Frozen 2
Disneyn kasvaneet omistukset viimeisen viidenkymmenen-sadan vuoden ajan rakastetuimmista hahmoista ja maailmoista ovat, varsinkin viimeisimmän Tähtien Sodan ja laiskojen uudelleenfilmatisointien osalta aiheuttaneet lähinnä närää. Toiseen osaansa päässyt Frozen olisi helppo kohde hyvin aggressiivisen tuotteistamisen esimerkkinä, jos se olisi huono. Frozen 2 ei kuitenkaan ole huono. Disneyllä on ollut kokoillan animaatioiden osalta hyviä ja huonoja kausia. 1990-luku, jonka aikakauden elokuvia kuvataan uudelleen oikeilla kameroilla, oli hyvä kausi ja nyt päättynyt 2010-luku oli toinen.
Olen helpottunut, että kodissa eivät pienten ihmisten vaatimuksesta pyöri Illuminationin modernit animaatiot vaan nämä. Vaiana, ensimmäinen Frozen ja jossain määrin myös Kaksin Karkuteillä kestävät passiivista uudelleenkatsomista koska ne eivät jätä aukkoja paikkaamatta. Frozen 2 on tarinana vahva, koska se esittää useita kysymyksiä, viittaa niihin rinnakkain pitkin elokuvan kulkua ja sitoo ne yhteen todella mallikkaasti ja jokainen joka on koskaan kirjoittanut fiktiota tietää miten hiton kova saavutus se on. Frozen 2 onnistuu löytämään myös ensimmäisestä elokuvasta lankoja sidottavaksi yhteen ja tarjoaa täten vielä suuremman palkinnon elokuvan loputtua.
Kaiken kaikkiaan elokuvana ja tarinana Frozen 2 on vahvempi kuin edeltäjänsä. Ainoa missä ensimmäinen osa on parempi on laulut, joka saattaa erityisesti samaa renkutusta tuhansia kertoja uudelleen soittavien ja laulavien lasten vanhempina olla ihan hyvä asia. Vähemmän tarttuva johtolaulu taakse jää nopeammin kuin megahitti, joita edeltävän elokuvan lisäksi oli ainakin Vaianassa. On myönnettävä, että Frozen 2 on yksi niistä elokuvista joita jaksaa pyörittää televisiossa kerrasta toiseen sen ajan alkaessa ja yksi Toy Story 4:n ja Avengers: Endgamen ohella Disneyn vahvimpia vuoden 2019 julkaisuja.
