Nintendo Switch 2:n julkaisu lähestyy, ja kiinnostus uutta konsolia kohtaan kasvaa päivä päivältä. Nintendo on vahvistanut, että ensi viikolla järjestetään erityinen Nintendo Direct -esitys, jossa odotetaan paljastettavan ennakkotilaustietoja.
Tunnettu restock-seuraaja Matt Swider (The Shortcut) uskoo, että Nintendo Switch 2:n ennakkotilaukset alkavat keskiviikkona 2. huhtikuuta 2025 klo 17.00 Suomen aikaa. Hänen mukaansa suurimmat jälleenmyyjät, kuten Walmart, Amazon, Best Buy, GameStop ja Target, alkavat tuolloin ottaa tilauksia vastaan. Tämä strategia muistuttaa alkuperäisen Switchin lanseerausta, jolloin ennakkotilaukset avattiin juuri Nintendo Directin jälkeen.
Swiderin mukaan Nintendo Switch 2:n hintalappu tulee olemaan 399 euroa, mikä on 50 euroa enemmän kuin Switch OLED -mallin julkaisuhinta ja 100 euroa enemmän kuin alkuperäinen Switch. Tätä hintaa ovat tukeneet myös muut luotettavat lähteet.
Vaikka Switch 2:n tuotantomääristä ei ole vielä virallista tietoa, moni miettii, toistuuko PS5:n ja Xbox Series X:n lanseerauksista tuttu saatavuusongelma. Nintendo on kuitenkin tietoinen potentiaalisista varastopuutteista ja on vakuuttanut valmistautuvansa niihin. Nintendo-presidentti Shuntaro Furukawa kertoi japanilaiselle medialle, että yhtiö ottaa kaikki mahdolliset toimenpiteet käyttöön välttääkseen jälleenmyyjien ja keinottelijoiden aiheuttamat ongelmat. Toivottavasti Nintendo on varautunut ennakkoon ja pystyy tarjoamaan riittävästi konsoleita kaikille halukkaille.
Bokura on tokoronyorin kehittämä kahdelle pelaajalle suunniteltu puzzle-seikkailu, jossa yhteistyö ei ole vain yksi pelin ominaisuuksista, vaan koko kokemuksen ydin. Peli julkaistiin NintendoSwitch 2 29. heinäkuuta 2026, ja julkaisijana toimii Kodansha.
Pelin lähtökohta kuulostaa vielä melko yksinkertaiselta. Kaksi ystävystä on kyllästynyt elämäänsä pienessä kaupungissa ja päättää karata mahdollisimman kauas. Ennen lähtöä pojat päättävät kuitenkin tuhota pormestarin patsaan, mutta suunnitelma saa nopeasti uusia käänteitä. Matka muuttuu vähitellen paljon suuremmaksi seikkailuksi, jossa pelaajien on opittava luottamaan toisiinsa.
BOKURA:ssa kiinnostava idea on se, että molemmat pelaajat näkevät saman maailman eri tavalla. Toinen pelaaja näkee ympärillään eläimiä ja luontoa, kun toinen näkee robotteja ja koneita. Esimerkiksi toiselle pelaajalle tavallinen heinäkasa voi olla toiselle trampoliini. Jos et tiedä, mitä kaverisi näkee, ongelman ratkaiseminen voi olla yllättävän hankalaa.
Söpö puzzlepeli kätkee sisäänsä enemmän kuin odottaa
Ensimmäisillä minuuteilla BOKURA vaikuttaa melko rauhalliselta ja jopa harmittomalta puzzlepeliltä. Suloinen 2.5D-pikseligrafiikka ja rauhallinen tunnelma antavat pelistä varsin kevyen ensivaikutelman.
Tämä vaikutelma ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Tarinan edetessä peli alkaa ottaa uusia kierroksia ja tunnelma muuttuu yllättävänkin nopeasti. Juuri tämä oli itselleni yksi pelin suurimmista yllätyksistä. En tiennyt BOKURA:sta ennen pelaamista juuri mitään, joten odotukset eivät olleet korkealla. Lopulta peli osoittautui huomattavasti paremmaksi ja kiinnostavammaksi kokemukseksi kuin osasin odottaa.
