Hotkija palasi remasteroituna – arvostelussa Pac-Man World Re-Pack Kommentit pois päältä artikkelissa Hotkija palasi remasteroituna – arvostelussa Pac-Man World Re-Pack

Pac-Man World Re-Pack (Nintendo Switch)

6 / 10
Hyvää Visuaalisesti kiva miljöö. Hauska, vaikkakin varsin lyhyt pelikokemus. Huonoa Lyhyt ja epätasainen kokonaisuus. Ei saa samaa "joskus vielä uudelleen"-efektiä aikaiseksi kuten muut vastaavan genren pelit. Musiikki aivan liian itseään toistavaa. Ruudunpäivitys Switchillä pielessä.

on remasteroitu versio vuonna 1999 julkaisusta PS1-tasohyppely-klassikosta, joka on julkaistu nyt laajemmin nykyisille konsolialustoille, mutta myöskin PC:llekin. Pelin kehittäjänä on tällä kertaa häärinyt japanilainen pelikehittäjä Now Production ja julkaisina toimi . Nykyaikaistettuun klassikkoon on paranneltu pelimekaniikkoja, hiottu käyttöliittymää ja toki sokerina pohjalla – päivitetty myöskin grafiikat, luonnollisestikin! Pelissä pääsee väistelemään haamuja, ratkaisemaan erilaisia kiperiä pulmia ja pelastamaan kokonaisen PAC-perheen sen vallitsevan maailman pahuudelta. Kuulostaa jännältä, eikös? Peli sisältää myös erilaisia pelitiloja kuten MAZE MODE, jossa pelaaja pääsee selvittämään tietään ulos erilaisista 3D-sokkeloista. QUEST MODE-tilan suorittamalla voi avata sen ”ainoan oikean” alkuperäisen PAC-MAN-pelin.

On PAC-Manin syntymäpäivä. Kotona käy ilmi, että haamut ovat siepanneet hänen perheensä ja ystävänsä ja pilanneet juhlat! Tämän jälkeen PAC-MAN lähtee pelastusretkelle Ghost Island -saarelle. Tästä käynnistyy jännittävä seikkailu, mutta vangitseeko se palaajansa tarpeeksi hyvin remasteroituna vielä vuonna 2022?

Rakkaudella remasteroitu hotkija

PAC-MAN World Re-Pac on varmaa viihdettä sellaisille, jotka hakevat pelistä nostalgiapläjäystä vuoden 1999-version jo pelanneena. Peli on takuulla ollut kova juttu aikoina, jolloin perinteisiä tasohyppelyitä on siirretty vuosi vuodelta etenevissä määrin 3D-muottiin. Ylipäänsä Pac-Manin sovittaminen hieman ”erilaisempaan” muottiin on ollut merkittävä tapahtuma jo itsessään. Tässä tapauksessa tarkoitetaan tokikin siis rakkaan syömärin sovittaminen tasohyppelypelien maailmaan. Itse en kuitenkaan lukeudu niihin ”entisiin nuoriin”, jolla olisi minkäänlaista aikaisempaa kokemusta- saatika edes sidettä Pac-Man Worldin suhteen. Näin ollen arvostelu tulee täysin kokonaan uuden kokemuksen pohjalta.

Ensiksi kuitenkin kehujen pariin ja sanottakoon, että Pac-Man Worldin miljöö on kaunista katseltavaa. Grafiikat itsessään eivät kovinkaan kummoisia, mutta tasosuunnittelu ja oikeastaan kaikki visuaaliset ratkaisut ovat varsin oivallista silmäkarkkia. Mielikuvitus (tai jokin muu?) on ollut kohdillaan, kun Pac-Mania on viritelty tasohyppelyidenn maailmaan. Pelaaminen itsessään on myös hyvin toteutettu. Liikkuvuus- sekä kontrollit ovat hyvällä mallilla ja kontrolleista ei juurikaan mitään erityisen ärsyttäviä puutteita löydy. Tokikin ne myöskin ovat samalla hyvin pelkistetytkin. Tasojen vaikeusasteet aaltoilee rajustikin koko pelaamisen ajan. Toisinaan tuntuu, että taso vain kävellään läpi, ja toisinaan taas tarkkuutta vaaditaan entistäkin enemmän.

Toista on kuitenkin äänimaiseman kanssa, joka musiikkeineen päivineen on kuin kuuntelisi erästäkin nimeltä mainitsematonta kotimaista radiokanavaa. Soittolistat ei juurikaan vuosien saatossa muutu. Jätetään kuitenkin se kanava tässä kohtaa vielä yleisen rauhan vuoksi mainitsematta. Kun konsolialustana oli tällä kertaa , huomasi väkisinkin, että pelissä on kevyenlaisesti ruudunpäivityksessä ongelmaa mikä aiheutti pieniä ongelmia itse pelaamisessa. Muilla alustoilla tätä ongelmaa ei ilmeisestikään ole, vaan peliä saadaan paahtaa eteenpäin 60 ruudun voimin.

Kevyttä lauantai-illan huumaako vain?

Pac-Man World Re-Pack on selvästikin rakkaudella valmistettu teos, mutta hätkähdyttääkö se siltikään tarpeeksi ilman nostalgialaseja? Kun peliä lähdetään väkisinkin vertaamaan esimerkiksi muihin myöhäisen 90-luvun teoksiin, kuten vaikkapa Crash Bandicootiin tai Super Mario 64:seen, jää kokemus kuitenkin jokseenkin latteaksi. En tiedä kuinka peliin suhtautuisi, jos se olisi ollut niitä paljon puhuttuja hittipelejä omassa lapsuudessani? Olisiko nuoremman sukupolvenkin suhtautuminen peliin suopea tänä päivänä? Näin uskon ja kyseessä voikin olla perheen nuoremmille oikein oivallinen täsmähitti ensikokemuksenaan.

