Hotkija palasi remasteroituna – arvostelussa Pac-Man World Re-Pack Kommentit pois päältä artikkelissa Hotkija palasi remasteroituna – arvostelussa Pac-Man World Re-Pack

Pac-Man World Re-Pack (Nintendo Switch)

6 / 10
Hyvää Visuaalisesti kiva miljöö. Hauska, vaikkakin varsin lyhyt pelikokemus. Huonoa Lyhyt ja epätasainen kokonaisuus. Ei saa samaa "joskus vielä uudelleen"-efektiä aikaiseksi kuten muut vastaavan genren pelit. Musiikki aivan liian itseään toistavaa. Ruudunpäivitys Switchillä pielessä.

on remasteroitu versio vuonna 1999 julkaisusta -tasohyppely-klassikosta, joka on julkaistu nyt laajemmin nykyisille konsolialustoille, mutta myöskin :llekin. Pelin kehittäjänä on tällä kertaa häärinyt japanilainen pelikehittäjä Now Production ja julkaisina toimi Bandai Namco Entertainment. Nykyaikaistettuun klassikkoon on paranneltu pelimekaniikkoja, hiottu käyttöliittymää ja toki sokerina pohjalla – päivitetty myöskin grafiikat, luonnollisestikin! Pelissä pääsee väistelemään haamuja, ratkaisemaan erilaisia kiperiä pulmia ja pelastamaan kokonaisen PAC-perheen sen vallitsevan maailman pahuudelta. Kuulostaa jännältä, eikös? Peli sisältää myös erilaisia pelitiloja kuten MAZE MODE, jossa pelaaja pääsee selvittämään tietään ulos erilaisista 3D-sokkeloista. MODE-tilan suorittamalla voi avata sen ”ainoan oikean” alkuperäisen PAC-MAN-pelin.

On PAC-Manin syntymäpäivä. Kotona käy ilmi, että haamut ovat siepanneet hänen perheensä ja ystävänsä ja pilanneet juhlat! Tämän jälkeen PAC-MAN lähtee pelastusretkelle Ghost Island -saarelle. Tästä käynnistyy jännittävä seikkailu, mutta vangitseeko se palaajansa tarpeeksi hyvin remasteroituna vielä vuonna 2022?

Rakkaudella remasteroitu hotkija

on varmaa viihdettä sellaisille, jotka hakevat pelistä nostalgiapläjäystä vuoden 1999-version jo pelanneena. Peli on takuulla ollut juttu aikoina, jolloin perinteisiä tasohyppelyitä on siirretty vuosi vuodelta etenevissä määrin 3D-muottiin. Ylipäänsä Pac-Manin sovittaminen hieman ”erilaisempaan” muottiin on ollut merkittävä tapahtuma jo itsessään. Tässä tapauksessa tarkoitetaan tokikin siis rakkaan syömärin sovittaminen tasohyppelypelien maailmaan. Itse en kuitenkaan lukeudu niihin ”entisiin nuoriin”, jolla olisi minkäänlaista aikaisempaa kokemusta- saatika edes sidettä Pac-Man Worldin suhteen. Näin ollen arvostelu tulee täysin kokonaan uuden kokemuksen pohjalta.

Ensiksi kuitenkin kehujen pariin ja sanottakoon, että Pac-Man Worldin miljöö on kaunista katseltavaa. Grafiikat itsessään eivät kovinkaan kummoisia, mutta tasosuunnittelu ja oikeastaan kaikki visuaaliset ratkaisut ovat varsin oivallista silmäkarkkia. Mielikuvitus (tai jokin muu?) on ollut kohdillaan, kun Pac-Mania on viritelty tasohyppelyidenn maailmaan. Pelaaminen itsessään on myös hyvin toteutettu. Liikkuvuus- sekä kontrollit ovat hyvällä mallilla ja kontrolleista ei juurikaan mitään erityisen ärsyttäviä puutteita löydy. Tokikin ne myöskin ovat samalla hyvin pelkistetytkin. Tasojen vaikeusasteet aaltoilee rajustikin koko pelaamisen ajan. Toisinaan tuntuu, että taso vain kävellään läpi, ja toisinaan taas tarkkuutta vaaditaan entistäkin enemmän.

Toista on kuitenkin äänimaiseman kanssa, joka musiikkeineen päivineen on kuin kuuntelisi erästäkin nimeltä mainitsematonta kotimaista radiokanavaa. Soittolistat ei juurikaan vuosien saatossa muutu. Jätetään kuitenkin se kanava tässä kohtaa vielä yleisen rauhan vuoksi mainitsematta. Kun konsolialustana oli tällä kertaa Nintendo Switch, huomasi väkisinkin, että pelissä on kevyenlaisesti ruudunpäivityksessä ongelmaa mikä aiheutti pieniä ongelmia itse pelaamisessa. Muilla alustoilla tätä ongelmaa ei ilmeisestikään ole, vaan peliä saadaan paahtaa eteenpäin 60 ruudun voimin.

