Nintendo on tuonut markkinoille Switch-konsolinsa kolmannen ja täten myös viimeisen Mario Party -pelin, joka pyrkii tarjoamaan sarjan suurimman sisältöpaketin. Jamboree sekoittaa menestyksekkäästi edeltäjiensä parhaat puolet, mutta onko tämä kaikki jo siltikin hieman liikaa?
Super Mario Party Jamboreen ydin on edelleen tuttu lautapeli, jossa neljä pelaajaa kilpailee tähdistä heittämällä noppaa, keräämällä kolikoita ja pelaamalla minipelejä. Tällä kertaa tarjolla on seitsemän lautaa, joista viisi uutta ja kaksi klassikkoa Nintendo 64 -ajalta. Uudet laudat ovat sarjan parhaimmistoa: Goomba Lagoonin vuorovesi ja tulivuorenpurkaukset sekä Rainbow Gallerian kolmikerroksinen ostoskeskus tarjoavat strategista syvyyttä ja vaihtelevia pelikokemuksia.
Harhaanjohtava totuus
Merkittävin uudistus on Jamboree Buddies -järjestelmä. Laudoilla ilmestyvät apuhahmot voivat käänteen tekevällä tavalla muuttaa pelin kulkua: niiden avulla voi ostaa kaksi tähteä kerralla tai häiritä muiden pelaajien etenemistä. Kaikkea mukavaa hybdridivaikuttamista siis, millä saa vieruskaverin puhisemaan!
Nintendo mainostaa Jamboreen sisältävän ennätykselliset 112 minipeliä, mutta totuus on hieman harhaanjohtava, jos näin voisi sanoa. Minipelien jaottelu eri pelimoodeihin on tehty niin, että esimerkiksi kotona perinteisessä pelimoodissa homma käy pitkillä sessioilla erittäinkin toistavaksi, sillä tässä moodissa pelattavana on ehkä vain noin puolet mainostetusta määrästä. Tämä tekee ehkä hommasta liian toistavaa.
Uusista pelimuodoista kahdeksan pelaajan yhteistyöhön perustuva Bowser Kaboom Squad ja 20 pelaajan Koopathlon ovat kiinnostavia. Rhythm Kitchen tarjoaa hauskan rytmipelielämyksen, mutta muut liikeohjattavat tilat kuten Paratroopa Flight School ja Toad's Item Factory ovat näihin verrattuna keskinkertaisia kokeiluja.
Yksinpelaajille suunnattu Party Planner Trek on tervetullut lisä ainakin meille yksinäisille vuoroviikko-faijoille, joka antaa mahdollisuuden tutustua rauhassa pelin sisältöön. Hiljaa kaikessa yksinäisyydessä….
Audiovisuaalisesti Jamboree loistaa. Värikylläiset grafiikat, orkestraaliset sovitukset ja hahmojen ilmeikkäät animaatiot luovat iloista tunnelmaa. Teknisesti peli toimii moitteetta television ruudulla.
Kun pelin vikoja, ja sen tuomaa iloa punnitaan vaa'alla
Suurin kompastuskivi on pelin minimipeliaika, etenkin näin perhemiehelle: kymmenen kierroksen peli kestää noin 90 minuuttia, eikä lyhyempää vaihtoehtoa ole tarjolla. Itse olen pelannut vuositolkulla lasteni kanssa pelisarjan aiempia teoksia, ja pelilaudan kesto perheen pienimmille on ollut juuri sopiva 45 minuutin kestolla. Näin vanhuuden kynnyksellä kun on enää vaikea saada ikäistään peliseuraa sohvalle.
Super Mario Party Jamboree on kuin se porukan miellyttäjätyyppi, joka yrittää pitää huolen, että kenellekään ei jäisi pahaa mieltä. Oma sielu on sen vuoksi unohdettu. Siitä huolimatta, se onnistuu ylittämään itsensä sen positiivisilla puolilla, tarjoten kotisohville unohtamattomia ja naurua aiheuttavia pelihetkiä, jotka yhdistävät (tai repivät?) perhettä ja kaveripiiriä.
Ehkä kyseessä ei ole pelisarjan kunniakkain mahdollinen päätös Nintendo Switchin aikakaudelle, mutta naurut vieköön voiton…