BOKURA ei myöskään yritä heti selittää kaikkea puhki, vaan antaa pelaajan löytää maailman ja sen kummallisuudet vähitellen. Tämä toimii hyvin, sillä pelin parhaat hetket syntyvät usein silloin, kun toinen pelaaja kertoo näkevänsä jotain aivan muuta kuin sinä.
Viattomasta karkumatkasta alkaa jotain paljon suurempaa
BOKURA:n tarina alkaa melko yksinkertaisella idealla, jossa kaksi ystävystä haluaa jättää pienen kotikaupunkinsa taakseen. Molemmat ovat yksinkertaisesti kyllästyneet nykyiseen elämäänsä.
Pian matkalle tulee kuitenkin mutkia, eikä kyse ole enää pelkästä karkumatkasta. Tarina alkaa paljastaa uusia puoliaan ja pelaaja joutuu myös tekemään merkittäviä valintoja. Päätöksillä voi olla vaikutusta siihen, mihin suuntaan tapahtumat lähtevät etenemään. Tarinan parhaisiin puoliin kuuluu juuri se, ettei kaikkea kerrota yhdestä näkökulmasta. Molemmilla pelaajilla voi olla tietoa, jota toinen ei tiedä.
Kaksi näkökulmaa tekevät yksinkertaisista pulmista kiinnostavia
BOKURA perusmekaniikat ovat melko helposti omaksuttavia. Hahmoa liikutetaan, hypitään ja hyödynnetään ympäristön esineitä, mutta varsinainen haaste syntyy siitä, mitä toinen pelaaja näkee omalla ruudullaan.
Puzzlet eivät yleensä ole mahdottoman vaikeita. Kun molemmat pelaajat ymmärtävät, mitä toinen yrittää selittää, ratkaisut löytyvät usein varsin nopeasti. Haaste syntyykin enemmän kommunikoinnista kuin monimutkaisista pelimekaniikoista, ja siinä BOKURA onnistuu todella hyvin. Pelaaja voi esimerkiksi nähdä edessään täysin tavallisen esineen, kun taas kaveri kertoo, että sen päällä pitäisi ehdottomasti hypätä. Sitten hypätään, luotetaan kaveriin ja toivotaan parasta. Joskus onnistutaan heti, joskus ei. Parhaimmillaan tästä syntyy juuri sellaista hauskaa yhteistä säätämistä, jota hyvä yhteistyöpeli tarvitsee.
Kommunikaatio on BOKURASSA yksi tärkein vahvuus. Pulmat vaativat aidosti selkeää keskustelua, kun kummallakaan ei ole käytössään täydellistä tietoa ympäristöstä tai siitä mitä toinen näkee omalla ruudullaan.
Hillitty äänimaailma antaa tilaa yhteistyölle
BOKURA:n musiikki ja äänimaailma ovat hillittyjä, mutta juuri se sopii peliin erinomaisesti. Äänet eivät yritä jatkuvasti varastaa huomiota, vaan antavat tilaa tarinalle ja pelaajien väliselle keskustelulle.
Ambienssi pääsee kuitenkin esiin silloin, kun tunnelmaa täytyy muuttaa. Rauhallinen äänimaailma voi hetkessä saada seurakseen jännittävämpiä ääniä, jolloin pelaaja huomaa nopeasti, ettei kaikki olekaan aivan niin viatonta kuin aluksi vaikutti.
Musiikki ja äänet toimivat siis enemmän tunnelman tukena kuin pääroolissa. Se on tässä pelissä mielestäni oikea ratkaisu.
Lyhyt seikkailu, jonka voi kokea uudelleen
BOKURA:n ensimmäinen läpipeluukerta kestää noin 3–5 tuntia, riippuen siitä, kuinka nopeasti pelaajat hoksavat pulmien ratkaisut. Se ei kuulosta valtavalta määrältä pelattavaa, mutta noin viiden euron hintaisessa pelissä kokonaisuus tuntuu mielestäni oikein sopivan mittaiselta.