Kevyttä lauantai-illan huumaako vain?

Pac-Man World Re-Pack on selvästikin rakkaudella valmistettu teos, mutta hätkähdyttääkö se siltikään tarpeeksi ilman nostalgialaseja? Kun peliä lähdetään väkisinkin vertaamaan esimerkiksi muihin myöhäisen 90-luvun teoksiin, kuten vaikkapa Crash Bandicootiin tai Super 64:seen, jää kokemus kuitenkin jokseenkin latteaksi. En tiedä kuinka peliin suhtautuisi, jos se olisi ollut niitä paljon puhuttuja hittipelejä omassa lapsuudessani? Olisiko nuoremman sukupolvenkin suhtautuminen peliin suopea tänä päivänä? Näin uskon ja kyseessä voikin olla perheen nuoremmille oikein oivallinen täsmähitti ensikokemuksenaan.

Pac-Man World ei yritäkään lennättää pelaajaansa kuuhun, vaan tarjoaa hyvinkin tuttua ja turvallista lauantai-illan perheviihdettä pelikoneen äärellä. Turhaa monimutkaisuutta, saatika edes haasteellista vaikeustasoa peliltä on turha odottaa (No myönnettäköön, että muutamassa vähän kohdassa kiroilutti!). Ehkä julkaisuaikoina vallinnut 40€ hintalappu saattaa olla liikaa pelin sisältöön nähden, mutta kun hinta tuosta tippunee, voi kyseessä genren kohderyhmälle olla oikeinkin oiva hankinta pelikokoelmaansa.

Kommentoi

Laihaa yhden viikonlopun hupia – arvostelussa Lego Brawls Kommentit pois päältä artikkelissa Laihaa yhden viikonlopun hupia – arvostelussa Lego Brawls

LEGO Brawls

Lego Brawls (Nintendo Switch)

4 / 10
Hyvää Kaunis kakku päältä. Brawls-pelin idea on hauska. Huonoa Liiankin yksinkertainen tuurilla seilaava laiva. Käy hyvinkin nopeasti tylsäksi. Tarjoilee liian vähän mielenkiintoista tekemistä, eikä koukuta muiden vastaavien pelien tavoin juuri ollenkaan.

Alunperin vuonna 2019 mobiililaitteille ilmestyneessä Brawlsissa pelaajat muokkaavat itselleen oman hahmon ja taistelevat sillä tutuissa maisemissa. Taisteluvälineenä voi käyttää kaikkea aina patongista piirakkapyssyyn sekä mankasta rakettinyrkkeihin.

Pelissä on laajat moninpelitilat ja pelata voi joko paikallisesti tai verkossa kahdeksan pelaajan voimin. Mukana on myös neljän pelaajan co-op tila. Mitään mullistavaa Brawls ei edes yritäkään tarjota, sillä samaisessa sarjassa painivia pelejä on etenkin konsoleille saapunut suurissa määrin aikaisemminkin. Yhtenä kuuluisana esimerkkinä mainittakoon Nintendon maailmasta tutun Super Smash Brosin, joka ajaa asiansa aina vain vuosienkin jälkeen.

Mitä uutta Brawlsilla on sitten tarjota konsoleille jo julkaistuihin saman painisarjan peleihin verrattuna?

Ensin hymyilytti, mutta sitten….

Aloittaessaan Brawls nappaa pelaajansa hyvin lyhyeen alkututoriaaliin, jossa pelin hyvin lyhyet- sekä yksinkertaiset liikkeet ja näppäinyhdistelmät käydään lävitse. Tämän jälkeen pejaaja heitetäänkin suoraan asiaan. Pelaajalla on valittavanaan vaatimattomat kaksi pelitilaa. Brawl-tila, joka on pelin perinteisempi online-moodi nopeaa matsaamista varten, kun taas pelin toinen ”Party-tila” on tarkoitettu enemmänkin paikallispelejä varten kutsulinkkeineen, tai miksei toki niinkin, että vieressäsi sohvalla istuu ihan aito ihminen jakamassa kanssasi pelikokemuksesi.

Kummassakin pelitilassa on valittavanaan vaatimattomasti vain kaksi erilaista ottelytyyliä. Vapaaottelu- sekä tiimitila. Vapaaottelussa mäiskitään lyhykäisyydessään hyvin pienellä taistelukentällä keskenään, kun tiimitila taasen sisältää pelikenttää hieman laajemminkin, mutta tarjoaa myöskin erilaisia tehtäviä, joita toteutetaan joukkueittain. Peliin on saatavilla teemoja kuten esimerkiksi Jurassic World, Ninjago, Pirates jne jne, jotka tuovat ihan kivan lisän tasojen visuaaliseen puoleen.

