Arvostelut, Teknologia

Kännykkäfirman mekaaninen näppäimistö on äärimmäisen laadukas – arvostelussa OnePlus Keyboard 81 Pro Kommentit pois päältä artikkelissa Kännykkäfirman mekaaninen näppäimistö on äärimmäisen laadukas – arvostelussa OnePlus Keyboard 81 Pro

Toimitus4.10.2023 08:303.10.2023

OnePlus Keyboard 81 Pro

8.5 / 10

Hyvää Laadukas kokonaisuus, mukava kirjoitustuntuma, retroileva tyylikkyys, erillinen säätöpainike, muokattavuus ja ohjelmoitavuus Huonoa Hidas langaton yhteys, paino saattaa olla joillekkin kynnyskysymys, näppäinhatut eivät läpäise valoa, jyrkkä ja korkea kirjoituskulma ei ole kaikkien makuun Laadukas kokonaisuus muokattavuutta arvostaville.

Toimitus

Android-puhelimistaan tunnettu kiinalainen OnePlus yllätti aiemmin tänä vuonna hyppäämällä PC-oheislaitteiden markkinoille julkaisemalla mekaanisen Keyboard 81 Pro -näppäimistön.

Varsin hintava näppäimistö perustuu vahvasti suosittujen kustomoitavien näppäimistöjen valmistajan Keychronin Q1 Pro -malliin. Mutta mitä tuohon yli 250 euron hintalapulle saa vastineeksi ja miten se eroaa Keychronin versiosta? Tutustutaampa laitteeseen tarkemmin.

Ensimmäinen huomio näppäimistössä on sen massiivinen koko. 75% näppäinasettelua raamittaa jyhkeä metallinen reunus. Korkeutta on lähes 4 sentin verran jalustan ollessa alhaalla ja lähes 5 senttiä sen ollessa yläasennossa. Tuo metallinen jalusta onkin yksi ominaisuuksista, joka erottaa 81 Pron Keychronin vastaavasta. Painoa tälle järkälemäiselle tekeleelle kertyy lähes kaksi kiloa, joten laneille se ei välttämättä ole paras vaihtoehto.

Toinen erottava tekijä on näppäinhatut, jotka ovat klassisen sylinterinmalliset, kun taas Q1 Prossa ne ovat varustettu pallomaisella KSA-profiililla. Väriltään ne ovat tyylillään retroilevat valko-harmaa-punaisen sävyiset. Malliltaan hatut ovat “double-shot” tyyppiä, eli niisä on käytetty kahta eri muovikerrosta. Toista näppäimen pohjalle ja toista näppäimen tekstille. Tietylle käyttäjäkunnalle harmillisesti valaistus ei näy näppäinten läpi.

81 Pro on erityisen mukava käyttää ja näppäintuntuma on sopivan napakka, mutta ei kuitenkaan liian mekaaninen. Tämä johtuu sen erityisestä tuplatiivisterakenteesta, jossa kytkimet on eroteltu metallisesta rakenteesta silikonilevyllä. Näppäimistön oikeaa ylänurkkaa hallitsee pyörivä säätönappi, jonka voi ohjemoida haluamaansa toimintoon, kuten vaikkapa äänentason säätöön tai zoomausta varten.

Säätönapin lisäksi kaikki näppäimistön painikkeet ovat ohjelmoitavissa ja QMK-firmwaren ja VIA-ominaisuuden avulla. VIA mahdollistaa näppäimistön näppäinten komentojen vaihdon ilman firmwaren päivitystä.

Näppäimistö on saatavilla kahdella eri kytkinvaihtoehdolla ja kaikkien näppäimien kytkimet ovat vaihdettavissa lennosta. Kytkimet ovat kehitetty yhteistyössä Keychronin kanssa. Punaiset Winter Bonfire kytkimet tarjoavat palautteen keskivaimealla äänellä ja 0,5 mm aktivointipisteellä. Summer Breeze kytkimet ovat puolestaan kalliimman version täysin lineaariset kytkimet.

Yhteys näppäimistöön onnistuu langattomasti Bluetooth yhteyden avulla tai USB-C -kaapelin avulla. Langaton yhteys on rajoitettu valitettavasti 90 hz:n, joten ainakaan langattomana näppäimistö ei ihan nopeimpaan pelaamiseen välttämättä sovellu. Näppäimistön takaa löytyy USB-C -liittiminen lisäksi kytkin, josta voi vaihtaa Windows ja Mac käyttöjärjestelmän välillä sekä virtakytkin, jonka avulla valitaan myös yhteyden tyyppi.