Lisätunteja saa erityisesti tarinan vaihtoehtoisista valinnoista. Jos haluat nähdä, miten tapahtumat muuttuvat toisen päätöksen jälkeen, peliä voi pelata uudelleen. Myös hahmojen näkökulmien vaihtaminen antaa uuden syyn palata seikkailuun.
Pieni yhteistyöpeli, joka tekee paljon oikein
BOKURA on erinomainen esimerkki siitä, ettei hyvään yhteistyöpeliin tarvita valtavaa budjettia, satoja tunteja sisältöä tai kymmeniä erilaisia pelimekaniikkoja. Sen yksi hyvä idea kantaa pitkälle.
Kahden pelaajan erilaiset näkökulmat ovat pelin ehdottomasti paras ominaisuus. Se tekee tavallisistakin puzzleista kiinnostavia ja pakottaa pelaajat oikeasti keskustelemaan keskenään. Samalla kaunis 2.5D-pikseligrafiikka, tunnelmallinen äänimaailma ja yllättävästi kehittyvä tarina muodostavat toimivan kokonaisuuden.
Noin 5 euron hinnalla BOKURA on erittäin helppo suositus. Kolmesta viiteen tuntiin kestävä seikkailu tarjoaa parhaimmillaan naurua, ihmettelyä, pieniä turhautumisen hetkiä ja ennen kaikkea onnistumisen tunteita yhdessä kaverin kanssa.
Jos pidät puzzlepeleistä ja sinulla on ystävä, jonka kanssa haluat testata, kuinka hyvin pystytte oikeasti kommunikoimaan, BOKURA kannattaa ehdottomasti ottaa kokeiluun. Saatat myös oppia jotain tärkeää ystävästäsi, nimittäin sen, kuinka mahdottoman vaikeaa on kuvailla heinäkasa ihmiselle, joka näkee sen sijaan trampoliinin.
9 / 10
Hyvää:+ Erittäin omaperäinen kahden pelaajan pelimekaniikka
+ Pelaajien erilaiset näkökulmat
+ Puzzlejen ratkaiseminen vaatii oikeaa yhteistyötä
+ Kaunis ja tunnelmallinen 2.5D-pikseligrafiikka
+ Tarinassa on yllätyksiä ja merkittäviä valintoja
+ Uudelleenpeluu tarjoaa vaihtoehtoisia näkökulmia
+ Erittäin hyvä hinta-laatusuhdeHuonoa:- Ei friendpass mahdollisuutta, joten kummankin on omistettava peli itse
- Pelaaminen vaatii lisäksi Nintendo Switch Online -jäsenyyden
- Tarinan loppu voi jättää kaipaamaan selkeämpiä vastauksiaYhteenvetoJos pidät puzzlepeleistä ja sinulla on ystävä, jonka kanssa haluat testata, kuinka hyvin pystytte oikeasti kommunikoimaan, BOKURA kannattaa ehdottomasti ottaa kokeiluun. Saatat myös oppia jotain tärkeää ystävästäsi, nimittäin sen, kuinka mahdottoman vaikeaa on kuvailla heinäkasa ihmiselle, joka näkee sen sijaan trampoliinin.
Muistan vieläkin ajan, jolloin Nintendo 64 hyrisi, valitettavasti jo edesmenneen naapurin pojan televisiotason alla ja Fox McCloud huusi ”Do a Barrel Roll!” niin monta kertaa, että sitä hoettiin vielä koulun pihallakin. Tuolloin elämä oli yksinkertaisempaa. Ei ollut työpäiviä, asuntolainoja eikä kahta lasta, jotka samaan aikaan halusivat eri iltasadut. Riitti, että koulupäivän jälkeen pääsi kaverille, heitti repun nurkkaan ja käynnisti konsolin. Muutaman minuutin päästä sitä jo syöksyttiin Arwingilla halki avaruuden pelastamaan Lylat-järjestelmää.