Pac-Man World ei yritäkään lennättää pelaajaansa kuuhun, vaan tarjoaa hyvinkin tuttua ja turvallista lauantai-illan perheviihdettä pelikoneen äärellä. Turhaa monimutkaisuutta, saatika edes haasteellista vaikeustasoa peliltä on turha odottaa (No myönnettäköön, että muutamassa vähän kohdassa kiroilutti!). Ehkä julkaisuaikoina vallinnut 40€ hintalappu saattaa olla liikaa pelin sisältöön nähden, mutta kun hinta tuosta tippunee, voi kyseessä genren kohderyhmälle olla oikeinkin oiva hankinta pelikokoelmaansa.

The Lord of the Rings: War in the North teki paluun nykykonsoleille ja PC:lle Kommentit pois päältä artikkelissa The Lord of the Rings: War in the North teki paluun nykykonsoleille ja PC:lle

Vuoden 2011 on tehnyt yllättävän paluun. on julkaissut pelistä uuden Legacy Edition -version moderneille alustoille ilman sen suurempaa ennakkovaroitusta. Peli on nyt saatavilla , , Xbox Series X|S sekä Switchille ja Switch 2.

Uudistettu versio pyörii 60 ruudun sekuntivauhdilla ja sisältää bugikorjauksia sekä useita pieniä elämänlaatua parantavia muutoksia. Mukana on esimerkiksi mahdollisuus lukittautua vihollisiin sekä vaihtaa pelihahmoa lennosta. Julkaisuhinta on noin 15 euroa 25. elokuuta asti, minkä jälkeen hinta nousee noin 17 euroon.

War in the North sijoittuu samaan aikaan -kirjojen ja Peter Jacksonin elokuvatrilogian tapahtumien kanssa. Pelissä pääsee myös taistelemaan Keski-Maassa kavereiden kanssa yhteistyötilassa, mikä oli yksi pelin kiinnostavimmista ominaisuuksista. Tunnelmaltaan peli oli elokuvia huomattavasti raaempi ja verisempi, ja se oli ensimmäinen Taru sormusten herrasta -peli, joka sai Yhdysvalloissa M-ikärajan.

Alun perin peli jäi hieman muiden vuoden 2011 jättijulkaisujen, kuten Skyrimin ja , varjoon. Vuosien saatossa se on kuitenkin kerännyt uskollisen fanijoukon, joka muistelee peliä lämmöllä.

Aspyr vihjailee samalla, että War in the North ei välttämättä jää viimeiseksi Keski-Maan klassikoksi, joka saa uuden julkaisun. Yhtiö lupaa lisää Taru sormusten herrasta -peleihin liittyviä uudelleenjulkaisuja tulevaisuudessa, mutta ei vielä kerro, mitä pelejä on seuraavaksi vuorossa. Toivottavasti joku kaivaa seuraavaksi naftaliinista vaikka The Return of the Kingin.

Aliens: Fireteam Eliten pilvipalvelimet suljettiin Switchillä, eikä rahoja palauteta Kommentit pois päältä artikkelissa Aliens: Fireteam Eliten pilvipalvelimet suljettiin Switchillä, eikä rahoja palauteta

Aliens: Fireteam Elite

on saanut Switchillä ikävän päätöksen, kun pelin pilvipalvelimet on suljettu. Tämä tarkoittaa, etteivät pelin Switch-version ostaneet voi enää pelata sitä, eivätkä he lähteen mukaan saa rahojaan takaisin.

Sammutus ei tullut täysin yllätyksenä, sillä pelaajille ilmoitettiin palvelinten sulkemisesta jo aiemmin tänä vuonna. Switchille vuonna 2023 julkaistu pilvipeli maksoi aikanaan noin 26 euroa, kun Ultimate Editionista sai pulittaa noin 52 euroa. Nyt maksullinen peli on käytännössä muuttunut digitaaliseksi muistoksi, sillä sen pyörittämiseen tarvittavat palvelimet sijaitsivat muualla.

Tapaus nostaa jälleen esiin pilvipelaamisen yhden suurimmista ongelmista. Tavallisen digitaalisen pelin voi yleensä ladata uudelleen, vaikka se poistettaisiin myynnistä. Pilvipelissä näin ei kuitenkaan ole, sillä pelaaja ei käytännössä saa laitteelleen toimivaa peliversiota. Kun palvelimet suljetaan, peli katoaa samalla myös omistajan ulottuvilta.

Tilannetta tekee entistä ironisemmaksi se, että on saapumassa :lle. Toistaiseksi ei ole tietoa, tarjoaako kehittäjä alkuperäisen pelin omistajille minkäänlaista hyvitystä tai alennusta jatko-osaan.

Tapaus sattuu myös ajankohtaan, jolloin fyysisten pelien tulevaisuudesta käydään jälleen kiivasta keskustelua. on ilmoittanut lopettavansa uusien -pelien levyjen tuotannon vuodesta 2028 alkaen, kun taas Nintendo on korostanut fyysisten pelien merkitystä omassa liiketoiminnassaan. Fireteam Elite toimii karuna muistutuksena siitä, että täysin digitaaliseen ja pilvipohjaiseen pelaamiseen siirtymisellä on myös hintansa, joskus kirjaimellisesti.