Arvostelut, Pelit

Just Dance 2026 on teknisesti paras vuosiin, mutta yksi ominaisuus jätti perheenisän kylmäksi Kommentit pois päältä artikkelissa Just Dance 2026 on teknisesti paras vuosiin, mutta yksi ominaisuus jätti perheenisän kylmäksi

Just Dance 2026 Edition

Just Dance -sarja on kuin jokavuotinen jouluperinne tai sakot kameratolppaan ajaessasi. Se saapuu perille aivan varmasti, tiedät täsmälleen mitä odottaa, ja lopputulos on yleensä sekoitus riemua sekä pientä ihmetystä siitä, mihin rahat taas menivät. Tämänvuotinen painos ei tee poikkeusta säännöstä, mutta pöydässä on nyt uusi valttikortti: 2.

Otin pelin testiin yhdessä lahjomattoman lapsiraatini (sisältäen myös naapurinkin katraat) kanssa selvittääkseni, onko tässä kyseessä vain vuosittainen rahastus vai aito askel eteenpäin. Itse edustan tanssijana kategoriaa ”rautakanki”, jonka bravuuri on rytmitön pään nyökyttely, joten lasten osallistuminen oli paitsi suotavaa, myös välttämätöntä pelin uskottavan arvioinnin kannalta.

Uusi konsoli korjaa vanhat synnit

Heti alkuun on nostettava raskaat asiat pöydälle. :sta ei ole olemassa varsinaista, vain uudelle sukupolvelle tehtyä versiota, vaan peli pyörii uudella Switch 2 -konsolilla taaksepäin yhteensopivuuden turvin. Tämä saattaa paperilla kuulostaa pettymykseltä, mutta olohuoneen käytännön kokemus kertoo aivan toista.

Jokainen sarjaa aiemmin pelannut tietää, kuinka vanhan Switchin tahmaiset valikot ja tuskastuttavan pitkät latausajat ovat syöneet tunnelmaa. Uusi konsoli korjaa nämä ongelmat raa’alla voimalla. Peli käynnistyy nopeasti, kappaleet latautuvat ilman odottelua ja mikä tärkeintä, ruudunpäivitys on silminnähden sulavampaa. Kun liike toistuu ruudulla pehmeästi ilman nykimistä, jopa minun kaltaiseni kömpelö tanssija pysyy paremmin rytmissä. Käyttökokemus on vihdoin sillä tasolla, millä sen olisi pitänyt olla jo vuosia sitten.

Vapaus koittaa, mutta vain yksinäisen kelpaa

Pelisarjan pitkäaikaisin ongelma on ollut ohjaus. Kinect-kameran jäätyä historiaan olemme heilutelleet peliohjaimia tai puristaneet kalliita älypuhelimia rystyset valkoisina peläten satojen eurojen luurin lentävän seinään. Vuoden 2026 painos tarjoaa tähän ratkaisun uudella kameratilalla.

Ominaisuus toimii niin, että puhelin asetetaan hyllylle, ja sen kamera seuraa koko vartalon liikkeitä. Tämä oli testijakson suurin positiivinen yllätys. Se toimi testeissämme hämmästyttävän tarkasti ja teki pelaamisesta aidosti vapauttavaa, kun käsissä ei tarvinnut pitää mitään. Erityisesti kuntoilumielessä tämä on loistava uudistus.

Valitettavasti ilo loppui lyhyeen heti, kun lapset halusivat liittyä mukaan. Tämä mullistava ominaisuus on nimittäin lukittu vain yksinpeliin. Heti kun tanssilattialle tuli tungosta, jouduimme palaamaan vanhoihin ohjaustapoihin. Tämä on valtava hukattu mahdollisuus peliltä, jonka ydin on nimenomaan sosiaalinen hauskanpito.