Aika tekee kuitenkin tehtävänsä. Nykyään pelikerrat ajoittuvat yleensä siihen hetkeen, kun lapset ovat viimein nukahtaneet, tiskikone hurisee keittiössä ja olohuoneeseen laskeutuu sellainen harvinainen hiljaisuus, jota pienten lasten vanhemmat oppivat arvostamaan aivan uudella tavalla. Siksi suhtaudun vanhojen klassikoiden uusintajulkaisuihin aina pienellä varauksella. Nostalgia on petollinen asia. Se saa muistamaan pelit usein paljon parempina kuin ne oikeasti olivat.
Kun Nintendo ilmoitti tuovansa Star Foxin Nintendo Switch 2 täysin uudistettuna versiona, odotukset olivat korkealla, mutta samalla myös epäilykset heräsivät. Onko kyseessä jälleen yksi vanhan pelin kiillotettu uusintajulkaisu vai jotain, mikä oikeasti ansaitsee paikkansa uuden konsolin pelikirjastossa?
Kesäloman loppuviikkojen mittaisen testin jälkeen vastaus ei ollutkaan aivan niin yksiselitteinen kuin aluksi kuvittelin.
Vanha peli näyttää yllättävän nuorelta
Ensimmäinen asia, johon huomio luonnollisesti kiinnittyy, on ulkoasu. Alkuperäinen Star Fox 64 näyttää nykyään juuri siltä kuin lähes kolmekymmentä vuotta vanhan Nintendo 64 -pelin kuuluukin näyttää. Kulmikkaita hahmoja, suttuisia tekstuureja ja sellaista sumuista grafiikkaa, jota silloin aikanaan kutsuttiin vallankumoukseksi. Silloin sitä ei tullut edes kyseenalaistettua. Nykyään sitä katsoo vähän eri silmällä.
Switch 2 tekee kuitenkin vaikutuksen heti ensimmäisistä minuuteista lähtien. Cornerian kaupungit näyttävät eläviltä, räjähdykset valaisevat taivasta näyttävästi ja metalliset Arwingit heijastelevat ympäristön valoja tavalla, joka saa koko pelin tuntumaan paljon suuremmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Kaikki pyörii tasaisella 60 ruudun sekuntivauhdilla, eikä sitä pidä vähätellä. Nopeissa ilmataisteluissa jokainen ruutu merkitsee, ja juuri tällaisessa pelissä sulava suorituskyky tekee valtavan eron.
Täytyy myös myöntää, että muutaman kerran huomasin keskittyväni enemmän maisemien ihailuun kuin vihollisten ampumiseen. Se ei tietenkään ollut kovin hyvä ratkaisu, sillä peli muistutti hyvin nopeasti, ettei keskellä sotaa kannata jäädä ihailemaan maisemia. Muutaman sekunnin kuluttua oma Arwing olikin jo savuamassa pitkin avaruutta.
Hiiriohjaus kuulosti turhalta
Etukäteen suurin kysymysmerkki oli uusi Joy-Con 2 hiiriohjaus. Paperilla idea kuulosti lähinnä markkinointiosaston keksinnöltä, jolla haluttiin löytää vielä yksi syy ostaa uusi konsoli.
Yllätys olikin melkoinen, kun se osoittautui oikeasti toimivaksi.
Perinteisellä tatilla lentäminen tuntuu edelleen tutulta ja turvalliselta, mutta tähtäyksen siirtäminen hiiriohjaukselle tekee ampumisesta huomattavasti tarkempaa. Ensimmäiset minuutit vaativat hieman totuttelua, mutta sen jälkeen ohjaus alkoi tuntua yllättävän luonnolliselta. Erityisesti nopeissa ilmataisteluissa tarkkuus parani selvästi.
Hauskin yllätys löytyi kuitenkin yhteistyöpelistä. Toinen pelaaja voi keskittyä tähtäämiseen samalla kun toinen lentää, ja yhtäkkiä olohuoneessa istuikin kaksi ihmistä tekemässä oikeasti yhteistyötä sen sijaan, että toinen vain odotti vuoroaan. Täytyy sanoa, että tällaisia yhteisiä pelikokemuksia näkee nykyään aivan liian harvoin. Kaiken maailman verkkopelien ja taistelupassien keskellä oli suorastaan virkistävää huomata, että joskus hauskanpito voi olla niinkin yksinkertaista kuin kaksi ihmistä samalla sohvalla ampumassa avaruusaluksia.
