Star Wars Zero Company on Bit Reactorin kehittämä ja Electronic Artsin julkaisema tarinavetoinen vuoropohjainen taktinen roolipeli, joka sijoittuu Star Wars -universumiin kloonisotien loppuvaiheeseen. Firaxis-veteraanien luotsaama teos hylkää suoraviivaisen räiskinnän ja nojaa vahvasti XCOM-sarjan perinteeseen, jossa jokainen siirto, suoja-asema ja tulilinja vaatii tarkkaa ennakkosuunnittelua. Peli on saatavilla PC:lle, PlayStation 5:lle sekä Xbox Series X/S:lle.
Pelaaja asettuu tasavallan riveistä pudonneen Tesh Hawksin saappaisiin. Hahmon etunimen voi päättää vapaasti, ja ulkonäköä sekä varusteita pääsee kustomoimaan runsaasti. Hawksille voi valita yhden kuudesta rodusta (ihminen, twi’lek, togruta, zabrak, mirialan tai devaronian) sekä rakentaa hahmoa kahdeksan eri perusluokan ja niiden kykyjen avulla. Lisäksi käytössä on neljä aseluokkaa, joiden osia ja ominaisuuksia avataan tehtäviä suorittamalla.
Ensituntumat
Ensituntuma pelistä on erittäin positiivinen. Zero Company onnistuu imaisemaan mukaansa nopeasti, ja ensimmäisten pelikertojen jälkeen kiinnostus nähdä seuraavat tapahtumat kasvaa. Peli ei myöskään tunnu liian vaikealta opetella, joten vuoropohjaiseen taktiseen pelaamiseen pääsee kiinni ilman pitkää opettelujaksoa.
Täysin ongelmitta matka ei kuitenkaan suju, sillä mukaan mahtuu pieniä bugeja, jotka välillä rikkovat tunnelmaa. Esimerkiksi vihollinen saattaa satunnaisesti päätyä seinän sisään siten, ettei siihen pysty kunnolla kohdentamaan hyökkäystä. Onneksi tällaisia tapauksia ei tullut vastaan jatkuvasti, joten ne jäivät lähinnä pieniksi harmituksen aiheiksi. Yhdessä tehtävässä vihollistekoäly tosin kulutti lähes kaikki vuoronsa ampuen tuhoutumatonta seinää eikä pyrkinyt hakemaan parempaa kulmaa liikkumalla.
Taktista pohdintaa ja miehistönhallintaa
Zero Companyn kiinnostavimpia puolia on oman miehistön rakentaminen ja kehittäminen. Tiimiläiset eivät ole pelkkiä kasvottomia sotilaita, vaan jäsenten välisiä suhteita voi kehittää, mikä tuo konkreettisia synergiaetuja hahmojen kehitykseen. Kehityksen yhteydessä voi valita parannuksia esimerkiksi maksimiterveyteen, osumatarkkuuteen tai kehityspisteisiin. Usein pelaaja pääsee valitsemaan kolmesta eri vaihtoehdosta, joten omilla päätöksillä on aitoa merkitystä ryhmän dynamiikalle.
Tehtäviin valitaan neljän hengen partio, mutta kaikki toimeksiannot eivät vaadi pelaajan henkilökohtaista osallistumista rintamalla. Tukikohdasta voi lähettää kahdesta neljään jäsentä suorittamaan tiedustelu- ja operaatiotehtäviä taustalla. Tämä tekee rosterin hallinnasta luontevan osan kokonaisuutta, sillä kaikkia suosikkeja ei voi ottaa jokaiseen taisteluun.
Taistelut käydään vuoropohjaisesti isometrisestä kuvakulmasta. Pelaaja valitsee hahmon, määrittää toiminnot ja antaa käskyt. Kontrollit ovat selkeät ja toimivat vaivattomasti. Mekaniikat on helppo sisäistää, mutta niiden taakse kätkeytyy runsaasti taktista pohdintaa. Taisteluiden välissä aluksen tukikohdassa ja tehtäväalueilla liikutaan kolmannen persoonan kuvakulmasta. Tällöin pelaaja voi käydä keskusteluja tiimiläisten kanssa tai etsiä ympäristöön kätkettyjä tietoja.