Alkuun Brawls vaikuttaa oikeinkin hupaisalta tapaukselta, mutta valitettavasti hupi alkaa lässähtämään kasaan hyvinkin nopeasti. Pelistä todellakin huomaa, että se on alunperin tarkoitettu mobiililaitteilla, eikä uudelleentulemiseen ole sen kummempiin tehty sen suurempia muutoksia konsoleita, tai :täkään varten. Pelin taistelut ovat sekavia, tuurilla seilaavia laivoja, ja tämän kaiken lisäksi vielä turhankin yksinkertaisia.

Kun yksinkertaiseksi tarkoitettu on vähän liiankin yksinkertaista

Toiminnaltaan Brawls ajaa sinäänsä asiansa. Mekaniikat ovat yksinkertaisuudessaan kuitenkin toimivat, vaikkei niissä olekaan lähdetty tavoittelemaan kuuta taivaalta. Lego-sarjan peleille uskollisesti Lego Brawls on visuaalisesti kaunista katseltavaa, vaikka taistelut itsessään käyvätkin usein varsin sekaviksi. Silmäkarkkia halajaville paketti on kunnossa ja mainittakoon erikseen myös Lego Brawlsin äänimaisemat, jotka ovat onneksi taattua Lego-sarjan laadukasta tasoa. Valitettavasti pakettia ei voida pelastaa muilla tekijöillä, kun itse pelaaminen on tehty niin kovin latteaksi kokemukseksi.

Täyteen lähes 40 euron hintalappuun nähden Lego Brawls on röyhkeän tuntoinen rahastus, joka ei tarjoa tarpeeksi mielenkiintoista tekemistä, jotta sen parissa viihtyisi yhtä viikonloppua pidempään. Kun konsoleille on tarjolla useita saman tyylisiä huomattavasti paremmin toteutettuja kilpailijoita, jää Lego Brawls valitettavasti näiden pelien varjoon odottamaan sitä ihanaa päivää, kun kaupan myyjä siirtää kaikki kopiot kyseisestä pelistä kaupan alelaariin. Tuona kauniina päivänä Lego Brawls saattaa olla ehkä hieman enemmän ”rahansa väärti”.

Kommentoi

Kun omituiset otukset ottavat yhteen – arvostelussa JoJo’s Bizarre Adventure: All-Star Battle R Kommentit pois päältä artikkelissa Kun omituiset otukset ottavat yhteen – arvostelussa JoJo’s Bizarre Adventure: All-Star Battle R

JoJo's Bizarre Adventure: All Star Battle R (PC)

7 / 10
Hyvää Mielenkiintoinen konsepti. Tyylikäs- sekä viihdyttävä. Mielenkiintoa herättävä, vaikkei alkuperäissarja olisikaan entuudestaan tuttu. Paljon eri hahmoja- sekä kustomisaatiota. Huonoa Kehno nettikoodi. Yksinpeli on aika yksitoikkoista. Ei story-modea.

Jojo’s Bizarre Adventures: All Star Battle R on suosittuun kulttimainettakin nauttivaan anime-sarjaan perustuva taistelupeli, joka pyrkii pysymään uskollisena alkueperäisen anime-sarjan tyylille. Peliin on saatu mukaan sarjasta tutut alkuperäisnäyttelijät, jotka heittelevät sarjastakin tuttuja letkautuksia dialogeissaan. Pelissä on mukana kaikkiaan 50 eri hahmoa.

Jojo’s Bizarre Adventuresissa tapahtuvat taistelut perustuvat alkuperäissarjassakin esiintyneisiin kohtauksiin, joten varsinaista ”story-modea” ei pelissä siis ole. Tämän vuoksi pelaajalle olisikin hyvä, että alkuperäissarjan tapahtumat ovat entuudestaan tuttuja, muutoin pelisessiot saattavat tuntua siltä, että käydyt taistelut ovat kaikki vain satunnaisia taisteluita ihan missä sattuu.

Monipuolista mäiskettä

Pelissä on mukana all-star mode, joka on pelin pääasiallinen mode. Siinä unlockkataan mm. lisää pelin sisältöä. Se sisältää tietyn määrän salaisia tehtäviä, mitkä eivät tokikaan ole pelaajalle pakollisia, mutta niitä läpäisemällä peliin saa huomattavan määrän lisää sisältöä. Yksinpelissä on lisäksi ”arcade-mode” ja ”endless-tila”, jossa taistelun tiimellyksessä vihollisia hyppii pelaajan eteen loputtomasti. ”Practice-modessa” pelaaja voi harjoitella eri hahmojen liikkeitä, komboja- sekä yleensäkin pelin mekaniikkoja.