Nostalgia kantaa pitkälle, mutta ei loputtomiin
Kaikesta hyvästä huolimatta vastaan tulee myös pelin suurin ongelma.Star Fox on edelleen pohjimmiltaan vuoden 1997 peli. Siitä ei pääse mihinkään. Yksi läpipeluukerta kestää edelleen parhaimmillaan muutaman tunnin. Toki haarautuvat reitit, erilaiset salaisuudet ja pistejahti antavat syitä pelata uudelleen, mutta täysin uusia kenttiä tai merkittävästi laajennettua sisältöä ei ole mukana.
Ensimmäisen läpipeluun jälkeen huomasin miettiväni kahta asiaa. Ensimmäinen oli, että tämähän oli edelleen aivan yhtä hauskaa kuin muistinkin. Toinen oli se, että tästä pyydetään Suomessa lähes kuusikymmentä euroa.
Ja siinä kohtaa pieni realismi alkaa väkisinkin hiipiä mukaan. Vaikka kyseessä on teknisesti upea uusintaversio, on sisältöä lopulta melko vähän. Jos Star Fox ei ole sinulle ennestään rakas pelisarja, voi hinta tuntua varsin suolaiselta siihen nähden, kuinka nopeasti lopputekstit alkavat pyöriä.
Vanha kettu lentää edelleen yllättävän korkealla
Kaiken tämän jälkeen jäljelle jää oikeastaan vain yksi kysymys. Kannattaako Star Fox ostaa? Omasta mielestäni kyllä, mutta pienellä varauksella.
Nintendo on tehnyt juuri sen, mitä tältä peliltä pitikin odottaa. Se ei ole yrittänyt muuttaa Star Foxia avoimen maailman toimintapeliksi, moninpeliräiskinnäksi tai live service -rahastusautomaatiksi. Se on ottanut yhden rakastetuimmista Nintendo 64 -klassikoista, antanut sille näyttävän uuden ulkoasun, modernisoinut ohjauksen ja pitänyt huolen siitä, että pelaaminen tuntuu edelleen yhtä välittömältä kuin lähes kolmekymmentä vuotta sitten.
Silti pieni osa minusta jäi kaipaamaan jotain enemmän. Pari uutta planeettaa, muutama uusi tehtävä tai edes pieni tarinallinen lisäys olisi nostanut tämän helposti modernien klassikkouusintojen kärkipäähän. Nyt kyseessä on ennen kaikkea rakkaudella tehty kunnianosoitus yhdelle Nintendon parhaista peleistä. Ja joskus sekin riittää.
Varsinkin teille, joiden televisiotason alla hyrisi joskus Nintendo 64 ja joiden korvissa kuuluu edelleen pieni ääni:
”Do a Barrel Roll!”
Star Fox (Nintendo Switch 2)
8.5 / 10
Hyvää+ Erinomainen audiovisuaalinen uudistus klassikkopelille
+ Tasainen 60 fps tekee pelaamisesta nautinnollista
+ Joy-Con 2:n hiiriohjaus toimii yllättävän hyvin
+ Hauska kahden pelaajan yhteistyötila
+ Säilyttää alkuperäisen Star Foxin nopean ja välittömän pelattavuudenHuonoa– Sisältöä on edelleen melko vähän
– Täysi hinta tuntuu korkealta noin parin tunnin mittaisesta kampanjasta
– Uusia kenttiä tai merkittäviä tarinalisäyksiä olisi kaivannut lisääYhteenvetoStar Fox Switch 2 ei keksi pyörää uudelleen, eikä sen oikeastaan tarvitsekaan. Se ottaa yhden Nintendon rakastetuimmista klassikoista, päivittää sen näyttämään modernilta ja lisää mukaan muutaman aidosti onnistuneen uuden idean. Lopputuloksena on peli, joka tuntuu samaan aikaan tutulta ja yllättävän tuoreelta.
