Kansantaruja, tunteita ja turhautumista – arvostelussa South of Midnight Kommentit pois päältä artikkelissa Kansantaruja, tunteita ja turhautumista – arvostelussa South of Midnight

on Compulsion Gamesin uusi toimintaseikkailu, joka julkaistaan 8. huhtikuuta. Tutki myyttejä ja kohtaa syvän etelän salaperäiset olennot tässä modernissa kansantarinassa samalla kun opit muinaisen voiman, jolla voit voittaa esteitä ja paljastaa perheesi piilotetun menneisyyden.

South of Midnight on yksi niistä peleistä, jotka vetävät mukaansa heti visuaalisella tyylillään ja tunnelmallaan – ja sitten muistuttavat sinua, että upea pinta ei aina tarkoita sulavaa pelikokemusta. Mutta aloitetaan siitä, mikä toimii.

Tunnelmaa kuin lauantai-aamun piirretyissä

Pelimaailma on suoraan sanottuna upea. Visuaalinen tyyli, joka ammentaa stop motion -animaatioista, tuo välittömästi mieleen nostalgiset lastenohjelmat, joita katsottiin pyjamassa vanhempien vielä nukkuessa. Tämä ei ole mikään geneerinen fantasia, vaan on luonut syvän etelän myyteistä ja kansantaruista oman maagisen versionsa – ja se toimii. Jokainen esine, rakennus ja olento tuntuu osalta tätä maailmaa.

Tarina, joka kantaa – vaikka Hazel välillä jää jälkeen

South of Midnightin sydän on tarinassa. Hazel, pelin päähenkilö, joutuu äitinsä katoamisen myötä seikkailuun, joka pureutuu paitsi hänen perheensä menneisyyteen myös syvemmälle ihmisten tunteisiin ja haavoihin – kirjaimellisesti. Pelaaja kohtaa olentoja, jotka ovat syntyneet tunteista, kuten surusta ja traumasta, ja auttaa heitä ”weaver”-taidoilla. Tarina tempaa mukaansa ja onnistuu tuomaan esiin oikeita tunteita – vaikka juonenkäänteet ovatkin usein melko ennalta-arvattavia. Tämä ei kuitenkaan vienyt pois sitä tunnetta, että halusin tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Osittain kohdissa tarina sai tunteet nousemaan pintaan.

Taistelua enemmän tahdosta kuin taidosta

Ja sitten se taistelusysteemi… Jos tykkäät monipuolisesta, haastavasta ja dynaamisesta taistelusta, joudut pettymään. Yhden “combat abuse” -taktiikan löytäminen (hyppy-isku, pari lyöntiä, väistö, toista) riitti viemään läpi valtaosan taisteluista. Eikä siinä vielä kaikki – kameran hitaus, herkkä mutta silti jotenkin kankea ohjaus ja näppäinkomentojen viive tekivät taisteluista välillä turhauttavan kokemuksen. Pahinta oli se, kun viholliset hyökkäävät samaan aikaan useasta suunnasta ja kamera ei vaan pysy mukana – vaikka pelissä onkin hyökkäyksiä varoittavia nuolia.

Onneksi peli tarjoaa mahdollisuuden skipata taistelut, jos ne käyvät liian raskaiksi – mutta minä en suostunut antamaan periksi, vaikka välillä teki mieli.

Äänimaailma: Toisinaan taianomaista, toisinaan tylsää

Pelin musiikki jakautuu kahteen kastiin. Toisaalta taisteluiden taustamusiikit alkavat puuduttaa nopeasti – ne toistuvat ja jäävät junnaamaan päähän (eikä hyvällä tavalla). Mutta tarinakohtauksissa musiikki loistaa. Se luo juuri oikeanlaisen maagisen tunnelman, ja erityisesti myyttisille olennoille sävelletyt laulut ovat vaikuttavia ja teemaan täydellisesti sopivia. Ääninäyttely on kautta linjan laadukasta, eikä kenenkään suorituksesta jäänyt paha maku suuhun. Myös taistelujen äänitehosteet ovat yllättävän ”inhottavia” – hyvässä mielessä. Vihollisten iskut kuulostavat limaisilta ja repiviltä, mikä tekee vahingosta todella konkreettisen tuntuisen.

