Kotimainen MindSeize tarjoilee tiukkaa metroidvaniaa, mutta toteutus ontuu Kommentit pois päältä artikkelissa Kotimainen MindSeize tarjoilee tiukkaa metroidvaniaa, mutta toteutus ontuu

MindSeize

4.5 / 10
Hyvää Erinomaiset ja sulavat pikseligrafiikat, kekseliäs kenttäsuunnittelu ja loistavasti totetutettu ääniraita. Huonoa Pelattavuus on ajoin todella huonoa, jatkuvat bugit ja uudelleenkäynnistelyn tarve tekevät pelikokemuksesta raskaan. Yleisesti MindSeize on todella kaunis, ja se onnistuu monella osa-alueella todella hyvin. Pelattavuuden aukot ja bugisuus kuitenkin haittaavat todella paljon. Metroidvanioiden ystävien kannattaa harkita peliä, mutta sitä on vaikea suositella nykyisessä tilassaan.

on suomalaisen -indiestudion , joka julkaistiin kesällä 2018. Pelin ytimessä sykkii ehta metroidvanian sydän, mutta jatkuvat bugit ja osa pelattavuusratkaisuista tekevät MindSeizestä raskasta pelattavaa. Scifiseikkailusta jää väkisinkin hiomaton ja suoraan sanottuna amatöörimäinen vaikutelma.

Tarinan päähenkilö, MC, tutkii Ascended-ryhmän epämääräisiä puuhia, ja pääsee tutkimuksissaan liian lähelle: ryhmä varastaa päähenkilön tyttären mielen ja rampauttaa miehen itsensä pyörätuolipotilaaksi. Joukko palkkasotureita tarjoaa MC:lle mahdollisuuden jatkaa taisteluaan Ascended-ryhmää vastaan robottikeholla, jota MC ohjaa telepaattisesti kiertoradalta. Peli etenee planeetalta planeetalle Ascendedien puuhia selvitellen, ympäristöä tutkien ja tietenkin lahdaten kasoittain vihollisia.

MindSeize on visuaalista herkkua erityisesti retropelaajille. Upeat pikseligrafiikat ja värikkäät ympäristöt tuovat elävästi mieleen Super Metroidin, ja rotoskooppauksella pyörivät taustat tekevät planeetoista massiivisen tuntuisia. Välianimaatiot pelattavien kohtausten välissä tuntuvat kuitenkin erityisen kankeilta. Hyppy pikseligrafiikoista sarjakuvina kerrottuihin tarinapätkiin tuntuu erikoiselta, ja välianimaatioiden kuvien laatu tuo mieleen lähinnä vanhat flash-pelit.

MindSeizen välianimaatiot vievät tarinaa eteenpäin sarjakuvamaisina pätkinä. Hyppy pois pikseligrafiikoista tuntuu kankealta.

Myös äänisuunnittelu on toteutettu viimeisen päälle. Ääniefektit sopivat peliin kuin nenä päähän: plasma-ammukset kuulostavat uskottavilta, ja vihollisten mäiskiminen on tyydyttävän vetistä. Musiikkien helmeksi nousee hylätyn teollisuusplaneetta Takomo-7:n synkkä ja kuumottava bassovoittoinen ääniraita.

MindSeizen suurimmiksi heikkouksiksi nousevatkin siis pelattavuusratkaisut ja viimeistelemättömyys. Super Metroidista tuttuun tapaan päähenkilö voi ampua tykillään yläviistoon, mutta alaviistoon sen sijaan ei. Kentät ovat täynnä alaspäin viettäviä ramppeja, joita pitkin lähestyville vihollisille ei voi juuri mitään. Dark Soulsista tuttuun tapaan parannusresurssit — MindSeizen tapauksessa nanobotit — ovat rajalliset, mutta erityisesti pomovastustajia vastaan niistä ei ole juurikaan hyötyä liian hitaan animaation vuoksi. Pahin vika pelissä on kuitenkin valtava määrä bugeja.

Takomo-7:n ääniraita on todella mieleenpainuva. Planeetta on kaikin puolin hyvin toteutettu.

Pelasin MindSeizen ohjaimella, mikä oli selvästi väärä valinta: peli päätti välillä puolestani, ettei vasenta tattia saa käyttää. Löytäessäni uusia esineitä eteeni lävähti infoikkuna, jossa ei ollut merkintää siitä, mistä napista ikkunan saa kiinni. Testasin ohjaimen kaikki napit systemaattisesti läpi, mutta yksikään ei toiminut, ja hahmo seistä napotti paikallaan kunnes keksin painaa näppäimistöltä Escape-nappia. Välillä MC kyllästyi myös kävelemiseen, ja jäin pomppimaan voimattomana paikalleni. Kirsikkana kakussa ensimmäisen planeetan sieniin perustuva tasohyppelyosuus näytti suoraa keskisormea, kun hahmo liukui eräästä sienestä kyselemättä läpi. Muiden sienien kanssa ongelmaa ei ollut, mutta bugi teki osuudesta turhauttavan.

Kamina Dimensionin metroidvania onnistuu monella osa-alueella, kuten kenttä- ja äänisuunnittelussa, mutta puutteellinen toteutus syö peli-iloa roimasti. Peli ei ole huono, mutta tämänhetkisessä tilassaan en voi suositella sitä hyvällä omallatunnolla.