Kansantaruja, tunteita ja turhautumista – arvostelussa South of Midnight Kommentit pois päältä artikkelissa Kansantaruja, tunteita ja turhautumista – arvostelussa South of Midnight

South of Midnight on Compulsion Gamesin uusi toimintaseikkailu, joka julkaistaan 8. huhtikuuta. Tutki myyttejä ja kohtaa syvän etelän salaperäiset olennot tässä modernissa kansantarinassa samalla kun opit muinaisen voiman, jolla voit voittaa esteitä ja paljastaa perheesi piilotetun menneisyyden.

South of Midnight on yksi niistä peleistä, jotka vetävät mukaansa heti visuaalisella tyylillään ja tunnelmallaan – ja sitten muistuttavat sinua, että upea pinta ei aina tarkoita sulavaa pelikokemusta. Mutta aloitetaan siitä, mikä toimii.

Tunnelmaa kuin lauantai-aamun piirretyissä

Pelimaailma on suoraan sanottuna upea. Visuaalinen tyyli, joka ammentaa stop motion -animaatioista, tuo välittömästi mieleen nostalgiset lastenohjelmat, joita katsottiin pyjamassa vanhempien vielä nukkuessa. Tämä ei ole mikään geneerinen fantasia, vaan Compulsion Games on luonut syvän etelän myyteistä ja kansantaruista oman maagisen versionsa – ja se toimii. Jokainen esine, rakennus ja olento tuntuu osalta tätä maailmaa.

Tarina, joka kantaa – vaikka Hazel välillä jää jälkeen

South of Midnightin sydän on tarinassa. Hazel, pelin päähenkilö, joutuu äitinsä katoamisen myötä seikkailuun, joka pureutuu paitsi hänen perheensä menneisyyteen myös syvemmälle ihmisten tunteisiin ja haavoihin – kirjaimellisesti. Pelaaja kohtaa olentoja, jotka ovat syntyneet tunteista, kuten surusta ja traumasta, ja auttaa heitä ”weaver”-taidoilla. Tarina tempaa mukaansa ja onnistuu tuomaan esiin oikeita tunteita – vaikka juonenkäänteet ovatkin usein melko ennalta-arvattavia. Tämä ei kuitenkaan vienyt pois sitä tunnetta, että halusin tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Osittain kohdissa tarina sai tunteet nousemaan pintaan.

Taistelua enemmän tahdosta kuin taidosta

Ja sitten se taistelusysteemi… Jos tykkäät monipuolisesta, haastavasta ja dynaamisesta taistelusta, joudut pettymään. Yhden “combat abuse” -taktiikan löytäminen (hyppy-isku, pari lyöntiä, väistö, toista) riitti viemään läpi valtaosan taisteluista. Eikä siinä vielä kaikki – kameran hitaus, herkkä mutta silti jotenkin kankea ohjaus ja näppäinkomentojen viive tekivät taisteluista välillä turhauttavan kokemuksen. Pahinta oli se, kun viholliset hyökkäävät samaan aikaan useasta suunnasta ja kamera ei vaan pysy mukana – vaikka pelissä onkin hyökkäyksiä varoittavia nuolia.

Onneksi peli tarjoaa mahdollisuuden skipata taistelut, jos ne käyvät liian raskaiksi – mutta minä en suostunut antamaan periksi, vaikka välillä teki mieli.

Äänimaailma: Toisinaan taianomaista, toisinaan tylsää

Pelin musiikki jakautuu kahteen kastiin. Toisaalta taisteluiden taustamusiikit alkavat puuduttaa nopeasti – ne toistuvat ja jäävät junnaamaan päähän (eikä hyvällä tavalla). Mutta tarinakohtauksissa musiikki loistaa. Se luo juuri oikeanlaisen maagisen tunnelman, ja erityisesti myyttisille olennoille sävelletyt laulut ovat vaikuttavia ja teemaan täydellisesti sopivia. Ääninäyttely on kautta linjan laadukasta, eikä kenenkään suorituksesta jäänyt paha maku suuhun. Myös taistelujen äänitehosteet ovat yllättävän ”inhottavia” – hyvässä mielessä. Vihollisten iskut kuulostavat limaisilta ja repiviltä, mikä tekee vahingosta todella konkreettisen tuntuisen.

Tekninen toteutus: Luvassa turhaa säätöä

Teknisesti peli pyörii hyvin, eikä bugeihin juuri törmännyt – mikä on harvinaista nykyään. Toisella testikoneella kuitenkin peli kaatui itsestään ilman mitään syytä. Kontrollit olivat kuitenkin ristiriitaiset: liikkuminen ja tutkiminen tuntuivat sulavilta, mutta taisteluissa nappien painaminen ei aina rekisteröitynyt heti. Kamera aiheutti ongelmia sekä vapaassa liikkeessä että tarinanohjatuissa kohtauksissa. Esimerkiksi kun tutkin maailmaa ja kamera pakotti katseen tarinalliseen elementtiin, se ei aina palannut hallintaan helposti – se turhautti, varsinkin jos oli juuri keräämässä päivitysmateriaalia tai ihastelemassa maailmaa ja ympäristöä.

