Kun äitiä tulee ikävä! – arvostelussa Resident Evil 4 Kommentit pois päältä artikkelissa Kun äitiä tulee ikävä! – arvostelussa Resident Evil 4

Resident Evil 4 Remake (Xbox Series X)

9.5 / 10
Hyvää Tarina. kuumottava tunnelma. Taistelusysteemi. Koukuttavat puzzlet. Onnistunut päivitys nykykoneille. Huonoa Muutama mitätön pikkuvirhe siellä täällä. Pakko katsoa pelisession jälkeen jotain väkisin hauskaa keventääkseen kuumottavaa tunnelmaa. Yhteenveto Capcom on onnistunut mestarillisesti luomaan remaken rakastetusta Resident Evil-paahdosta, jo aiemmin hyväksi havaitulla linjallaan.

Capcom toi kulttimainetta niittäneen Resident Evil 4-kauhupelin uudelle sukupolvelle aikakautena, jolloin remakejen suosio on lähes räjähtänyt käsistä. Mitä elokuvateollisuus edellä, sitä peliteollisuus perässä. Peliteollisuus kuitenkin onnistuu tässä tehtävässä huomattavasti paremmin, siitä elävänä todisteena käyköön myös tämän päivän arvostelun kohde – Resident Evil 4

Suosikkipelin uusversion tarina on sarjan vanhoille veteraaneille tuttua kauraa, mutta uusille pelaajille hämärän peitossa, joten kiteytetäänpäs se mahdollisimman lyhyeen tässä vielä ennen itse asiaan siirtymistä.

Täpärän pelastumisen jälkeen jatkavat Leon S. Kennedy ja Ashley Graham tutkimusmatkaansa Los Illuminados -kultin hallitsemissa paikoissa. Tutkimustyö vie heidät vanhaan linnaan, hylättyihin kaivoksiin ja moniin muihin kutkuttaviin paikkoihin täynnä tartunnan saaneita kyläläisiä, mielipuolisia kultin jäseniä ja muita vihollisia. Las Plagasista tarttunut loinen on vaikuttanut elollisiin olentoihin järkyttävällä tavalla, minkä takia Leon ja Ashely joutuvat alituisiin vaaratilanteisiin. Peli ei ole kuitenkaan pelkkää taistelua, sillä toimintaa rytmitetään kiehtovilla pulmatilanteilla ja mysteerien ratkomisilla. Nämä ovatkin oivallisia tilanteita purkamaan kauhun aiheuttamaa jännitystä ja stressiä, joka kuuluu olennaisesti osana pelisarjan luonteeseen.

On kaikki niinkuin ennenkin, mutta elinvoimaisempana

Jos jollekin ei ole Resident Evilin maailma tuttua ja huolen aiheena on se, että mitenkäs minä nyt voin rueta pelailemaan jotakin nelososaa tässä kesken kaiken, kun osat 1-3 ovat vielä kesken. No eipä hättää! Tämäkin osa pelisarjasta on täysin itsenäinen teos, joten menneitä tarinoita on turha murehtia päästäkseen sisään pelin tarinaan. Ja tämä tarina kyllä vetää pelaajan sisään lähes heti niin, että heilahtaa.

Ensivaikutelma RE4:ta tovi pelatessa on se, että nyt on kyllä saatu vanha suosikki näyttämään ja tuntumaan niin uskomattomalta, että ei tosikaan! On kaikki niin kuin ennenkin, kuten J.Karjalainenkin tapaa lauleskella, mutta siltikin, kaikki ympärillä näyttää ja tuntuu niin elinvoimaiselta, että itsekin tuntuu nuortuvan ohjain kädessään takaisin vuoden 2005 tasolle. Siinä iässä äitini piti muuten kovan huolen, ettei tällaisia teoksia hänen vahtivuorollaan kovin helpolla pelata, joten alkuperäiseen RE4-versiointiin olen päässyt tutustumaan vasta myöhemmällä iälläni. Tosin enpäs minä GameCubeakaan omistanut, jolle siis kyseinen peli on aikoinaan ensimmäisenä julkaistu, että sikäli! Toki pieniä hiuksenhienoja muutoksia pelissä voi havaita, esimerkiksi vihollisten suhteen.

Graafisesti RE4 on siis varsin onnistunut teos, eikä sen suhteen juurikaan jää mitään turhempia mutinoita mieleen. Kontrollit ovat selkeät ja niissä onkin mukana jonkinlaista hatunnostoa ihan alkuperäiselle versioinnillekin. Toki tällä kertaa Kennedyn herra osaa myös tehdä komeita torjuntojakin näitä edessämme uhoavia, saatanalliseksikin kutsuttavia vihulaisia vastaan. Vaikeusasteena pelatessani olin eräänlainen toisinajattelija, ja menin valitettavasti helpoimman kautta. Siltikin suuren vihollislauman edessä (ja niitähän usein laumoittain saapuikin) oli oma urakkansa pistää porukkaa matalaksi, etenkin kun dynamiiteista lähtien lenteli tavaraa päin naamaa. Puzzlet olivat haastavia toisinaan, eikä niitä enää kaikkia ulkoa voi muistaa.