Yhteyden voi muodostaa samanaikaisesti kolmen eri laitteen välillä ja vaihtaminen onnistuu kätevästi näppäinyhdistelmien avulla. Näppäimistöstä löytyy RGB-taustavalaistus, johon on ennalta ohjelmoitu lukuisia eri liikkeitä. Akun kestoksi luvataan 100 tuntia valaistuksen alhaisinta tasoa käytettäessä. Luonnollisesti tämä pitenee huomattavasti, jos valoja ei pidetä päällä.

OnePlus Keyboard 81 Pro tarjoaa laadukkaan ja näyttävän kokonaisuuden koti- ja työkäyttöön sekä kevyeen pelaamiseen. Hintaluokka saattaa olla monille liian korkea, mutta jos tarve on vahvasti muokattavalle mekaaniselle näppäimistölle, on Keyboard 81 Pro siihen oiva valinta.

KeychronOnePlusPC

Tarina kissasta, joka halusi kuulua jonnekin – arvostelussa Copycat Kommentit pois päältä artikkelissa Tarina kissasta, joka halusi kuulua jonnekin – arvostelussa Copycat

Mallu Millie13.1.2026 09:5813.1.2026

On pelejä, joita pelatessa ajattelee tekniikkaa, suorituskykyä ja pelimekaniikkoja. Ja sitten on pelejä, jotka hiipivät syliin hiljaa, käpertyvät siihen ja jäävät. Tarinat, joissa eläin ei ole vain koriste tai vitsi, vaan oikeasti päähenkilö menevät pintaa syvemmälle. Sellainen, jonka tunteet iskevät suoraan kylkeen ilman varoitusta. Copycat kuuluu jälkimmäisiin, se osui tähän hermoon heti ensi minuuteilla. Eläinrakkaana pelaajana olen tottunut siihen, että peleissä eläimet ovat usein joko vitsejä tai pelkkiä symboleja. Copycat teki heti selväksi, ettei Dawn ole kumpaakaan. Hän on kissa, joka haluaa kuulua johonkin ja se tuntuu yllättävän tutulta.

Tarina, joka ei silittele vastakarvaan

Spoonful of Wonderin kehittämä Copycat on kerronnallinen indie-peli PC:lle, jossa pelaat Dawnina, löytöeläintalon kissana. Iäkäs ja sairaalloinen Olive adoptoi sinut täyttämään tyhjän paikan sydämessään. Alku on lämmin ja turvallinen, mutta jo varhain käy ilmi, ettei tämä ole tarina onnellisesta loppuelämästä sohvalla.

Copycatin tarina ottaa rohkean ja kivuliaan suunnan, kun Oliven kadonnut alkuperäinen kissa, myös nimeltään Dawn palaa kotiin. Yhtäkkiä et ole enää perheenjäsen, vaan ylimääräinen. Hylätty. Tarina kertoo yhteenkuuluvuudesta, menetyksestä ja identiteetistä tavalla, joka tuntuu aidolta juuri siksi, että se kerrotaan kissan näkökulmasta.

Pelin vahvuus on sen tapa kertoa tarinaa kissan näkökulmasta. Sisäinen monologi ja luontodokumentaarinen kerrontatyyli tuovat mukaan etäisyyttä, mutta samalla ne tekevät kokemuksesta jopa raaemman. Pelaaja ei saa kaikkea selitettynä, vaan joutuu itse tuntemaan ja tulkitsemaan maailmaa, joka tekee kokemuksesta poikkeuksellisen henkilökohtaisen. Copycat saaa kiitosta sen kyvystä käsitellä vaikeita teemoja ilman melodramaattisuutta, tämä ei ole kyynelten kalastelua, vaan hiljaista surua. Copycat ei ole peli, jonka jälkeen tekee mieli siirtyä suoraan seuraavaan tehtävälistaan.

Pelaaminen kissana – yksinkertaista mutta toimivaa

Pelillisesti Copycat on yksinkertainen, mutta tarkoituksella. Tutkit maailmaa kissana, joka on joutunut ulos turvallisesta kodista ja kohtaa pelkoja, joihin se ei ole valmis. Mukana on kevyitä skill check -hetkiä, päätöksiä ja valintoja, jotka vaikuttavat tarinan suuntaan ja lopulliseen lopputulokseen. Useat eri loput lisäävät uudelleenpeluuarvoa, mikä on tällaiselle tarinavetoiselle kokemukselle iso plussa.

Kontrollit toimivat hyvin sekä näppäimistöllä että ohjaimella, eikä pelaaminen tunnu kankealta. Teknisesti peli on varsin vakaa. Pieniä bugeja esiintyy toisinaan kun Dawn saattaa hypätessä lipsahtaa objektien läpi, mutta nämä ovat harvinaisia eivätkä riko kokemusta. Teknisesti peli on yllättävän viimeistelty indie-teokseksi.