Varsinkin Hard-vaikeustasolla taistelut voivat tarjota haastetta. Vaikeustaso ei kuitenkaan tunnu epäreilulta, vaan enemmänkin pakottaa miettimään omaa toimintaa. Kaikkia hahmoja ei voi huoletta lähettää jatkuvasti taisteluun, sillä pelissä on permadeath eli jos hahmo kuolee se on pois pelistä lopullisesti. Hahmot voidaan nostaa kolme kertaa taistelussa ylös ennen kuin he kuolevat. Hahmo saa myös miinuksia osumatarkkuuteensa jo yhdestä haavoittumisesta. Tehtäviin onkin hyvä miettiä tarkemmin, ketkä miehistön jäsenet ovat parhaassa kunnossa ja ketkä joutuvat seuraamaan tapahtumia sivusta.
Myös tukikohtaa pääsee kehittämään. Sairastupaa voi esimerkiksi laajentaa, jolloin useampia haavoittuneita voidaan hoitaa samanaikaisesti. Myös miehistön maksimikokoa voi kasvattaa ja uusia jäseniä voi palkata tarpeiden mukaan, mutta myös tarinassa edetessä saat siihen lisää jäseniä jotka ovat tarinan kannalta tärkeitä hahmoja. Lisäksi aseita voi parannella esimerkiksi lisäämällä niiden tarkkuutta tai vahinkoa. Näiden järjestelmien ansiosta tekemistä riittää myös varsinaisten taisteluiden ulkopuolella.
Panokset kovenevat rintamalla
Erityisesti Hard-vaikeustasolla taistelut tarjoavat jämäkkää haastetta. Vaikeustaso ei kuitenkaan tunnu epäreilulta, vaan se pakottaa arvioimaan jokaista siirtoa. Kaikkia taistelijoita ei voi komentaa rintamalle huolettomasti, sillä kampanjassa on käytössä permadeath-sääntö: jos hahmo kaatuu liian monta kertaa, hänet menetetään lopullisesti. Hahmot voidaan elvyttää taistelun aikana ylös kolme kertaa ennen pysyvää menetystä, mutta jo yksittäinen haavoittuminen rokottaa hahmon osumatarkkuutta. Tehtäviin onkin valittava vain parhaassa iskussa olevat operaattorit muiden toipuessa sivussa.
Tukikohtana toimivaa alusta pääsee kehittämään säännöllisesti. Sairastupaa voi laajentaa hoitamaan useampaa haavoittunutta samanaikaisesti, minkä lisäksi miehistön maksimikokoa voi kasvattaa ja uusia alokkaita palkata tarpeen mukaan. Tarinan edetessä joukkoon liittyy myös juonen kannalta keskeisiä erikoishahmoja. Aseita voi varustaa lisäosilla niiden tulivoiman ja tarkkuuden parantamiseksi, joten mielekästä tekemistä riittää rintaman ulkopuolellakin.
Audiovisuaalinen loisto
Visuaalisesti Zero Company näyttää komealta ja ennen kaikkea juuri siltä, miltä Star Wars -teoksen kuuluukin näyttää. Välianimaatiot ovat onnistuneita ja elokuvamaisia, eikä niiden ohjauksesta löydy moitittavaa.
Myös äänimaailma osuu maaliinsa. Musiikkiraidassa soi vahva galaktinen tunnelma, ja hahmojen ääninäyttely sekä räjähdysten ja blaster-ammusten ääniefektit sitovat kokonaisuuden saumattomasti yhteen.
Star Wars Zero Company on tervetullut ja laadukas lisäys taktisten strategiapelien rintamalle. Se onnistuu yhdistämään kloonisotien synkän aikakauden ja XCOM-henkisen jännityksen helposti lähestyttäväksi mutta riittävän syvälliseksi kokonaisuudeksi. Pienet tekoäly- ja animaatiobugit roikkuvat mukana, mutta noin 30–40 tunnin mittainen kampanja tarjoaa Star Wars -faneille ja taktiikkanälkäisille pelaajille rahoilleen täyden vastineen.
Arvostelu: Aaron Veijalainen
