Mortal Kombat (2021)
Erityisesti viihde-elokuvista keskusteltaessa yksi kestopuheenaihe on ulkopuolisten viihdetuotteeseen kohdistama paine. Tämän paineen nimi on samaistuttavuus, johon erityisesti tämän mittakaavan elokuvaan rahaa satsaavat haluavat panostaa, ja tietenkin painostaa.
Ongelma nimeltään Cole Young
Elokuvateollisuudessa on kolme markkinaa. Yhdysvallat, Kiina ja niin edelleen. Aikaisemmin markkinoita oli kaksi. Kahden markkinan mallissa elokuvan sankariksi olisi sopinut loistavasti Johnny Cage ja mikäli tilanne olisi edelleen tämä, varsin karismaattisen Mechad Brooksin esittämä Jax. Koko elokuvan varsinainen kantava voima, Josh Lawsonin esittämä Kano sopii pahikseksi, koska hän ei ole kotoisin kahdesta ensimmäisestä markkinasta. Ja onhan Kano toki aina ollut pahis.
Sonya Bladen ja Jaxin kohdalla valinta olisi ollut toki helppo, mutta videopelielokuville Kiina on äärimmäisen tärkeä markkina, joten tämän takia vain ’olisi.’
Siksi meillä on Cole Young. Hänet tuotiin tähän maailmaan palvelemaan tasan tarkkaan yhtä tarkoitusta. Tuottamaan ongelmaton päähenkilö joka sopii sekä Yhdysvaltojen liberaaleille että Kiinan koservatiivisemmille elokuvamarkkinoille. Tämä seikka on käynyt melko selväksi suurelle osalle faneja, jotka ovat myös kritisoineet päähenkilön kehittämistä elokuvaa varten.
Ongelma nimeltään tarina
Elokuva on tehty siinä kolmen ja neljänkympin hujakoilla oleville ihmisille, jotka muistavat Mortal Kombatin pääasiassa kaksiulotteisena. Cole Young on sinänsä oiva huijaus, koska esimerkiksi kohdeyleisöön kuuluvana en tunne uusia hahmoja ja Cole voisi olla helposti yksi niistä.
Uuden hahmon nostaminen keskiöön tekee valitettavasti tarinasta semmoisen, että kaikki kiinnostava tapahtuu poissa valokeilasta. Elokuva on täynnä loistavia hahmoja joiden taustatarinaan on kiinnitetty huomiota ja koko elokuvan avaava Sub-Zeron ja Scorpionin taistelu tuntuu eräänlaiselta elokuvantekijöiden pahoittelulta ja tunnustukselta siitä mitä tämä olisi voinut olla jos sen olisi vain saanut tehdä vapaasti. Ehkä se oli yksi niitä osia elokuvasta, johon kapitalismin punakynä ei ole koskenut.
Uskon Cole Youngin tulleen (käsikirjoittamisprosessin aikana) tarinaan mukaan varsin myöhään, koska osa hahmojen kasvusta tuntuu jäävän varsin puutteelliseksi ja päähenkilön kasvutarina tuntuu irralliselta ja normatiiviselta. Jos Cole Young olisi ollut Tähtien sotien Reyn tapaan nainen, olisi meillä taas joku ihme gate päällä. Uuden, täysin tarpeettoman ja vain tuottoja palvelevan hahmon lisääminen maailmaan on vaikuttanut hyvin moneen osaan kokonaisuudessa ja sen vuoksi suurin osa sankareista ovat vain joko ”olen hyvis koska haluan pelastaa maailman” ja pahikset taas ovat ”lol chaos reigns maailma palaa”. Vaihtoehtoisesti pahikset haluavat joko rahaa tai vain orjuuttaa muita maailmoja, että voivat laittaa miljoonat alamaiset rakentamaan jotain ihmeen ziggurateja, joiden päällä istutaan ja nauretaan samaisille alamaisille.
Ne hyvät jutut
Mainitsin aikaisemmin Kanon. Mainitsen kaverin vielä uudestaan, sillä Josh Lawsonin esittämä palkkasotilas on pääsyy minkä takia elokuvalle kannattaa antaa tilaisuus. Toinen ovat tietysti lukuisat, varsin osuvat viittaukset itse peliin. Jopa toistuvaa jalkojen alta pyyhkäisyyn perustuvaan tekniikkaan viitattiin ja se hymyilytti.
Elokuva on myös varsin hauska kokemus lystikkään ultraväkivaltansa kanssa, joten ei kai tässä mitään väärää ole. Tai, on paljonkin väärää, mutta tekijöitä tuskin voi syyttää siitä, että tämä(kin) kuvastaa aikaa jossa elämme.