Kaaosta olohuoneeseen ja Bluey pelastajana

Vaikka kameratila tuotti porukalla pelatessa pettymyksen, uusi Party Mode paikkasi tilannetta. Se on selkeästi suunniteltu illanistujaisiin, joissa taito ei ole pääasia. Pelitila heittää tanssijoiden eteen satunnaisia haasteita kesken biisin: ruutu voi sumentua tai peli voi muuttua hetkeksi leikiksi, jossa pitää pysähtyä tai taputtaa oikealla hetkellä. Tämä kaoottisuus tasoitti pelikenttää huomattavasti, sillä pelkkä tanssitaito ei enää taannut voittoa. Se teki pelistä aidosti hauskan myös meille vanhemmille, jotka emme pysy perässä nykytanssien koreografioissa.

Sisällöllisesti Ubisoft on onnistunut tänä vuonna erinomaisesti. Neljänkymmenen uuden kappaleen joukossa on hittejä Dua Lipalta ja nostalgiaa Smash Mouthilta, mutta lapsiperheissä ostopäätöksen saattaa ratkaista yksi ainoa kappale: Medley. Kun näin lasten riemun heidän suosikkihahmonsa tahdissa, noin viidenkymmenen euron hintalappu alkoi tuntua hieman kohtuullisemmalta. On kuitenkin hyvä muistaa, että ilman erillistä kuukausimaksullista tilausta biisivalikoima jää lopulta siihen neljäänkymmeneen raitaan.

Tuomio

Kokonaisuutena Just Dance 2026 on ristiriitainen paketti. Teknisesti se on sujuvin versio vuosiin ja kameratila on loistava uudistus yksin treenaavalle aikuiselle. Samaan aikaan verkkopeliominaisuuksien suppeus ja kameratilan rajaaminen vain yhdelle pelaajalle harmittavat.

Jos etsit vakavaa kilpailua, tämä tanssiparketti ei ole sinua varten, rakas lukijani. Mutta jos etsit peliä, jota aikuinenkin junttura jaksaa pelata lasten kanssa ilman teeskentelyä ja joka saa hien pintaan sadepäivänä, tämä on vahva suositus. Meillä tämä ei jää hyllynkoristeeksi, vaan menee (kuulemma) jatkoon.

Just Dance 2026 Edition (Nintendo Switch 2)

7 / 10
Hyvää +Tekninen sujuvuus +Kameratila (yksinpelissä) +Sisältö: Kappalelista on onnistunut sekoitus uutta ja vanhaa. Erityisesti Bluey-sarjan musiikki on lapsiperheille valtava myyntivaltti. +Party Mode: Uusi pelimuoto on aidosti hauska lisä illanistujaisiin Huonoa -Kameratilan rajoitukset -Verkkopeliominaisuuksien suppeus -Vanha pohja: Peli ei ole aito uuden sukupolven julkaisu, vaan ehostettu versio vanhasta, mikä näkyy grafiikassa -Hinta Yhteenveto Kokonaisuutena Just Dance 2026 on ristiriitainen paketti. Teknisesti se on sujuvin versio vuosiin ja kameratila on loistava uudistus yksin treenaavalle aikuiselle. Samaan aikaan verkkopeliominaisuuksien karsiminen ja kameratilan rajaaminen vain yhdelle pelaajalle harmittavat. Jos etsit vakavaa kilpailua, tämä ei ole sinua varten, rakas lukijani. Mutta jos etsit peliä, jota aikuinenkin junttura jaksaa pelata lasten kanssa ilman teeskentelyä ja joka saa hien pintaan sadepäivänä, tämä on vahva suositus. Meillä tämä ei jää hyllynkoristeeksi, vaan menee jatkoon.