Valdeloboksen kylässä kukaan ei kuule huutoasi

Tunnelmaltaan RE4 toimittaa kiitettävällä tasolla. Harvoin ainakaan omalla kohdallani nämä nykyäänkään menee niin tunteisiin, että pelisession jälkeen tekisi mieli laittaa pyörimään jotain välikevennystä telkkarista, tai soittaa vaikkapa omalle äidille, että miten olisi joku kiva iltasatu? RE4 onnistuu siinä, liekö kyse sitten siitä, että se palauttaa takaisin teini-iän traumoja, vai onko kyseessä vain puhtaasti niinkin perkeleellinen teos, että väkisinkin menee tunteisiin? Äänestän jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Capcom on onnistunut mestarillisesti luomaan remaken rakastetusta Resident Evil-paahdosta, jo aiemmin hyväksi havaitulla linjallaan. Tähän on selvästi käytetty aikaa ja asioita on hiottu erittäinkin karhealla paperilla. Joskus huomaa, kun sydän on ollut täysillä mukana pelikehityksessä. Siitä RE4 on meille uunituore elävä todiste.

Jos olet intohimoinen selviytymiskauhun ystävä, suosittelemme vahvasti, että marssit kohti pelikauppaa viikonlopun kunniaksi. Kuten se edellä mainittu äitinikin kuitenkin usein sitten tapasi sanoa periksi annettuaan:

”Parempi kait se on sitten tuollaisia pelata täällä kotona, entä luusuta tuolla pitkin kyliä”

Arvostelu: Jaakko Nygård

Entinen Capcom-suunnittelija saa kritiikkiä Japanissa: Palworld “ylittänyt rajan” Kommentit pois päältä artikkelissa Entinen Capcom-suunnittelija saa kritiikkiä Japanissa: Palworld “ylittänyt rajan”

Japanin pelialan konkari Yoshiki Okamoto on herättänyt kohua kommenteillaan Palworldista. YouTube-videolla 40 vuotta pelialalla työskennellyt Okamoto sanoi, että Pocketpairin Palworld on ylittänyt rajan, jota ei olisi pitänyt ylittää ja kehotti ihmisiä olemaan ostamatta peliä, sillä sen pelaaminen muka tukee “hyväksymätöntä” sisältöä.

Okamoton sanat saivat voimakkaan vastaanoton katsojilta, sillä monet kokivat hänen käyttämänsä puoli-sensuroitu termi “anti-xxxx” viittaavan antisosiaaliseen voimaan, jota Japanissa käytetään usein rikollisjärjestöistä kuten yakuzasta. Kommentoijat huomauttivat myös ironisesti, että Okamoto itse on aiemmin hyödyntänyt muiden pelien ideoita esimerkiksi Street Fighter 2:ssa ja Monster Strikessä, mikä herätti kysymyksen: miten hän voi kritisoida Palworldia?

Okamoto myönsi, ettei ole koskaan itse pelannut Palworldia, mutta pitää peliä epäeettisenä sen käynnissä olevan Nintendo-oikeusjutun vuoksi. Hän myös ilmaisi huolensa siitä, että jos Pocketpair voittaa jutun, se saattaa luoda ennakkotapauksen, jossa tekijänoikeusrikkomukset koetaan hyväksyttäviksi kiinnostavien pelien yhteydessä.

Samaan aikaan Pocketpair jatkaa pelin kehitystä ja aikoo julkaista virallisen 1.0-version vuonna 2026. Studio on myös ilmoittanut spin-offista Palworld: Palfarm, vain viikkoa Pokémon Pokopian julkistuksen jälkeen. Oikeusjuttu Nintendon kanssa on edelleen käynnissä ja koskee kolmea patenttia, muun muassa hirviöiden kiinniottoon ja ratsastukseen liittyviä mekanismeja.

Okamoton kommentit ja fanien reaktiot heijastavat laajempaa keskustelua pelien inspiraation, lainmukaisuuden ja moraalin rajapinnoista. Vaikka kritiikki Palworldia kohtaan on kovaa, monet fanit muistuttavat, että peliala itsessään on täynnä lainattuja ideoita ja vaikutteita.

Capcom suututti fanit – Street Fighter 6 -finaalit maksullisiksi Kommentit pois päältä artikkelissa Capcom suututti fanit – Street Fighter 6 -finaalit maksullisiksi

Street Fighter -yhteisö hieraisi silmiään, kun Capcom ilmoitti, että ensi kevään Capcom Cup 12 -finaalit eivät ole enää ilmaiseksi katsottavissa. Perinteisesti YouTubessa ja Twitchissä striimatut ottelut on voinut seurata veloituksetta, mutta tällä kertaa pelin huipputaistot piilotetaan maksumuurin taakse.

Virtuaalilippu maksaa halvimmillaan muutaman euron, mutta koko paketti voi nousta jopa noin 40 euroon. Käytännössä kyseessä on siis pay-per-view-malli, jota on totuttu näkemään nyrkkeilyn tai UFC:n kaltaisissa tapahtumissa, mutta ei juuri koskaan videopelien parissa.

Päätös on herättänyt rajua kritiikkiä sekä faneilta että ammattilaispelaajilta. Moni pitää Capcomin siirtoa lyhytnäköisenä, sillä tappelupelit ovat yhä melko niche-laji verrattuna massiivisiin esports-hitteihin, eikä maksumuurin uskota houkuttelevan uusia katsojia.

Capcomin motiiveja voi arvailla, Street Fighter 6 on ollut valtava menestys Japanissa, ja yhtiö saattaa pyrkiä rahastamaan suosiolla, vaikka se tarkoittaisi kansainvälisten fanien turhautumista. Toisaalta ratkaisu voi myös vaarantaa sen maineen peliyhteisön silmissä.

Joka tapauksessa Capcomin rohkea kokeilu herättää kysymyksen: onko pay-per-view peliturnauksissa tulevaisuutta, vai jääkö tämä historiaan yhtenä alan oudoimmista liikkeistä?