuovat mieleen satukirjan kuvituksen. Talvinen metsä näyttää kutsuvalta, yksityiskohtaiselta ja elävältä. Lumimaiset maisemat ja puiden varjot lisäävät tunnelmaa, mutta eivät tee maailmasta uhkaavaa. Kaikki sopii täydellisesti pelin lempeään ja nostalgiseen tunnelmaan. On hienoa nähdä, että joku on jaksanut panostaa jopa siihen, miten pikkuruiset jäljet jäävät lumeen kulkiessasi. Se on pieni yksityiskohta, mutta juuri ne tekevät tästä maailmasta niin uskottavan.

Ääni – Korvia hivelevää hiljaisuutta

Äänimaailma Winter Burrown suuri valtti, se on meditatiivinen ja rauhoittava. Musiikki ei hypi silmille, koskaan häiritse tai peitä muita ääniä alleen. Lumen narske tassujen alla, oksien rasahtelu ja hiiren pienet äännähdykset kuulostavat luonnollisilta ja tekevät maailmasta elävän. Taustalla humiseva tuuli ja lumen vaimea suhina luovat turvallisen hiljaisuuden, joka täydentää pelin rauhallista tempoa. Äänet tukevat täydellisesti sitä tunnetta, että selviytyminen on lempeää sopeutumista kylmään maailmaan, ei stressaavaa taistelua.

Kartaton hiiri ja rajalliset taskut

Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää auringonpaistetta ja auringonkukansiemeniä. Suurin turhautumiseni iski navigoinnissa, sillä pelissä ei ole karttaa, ei edes minimappia. Löysin itseni useammin kuin kerran pyörimästä saman kuusen ympärillä miettien, mihin suuntaan se koti oikein jäi.

Myös tavaraluettelon eli inventoryn rajallisuus aiheuttaa harmaita hapsia. Resursseja olisi kerättäväksi vaikka kuinka, mutta taskuihin mahtuu vain murto-osa. Tämä johtaa jatkuvaan edestakaiseen ravaamiseen, mikä alkaa loppupuolella hieman puuduttaa. Lisäksi peli on suhteellisen lyhyt n. 10 tuntia, eikä se tarjoa juurikaan syitä pelata tarinaa uudestaan läpi, kun koti on kerran saatu kuntoon.

Yhteenveto

Winter Burrow on peli, johon uppoutuu helposti useammaksi tunniksi. Se tarjoaa rauhallisen, ohjaavan ja lempeän pelikokemuksen, joka tuntuu sekä palkitsevalta että lohdulliselta. Se on edullinen (19€) ja tunnelmallinen paketti, joka sopii täydellisesti pimeisiin talvi-iltoihin, varsinkin kun voit ottaa ystävän mukaan paikalliseen co-opiin. Jos hämähäkit ahdistavat, pelistä löytyy kiitettävästi araknefobia-tila, jolla voit korvata kahdeksanjalkaiset häiriköt vähemmän pelottavilla (kuten kovakuoriaisilla) tai poistaa ne kokonaan. Lyhyydestään, rajallisesta varastotilasta ja navigointihaasteistaan huolimatta se ei merkittävästi heikennä nautintoa, vaan on sydämellinen kokemus, joka muistuttaa meitä kodin tärkeydestä.

9 / 10
Hyvää: + Suloinen ja satumainen graafinen tyyli. + Todella rentouttava ja meditatiivinen äänimaailma. + Pelaajaystävällinen rakennusjärjestelmä. + Helppokäyttöiset kontrollit + Local co-op mahdollisuus. + Edullinen hinta. Huonoa: - Kartan puuttuminen hankaloittaa navigointia. - Tavaratila on aivan liian pieni suhteessa resurssien määrään. - Pelissä ei uudelleen pelattavuus arvoa. Yhteenveto: Winter Burrow on peli, johon uppoutuu helposti useammaksi tunniksi. Se tarjoaa rauhallisen, ohjaavan ja lempeän pelikokemuksen, joka tuntuu sekä palkitsevalta että lohdulliselta. Se on edullinen (19€) ja tunnelmallinen paketti, joka sopii täydellisesti pimeisiin talvi-iltoihin, varsinkin kun voit ottaa ystävän mukaan paikalliseen co-opiin. Jos hämähäkit ahdistavat, pelistä löytyy kiitettävästi araknefobia-tila, jolla voit korvata kahdeksanjalkaiset häiriköt vähemmän pelottavilla (kuten kovakuoriaisilla) tai poistaa ne kokonaan. Lyhyydestään, rajallisesta varastotilasta ja navigointihaasteistaan huolimatta se ei merkittävästi heikennä nautintoa, vaan on sydämellinen kokemus, joka muistuttaa meitä kodin tärkeydestä.

Nyt on kuumottava peli? – Holstin on selviytymiskauhua 90-luvun Puolassa Kommentit pois päältä artikkelissa Nyt on kuumottava peli? – Holstin on selviytymiskauhua 90-luvun Puolassa

Team17 on tehnyt maailmanlaajuisen julkaisusopimuksen puolalaisen Sonkan kanssa Holstin-pelistä, psykologisesta selviytymiskauhusta, joka ammentaa tunnelmansa 90-luvun Puolasta. Peli on tulossa PlayStationille, Xboxille, Switchille ja PC:lle.

Team17:n yleisjohtaja Harley Homewood kuvailee yhteistyötä unelmaparin syntymiseksi. Studio on ihastellut Holstinia jo pitkään ja näkee siinä poikkeuksellisen vahvaa tarinankerrontaa sekä lupaavia uusia gameplay-ideoita. Sonkan toimitusjohtaja ja pelin ohjaaja Rafal Sankowski on yhtä innoissaan. Hänen mukaansa yhteistyö mahdollistaa niin laajemmat tuotantoresurssit, paremman ääninäyttelyn kuin lisää tilaa oudoille ja aidosti puolalaisille pääsiäismunille.

Holstin on kerännyt hiljalleen mainetta jo alkuvuodesta 2023 lähtien, kiitos sen omaperäisen visuaalisen tyylin, teknologian ja jatkuvasti julkaistujen kokeellisten demo­versioiden. Nyt Team17:n tuki antaa projektilla mahdollisuuden kasvaa seuraavalle tasolle.

Pelissä tunnelma on kuin Resident Evilin, Silent Hillin ja ripauksen Twin Peaksin risteytys. Pelaaja saapuu Jeziorne-Kolonian kylään, jossa jokin on mennyt pahasti pieleen. Kadut valuvat likaista mönjää, ihmiset murenevat sisältäpäin ja luonto näyttää sairastuneen. Selviytymistä ei helpota se, että kyläläiset menettävät hiljalleen järkeään, mutta he ovat ainoita joilta voi saada vastauksia.

Holstin erottuu myös omalla 2XD-renderöintitekniikallaan, joka yhdistää käsin piirretyn pikselitaiteen ja reaaliaikaisen valaistuksen useisiin kamerakulmiin. Isometrisestä kuvakulmasta kolmannen persoonan ampumiseen, ensimmäisen persoonan ajokohtauksiin ja jopa tasoloikkamaisiin osuuksiin. Koko paketti kruunataan englannin- ja puolankielisellä ääninäyttelyllä.

Jos kaikki etenee suunnitellusti, tämä oudon kiehtova Puola-kauhu voi osoittautua yhdeksi ensi vuoden kiinnostavimmista selviytymiskokemuksista.