Moninpelistä löytyy perinteinen 1 vs.1 -mode, sekä 3 vs.3 team-battle. Tämän lisäksi tarjolla on myös ”tournament-mode”, jossa maksimissaan 8 pelaajaa voi ottaa mittaa toisistaan. Onlinesta löytyy ”ranked mode” ja ”player match”, jossa voi pelata kutsun lähettämällä esimerkiksi kaveria vastaan. Viikoittain peliin myös päivitetään online-tehtäviä, joita läpäisemällä peliin voi hankkia lisää sisältöä.

Komboja kombon perään

Yksinpeli kiteytyy botteja vastaan taistelemiseen, sekä hahmojen kustomointiin. Tämän lisäksi tarjolla ei ole juurikaan muuta, mikä tekeekin pelikokemuksesta yksin varsin suppean. Jojo’s Bizarre Adventure kaipaisi enemmänkin niin sanottua ohjaavaa tutoriaalia. Tarjolla on kuitenkin tekstimuotoiset selitykset mekaniikoista, toisin sanoen pelaajalle jätetään jäljelle oma tulkinta, kuinka niitä kannattaa käyttää.

”Online-modessa” nettikoodi ei ollut toimiva, sillä se tuntui pelittävän vakaallakin yhteydellä hyvin epäluotettavasti. Lagittamista oli havaittavissa suurissa määrin, mutta hyviä yhteyksiä saattaa löytyä, mikäli toinen pelaaja sijaitsee esimerkiksi lähialueella. ”Ranked-matchissa” pelaaja ei juurikaan voi vaikuttaa siihen, mitä vastaan lopulta tulee. Tuolloin ”Player-match” on parempi vaihtoehto, kun voi valita vapaasti, ketä vastaan taistelee. Sekin tosin on valitettavasti rajattu vain kahteen pelaajaan.

Toiminta keskittyy kolmen eri tehoisen hyökkäysnappulan käyttämiseen ja yhdistelemiseen. On myös dodge-nappula jolla voi väistää sivuille, peli on kuitenkin fundamentaalitasolla 2D. Erilaisia erikoishyökkäyksiä voi tehdä Street Fighterista tutuilla ”alas taakse/alas eteen”-kiepautuksilla. Jokaisella hahmolla on käytettävissä mittari, joka kasvaa sitä mukaa kun jakaa tai ottaa itse osumaa. Mittaria käyttämällä voi mm. tehostaa tai peruuttaa erikoisliikkeitä ja täytenä laukaista spektaakkelimaisen ”superin”, joka vie osuessaan vastustajalta aimo määrän hipareita. ”Light attackia” naputtamalla voi käynnistää aloittelijoille tarkoitetun ”Easy beat”-toiminnon, joka suorittaa pienestä määrästä mittaria valmiiksi taputellun kombon. Kokeneemman pelaajan taas voi odottaa käyttävän mittaria mm. kombojensa parantamiseen ja spesiaaleja keskeyttämällä vastustajan pään sekoittamiseen.

Omituisten otusten kerhossa suurin osa on kohdillaan

Pelin hahmovalikoima on persoonallinen, sillä pelistä löytyy mm. ihmisten lisäksi robotteja, lintuja, koiria, hevosia jne. Hahmoissa itsessään on suuri määrä tutkittavaa, sillä jokainen hahmo toimii täysin eri tavalla. Hahmoihin- sekä taustoihin paneutuminen on mielekästä puuhaa, mutta siihen saakin upottaa päivä, ellei jopa viikkotolkulla aikaa.

Peli on grafiikoiltaan tyylikäs, sarjakuvamainen ja niistä saa hyvin selvää vaikka seassa onkin jatkuvaa toimintaa- sekä ruuduntäytettä. Ääninäyttelijät tekevät laadukasta työtä, ja heidän suoritustaan on miellyttävä kuunnella. Pelin musiikki sopii taisteluiden keskelle, vaikka kyseessä ei olekaan itse sarjasta tunnettuja sävellyksiä.

Jojo’s Bizarre Adventure on mielenkiintoinen teos, vaikkakin pelin online on vielä tällä hetkellä varsin vaatimaton ongelmiensa vuoksi. Tulevaisuudessa tähän sopii kuitenkin odottaa korjaavaa patchia, jolloin pelinautinto saadaan vaaditulle tasolle. Kaikkiaan. Jojo’s Bizarre Adventure yllätti pelaajansa positiivisesti, ja vaikkakaan lähdemateriaali ei ollut pelaajalle tarpeeksi tuttua, sai se kiinnostumaan alkuperäismateriaalista huomattavissa määrin.

Kommentoi