Pelin kielivalinnat ja käyttöliittymä

Iso plussa siitä, että peli tarjoaa suomenkieliset tekstitykset. Itse pelasin englanniksi, koska puhe ja teksti eri kielillä vei omalla kohdalla liikaa fokusta, mutta lokalisaatio on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan sekä aina mahtavaa löytää peleistä oma äidinkieli. Käyttöliittymä on muutenkin selkeä ja pelin opetusosiot johdattavat hyvin sisään pelimaailmaan – vaikka osa niistä vetää liikaa kädestä.

Yhteenveto – Taikaa, tunnetta ja vähän taisteluväsymystä

Yhteenvetona South of Midnight on peli, joka on täynnä sydäntä ja tunnelmaa, mutta kompastelee pelimekaniikassa. Se tarjoaa vaikuttavan tarinan, upean visuaalisen maailman ja unohtumattoman tyylin, mutta taistelut ovat toistavia, ja ohjaus kaipaisi vielä säätöä. Jos etsit narratiivivetoista seikkailua, jossa tunteet ovat tärkeämpiä kuin tehokas miekanheilutus, tämä peli kannattaa kokea.

Arvostelu: Nova Kallio

South of Midnight

8 / 10
Plussat + Stop motion animaatiotyyli + Myyttisten olentojen omat sanoitetut kappaleet + Ääniefektit + Upea visuaalinen tyyli ja maailma + Tunnelmallinen, syvällinen tarina + Hahmojen tunteisiin pureutuva juoni + Laadukas ääni- ja ääninäyttely + Suomenkieliset tekstitykset Miinukset – Toistava ja epätasapainoinen taistelusysteemi – Kameran hallinta ongelmallinen – Näppäinkomentojen ottamisen turhauttavuus – Taistelumusiikki puuduttava

Futurama valtaa Springfieldin – fanien tekemä modi hurmasi jopa alkuperäisen Hit & Run -suunnittelijan Kommentit pois päältä artikkelissa Futurama valtaa Springfieldin – fanien tekemä modi hurmasi jopa alkuperäisen Hit & Run -suunnittelijan

Futuraman ja Simpsonien fanit saivat tällä viikolla todellisen herkkupalan, nimittäin vanha hittipeli The Simpsons: Hit & Run on saanut näyttävän Futurama-modin, joka on kerännyt ylistystä jopa alkuperäisen pelin pääsuunnittelijalta.

Vuonna 2003 julkaistu The Simpsons: Hit & Run muistutti aikoinaan vahvasti Grand Theft Autoa, mutta Springfieldin kaduilla. Nyt sen tilalle on rakennettu kokonaan uusi maailma, New New York, jossa pelaaja pääsee seikkailemaan Fryn, Benderin ja professori Farnsworthin kanssa, tietenkin hover-autolla huristellen.

Modin demoversio on ladattavissa ilmaiseksi, kunhan omistaa alkuperäisen pelin PC:lle. Se sisältää neljä tarinatehtävää, katukisoja, asuja ja salaisuuksia. Dialogit ovat vielä toistaiseksi tekoälyn tuottamia, mutta moditiimin mukaan ammattinäyttelijät ovat jo nauhoittamassa lopullisia repliikkejä.

Myös alkuperäisen pelin luoja Joe McGinn on haltioissaan.

Tämä näyttää upealta! Haluan pelata sitä. – McGinn kommentoi modin trailerin yhteydessä.

Vaikka virallinen jatko-osa Simpsons-pelille on edelleen haave vain, fanien into ja luovuus pitävät pelisarjan elossa ja tällä kertaa futuristisessa muodossa, jossa Zoidbergkin saa vihdoin ansaitsemansa ruutuaikaa.

The Outer Worlds 2 saa vihdoin kolmannen persoonan kuvakulman Kommentit pois päältä artikkelissa The Outer Worlds 2 saa vihdoin kolmannen persoonan kuvakulman

Scifi-roolipeli The Outer Worlds 2 aikoo laajentaa avaruuden tutkimisen aivan uudelle tasolle ja tällä kertaa pelaajat pääsevät katsomaan itseäänkin. Pelin kehittäjä Obsidian paljasti, että jatko-osaan lisätty kolmannen persoonan kuvakulma oli niin iso urakka, että sen toteuttamiseen piti palkata kokonaan toinen pelistudio, Disruptive.

Ohjaaja Brandon Adler kertoi haastattelussa, ettei kolmannen persoonan näkymä ollut alun perin edes suunnitelmissa.

Emme aikoneet lisätä sitä, koska se olisi liian kallista, ehkä seuraavaan peliin sitten. – Adler naureskeli.

Noin puolivälissä kehitystä studio kuitenkin muutti mielensä, fanit olivat toivoneet ominaisuutta niin paljon, että se päätettiin lopulta toteuttaa, vaikka budjetti ja aikataulu kiristyivät.

Ratkaisu osoittautui fiksuksi ja pelaajayhteisö on ottanut uutisen vastaan riemulla. The Outer Worlds 2 näyttää muutenkin rakentavan edeltäjänsä vahvuuksien päälle, enemmän sisältöä, laajempia maailmoja ja nyt myös mahdollisuus ihailla omaa avaruuspersoonallisuutta kolmannesta persoonasta käsin.

Pelin on määrä ilmestyä 29. lokakuuta 2025 PC:lle, Xboxille ja PS5:lle ja silloin nähdään, oliko tämä lisäpanostus todella vaivan arvoinen.