Ad Infinitum (PlayStation 5)
Ensimmäisen maailmansodan raakuus ja kaaos elävät voimakkaasti NACONin julkaisemassa ja PAN Visionin jakelemassa Ad Infinitum -pelissä, joka sukeltaa syvälle sodan kauhuihin ja yhden sotilaan traumatisoituneeseen mieleen. Pelin maailma on synkkä, piinaava ja paikoin sekava, tarjoten pelaajalle kokemuksen, joka on yhtä aikaa sekä jännittävä, ja ainakin yrittää parhaansa ollakseen myöskin mentaalisesti raskas kokemus.
Ad Infinitum vie pelaajan ensimmäisen maailmansodan pelottaviin tapahtumiin, jossa nuoren saksalaissotilaan kautta paljastuu sotatilanteen armottomuus ja mielenterveyden rakoilu. Sotilaan silmin nähdään paitsi juoksuhaudat, myös perhe, ystävät ja koti – ja kaikkea varjostaa jatkuva kuoleman pelko sekä sotatoimien järkyttävät tapahtumat.
Peli ei tyydy kuitenkaan vain esittelemään sotaa ulkoisena kauhuna, vaan sukeltaa myös sotilaan sisäiseen taisteluun ja psyykkeen järkkymiseen. Mieleen hiipivät painajaiset, unen ja todellisuuden rajamailla liikkuminen sekä jatkuva epävarmuus omasta hahmottamisestaan luovat intensiivisen ja mieleenpainuvan pelikokemuksen.
Toiminnan, ongelmanratkaisun ja painajaismaisen seikkailun sekoitus tekee Ad Infinitumista vaikeasti määriteltävän genrensä suhteen. Pelaaja joutuu vaihtamaan strategiaa ja lähestymistapaa usein – joskus ratkaisu saattaa löytyä pakenemisesta, toisinaan hiljainen tarkkailu tai arvoituksen ratkaiseminen ovat avain eteenpäin.
Vaikka pelin pelattavuus itsessään oli pätevää ja pelaaja ohjattiin sujuvasti läpi traumatisoituneen sotilaan mielenmaiseman, Ad Infinitum ei pysty lunastamaan lupauksiaan aidosta kauhukokemuksesta. Möröt, vaikkakin friikkejä, eivät tarjoa sydäntä raastavaa pelkoa ja vaikka painajaismaisesti vääristyneet maailmat toivat eteerisen värinän pelaajien niskavilloihin, pelko jäi pintapuoliseksi.
Elämää juoksuhaudoissa
Graafinen anti tarjosi valitettavasti varsin kirjavan kirjon. Välillä pelaaja saattoi ihastella yksityiskohtaisia ympäristöjä ja painajaismaisia olioita, kun taas toisinaan oli vaikea ymmärtää, miten samassa pelissä saattoi olla PS1-tason tekstuureja.
Vaikka juoksuhaudoissa rämpiminen voi tuntua osuvalta pelin teemaan ja siihen tuomaan realismiin, sen jatkuva toistaminen muuttui ajan kanssa uuvuttavaksi. Kävelysimulaattori, ajatus, joka välissä pyörii mielessä. Toiveissa oli enemmän liikkumisvapautta ja mahdollisuutta tutkia synkkiä maisemia omilla ehdoilla. Pelin lineaarisuus, jota vielä korostivat näkyvyyden ongelmat, toivat ärsytyksen hetkiä, jotka valitettavasti vaimensivat immersiota.
Yksi omalaatuinen piirre, taskulamppumekaniikka, onnistui luomaan enemmänkin turhautumista kuin pelkoa. Siinä missä pelaajan olisi pitänyt kokea pelkoa ja jännitystä, oltiinkin kiinni omassa ärsytyksessämme, kun lamppu ei toiminut haluamallamme tavalla.
Ad Infinitum tarjoaa kiehtovan läpileikkauksen sodan ja mielen hajoamisen synkkiin maisemiin, mutta kompastuu omiin jalkoihinsa yrittäessään tasapainoilla useiden eri elementtien välillä. Se ei ole pelkkä kauhupeli, mutta se ei myöskään ole seikkailu, joka pitäisi pelaajaa otteessaan alusta loppuun. Siinä, missä se ottaa askeleita syvälliseen ja merkitykselliseen tarinankerrontaan, se kompuroi pelattavuuden ja grafiikan saralla, jättäen pelaajan toivomaan, että se olisi voinut olla enemmän.
Yhteenvetona Ad Infinitum on kelvollinen lisäys genreen, mutta se ei tarjoa erityisen mieleenpainuvaa kokemusta. Se vaeltelee jossakin keskinkertaisen ja potentiaalisesti kiinnostavan välimaastossa, antaen aihetta miettiä, mitä olisi voinut olla, jos kaikki olisi loksahdellut kohdilleen.
Ad Inifinitum on saatavilla PlayStation 5, Xbox Series X ja S -konsoleille sekä PC:lle. Pelin ikäraja on PEGI 16.
Arvostelu: J.Jaatinen
