Arvostelut, Pelit

Kiehtova, mutta pintapuoliseksi osoittautuva kauhuseikkailu – arvostelussa Ad Infinitum Kommentit pois päältä artikkelissa Kiehtova, mutta pintapuoliseksi osoittautuva kauhuseikkailu – arvostelussa Ad Infinitum

Ad Infinitum

Ad Infinitum (PlayStation 5)

5 / 10
Hyvää Kiehtova idea. Pelattavuus. Huonoa Graafisesti todella vaihteleva. Liikkumavapauden puute. Kiehtova idea, joka ei lopulta ollut mieleenpainuva, eikä oikeastaan edes pelottava. Ad Infinitum tarjoaa kiehtovan läpileikkauksen sodan ja mielen hajoamisen synkkiin maisemiin, mutta kompastuu omiin jalkoihinsa yrittäessään tasapainoilla useiden eri elementtien välillä.

Ensimmäisen maailmansodan raakuus ja kaaos elävät voimakkaasti NACONin julkaisemassa ja PAN Visionin jakelemassa Ad Infinitum -pelissä, joka sukeltaa syvälle sodan kauhuihin ja yhden sotilaan traumatisoituneeseen mieleen. Pelin maailma on synkkä, piinaava ja paikoin sekava, tarjoten pelaajalle kokemuksen, joka on yhtä aikaa sekä jännittävä, ja ainakin yrittää parhaansa ollakseen myöskin mentaalisesti raskas kokemus.

Ad Infinitum vie pelaajan ensimmäisen maailmansodan pelottaviin tapahtumiin, jossa nuoren saksalaissotilaan kautta paljastuu sotatilanteen armottomuus ja mielenterveyden rakoilu. Sotilaan silmin nähdään paitsi juoksuhaudat, myös perhe, ystävät ja koti – ja kaikkea varjostaa jatkuva kuoleman pelko sekä sotatoimien järkyttävät tapahtumat.

Peli ei tyydy kuitenkaan vain esittelemään sotaa ulkoisena kauhuna, vaan sukeltaa myös sotilaan sisäiseen taisteluun ja psyykkeen järkkymiseen. Mieleen hiipivät painajaiset, unen ja todellisuuden rajamailla liikkuminen sekä jatkuva epävarmuus omasta hahmottamisestaan luovat intensiivisen ja mieleenpainuvan pelikokemuksen.

Toiminnan, ongelmanratkaisun ja painajaismaisen seikkailun sekoitus tekee Ad Infinitumista vaikeasti määriteltävän genrensä suhteen. Pelaaja joutuu vaihtamaan strategiaa ja lähestymistapaa usein – joskus ratkaisu saattaa löytyä pakenemisesta, toisinaan hiljainen tarkkailu tai arvoituksen ratkaiseminen ovat avain eteenpäin.

Vaikka pelin pelattavuus itsessään oli pätevää ja pelaaja ohjattiin sujuvasti läpi traumatisoituneen sotilaan mielenmaiseman, Ad Infinitum ei pysty lunastamaan lupauksiaan aidosta kauhukokemuksesta. Möröt, vaikkakin friikkejä, eivät tarjoa sydäntä raastavaa pelkoa ja vaikka painajaismaisesti vääristyneet maailmat toivat eteerisen värinän pelaajien niskavilloihin, pelko jäi pintapuoliseksi.

Elämää juoksuhaudoissa

Graafinen anti tarjosi valitettavasti varsin kirjavan kirjon. Välillä pelaaja saattoi ihastella yksityiskohtaisia ympäristöjä ja painajaismaisia olioita, kun taas toisinaan oli vaikea ymmärtää, miten samassa pelissä saattoi olla PS1-tason tekstuureja.

Vaikka juoksuhaudoissa rämpiminen voi tuntua osuvalta pelin teemaan ja siihen tuomaan realismiin, sen jatkuva toistaminen muuttui ajan kanssa uuvuttavaksi. Kävelysimulaattori, ajatus, joka välissä pyörii mielessä. Toiveissa oli enemmän liikkumisvapautta ja mahdollisuutta tutkia synkkiä maisemia omilla ehdoilla. Pelin lineaarisuus, jota vielä korostivat näkyvyyden ongelmat, toivat ärsytyksen hetkiä, jotka valitettavasti vaimensivat immersiota.

Yksi omalaatuinen piirre, taskulamppumekaniikka, onnistui luomaan enemmänkin turhautumista kuin pelkoa. Siinä missä pelaajan olisi pitänyt kokea pelkoa ja jännitystä, oltiinkin kiinni omassa ärsytyksessämme, kun lamppu ei toiminut haluamallamme tavalla.

Ad Infinitum tarjoaa kiehtovan läpileikkauksen sodan ja mielen hajoamisen synkkiin maisemiin, mutta kompastuu omiin jalkoihinsa yrittäessään tasapainoilla useiden eri elementtien välillä. Se ei ole pelkkä kauhupeli, mutta se ei myöskään ole seikkailu, joka pitäisi pelaajaa otteessaan alusta loppuun. Siinä, missä se ottaa askeleita syvälliseen ja merkitykselliseen tarinankerrontaan, se kompuroi pelattavuuden ja grafiikan saralla, jättäen pelaajan toivomaan, että se olisi voinut olla enemmän.

