Eric Osunan kehittämä ja Dolores Entertainmentin julkaisema A Pizza Delivery on yksi niistä peleistä, jotka yllättävät hiljaisesti. Ensi silmäyksellä se näyttää pieneltä indie-seikkailulta, mutta jo muutaman minuutin jälkeen huomaa, että kyse on paljon syvällisemmästä kokemuksesta. Peli kertoo pizzakuski B:stä, joka lähtee viimeiselle toimitukselleen, mutta matka ei ole vain pizzojen kuljettamista, vaan symbolinen, unenomainen vaellus omien muistojen, pelkojen ja toiveiden halki.
Tunnelma on pelin sydän. A Pizza Delivery rakentaa suuren tarinan pienillä hetkillä: satunnaiset kohtaamiset, hiljaiset pysähdykset tien varressa ja se tapa, jolla musiikki ja maisema sekoittuvat, saavat pelaajan tuntemaan, että jokaisella pysähdyksellä on merkitystä. Tarina ei selitä itseään puhki, vaan jättää tilaa tulkinnalle ja juuri se tekee siitä kiehtovan.
Pelin ohjaus toimii paremmin ohjaimella kuin näppäimistöllä ja hiirellä. Ohjaimella hahmon liikkuminen ja toimintojen suorittaminen on sulavampaa, ja skootterilla ajaminen tuntuu vakaammalta. Skootterilla ajaminen tosin on omituista, melkein kuin liukuisi jäällä. Muutamissa kohdissa näppäimistö ei ota kaikkia painalluksia vastaan, mikä voi pakottaa turvautumaan ohjaimeen, vaikka peli ei sitä virallisesti tue. Pulmat ovat kevyitä ja tarinaa tukevaa laatua, juuri sopivia peliin, jossa pääpaino on kokemuksessa eikä suorittamisessa.
Visuaalisesti peli on vaikuttava. Animaatiotyyliset grafiikat ovat pehmeitä ja mielikuvituksellisia, luoden unenomaista estetiikkaa, joka pysyy eheänä koko matkan ajan. Visuaalisuus tukee pelin meditatiivista tunnelmaa täydellisesti, ja vaikka maailmassa on paljon tyhjää tilaa, se tuntuu usein tarkoitukselliselta: hiljaisuus ja tyhjyys tukevat pelin teemaa yksinäisyydestä ja pohdinnasta. Maisemat, kuten revontulien valaisema yötaivas tai oranssina hehkuva auringonlasku, ovat niin kauniita, että ne houkuttavat pysähtymään ja vain katsomaan. Pelin visuaalinen tyyli onkin yksi pelin vahvimpia puolia.
Äänimaailma tukee tätä täydellisesti. Musiikki on rauhallista ja sävellyksiltään harkittua, se sulautuu maisemiin sen sijaan, että pyrkisi hallitsemaan niitä. Jokaisella alueella on oma teemansa, ja taustalla soiva toistuva musiikki eivät käy rasittaviksi. Ääniefektit puolestaan vahvistavat animaatiotyyliä ja pitävät tunnelman eheänä koko ajan.
A Pizza Delivery ei ole peli, jota pelataan haasteen vuoksi. Se on kokemus, joka haluaa herättää tunteita ja ajatuksia. Lopulta kyse ei ole vain pizzasta tai sen toimittamisesta, vaan siitä, mitä matkan varrella oppii itsestään ja muista. A Pizza Delivery on lyhyt, ehkä liiankin lyhyt, mutta se jättää jälkeensä oudon rauhallisen tunteen. Se ei huuda huomiota, vaan kuiskaa hiljaa korvaan: pysähdy hetkeksi, hengitä ja kuuntele.
Arvostelu: Mallu Millie, Nova Kallio & Aaron Veijalainen