Kahden pelaajan avaruusseikkailu tarjoaa kekseliäitä pulmia – arvostelussa Orbitals (Nintendo Switch 2) Kommentit pois päältä artikkelissa Kahden pelaajan avaruusseikkailu tarjoaa kekseliäitä pulmia – arvostelussa Orbitals (Nintendo Switch 2)

on 2:lle julkaistu kahden pelaajan yhteistyöpeli, jossa ratkotaan erilaisia pulmia avaruusseikkailun lomassa. Peli rakentuu vahvasti yhteistyön ympärille, ja sen haasteet vaativat pelaajilta niin ongelmanratkaisukykyä kuin sujuvaa kommunikointiakin. Tarjolla on monipuolisia pulmia ja persoonallista visuaalista ilmettä, jotka tekevät seikkailusta kiinnostavan tuttavuuden myös niille, joilla ei ollut peliä kohtaan suuria ennakko-odotuksia.

Ensituntuma Orbitalsista oli positiivinen, Peli onnistuu esittelemään tekemistään vähitellen niin, että pelaaminen muuttuu sujuvammaksi seikkailun edetessä. Testijakson aikana vastaan ei tullut bugeja tai muitakaan teknisiä ongelmia, joten pulmien ratkomiseen pystyi keskittymään rauhassa.

Orbitalsin keskiössä on kahden pelaajan yhteistyö, jota voi harrastaa samalla konsolilla tai moninpelin välityksellä. Erityisen toimiva ratkaisu on jaetun ruudun toteutus, jossa kummallakin pelaajalla on oma näkymänsä. Näin pelaajat voivat liikkua kentän eri puolilla ja tehdä omia tehtäviään ilman, että toisen tekemisiä tarvitsee jatkuvasti odotella vierestä. Ratkaisu tuo yhteistyöhön mukavaa vapautta ja mahdollistaa pulmat, joissa molempien pelaajien pitää toimia itsenäisesti mutta yhteisen päämäärän eteen.

Pulmat ovatkin pelin suurimpia vahvuuksia. Osa haasteista ratkeaa melko suoraviivaisesti, kun taas toiset vaativat enemmän kokeilua, päättelyä ja yhteistyötä. Vaikeustason vaihtelu pitää pelaamisen mielenkiintoisena, eikä vastaan tuleva pulma tunnu automaattisesti samalta kuin edellinen. Apuna on neljä erilaista laitetta eli gadgetia, joiden ominaisuuksia hyödynnetään pulmien ratkaisemisessa. Vaikka laitteita ei ole valtavaa määrää, niitä käytetään kekseliäästi erilaisissa tilanteissa. Pulmat onnistuvatkin säilyttämään oman luonteensa läpi pelin, eikä tekeminen ala tuntua pelkältä samojen ratkaisujen toistamiselta.

Kaikki ei kuitenkaan suju aina ongelmitta. Osa pulmista on sen verran haastavia, että niiden parissa voi vierähtää yllättävän pitkä tovi. Vaikeat haasteet tarjoavat onnistumisen iloa, mutta toisinaan pieni vihje olisi tervetullut. Pitkään yhteen pulmaan jumiutuminen voi syödä seikkailun rytmiä etenkin silloin, kun oikea ratkaisu ei tunnu löytyvän yrityksistä huolimatta.

Visuaalisesti Orbitals erottuu edukseen retrohenkisellä anime-tyylillään. Ilme tuo peliin oman persoonallisen tunnelmansa ja tarjoaa mukavaa vaihtelua monien nykyisten pulmapelien ulkoasuun. Animaatiot ovat laadukkaita, eikä grafiikoissa havaittu testin aikana nykimistä. Myös pelimaailman eri alueet tuntuvat omaleimaisilta. Ympäristöt eivät jää keskenään samanlaisiksi taustoiksi, vaan jokainen alue tuo seikkailuun oman tunnelmansa ja pitää tutkimisen kiinnostavana.

Orbitals on parhaimmillaan silloin, kun kaksi pelaajaa pääsee ratkomaan pulmia yhdessä ja jakamaan onnistumisen hetket. Monipuoliset haasteet, kekseliäs neljän laitteen hyödyntäminen ja näyttävä visuaalinen tyyli muodostavat toimivan kokonaisuuden. Suurimmaksi kompastuskiveksi jää joidenkin pulmien korkea vaikeustaso sekä vihjeiden puute, sillä ajoittainen avustus voisi pitää etenemisen sujuvampana ilman, että haasteet menettäisivät merkitystään.

