Kilpa-ajon huumaa omasta olohuoneesta käsin – Jimm’s PC-Storen vinkit simracingiin Kommentit pois päältä artikkelissa Kilpa-ajon huumaa omasta olohuoneesta käsin – Jimm’s PC-Storen vinkit simracingiin

Simracing

Suomen johtava räätälöityjen tietokoneiden valmistaja ja tietotekniikan verkkokaupan pioneeri Jimm’s PC-Store kertoo, millaista on Simracing ja mitä kannattaa ottaa huomioon, kun lajista innostuu tosissaan.

Simracing (tai digital racing) on kilpa-ajamisen tarkkaa simulointia. Simulaatiossa otetaan huomioon kaikki ajamiseen liittyvät muuttujat, kuten sään vaikutus ajamiseen, polttoaineen ja renkaiden kuluminen, auton säädöt ja niiden vaikutus auton käyttäytymiseen sekä kolareista aiheutuneet vauriot. Simulaattori mahdollistaa realistisen kilpa-autoiluelämyksen ilman oikean kilpa-autoilun rajoitteita, kuten teknisen osaamisen kynnystä tai aika- ja rahainvestointia. Harrastajia lajissa kiehtoo realismi ja tiimikilpailut.

Haastattelimme HAVU-kilpapelitiimin toimitusjohtajaa Lasse Salmista ja simracing-manageri Simo Rautavirtaa. Kun HAVU heinäkuussa 2022 otti Inertia Simracingin siipiensä alle, oli lajiin mukaan lähteminen organisaatiolle uusi aluevaltaus. Kysyimme Salmiselta, mikä sai HAVUn kiinnostumaan juuri simracingista.

”Olen ollut kiinnostunut simracingista siitä lähtien, kun laji on ollut millään tavalla esillä. Simon kanssa meitä yhdisti yhteinen innostus ja rakkaus lajia kohtaan sekä vahva tahtotila viedä asioita eteenpäin. Taustalla ei ollut pelkkää bisneskulmaa, vaan myös se, miten voimme auttaa näitä junnuja pääsemään mahdollisimman pitkälle ja juuri se oli minulle henkilökohtaisesti merkityksellinen asia, kun lähdimme päätöksiä tekemään.”

Salminen paljastaa.

HAVUlle yhteistyö on ollut erityisen mieluisa tuodessaan etenkin CS:GO-joukkueestaan tunnetulle organisaatiolle uutta näkökulmaa sekä mahdollisuuksia myös laajentua ja tavoittaa uusia tahoja. HAVUn simracing-tiimi pitää tällä hetkellä kokoonpanossaan noin 20 henkeä, joista noin 7-8 kuskia ajaa maailman kovimmalla tasolla iRacing-simulaatiopelissä. Vaikka rosterin ydinhenkilöt ovat edelleen samoja kuin Inertian aikoina, on liittyminen HAVUun mahdollistanut myös uusia rekrytointeja, kuten esimerkiksi hallitsevan Suomen mestarin Tomi Katilan.

HAVUn simracing-manageri Simo Rautavirta kertoo toimineensa Suomen simracing-skenessä kaiken kaikkiaan noin 12–14 vuotta. Rautavirtaa voi siis pitää eräänlaisena Suomen simracingin keulahahmona tai kuten Salminen häntä kutsuu, ”simracing-faijana”. Rautavirta oli aikoinaan ensimmäisenä Suomessa perustamassa simracing-tiimiä organisaation alle.

”Koko homma lähti siitä, kun vuonna 2016 perustimme Inertia Simracingin. Suomessa ei ollut sellaista organisaatiota, joka olisi tehnyt samaa. Itse ajoin vielä silloin maailman kovimpia sarjoja. Nyt junnut ovatkin menneet jo ohi osaamisessa ja siinä, kuinka paljon he voivat omistaa aikaa kilpailuille.”

Rautavirta taustoittaa.

Omista kisamuistoistaan Rautavirta muistelee erityisen lämmöllä voittoaan iRacingin ensimmäisissä 24 tunnin kisoissa. Hänen tiiminsä ajoi McLaren GT3:lla, joka vastaa ominaisuuksiltaan suuresti myös nykyaikaisia kilpa-autoja. 24 Hours of Daytona eroaa tavanomaisista yksilösprinttikisoista siten, ettei niissä fokus ole esimerkiksi siinä, kenen auto on nopein kymmenen kierroksen ajan. Sen sijaan keskeisintä on saada auto toimimaan 24 tuntia eri lämpötiloissa sekä suunnitella tiimille kisastrategia. Lisäksi on tärkeää säätää auto siten, että se on kaikkien kuskien ajettavissa, sillä tavanomaisesti kuskien tottumukset ja tarpeet autolle voivat erota toisistaan suurestikin. Siksi tämänkaltaisissa kestävyys- ja tiimikisoissa korostuu etenkin tiimityö, taktikointi ja yhteisen sävelen löytäminen.