Tekninen toteutus: Luvassa turhaa säätöä

Teknisesti peli pyörii hyvin, eikä bugeihin juuri törmännyt – mikä on harvinaista nykyään. Toisella testikoneella kuitenkin peli kaatui itsestään ilman mitään syytä. Kontrollit olivat kuitenkin ristiriitaiset: liikkuminen ja tutkiminen tuntuivat sulavilta, mutta taisteluissa nappien painaminen ei aina rekisteröitynyt heti. Kamera aiheutti ongelmia sekä vapaassa liikkeessä että tarinanohjatuissa kohtauksissa. Esimerkiksi kun tutkin maailmaa ja kamera pakotti katseen tarinalliseen elementtiin, se ei aina palannut hallintaan helposti – se turhautti, varsinkin jos oli juuri keräämässä päivitysmateriaalia tai ihastelemassa maailmaa ja ympäristöä.

Pelin kielivalinnat ja käyttöliittymä

Iso plussa siitä, että peli tarjoaa suomenkieliset tekstitykset. Itse pelasin englanniksi, koska puhe ja teksti eri kielillä vei omalla kohdalla liikaa fokusta, mutta lokalisaatio on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan sekä aina mahtavaa löytää peleistä oma äidinkieli. Käyttöliittymä on muutenkin selkeä ja pelin opetusosiot johdattavat hyvin sisään pelimaailmaan – vaikka osa niistä vetää liikaa kädestä.

Yhteenveto – Taikaa, tunnetta ja vähän taisteluväsymystä

Yhteenvetona South of Midnight on peli, joka on täynnä sydäntä ja tunnelmaa, mutta kompastelee pelimekaniikassa. Se tarjoaa vaikuttavan tarinan, upean visuaalisen maailman ja unohtumattoman tyylin, mutta taistelut ovat toistavia, ja ohjaus kaipaisi vielä säätöä. Jos etsit narratiivivetoista seikkailua, jossa tunteet ovat tärkeämpiä kuin tehokas miekanheilutus, tämä peli kannattaa kokea.

: Nova Kallio

South of Midnight

8 / 10
Plussat + Stop motion animaatiotyyli + Myyttisten olentojen omat sanoitetut kappaleet + Ääniefektit + Upea visuaalinen tyyli ja maailma + Tunnelmallinen, syvällinen tarina + Hahmojen tunteisiin pureutuva juoni + Laadukas ääni- ja ääninäyttely + Suomenkieliset tekstitykset Miinukset – Toistava ja epätasapainoinen taistelusysteemi – Kameran hallinta ongelmallinen – Näppäinkomentojen ottamisen turhauttavuus – Taistelumusiikki puuduttava

Blade Runner saattaa saada uuden AAA-pelin, mutta ei aivan lähiaikoina Kommentit pois päältä artikkelissa Blade Runner saattaa saada uuden AAA-pelin, mutta ei aivan lähiaikoina

Blade Runner 1997

-universumi saattaa laajentua jälleen videopelien puolelle. Elokuvasarjan oikeudet omistavan Alcon Entertainmentin johtajat Andrew Kosove ja Broderick Johnson ovat nimittäin paljastaneet, että yhtiö käy keskusteluja mahdollisesta suuresta Blade Runner -pelistä.

Haastattelussa kaksikko kertoi pohtineensa pelisovitusta, jonka tavoitteena olisi niin sanottu AAA-tason tuotanto. Käytännössä tämä tarkoittaisi mittavaa peliprojektia, johon panostettaisiin sekä teknisesti että sisällöllisesti. Tarkoituksena olisi antaa pelaajille mahdollisuus päästä itse tutkimaan ja kokemaan Blade Runnerin synkkää tulevaisuuden maailmaa. Mitään varsinaista julkistusta tai vahvistusta kehitystyön aloittamisesta ei kuitenkaan vielä ole.