Hiljainen kauneus kantaa pitkälle

Visuaalisesti Copycat kallistuu enemmän realismiin kuin cartoony-tyyliin, vaikkei se pyri fotorealismiin. Animaatiot ovat ajoittain jäykkiä, mutta kokonaisuus tukee tarinan vakavaa sävyä hyvin. Maailma tuntuu ajoittain jopa uhkaavalta juuri niin kuin sen kuuluukin tuntua, kun kissa joutuu ulos tutusta ja turvallisesta ympäristöstään.

Äänimaailma ansaitsee erityismaininnan. Musiikki on melankolista, hillittyä ja juuri oikeissa kohdissa läsnä. Se ei pakota tunteita esiin, vaan antaa niiden hiipiä mukaan huomaamatta. Ambient-äänet ja hiljaisuus tekevät maailmasta uskottavan. Copycat uskaltaa olla hiljaa, ja se tekee siitä entistä vaikuttavamman. Tämä on asia joka antaisee erityismaininnan, peli luottaa tunnelmaan enemmän kuin jatkuvaan ärsyketulvaan.

Yhteenveto

Copycat ei ole pitkä peli, eikä se ole täynnä toimintaa. Noin 15–20 euron hintaluokassa se tuntuu silti täysin hintansa arvoiselta, etenkin jos pitää indie-peleistä, jotka uskaltavat käsitellä vaikeita aiheita ilman ironista etäisyyttä. Tämä on peli pelaajalle, joka arvostaa tarinaa enemmän kuin haastetta ja joka ei säikähdä vaikeita tunteita. Copycat ei tarjoa helppoa lohtua, mutta se tarjoaa ymmärrystä ja joskus se riittää.

Tämä on peli, joka jää mieleen ja vähän sydämeenkin.

9 / 10

Hyvää: + Erittäin koskettava ja rohkea tarina + Onnistunut kerronta kissan näkökulmasta. + Dokumentaarinen kertoja/ohjeistus on hauska lisä. + Tunnelmallinen musiikki ja äänimaailma. + Useat loput lisäävät uudelleenpeluuarvoa. Huonoa: - Pieniä teknisiä kömmähdyksiä. - Teemat voivat olla liikaa herkimmille pelaajille Yhteenveto: Copycat ei ole pitkä peli, eikä se ole täynnä toimintaa. Noin 15–20 euron hintaluokassa se tuntuu silti täysin hintansa arvoiselta, etenkin jos pitää indie-peleistä, jotka uskaltavat käsitellä vaikeita aiheita ilman ironista etäisyyttä. Tämä on peli pelaajalle, joka arvostaa tarinaa enemmän kuin haastetta ja joka ei säikähdä vaikeita tunteita. Copycat ei tarjoa helppoa lohtua, mutta se tarjoaa ymmärrystä ja joskus se riittää. Tämä on peli, joka jää mieleen ja vähän sydämeenkin.

Mallu Millie

Kotimatka täynnä kissamaista kaaosta – arvostelussa Little Kitty, Big City Kommentit pois päältä artikkelissa Kotimatka täynnä kissamaista kaaosta – arvostelussa Little Kitty, Big City

Mallu Millie7.1.2026 12:277.1.2026

Minulla on heikko kohta peleille, joissa saa olla eläin. Vielä heikompi, jos se eläin on kissa. Kun Little Kitty, Big City lupasi seikkailun eksyneen kissan tassuissa keskellä suurkaupunkia, olin myyty. Double Dagger Studion debyyttipeli ei yritä olla iso ja mahtipontinen, vaan tekee jotain paljon vaikeampaa: se on vilpittömän sympaattinen. Tämä on peli, joka hymyilyttää jo ennen kuin ohjaimeen koskee ja usein myös sen jälkeen.

Pieni kissa, iso kaupunki

Tarina käynnistyy yksinkertaisesti ja kissamaisen realistisesti, torkahdat ikkunalaudalle ja putoat alas. Siitä alkaa matka takaisin kotiin urbaanin asfaltti sokkelon halki. Matkallasi saat oppaaksesi nokkelan variksen, joka antaa neuvoja ja ohjaa sinua eteenpäin. Vastaan tulee myös muita eläimiä, joilla on pieniä pulmia ja koska olet kissa, autat heitä tietenkin… tai ainakin harkitset sitä hetken ennen kuin kaadat jotain pöydältä.