Arvostelu: Valtteri Seppälä

Orbitals (Nintendo Switch 2)

8 / 10
Hyvää + Puzzlet ovat monipuolisia +Toimiva jaetun ruudun yhteistyö +Omaleimainen retrohenkinen anime-tyyli +Palkitseva oivaltamisen ilo Huonoa -Vihjejärjestelmän puute -Ajoittain liian korkea vaikeustaso -Seikkailun rytmityksen katkeaminen Yhteenveto Kokonaisuutena Orbitals on onnistunut yhteistyöpeli, jota voi suositella erityisesti pulmien ystäville ja kaverin kanssa pelattavaa etsiville. Se tarjoaa riittävästi vaihtelua pitääkseen kiinnostuksen yllä ja palkitsee kärsivälliset pelaajat oivaltamisen ilolla. Jos vaikeiden pulmien äärellä ei mene heti hermo, Orbitals on ehdottomasti tutustumisen arvoinen avaruusseikkailu.

Call of Duty: Modern Warfare 4:n uusi DMZ-tila haluaa uudistaa extraction shooterit Kommentit pois päältä artikkelissa Call of Duty: Modern Warfare 4:n uusi DMZ-tila haluaa uudistaa extraction shooterit

: Modern Warfare 4 uusi DMZ-tila haluaa ottaa extraction shooter -genren haltuun hieman erilaisella lähestymistavalla. kutsuu peliä jopa ”action extraction shooteriksi”, sillä tarkoituksena on pitää toiminta jatkuvasti liikkeessä ja vähentää aikaa, jota pelaaja joutuu viettämään valikoissa tai tavaroita järjestellessä.

DMZ:llä on muusta pelistä erillinen 70 tasoa kattava etenemisjärjestelmä sekä oma rahaan ja askartelumateriaaleihin perustuva talous. Pelaajat voivat suorittaa tehtäviä, tutkia Haijin-karttaa, taistella tekoälyn ohjaamia vihollisia vastaan ja tietysti ottaa yhteen muiden pelaajien kanssa. Uusi käyttöönottonäkymä antaa ennen ottelua mahdollisuuden valita tehtävän, mutta halutessaan matkaan voi lähteä myös ilman tarkkaa suunnitelmaa.

Haijinissa on Infinity Wardin mukaan enemmän vihollisia kuin missään studion aiemmin rakentamassa kartassa. Tekoälyviholliset on jaettu neljään vaikeustasoon, ja vaarallisimmat Commander-viholliset liikkuvat kartalla omien kovatasoisten suojelijoidensa kanssa. Helppo ryöstöretki voi siis muuttua nopeasti tilanteeksi, jossa kannattaa ehkä juosta eikä kysellä liikaa.

Uusi DMZ tuo mukaan myös oman tukikohdan eli Forward Operating Basen. Siellä voi hallita pelattavia hahmoja, säilyttää tavaroita, rakentaa varustuksia, muokata aseita ja testata niitä ampumaradalla. Tukikohdassa voi lisäksi ottaa vastaan tehtäviä, valmistaa hyödyllisiä esineitä kerätyistä materiaaleista sekä ostaa tavaroita pelin sisäisellä rahalla. Mukana on jopa palkkiotaulu PvP-pelaajille ja tietoa kartalla liikkuvista pomovihollisista.

julkaistaan 23. lokakuuta , , ja . Infinity Ward näyttää selvästi panostavan tilaan aiempaa enemmän, joten vuoden 2022 DMZ-betaan verrattuna luvassa on kokonaisuutena huomattavasti suurempi paketti. Nyt jää nähtäväksi, onnistuuko Call of Duty tekemään extraction shooterista tarpeeksi Call of Dutyn näköisen ilman, että homma muuttuu pelkäksi reppujen järjestelyksi.