Suomessa kisataan paitsi verkossa, myös paikan päällä. Lyhyessä ajassa suuren suosion saavuttanut Rengas Turku 24h oli pari vuotta koronapandemian vuoksi tauolla, mutta vuoden 2022 tammikuussa koottiin jälleen kuljettajat ja tallit yhteen. Siitä huolimatta, että etäisyyttä jouduttiin pitämään muutama vuosi, on simracing kuitenkin hyötynyt koronasta valtavasti. Urheilutapahtumien peruuntumiset ja yleisötapahtumien rajoitukset toivat myös oikean maailman autoilla ajavia kilpakuskeja lisää simulaattoreiden pariin, mikä puolestaan nosti lajin suosiota roimasti. Virtuaaliradoilla nähtiinkin mm. Max Verstappenin ja Kalle Rovanperän kaltaisia taitureita. Tätä Rautavirta pitää tärkeänä merkkinä siitä, kuinka uskollisesti laji jäljittelee todellisuutta.

Simracingissa alkuun riittävät pelkkä ratti ja polkimet

Rautavirran mukaan yhteisö simracingin ympärillä on kehittynyt ja harrastajakunta on kasvanut ja monipuolistunut kuluneiden vuosien aikana. Laji on aikaisemmin ollut suosituin yli 30-vuotiaiden miesten keskuudessa, mutta nykyisin se tavoittaa myös nuoria ihmisiä ja oikean elämän kilpakuskeja.

Kysyimme myös, minkälaisilla varusteilla huipputasolla ajetaan ja mitä siellä menestyminen vaatii. Rautavirran mukaan maailman kovimmalla tasolla oikeastaan kaikilla kuskeilla on alumiinirigi eli ajoteline, jossa on alustassa kiinni ajopenkki, polkimet, ratti sekä näyttö tai näytöt. Moni kuski suosii kolmen näytön kokonaisuutta. Jotkut kuskit ajavat myös VR-laseilla, mutta toistaiseksi kyseessä on vielä selkeä vähemmistö. Lajista kiinnostunut aloittelija pääsee helposti alkuun myös perinteisellä ratin ja polkimien yhdistelmällä.

”Parhaimmat laitteet maksavat edelleen todella paljon, mutta halvemmillakin laitteilla voitettiin vielä muutama vuosi sitten maailmanmestaruuskisoja.”

Rautavirta kommentoi

Kaiken kaikkiaan laji on ottanut asemansa niin maailmalla kuin ennen kaikkea Suomessa. Harrastajakunta vaihtelee varhaisteineistä aina eläkeläisiin asti, ja ainakin kansallisesta kärjestä löytyy niin koululaisia kuin kokeneita konkareitakin. Myös aloittelijat ovat tervetulleita mukaan ikään ja sukupuoleen katsomatta. Lajin ympärillä toimii aktiivinen FiSRA-yhteisö. Ainakaan toistaiseksi lajille ei ole ruutulippua näkyvissä.

Tutustu Jimm’s PC-Storen Simracing tuotteisiin

Witchfiren tekijä tiivistää Epicin ongelman: Steam on yhteisö, Epic vain kauppa Kommentit pois päältä artikkelissa Witchfiren tekijä tiivistää Epicin ongelman: Steam on yhteisö, Epic vain kauppa

Witchfire-pelin luova johtaja Adrian Chmielarz kiteyttää Epic Games Storen suurimman ongelman ytimekkäästi: Epic on pelkkä kauppa, Steam taas kokonainen yhteisö. Vaikka PC-pelaaminen tunnetaan vapaudestaan, monet pelaajat suhtautuvat digikauppoihin lähes heimohenkisesti ja Valven Steam on monille selkeä koti.

Painkillerista ja The Vanishing of Ethan Carterista tunnetun Chmielarzin Witchfire aloitti taipaleensa Epic Games Storen määräaikaisena yksinoikeutena. Ratkaisu oli studion selviytymisen kannalta kriittinen. Epicin rahoitus auttoi pitämään kehittäjät itsenäisinä aikana, jolloin rahat olivat loppumassa. Samalla peli sai rauhassa kehittyä pienemmälle yleisölle ennen Steam-julkaisua.

Chmielarzin mukaan järjestely hyödytti kaikkia osapuolia. Epic sai vuoden yksinoikeuden, studio sai aikaa ja resursseja, ja Steam-pelaajat saivat lopulta valmiimman ja hiotumman pelin. Tulokset puhuvat puolestaan, sillä Witchfire on myynyt jo yli 500 000 kappaletta, ja Steamissä peliä odottaa yli 1,6 miljoonaa toivelistalle lisännyttä pelaajaa.