Blade Runner -peleillä on jo historiaa. Vuonna 1997 julkaistu Westwood Studiosin Blade Runner oli tunnelmallinen osoita ja klikkaa -seikkailu, joka onnistui vangitsemaan alkuperäiselokuvan tunnelman. Pelistä julkaistiin vuonna 2022 uudistettu Enhanced Edition -versio. Vuonna 2023 puolestaan julkistettiin , mutta Annapurna Interactiven kehittämä projekti on sittemmin kadonnut julkisuudesta ja poistettu muun muassa Steamista.

Jos Blade Runnerin kyberpunk-maailmaan tekee mieli palata jo aikaisemmin, siihen tarjoutuu tilaisuus televisioruudun välityksellä. Uusi -minisarja saapuu -palveluun 25. marraskuuta. Mahdollista AAA-peliä odotellessa voi siis ainakin virittäytyä takaisin neonvalojen, synkkien kujien ja replikanttien maailmaan.

Big Walk joutui indie-alan tekoälyväittelyn keskiöön Kommentit pois päältä artikkelissa Big Walk joutui indie-alan tekoälyväittelyn keskiöön

-pelin kehittäjä on vahvistanut käyttäneensä kielimalleja pelin ohjelmoinnissa. Studio kertoo hyödyntäneensä niitä kehityksen loppuvaiheessa vaikeiden teknisten ongelmien ja ohjelmointivirheiden selvittämiseen. Käyttö jäi sen mukaan hyvin vähäiseksi.

Tapaus nousi julkisuuteen Independent Games Festivalin eli IGF tuomariston lausunnon jälkeen. Tulevien 29. IGF Awards -palkintojen tuomaristosta 19 jäsentä ilmoitti, etteivät he aio äänestää yhdenkään generatiivista tekoälyä hyödyntäneen pelin puolesta. Päätöstä edelsivät tuomariston sisäiset keskustelut ja erimielisyydet teknologian roolista pelinkehityksessä. Sosiaalisessa mediassa Big Walk nostettiin nopeasti yhdeksi keskustelun keskeisistä esimerkeistä.

House Housen mukaan joissakin tapauksissa chatbotin ehdottamaa koodia käytettiin pohjana, jota kehittäjät muokkasivat edelleen. Studion arvion mukaan alle 0,1 prosenttia pelin koodista liittyi tähän käyttöön. Yhdessä tapauksessa työkalu auttoi ratkaisemaan pelin hidastumisongelman, johon eivät olleet löytäneet vastausta studion omat kehittäjät tai edes Unityn insinööri. Pelin grafiikkaa, ääniä tai muuta sisältöä ei sen sijaan tuotettu tällä tavoin.

Studio kertoo ilmoittaneensa käytöstä jo IGF toimittamassaan hakemuksessa. -sivulla tietoa ei julkaistu, sillä alusta ei edellytä koodin tai chatbotien käytön ilmoittamista. House House painottaa, ettei sen lausunto ole puolustuspuheenvuoro teknologian puolesta. Se myöntää myös, ettei kehitystyön aikana ollut käytössä sisäistä linjausta näiden työkalujen hyödyntämisestä, ja pitää tätä omana puutteenaan.

IGF-tuomariston mielestä ohjelmointi on luovaa työtä siinä missä pelin muutkin osa-alueet. Lausunnossa muistutetaan myös, että kielimallien koulutuksessa on hyödynnetty muiden tekijöiden työtä ilman heidän suostumustaan. Big Walkin tapaus kiteyttääkin pelialan jakolinjan, jossa mietitään voiko teknologiaa käyttää rajatusti esimerkiksi ohjelmointiongelmien ratkaisemiseen, vai onko kaikenlainen generatiivisen tekoälyn hyödyntäminen ongelmallista?