Huonous on universaalista, ja Cats on todiste siitä Kommentit pois päältä artikkelissa Huonous on universaalista, ja Cats on todiste siitä

Cats Taylor Swift
0 / 10
Hyvää - Huonoa Yksi kaikkien aikojen huonoimmista, ellei huonoin elokuva. Yleisesti Elokuvataiteen perisynti, joka ei ole edes näköalattomuudessaan hauska sillä tavalla kuin The Room on.

Kun -elokuvan traileri ilmestyi viime kesänä, herätti se suurimmassa osassa ihmisiä hämmennystä ja inhoa, mutta sille löytyi myös puolustajia. Tällä hetkellä suurimman osan puolustajista, mukaanlukien Youtubessa elokuvia analysoiva Lindsay Ellis, kanta on vaihtunut. Tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että elokuvan puolustaminen on lähinnä lapsellista kontrarianismia. Sitä, että laitetaan sinappia kahviin, koska se on pahaa. Ainekset eivät itsessään ole kauhean huonoja, mutta niiden yhdistelmä on huono. Ajatellaan aineksia näyttelijöinä. Mukana on muun muassa Royal Balletin tähti Francesca Hayward ja, uskokaa tai älkää, Idris Elba.

Lasten näytelmissä, varsinkin sellaisissa joihin otetaan kaikki lapset mukaan on erilaisia rooleja eri tavalla orientoituneille ihmisille. Jotkut ovat taustalla olevia ihmisiä, kiviä, puita, jotka tulevat kohtaukseen joksikin puettuna ja sitten lähtevät kun heidän kuuluu lähteä. Sitten on taas niitä jotka ovat näyttämöllä koko ajan, jotka ovat näytelmän tähtiä. Jotka muistavat vuorosanat ja ehkä osaavat laulaa. Vaihdetaan näiden roolit keskenään ja meillä on Cats.

Catsin viat ovat samaan aikaan hyvin syvällä ja myös hyvin pinnalla. Se on niin huono, että olisin tarvinnut beetasalpaajia elokuvan katsomiseen. Siihen ahdistuksen tasoon ei ole päässyt elokuvillaan edes Gaspar Noe. Esimerkiksi Rebel Wilson ja ovat heikoimmasta päästä elokuvan laulajia ja heillä tuntuu olevan loputtomasti ruutuaikaa ja voi luoja miten huonoja he ovat. Ainoa joka tuntuu osaavan esiintyä kokonaisvaltaisesti sillä tasolla mitä elokuva vaatisi on Taylor Swift ja hän on ruudussa vain pienen hetken. Tämä lahjakkuuden epätasapaino on jatkuvasti läsnä elokuvan aikana.

Francesca Hayward laulaa myös, ja siinä hän ei ole mitenkään erikoinen. Sen sijaan tanssi sujuu mainiosti, mutta osa tanssikohtauksista kuvaa lähinnä hahmojen kasvoja joka on ratkaisu johon edes Tommy Wiseau ei päätyisi. Laulut on laulettu joko yli samalla tavalla kuin karmeassa Leijonakuningas-uusinnassa tai ali sillä tavalla kuin jossain Suomen Idolsissa yleensä lauletaan esikarsinnoissa. Itse näytelmä ja sen laulut ovat myös aivan kamalia ja vasta nyt mainitsen tietokoneanimaation. Huonoimmillaan se on sitä tasoa mitä suurin osa Snapchat-filttereistä ja parhaimmillaan sitä mitä joku After Effectsiin erikoistunut tubettaja saa aikaan.

on aivan kamala elokuva, kenties kaikkien aikojen huonoin, siinä parasta on Taylor Swift ja sanon tämän ihmisenä joka ei välitä ollenkaan Taylor Swiftistä. Olen nähnyt parempia kuumeunia ja edes se, että studio menettä 70 miljoonaa ei ole pahinta mitä Cats on tehnyt. Pahinta on, että tämä elokuva on olemassa. Keskeisin kysymys tämän katsottuani on se, onko ohjaaja Tom Hooper kunnossa? Ainoa mikä tulee mieleeni syyksi tälle elokuvalle on se, että Hooper on jonkin yliluonnollisen onnettomuuden johdosta todellisuuden versio Cronenbergin Kärpäsestä joka olisi turvonneena, mätää visvaa tihkuvana rauniona örissyt tämän kammotuksen kasaan ja sen jälkeen paennut viemäreihin kaappaamaan lemmikkejä ruoakseen.

En muista rehellisesti sanottuna elokuvan juonesta mitään. En pystynyt keskittymään siihen miksi asiat tapahtuvat tai miten tapahtumat nivoutuvat toisiinsa. Ruutuun ilmestyy aina joku uusi otus tai pari, jonka nimi on joku kikkelikokkeli, tämä laulaa tovin, yleensä huonosti ja kaikki tanssivat kamera kasvoillaan ja lopuksi joku kissoista lähetetään ilmapallolla ilmeisesti kuuhun.

Kommentoi