Silti Chmielarz ymmärtää täysin, miksi moni karttaa Epic Games Storea. Hänen mukaansa EGS:ssä ei ole muuta tekemistä kuin ostaa. Puuttuvat arvostelut, foorumit ja yhteisötoiminnot tekevät kaupasta kylmän ja etäisen, kun taas Steam tarjoaa oppaita, keskusteluja, työpajoja, taidetta ja jatkuvasti uusia ominaisuuksia. Steam ei ole vain kauppa, vaan paikka, johon pelaajat kiintyvät.

Kun Steam päivittyy viikoittain uusilla toiminnoilla ja Epic lisää perusominaisuuksia, kuten lahjoittamisen, vasta vuosikymmenten viiveellä, ero kasvaa entisestään. Witchfire saattoi selvitä Epicin ansiosta, mutta kuten Chmielarz vihjaa, sydämensä se löysi Steamistä.

Talvinen pesänrakentelu parhaimmillaan – arvostelussa Winter Burrow Kommentit pois päältä artikkelissa Talvinen pesänrakentelu parhaimmillaan – arvostelussa Winter Burrow

Olen viettänyt vuosia selviytymispelejä pelaten, kaatanut valtavia puita, rakentanut linnoituksia ja taistellut zombeja vastaan, mutta harvoin mikään on saanut minut tuntemaan samanlaista lempeää rauhaa kuin Winter Burrow. Ensikosketukseni tähän indiehelmeen PC:llä oli kuin astuisi vanhaan, rakkaaseen satukirjaan: hiiri palaa lapsuutensa kotiin, joka on nyt rapistunut ja kylmän talven vaivaama. Pine Creek Gamesin kehittämä ja Noodlecake Studiosin julkaisema Winter Burrow on marraskuun puolivälissä PC:lle, Xbox:ille ja Nintendo Switchille tupsahtanut selviytymisseikkailu, joka saa paatuneimmankin selviytymispelien veteraanin pehmenemään tai ainakin hamuamaan lämpimämpää neulepaitaa.

Ensituntuma – Söpöyttä ja pientä selkäpiin karmintaa

Pelin avaaminen tuntui heti kotoisalta. Kontrolleri tai näppäimistö pelaa hyvin, ja ensimmäiset minuutit kuluivat lumisia polkuja tutkien ja materiaaleja keräten. Heti kättelyssä huomasin, että selviytymismekaniikka on toteutettu harvinaisen pelaajaystävällisesti. Rakennusprojektien seuraaminen on tehty helpoksi: voit suoraan nähdä, mitä tarvikkeita seuraavaan projektiin tarvitaan. Se on kuin Ikean ohje, mutta ilman niitä ylimääräisiä ruuveja, jotka jäävät aina pöydälle pyörimään. Vaikka pieniä kauhuviittauksia löytyy, ne eivät häiritse rauhallista tunnelmaa, vaan lisäävät pienen jännityksen ripauksen, näitä ovat jatkuva yksinäisyys ja ankarat selviytymiselementit, kuten nälkä, kylmyys ja ötökät. Kaikki tuntuu toimivan juuri niin kuin pitääkin, eikä bugien kanssa tarvinnut tapella.

Sisältö ja pelattavuus – Tassut kylminä ja vatsa kurnien

Tarina kuljettaa sinua vanhempiesi menehtymisestä lapsuuden kodin entisöintiin. Pelin ydin on hiiren arjen selviytymisen seuraamisessa: keräät resursseja, neulot lämpimiä vaatteita, kokkaat ja tapaat metsän eläimiä. Peli ei kuitenkaan ole vain pelkkää piirakan leivontaa ja neulomista, vaikka niitäkin riittää. Pelaajana joutuu jatkuvasti silmäilemään nälkä- ja kylmyysmittareita. Jos viivyt lumituiskussa liian pitkään ilman kunnon neulepaitaa, alkaa terveys hupenemaan nopeammin kuin juusto hiirijuhlissa. Onneksi erilaiset kokkaukset antavat tehosteita ja neulominen tarjoaa suojaa, joten kyse on enemmänkin lempeästä sopeutumisesta kuin stressaavasta taistelusta kelloa vastaan, vaikka luminen maailma olisi ankara. Paikallisten tapaaminen ja resurssien hamstraaminen pelissä on meditatiivista puuhaa, joka imee mukanaan tuntikausiksi.

