Arvostelut, Pelit

Kuin selainpeli tuotuna Steamiin – arvostelussa Blade Chimera Kommentit pois päältä artikkelissa Kuin selainpeli tuotuna Steamiin – arvostelussa Blade Chimera

Blade Chimera on Team LadyBugin ja WSS Playgrounding kehittämä okkultti cyberpunk metroidvania peli. Pelin julkaisijana toimivat WSS Playground ja PLAYISM. Testaus tapahtui PC:llä ja pelattu Xbox sekä PS5 ohjaimilla. Blade Chimera on Team LadyBugin uusin ja kunnianhimoisin peli, joka vie pelaajan syvälle okkultistiseen cyberpunk-maailmaan. Metroidvania-genreen kuuluva peli tarjoaa laajan kartan, saumattomia siirtymiä eri alueiden välillä sekä sivutehtäviä päätarinan rinnalle. Mutta onnistuuko peli lunastamaan odotuksensa?

Pelin tarina ja maailma

Pelaaja astuu demoninmetsästäjä Shinin saappaisiin tämän etsiessä menetettyjä taitojaan ja totuutta unohtuneesta menneisyydestään. Tarina on erityisen kiehtova, ja maailman tutkiminen tarjoaa mahdollisuuden paljastaa salaisuuksia kartassa sekä muistojen palauttamisessa. Pelissä on taianomaista tunnelmaa, jossa yhdistyvät okkultismi ja futuristinen estetiikka.

Iso plussa pelille on sivutehtävien ja vapaan kartan tutkimisen tarjoama monipuolisuus. Toisaalta toistuva rakenne, tehtävän haku, demonien tappaminen, seuraavaan tarinapaikkaan eteneminen, voi nopeasti tuntua yksitoikkoiselta.

Pelissä demonien nimet on usein valittu niiden ulkonäön mukaan, mikä tuo lisäkerroksia pelin tunnelmaan. Esimerkiksi sininen demoni tunnetaan nimellä Ao Oni, joka suoraan käännettynä tarkoittaa ”sininen demoni”. Lentävät variksen näköiset viholliset on nimetty Karasuksi, joka tarkoittaa varista, ja vihreät lentävät haamutyyppiset demonit puolestaan saavat nimekseen Hito Dama, joka tarkoittaa ”ihmissielua”.

Pelattavuus ja ohjattavuus

Ensituntuma pelistä oli vaihteleva. Alku oli teknisesti ongelmallinen – pelin julkaisupäivänä jatkuvat errorit, jokta estivät pelin avautumisen, pakottivat odottamaan korjauspäivitystä. Tämän jälkeen pelikokemus parani, mutta hahmon ohjauksessa on puutteita. Hypyt ja parkourausta vaativat kohdat voivat turhauttaa, ja tönkkö ohjaustuntuma tekee pelaamisesta epätarkkaa. Useissa nopeissa kohdissa joutui tekemään hitaasti asioita, jotta hahmo kerkeää niihin reagoida, joka johti moneen kuolemaan ja uudelleen asioiden tekemiseen, koska tallentaminen unohtui.

Väistöliikkeet ja taistelumekaniikka toimivat hyvin, mutta pelin rankaisevuus virheistä vaatii pelaajalta keskittymistä. Demonit lyövät kovaa ja panssareita eikä puolustusta saa päivittettyä, joten välillä ihmeellisten hirboxien tarkkailu saattoi myös äkkiä koitu jo mennyn sisällön uudelleen kahlaamiseen, jotta pääsee jatkamaan eteenpäin. Erityisesti Lux-demonin käyttäminen taistelussa tuo peliin syvyyttä, mutta sen hallinta kiipeilyssä on toisinaan epäintuitiivista. Lux toimii taistelussa tehokkaasti ja ottaa helposti ohjaimen komennot vastaan välillä, jopa liian tehokkaasti ja hyökkäyksiä tulee tehtyä taistelun ulkopuolella.

Grafiikat ja äänimaailma

Pelin pikselitaide on ehdoton kohokohta. Team LadyBug on panostanut yksityiskohtiin, ja pelin visuaalinen ilme hurmaa alusta loppuun. Hyökkäysanimaatiot, käyttöliittymä ja vihollisten ulkoasu on kaikki huolellisesti suunniteltu pikselityyliin. Jos pystyy pelaamaan japaninkielisenä niin suosittelen suuresti, koska Japaninkieliset kirjoitusmerkit sopivat pelin estetiikkaan erityisen hyvin.