Yhteenvetona Ad Infinitum on kelvollinen lisäys genreen, mutta se ei tarjoa erityisen mieleenpainuvaa kokemusta. Se vaeltelee jossakin keskinkertaisen ja potentiaalisesti kiinnostavan välimaastossa, antaen aihetta miettiä, mitä olisi voinut olla, jos kaikki olisi loksahdellut kohdilleen.

Ad Inifinitum on saatavilla PlayStation 5, Xbox Series X ja S -konsoleille sekä PC:lle. Pelin ikäraja on PEGI 16.

Arvostelu: J.Jaatinen

Call of Duty: Black Ops 7 kompuroi Steam-lanseerauksessa Kommentit pois päältä artikkelissa Call of Duty: Black Ops 7 kompuroi Steam-lanseerauksessa

Call of Duty -faneille tuttu marraskuu toi mukanaan Black Ops 7:n, mutta PC-pelaajien keskuudessa vastaanotto on ollut vaisu. SteamDB:n mukaan peli ei ole rikkonut edes 100 000 samanaikaista pelaajaa, mikä tekee siitä franchisen heikoimman Steam-lanseerauksen koskaan. Vertailun vuoksi Battlefield 6 ylsi 271 000 pelaajaan 24 tunnin aikana ja ARC Raiders lähes 421 000 pelaajaan.

Arvostelutkaan eivät pelasta peliä, sillä vain 67 % kriitikoista suosittelee Black Ops 7:ää Open Criticissä, mikä on selkeä pudotus viime vuoden Black Ops 6:n suosiosta. Monet pelaajat ovat kritisoineet myös yksinpeli-kampanjan omituisia valintoja, kuten mahdollisuuden puuttumattomuutta pelin tauottamiseen.

Ongelmat eivät rajoitu vain pelaajamääriin. Generatiivinen tekoäly on tuottanut pelin Calling Card -taidetta, mikä on saanut osan faneista kääntymään pois pelin luota. Activision on kuitenkin vakuuttanut, että tekoäly on vain työkalu luovan tiimin tukena, ja lopullinen sisältö on ihmisten käsialaa.

Vaikka Black Ops 7 saattaa pärjätä paremmin konsoleilla Xboxilla ja PlayStation 5:llä, PC-pelaajien keskuudessa hype on selvästi laantunut. Tänä vuonna kilpailu on kovempaa kuin pitkään aikaan: Battlefield 6 ja ARC Raiders vetävät niin pelaajia kuin Twitch-katsojia enemmän puoleensa.

Call of Duty ei enää automaattisesti täytä pelipäivän kalentereita. Black Ops 7:n lanseeraus osoittaa, että jopa ikonisilla pelisarjoilla on haasteensa, kun pelaajat etsivät vaihtoehtoisia kokemuksia ja kriittinen yleisö ei epäröi näyttää mieltään

Resident Evil Requiem lupaa valinnanvapautta ja Raccoon Cityn paluun Kommentit pois päältä artikkelissa Resident Evil Requiem lupaa valinnanvapautta ja Raccoon Cityn paluun

Resident Evil -faneille luvassa on jännittäviä uutisia, kun Resident Evil Requiem valmistautuu julkaisuun 27. helmikuuta 2026. Tuottaja Masato Kumazawa paljasti tuoreessa haastattelussa, että peli ei tarjoa yleisölle demo-versiota, mutta sen sijaan luvassa on täysipainoinen kauhuelämys eri näkökulmilla. Pelaajat voivat itse valita ensimmäisen tai kolmannen persoonan näkymän. Ensimmäinen syvennyttää kauhua, jälkimmäinen helpottaa pelkoa ja näyttää hahmon tunteet paremmin.

Kumazawa tyrmäsi myös viimeaikaiset huhut Leon S. Kennedyn roolista, joita hän kutsui valeuutisiksi. Sen sijaan pelin päähenkilö on Grace Ashcroft, joka tuo mukanaan uudenlaista haavoittuvuutta ja jännitystä verrattuna sarjan aiempiin hahmoihin kuten Claire Redfieldiin.

Raccoon City palaa peliin suurella tavalla, mutta pelaajilta ei vaadita aiempien Outbreak-pelien tuntemusta. Kumazawa korosti, että sekä uudet että kokeneet fanit voivat nauttia tarinasta samalla tavalla. Alyssa Ashcroftin tarina toimii lähtökohtana, mutta pelaajat pääsevät sukeltamaan kaupungin historian syvyyksiin uusilla tavoilla.

Requiem juhlistaa myös Resident Evilin 30-vuotista historiaa, mutta samalla lupaillaan modernia ja laadukasta pelikokemusta ilman aiempien demojen kaltaista maistiaisversiota. Tämä on Capcomin panostus sarjan klassiseen kauhuun yhdistettynä pelaajan valinnanvapauteen ja uudistettuun näkökulmaan.

Peli julkaistaan Windows PC:lle, Xbox Series X/S:lle, PS5:lle ja Switch 2:lle, joten kaikille alustoille on luvassa oma täysi kokemus kauhuelämyksestä.