Grafiikat – Kuin kuvituskirjan sivulta

Visuaalisesti Winter Burrow on puhdasta sielun ravintoa. Pehmeät, käsinpiirretyt kuvat ja pyöreät muodot tuovat mieleen satukirjan kuvituksen. Talvinen metsä näyttää kutsuvalta, yksityiskohtaiselta ja elävältä. Lumimaiset maisemat ja puiden varjot lisäävät tunnelmaa, mutta eivät tee maailmasta uhkaavaa. Kaikki sopii täydellisesti pelin lempeään ja nostalgiseen tunnelmaan. On hienoa nähdä, että joku on jaksanut panostaa jopa siihen, miten pikkuruiset jäljet jäävät lumeen kulkiessasi. Se on pieni yksityiskohta, mutta juuri ne tekevät tästä maailmasta niin uskottavan.

Ääni – Korvia hivelevää hiljaisuutta

Äänimaailma Winter Burrown suuri valtti, se on meditatiivinen ja rauhoittava. Musiikki ei hypi silmille, koskaan häiritse tai peitä muita ääniä alleen. Lumen narske tassujen alla, oksien rasahtelu ja hiiren pienet äännähdykset kuulostavat luonnollisilta ja tekevät maailmasta elävän. Taustalla humiseva tuuli ja lumen vaimea suhina luovat turvallisen hiljaisuuden, joka täydentää pelin rauhallista tempoa. Äänet tukevat täydellisesti sitä tunnetta, että selviytyminen on lempeää sopeutumista kylmään maailmaan, ei stressaavaa taistelua.

Kartaton hiiri ja rajalliset taskut

Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää auringonpaistetta ja auringonkukansiemeniä. Suurin turhautumiseni iski navigoinnissa, sillä pelissä ei ole karttaa, ei edes minimappia. Löysin itseni useammin kuin kerran pyörimästä saman kuusen ympärillä miettien, mihin suuntaan se koti oikein jäi.

Myös tavaraluettelon eli inventoryn rajallisuus aiheuttaa harmaita hapsia. Resursseja olisi kerättäväksi vaikka kuinka, mutta taskuihin mahtuu vain murto-osa. Tämä johtaa jatkuvaan edestakaiseen ravaamiseen, mikä alkaa loppupuolella hieman puuduttaa. Lisäksi peli on suhteellisen lyhyt n. 10 tuntia, eikä se tarjoa juurikaan syitä pelata tarinaa uudestaan läpi, kun koti on kerran saatu kuntoon.

Yhteenveto

Winter Burrow on peli, johon uppoutuu helposti useammaksi tunniksi. Se tarjoaa rauhallisen, ohjaavan ja lempeän pelikokemuksen, joka tuntuu sekä palkitsevalta että lohdulliselta. Se on edullinen (19€) ja tunnelmallinen paketti, joka sopii täydellisesti pimeisiin talvi-iltoihin, varsinkin kun voit ottaa ystävän mukaan paikalliseen co-opiin. Jos hämähäkit ahdistavat, pelistä löytyy kiitettävästi araknefobia-tila, jolla voit korvata kahdeksanjalkaiset häiriköt vähemmän pelottavilla (kuten kovakuoriaisilla) tai poistaa ne kokonaan. Lyhyydestään, rajallisesta varastotilasta ja navigointihaasteistaan huolimatta se ei merkittävästi heikennä nautintoa, vaan on sydämellinen kokemus, joka muistuttaa meitä kodin tärkeydestä.

9 / 10
Hyvää: + Suloinen ja satumainen graafinen tyyli. + Todella rentouttava ja meditatiivinen äänimaailma. + Pelaajaystävällinen rakennusjärjestelmä. + Helppokäyttöiset kontrollit + Local co-op mahdollisuus. + Edullinen hinta. Huonoa: - Kartan puuttuminen hankaloittaa navigointia. - Tavaratila on aivan liian pieni suhteessa resurssien määrään. - Pelissä ei uudelleen pelattavuus arvoa. Yhteenveto: Winter Burrow on peli, johon uppoutuu helposti useammaksi tunniksi. Se tarjoaa rauhallisen, ohjaavan ja lempeän pelikokemuksen, joka tuntuu sekä palkitsevalta että lohdulliselta. Se on edullinen (19€) ja tunnelmallinen paketti, joka sopii täydellisesti pimeisiin talvi-iltoihin, varsinkin kun voit ottaa ystävän mukaan paikalliseen co-opiin. Jos hämähäkit ahdistavat, pelistä löytyy kiitettävästi araknefobia-tila, jolla voit korvata kahdeksanjalkaiset häiriköt vähemmän pelottavilla (kuten kovakuoriaisilla) tai poistaa ne kokonaan. Lyhyydestään, rajallisesta varastotilasta ja navigointihaasteistaan huolimatta se ei merkittävästi heikennä nautintoa, vaan on sydämellinen kokemus, joka muistuttaa meitä kodin tärkeydestä.