Äänimaailma sen sijaan jättää hieman toivomisen varaa. Vaikka musiikki itsessään on laadukasta, se ei onnistu luomaan cyberpunk-taistelun intensiivistä tunnelmaa. Vähän jäävät musiikit laiskanpuoleiseksi ja ne tarvisivat vähän potkua takapuoleen, että tulisi sopivampi tehokkuus, kun kuitenkin ollaan demoneita tappamassa. Toisaalta ääniefektit osuvat täydellisesti kohdilleen, tehden pelaamisesta miellyttävää myös ilman musiikkia. Varsinkin väistelyliikkeen tekeminen on mahtavaa siinä olevan ääniefektin kanssa ja sillä on myös hyvä liikkua paikasta toiseen.

Yhteenveto

Jos tällaisesta pelistä tykkää ja jaksaa opetella pelaamaan pelin tahtiin niin suosittelen. Yksitoikkoiseksi käy nopeasti vaikka tarina ja muistojen avaaminen vaikuttaakin tosi mielenkiintoiselta, mutta kaikki ongelmat hahmon ohjauksessa vievät ilon pelistä. Jos peliyhtiön muut pelit ovat tuttuja niin suosittelen harkitsemaan. Peli on saatavilla 29.01.2025 asti –10% 17,55€:lla. Tarjouksen jälkeen peli on normaalihintaisena 19,50€. 1€/1h (Euro per tunti) tulee hyvin, jos pelaa kaiken päätarinasta sivutehtäviin läpi ja tutkii kartan läpi niin arviolta n. 18h, joten tämä kannattaa oottaa huomioon ostamista harkitessa. Joten suosittelen, kyllä sen kannalta, että ei tekeminen lopu kesken.

Blade Chimera

4 / 10
Plussat + Grafiikat + Musiikit + Ääniefektit + Tarina + Taistelumekaniikat + Väistelyliike Miinukset - Hahmon ohjattavuus - Hyppiminen - Pienet tilat taistella - Tuntuu ilmaiselta selainpeliltä

Witchfiren tekijä tiivistää Epicin ongelman: Steam on yhteisö, Epic vain kauppa Kommentit pois päältä artikkelissa Witchfiren tekijä tiivistää Epicin ongelman: Steam on yhteisö, Epic vain kauppa

Witchfire-pelin luova johtaja Adrian Chmielarz kiteyttää Epic Games Storen suurimman ongelman ytimekkäästi: Epic on pelkkä kauppa, Steam taas kokonainen yhteisö. Vaikka PC-pelaaminen tunnetaan vapaudestaan, monet pelaajat suhtautuvat digikauppoihin lähes heimohenkisesti ja Valven Steam on monille selkeä koti.

Painkillerista ja The Vanishing of Ethan Carterista tunnetun Chmielarzin Witchfire aloitti taipaleensa Epic Games Storen määräaikaisena yksinoikeutena. Ratkaisu oli studion selviytymisen kannalta kriittinen. Epicin rahoitus auttoi pitämään kehittäjät itsenäisinä aikana, jolloin rahat olivat loppumassa. Samalla peli sai rauhassa kehittyä pienemmälle yleisölle ennen Steam-julkaisua.

Chmielarzin mukaan järjestely hyödytti kaikkia osapuolia. Epic sai vuoden yksinoikeuden, studio sai aikaa ja resursseja, ja Steam-pelaajat saivat lopulta valmiimman ja hiotumman pelin. Tulokset puhuvat puolestaan, sillä Witchfire on myynyt jo yli 500 000 kappaletta, ja Steamissä peliä odottaa yli 1,6 miljoonaa toivelistalle lisännyttä pelaajaa.

Silti Chmielarz ymmärtää täysin, miksi moni karttaa Epic Games Storea. Hänen mukaansa EGS:ssä ei ole muuta tekemistä kuin ostaa. Puuttuvat arvostelut, foorumit ja yhteisötoiminnot tekevät kaupasta kylmän ja etäisen, kun taas Steam tarjoaa oppaita, keskusteluja, työpajoja, taidetta ja jatkuvasti uusia ominaisuuksia. Steam ei ole vain kauppa, vaan paikka, johon pelaajat kiintyvät.

