South of Midnight on Compulsion Gamesin uusi toimintaseikkailu, joka julkaistaan 8. huhtikuuta. Tutki myyttejä ja kohtaa syvän etelän salaperäiset olennot tässä modernissa kansantarinassa samalla kun opit muinaisen voiman, jolla voit voittaa esteitä ja paljastaa perheesi piilotetun menneisyyden.
South of Midnight on yksi niistä peleistä, jotka vetävät mukaansa heti visuaalisella tyylillään ja tunnelmallaan – ja sitten muistuttavat sinua, että upea pinta ei aina tarkoita sulavaa pelikokemusta. Mutta aloitetaan siitä, mikä toimii.
Tunnelmaa kuin lauantai-aamun piirretyissä
Pelimaailma on suoraan sanottuna upea. Visuaalinen tyyli, joka ammentaa stop motion -animaatioista, tuo välittömästi mieleen nostalgiset lastenohjelmat, joita katsottiin pyjamassa vanhempien vielä nukkuessa. Tämä ei ole mikään geneerinen fantasia, vaan Compulsion Games on luonut syvän etelän myyteistä ja kansantaruista oman maagisen versionsa – ja se toimii. Jokainen esine, rakennus ja olento tuntuu osalta tätä maailmaa.
Tarina, joka kantaa – vaikka Hazel välillä jää jälkeen
South of Midnightin sydän on tarinassa. Hazel, pelin päähenkilö, joutuu äitinsä katoamisen myötä seikkailuun, joka pureutuu paitsi hänen perheensä menneisyyteen myös syvemmälle ihmisten tunteisiin ja haavoihin – kirjaimellisesti. Pelaaja kohtaa olentoja, jotka ovat syntyneet tunteista, kuten surusta ja traumasta, ja auttaa heitä ”weaver”-taidoilla. Tarina tempaa mukaansa ja onnistuu tuomaan esiin oikeita tunteita – vaikka juonenkäänteet ovatkin usein melko ennalta-arvattavia. Tämä ei kuitenkaan vienyt pois sitä tunnetta, että halusin tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Osittain kohdissa tarina sai tunteet nousemaan pintaan.
Taistelua enemmän tahdosta kuin taidosta
Ja sitten se taistelusysteemi… Jos tykkäät monipuolisesta, haastavasta ja dynaamisesta taistelusta, joudut pettymään. Yhden “combat abuse” -taktiikan löytäminen (hyppy-isku, pari lyöntiä, väistö, toista) riitti viemään läpi valtaosan taisteluista. Eikä siinä vielä kaikki – kameran hitaus, herkkä mutta silti jotenkin kankea ohjaus ja näppäinkomentojen viive tekivät taisteluista välillä turhauttavan kokemuksen. Pahinta oli se, kun viholliset hyökkäävät samaan aikaan useasta suunnasta ja kamera ei vaan pysy mukana – vaikka pelissä onkin hyökkäyksiä varoittavia nuolia.
Onneksi peli tarjoaa mahdollisuuden skipata taistelut, jos ne käyvät liian raskaiksi – mutta minä en suostunut antamaan periksi, vaikka välillä teki mieli.
Äänimaailma: Toisinaan taianomaista, toisinaan tylsää
Pelin musiikki jakautuu kahteen kastiin. Toisaalta taisteluiden taustamusiikit alkavat puuduttaa nopeasti – ne toistuvat ja jäävät junnaamaan päähän (eikä hyvällä tavalla). Mutta tarinakohtauksissa musiikki loistaa. Se luo juuri oikeanlaisen maagisen tunnelman, ja erityisesti myyttisille olennoille sävelletyt laulut ovat vaikuttavia ja teemaan täydellisesti sopivia. Ääninäyttely on kautta linjan laadukasta, eikä kenenkään suorituksesta jäänyt paha maku suuhun. Myös taistelujen äänitehosteet ovat yllättävän ”inhottavia” – hyvässä mielessä. Vihollisten iskut kuulostavat limaisilta ja repiviltä, mikä tekee vahingosta todella konkreettisen tuntuisen.
Tekninen toteutus: Luvassa turhaa säätöä
Teknisesti peli pyörii hyvin, eikä bugeihin juuri törmännyt – mikä on harvinaista nykyään. Toisella testikoneella kuitenkin peli kaatui itsestään ilman mitään syytä. Kontrollit olivat kuitenkin ristiriitaiset: liikkuminen ja tutkiminen tuntuivat sulavilta, mutta taisteluissa nappien painaminen ei aina rekisteröitynyt heti. Kamera aiheutti ongelmia sekä vapaassa liikkeessä että tarinanohjatuissa kohtauksissa. Esimerkiksi kun tutkin maailmaa ja kamera pakotti katseen tarinalliseen elementtiin, se ei aina palannut hallintaan helposti – se turhautti, varsinkin jos oli juuri keräämässä päivitysmateriaalia tai ihastelemassa maailmaa ja ympäristöä.
Pelin kielivalinnat ja käyttöliittymä
Iso plussa siitä, että peli tarjoaa suomenkieliset tekstitykset. Itse pelasin englanniksi, koska puhe ja teksti eri kielillä vei omalla kohdalla liikaa fokusta, mutta lokalisaatio on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan sekä aina mahtavaa löytää peleistä oma äidinkieli. Käyttöliittymä on muutenkin selkeä ja pelin opetusosiot johdattavat hyvin sisään pelimaailmaan – vaikka osa niistä vetää liikaa kädestä.
Yhteenveto – Taikaa, tunnetta ja vähän taisteluväsymystä
Yhteenvetona South of Midnight on peli, joka on täynnä sydäntä ja tunnelmaa, mutta kompastelee pelimekaniikassa. Se tarjoaa vaikuttavan tarinan, upean visuaalisen maailman ja unohtumattoman tyylin, mutta taistelut ovat toistavia, ja ohjaus kaipaisi vielä säätöä. Jos etsit narratiivivetoista seikkailua, jossa tunteet ovat tärkeämpiä kuin tehokas miekanheilutus, tämä peli kannattaa kokea.
arvostelu: Nova Kallio