Pelin rakenne on avoin, mutta selkeä. Päätavoite on palata kotiin, ja se onnistuu keräämällä kaloja, joilla kasvatat kissasi kestävyyttä. Kestävyys ei ole vain numero ruudulla, vaan konkreettinen osa etenemistä, sillä ilman voimaa et yksinkertaisesti jaksa kiivetä tarpeeksi korkealle. Sivutehtävät ja ympäristön tutkiminen tukevat tätä luontevasti, eikä mikään tunnu turhalta täytteeltä.

Ohjattavuus ja pelaamisen tunne

Little Kitty, Big City tuntuu selvästi peliltä, joka on alun perin tehty PC:lle. Näppäimistö ja hiiri tarjoavat sulavamman ja tarkemman kokemuksen kuin ohjain, joka tuntuu ajoittain hieman kömpelöltä, erityisesti tarkkaa liikkumista vaativissa kohdissa. Toisaalta pelin matala haasteaste tekee tästä helposti anteeksiannettavaa. Tämä ei ole peli, jossa hiotaan refleksejä tai avataan monimutkaisia taitopuita. Tässä keskitytään fiilikseen, tutkimiseen ja pieneen, hyväntahtoiseen sähläykseen.

Suloista sarjakuvamaailmaa

Visuaalisesti peli nojaa vahvasti pehmeään, sarjakuvamaiseen tyyliin. Animaatiot eivät pyri realismiin, vaan korostavat kissan liikkeitä ja eleitä, ehkä juuri siksi ne toimivat niin hyvin. Kaupunki on täynnä yksityiskohtia, mutta ihmiset on jätetty tarkoituksella kasvottomiksi hahmoiksi. Ratkaisu ohjaa huomion eläimiin ja tekee maailmasta hieman satumaisen, aivan kuin kaupunki olisi olemassa ensisijaisesti nelijalkaisia varten.

Äänimaailma tukee tunnelmaa

Äänisuunnittelu on hillittyä mutta toimivaa. Taustamusiikki on rauhallista ja tunnelmallista, eikä se koskaan vie huomiota itse tekemiseltä. Ääniefektit, kuten tassujen töminä, esineiden kolahdukset ja ympäristön äänet tukevat kokonaisuutta juuri sopivasti. Monien pelaajien tavoin jäin kaipaamaan hieman enemmän musiikillista persoonallisuutta, mutta toisaalta hiljaisempi äänimaailma sopii yllättävän hyvin kissan näkökulmasta kerrottuun seikkailuun.

Yhteenveto

Little Kitty, Big City ei yritä mullistaa pelimaailmaa, eikä sen tarvitsekaan. Se tarjoaa muutaman tunnin mittaisen, lämpimän ja stressittömän kokemuksen, joka sopii erityisesti pelaajille, jotka arvostavat tunnelmaa ja eläinläheisiä tarinoita. Noin 20–25 euron hintaluokassa peli tuntuu reilulta ostokselta. Se ei ole pitkä, mutta se jättää jälkeensä hyvän mielen. Tämä on peli, jonka parissa on helppo rentoutua ja joskus juuri sitä kaipaa eniten.

Little Kitty, Big City on pieni peli isolla sydämellä. Jos eläimet ovat lähellä sydäntäsi ja ajatus kissana seikkailemisesta kaupungissa saa hymyn huulille, olet juuri oikeaa kohderyhmää.

9.5 / 10

Hyvää + Erittäin sympaattinen ja persoonallinen tunnelma. + Suloinen visuaalinen tyyli ja onnistuneet animaatiot. + Helposti lähestyttävä, stressitön pelaaminen. + Kissamainen huumori ja oivaltava kerronta. Huonoa - Ohjainohjaus tuntuu ajoittain kömpelöltä. - Vähäinen haaste voi tylsistyttää osaa pelaajista. - Äänimaailma jää hieman taustalle. Yhteenveto: Little Kitty, Big City ei yritä mullistaa pelimaailmaa, eikä sen tarvitsekaan. Se tarjoaa muutaman tunnin mittaisen, lämpimän ja stressittömän kokemuksen, joka sopii erityisesti pelaajille, jotka arvostavat tunnelmaa ja eläinläheisiä tarinoita. Noin 20–25 euron hintaluokassa peli tuntuu reilulta ostokselta. Se ei ole pitkä, mutta se jättää jälkeensä hyvän mielen. Tämä on peli, jonka parissa on helppo rentoutua ja joskus juuri sitä kaipaa eniten. Little Kitty, Big City on pieni peli isolla sydämellä. Jos eläimet ovat lähellä sydäntäsi ja ajatus kissana seikkailemisesta kaupungissa saa hymyn huulille, olet juuri oikeaa kohderyhmää.

Mallu Millie