Kun Steam päivittyy viikoittain uusilla toiminnoilla ja Epic lisää perusominaisuuksia, kuten lahjoittamisen, vasta vuosikymmenten viiveellä, ero kasvaa entisestään. Witchfire saattoi selvitä Epicin ansiosta, mutta kuten Chmielarz vihjaa, sydämensä se löysi Steamistä.

Talvinen pesänrakentelu parhaimmillaan – arvostelussa Winter Burrow Kommentit pois päältä artikkelissa Talvinen pesänrakentelu parhaimmillaan – arvostelussa Winter Burrow

Olen viettänyt vuosia selviytymispelejä pelaten, kaatanut valtavia puita, rakentanut linnoituksia ja taistellut zombeja vastaan, mutta harvoin mikään on saanut minut tuntemaan samanlaista lempeää rauhaa kuin Winter Burrow. Ensikosketukseni tähän indiehelmeen PC:llä oli kuin astuisi vanhaan, rakkaaseen satukirjaan: hiiri palaa lapsuutensa kotiin, joka on nyt rapistunut ja kylmän talven vaivaama. Pine Creek Gamesin kehittämä ja Noodlecake Studiosin julkaisema Winter Burrow on marraskuun puolivälissä PC:lle, Xbox:ille ja Nintendo Switchille tupsahtanut selviytymisseikkailu, joka saa paatuneimmankin selviytymispelien veteraanin pehmenemään tai ainakin hamuamaan lämpimämpää neulepaitaa.

Ensituntuma – Söpöyttä ja pientä selkäpiin karmintaa

Pelin avaaminen tuntui heti kotoisalta. Kontrolleri tai näppäimistö pelaa hyvin, ja ensimmäiset minuutit kuluivat lumisia polkuja tutkien ja materiaaleja keräten. Heti kättelyssä huomasin, että selviytymismekaniikka on toteutettu harvinaisen pelaajaystävällisesti. Rakennusprojektien seuraaminen on tehty helpoksi: voit suoraan nähdä, mitä tarvikkeita seuraavaan projektiin tarvitaan. Se on kuin Ikean ohje, mutta ilman niitä ylimääräisiä ruuveja, jotka jäävät aina pöydälle pyörimään. Vaikka pieniä kauhuviittauksia löytyy, ne eivät häiritse rauhallista tunnelmaa, vaan lisäävät pienen jännityksen ripauksen, näitä ovat jatkuva yksinäisyys ja ankarat selviytymiselementit, kuten nälkä, kylmyys ja ötökät. Kaikki tuntuu toimivan juuri niin kuin pitääkin, eikä bugien kanssa tarvinnut tapella.

Sisältö ja pelattavuus – Tassut kylminä ja vatsa kurnien

Tarina kuljettaa sinua vanhempiesi menehtymisestä lapsuuden kodin entisöintiin. Pelin ydin on hiiren arjen selviytymisen seuraamisessa: keräät resursseja, neulot lämpimiä vaatteita, kokkaat ja tapaat metsän eläimiä. Peli ei kuitenkaan ole vain pelkkää piirakan leivontaa ja neulomista, vaikka niitäkin riittää. Pelaajana joutuu jatkuvasti silmäilemään nälkä- ja kylmyysmittareita. Jos viivyt lumituiskussa liian pitkään ilman kunnon neulepaitaa, alkaa terveys hupenemaan nopeammin kuin juusto hiirijuhlissa. Onneksi erilaiset kokkaukset antavat tehosteita ja neulominen tarjoaa suojaa, joten kyse on enemmänkin lempeästä sopeutumisesta kuin stressaavasta taistelusta kelloa vastaan, vaikka luminen maailma olisi ankara. Paikallisten tapaaminen ja resurssien hamstraaminen pelissä on meditatiivista puuhaa, joka imee mukanaan tuntikausiksi.

Grafiikat – Kuin kuvituskirjan sivulta

Visuaalisesti Winter Burrow on puhdasta sielun ravintoa. Pehmeät, käsinpiirretyt kuvat ja pyöreät muodot tuovat mieleen satukirjan kuvituksen. Talvinen metsä näyttää kutsuvalta, yksityiskohtaiselta ja elävältä. Lumimaiset maisemat ja puiden varjot lisäävät tunnelmaa, mutta eivät tee maailmasta uhkaavaa. Kaikki sopii täydellisesti pelin lempeään ja nostalgiseen tunnelmaan. On hienoa nähdä, että joku on jaksanut panostaa jopa siihen, miten pikkuruiset jäljet jäävät lumeen kulkiessasi. Se on pieni yksityiskohta, mutta juuri ne tekevät tästä maailmasta niin uskottavan.

