Nuoren naisen muotokuva (2019)
Harvoin tulee vastaan elokuva jota voi varauksetta kutsua mestariteokseksi. Esimerkiksi Sidney Lumetin 12 Angry Men on sellainen ja tuoreista teoksista lähelle pääsee Terence Malickin Tree of Life. Elokuva on paljon muutakin kuin sen tarina. Se on värejä, linssejä, pieniä värähdyksiä näyttelijän kasvoissa jotka kertovat paljon enemmän kuin vuorosana käsikirjoituksessa, ympäristön ja ihmisten ääniä silloin kun niitä on ja ennen kaikkea silloin kun niitä ei ole. Tieto siitä että saman näyttelijän näkeminen eri roolissa on vaikeaa, koska hän ei näyttele, hän on.
Céline Sciamman Nuoren naisen muotokuva on ranskalainen pukudraama ja rakkaustarina, jonka on ohjannut nainen, jonka on myös kuvannut nainen ja jossa näyttelee lähinnä naisia. Jos jokin elokuvan ympäröimistä aihepiireistä kiinnostaa, tämä kannattaa ehdottomasti katsoa. Jos taas mikään elokuvan aihepiireistä ei kiinnosta, mutta elokuvataide kiinnostaa, tämä on yksi niistä vuoden 2019 ja jo poistuneen vuosikymmenen elokuvista, jotka on aivan pakko katsoa. Siinä on jokaiseen kohtaukseen ja jokaiseen pieneen eleeseen ja yksityiskohtaan kiinnitetty niin äärimmäisen paljon huomiota, että vähäeleisimpinäkin hetkinään, joista ohjaaja Sciamma on osaltaan myös tunnettu, vangitsee elokuva katsojan täysin maailmaansa.
Elokuvan juoni on lyhyesti se, että taidemaalari saapuu saarelle nuoren suunnilleen saman ikäisen naisen vieraaksi maalatakseen hänestä taulun. Haastavaa tästä tekee se, että hän ei halua itsestään maalattavan taulua, koska se pakottaisi hänet naimisiin kosijan kanssa jolle taulu on näytettävä. Taiteilija alkaakin maalata taulua salaa ja painaa naisen piirteitä mieleensä yhteisillä kävelyillään, koska maalarin sanotaan olevan vain palkattua seuraa. Näiden aikana naiset alkavat lähentyä. Tarinassa ei ole tippaakaan ylimääräistä melodraamaa tai naiveja käänteitä, vaan kaikki tuntuu aidolta ja luonnolliselta. Vaikka tarina on vähäeleinen eikä pidä suuria käänteitä tai kuvioita sisällään, on se aito ja siksi syystä ylistetty.