Ääni – Korvia hivelevää hiljaisuutta

Äänimaailma Winter Burrown suuri valtti, se on meditatiivinen ja rauhoittava. Musiikki ei hypi silmille, koskaan häiritse tai peitä muita ääniä alleen. Lumen narske tassujen alla, oksien rasahtelu ja hiiren pienet äännähdykset kuulostavat luonnollisilta ja tekevät maailmasta elävän. Taustalla humiseva tuuli ja lumen vaimea suhina luovat turvallisen hiljaisuuden, joka täydentää pelin rauhallista tempoa. Äänet tukevat täydellisesti sitä tunnetta, että selviytyminen on lempeää sopeutumista kylmään maailmaan, ei stressaavaa taistelua.

Kartaton hiiri ja rajalliset taskut

Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää auringonpaistetta ja auringonkukansiemeniä. Suurin turhautumiseni iski navigoinnissa, sillä pelissä ei ole karttaa, ei edes minimappia. Löysin itseni useammin kuin kerran pyörimästä saman kuusen ympärillä miettien, mihin suuntaan se koti oikein jäi.

Myös tavaraluettelon eli inventoryn rajallisuus aiheuttaa harmaita hapsia. Resursseja olisi kerättäväksi vaikka kuinka, mutta taskuihin mahtuu vain murto-osa. Tämä johtaa jatkuvaan edestakaiseen ravaamiseen, mikä alkaa loppupuolella hieman puuduttaa. Lisäksi peli on suhteellisen lyhyt n. 10 tuntia, eikä se tarjoa juurikaan syitä pelata tarinaa uudestaan läpi, kun koti on kerran saatu kuntoon.

Yhteenveto

Winter Burrow on peli, johon uppoutuu helposti useammaksi tunniksi. Se tarjoaa rauhallisen, ohjaavan ja lempeän pelikokemuksen, joka tuntuu sekä palkitsevalta että lohdulliselta. Se on edullinen (19€) ja tunnelmallinen paketti, joka sopii täydellisesti pimeisiin talvi-iltoihin, varsinkin kun voit ottaa ystävän mukaan paikalliseen co-opiin. Jos hämähäkit ahdistavat, pelistä löytyy kiitettävästi araknefobia-tila, jolla voit korvata kahdeksanjalkaiset häiriköt vähemmän pelottavilla (kuten kovakuoriaisilla) tai poistaa ne kokonaan. Lyhyydestään, rajallisesta varastotilasta ja navigointihaasteistaan huolimatta se ei merkittävästi heikennä nautintoa, vaan on sydämellinen kokemus, joka muistuttaa meitä kodin tärkeydestä.

9 / 10
Hyvää: + Suloinen ja satumainen graafinen tyyli. + Todella rentouttava ja meditatiivinen äänimaailma. + Pelaajaystävällinen rakennusjärjestelmä. + Helppokäyttöiset kontrollit + Local co-op mahdollisuus. + Edullinen hinta. Huonoa: - Kartan puuttuminen hankaloittaa navigointia. - Tavaratila on aivan liian pieni suhteessa resurssien määrään. - Pelissä ei uudelleen pelattavuus arvoa. Yhteenveto: Winter Burrow on peli, johon uppoutuu helposti useammaksi tunniksi. Se tarjoaa rauhallisen, ohjaavan ja lempeän pelikokemuksen, joka tuntuu sekä palkitsevalta että lohdulliselta. Se on edullinen (19€) ja tunnelmallinen paketti, joka sopii täydellisesti pimeisiin talvi-iltoihin, varsinkin kun voit ottaa ystävän mukaan paikalliseen co-opiin. Jos hämähäkit ahdistavat, pelistä löytyy kiitettävästi araknefobia-tila, jolla voit korvata kahdeksanjalkaiset häiriköt vähemmän pelottavilla (kuten kovakuoriaisilla) tai poistaa ne kokonaan. Lyhyydestään, rajallisesta varastotilasta ja navigointihaasteistaan huolimatta se ei merkittävästi heikennä nautintoa, vaan on sydämellinen kokemus, joka muistuttaa meitä kodin tärkeydestä.