Kun jääkiekko ja Excel kohtaavat – Franchise Hockey Manager 6 Kommentit pois päältä artikkelissa Kun jääkiekko ja Excel kohtaavat – Franchise Hockey Manager 6

Franchise Hockey Manager 6

Franchise Hockey Manager 6

8 / 10
Hyvää NHL:n puolella pelatessa kaikin puolin sujuva paketti. Huonoa Pienemmät liigat vaikuttavat hutaisten tehdyiltä.

Jos FHM5 meni monilta osin päin mäntyä, ei hätää. FHM vaihtaa havupuuta ja on nyt numero kuusi. Viime vuoden versiota arvostellessa asian jo ennustinkin, parillisella järjestysnumerolla tehdään priimaa, tai ainakin niin priimaa kuin nyt odottaa sopikin.

Pelin pääpaino on luonnollisesti NHL:n ihmeellisessä maailmassa. Lisenssi löytyy pelistä tänäkin vuonna, joten aidot joukkueet logoineen ovat tarjolla heti kättelyssä. Muiden liigojen kokoonpanot ovat jotakuinkin kohdillaan, mutta logot jäävät modi-pakettien kontolle. Pelaajien portretit jäävät myös edellä mainittujen modien varaan. Toki pelissä on edelleen FaceGen luomassa sattumanvaraisia naamoja kaikille maailman pelaajille, tai vaihtoehtoisesti jonkinlainen paitagrafiikka NHL-joukkueille jos ei halua kenenkään pärstää katsella. (Vegasin paidan jouduin taiteilemaan itse, koska se jostain syystä puuttui viime vuoden tapaan ainakin julkaisuversiosta.)

Uusia liigoja lisättiin peliin tänä vuonna Saksan, Sveitsin ja Englannin alemmilla sarjatasojen verran. Tämä tuntuu hieman väkinäiseltä, sillä suurinta osaa pelaajakunnasta nämä pikkuliigat tuskin kiinnostavat. Pääasiassa muut liigat ovat ok-tasoa, mutta niitä tuntuisi riivaavaan monet pienet asiat. Monesti budjetit ja pelaajien pyytämät palkkiot tuntuvat olevan aivan väärissä mittasuhteissa todellisuuteen nähden ja nämä ovat niitä ongelmista pienimpiä. Esimerkiksi SHL:ää pelatessa pelaaja saattoi ilman ilmoitusta vain kadota kokoonpanosta ja kaveri löytyykin yhtäkkiä NHL:n farmista kun pelaajahaulla koitat paikantaa kadonnutta pelimiestä. Samoin maajoukkue-turnaukset ovat täysi riesa, sillä ainakin omassa pelissäni turnauksia varten olevat tauot ovat kalenterissa väärin ja lievästi kärjistäen puolet kaudesta saa pelailla junnupainotteisella joukkueella, kun edustus ryynää jossain Karjala Cupin jäillä. Jostain oli Ruotsin liigaan löydetty myös ulkomaalaiskiintiö, jota ainakaan tuntemani SHL-fanin mukaan todellisuudessa ei ole ollenkaan. Uskoisin että tähän kuitenkin saadaan tulevien päivitysten myötä tolkkua, sen verran hyvin OOTP:n ryhmä on viime vuosina vastannut palautteeseen bugeista ja muista typeryyksistä.

Monien kotimanagerien mieltä painaa vuodesta toiseen näissä peleissä yksi kysymys ; kuinka typerä tekoäly peliin on tungettu tällä kertaa tekemään täysin epärealistisia kauppoja ja pelaamaan immersiota? Hyviä uutisia, tekoäly on noussut ainakin minun mielestäni uudelle tasolle. Vuosittaiset ”Stamkos 3rd rounderiin” -aivopierut tuntuvat puuttuvan suurimmilta osin. Toki se yksittäinen vastaava plöräyskin riittää pilaamaan pelaamisen riemun, mutta tällä kertaa sitä ei ainakaan tapahdu kymmentä kertaa kaudessa kuten aiemmissa osissa.

Itse joukkueen managerointi on pysynyt käytännössä samana kuin viime vuonnakin. Muistan kiristelleeni hampaitani kun pelaajat pakotettiin yhteen rooliin läpi kaikkien ketjujen, mutta asian kanssa on oppinut elämään viimeisen vuoden aikana. Yksityiskohtien nyplääjät saavat nykyisten säätömahdollisuuksien kanssa varmasit jokaisen pelaajan pelaamaan haluamallaan tavalla, vaikkei ns. pääasiallinen rooli kuulostaisikaan osuvan aivan yksiin aiotun tehtävän kanssa. Säätövaraa on esimerkiksi hyökkäyksen ja puolustuksen painottaminen jomman kumman suuntaan viiden pykälän sliderilla. Lisäksi säätövaraa on esimerkiksi pelinopeuden, karvaamisen, taklausten ynnä muun kanssa. Sivuhuomautuksena ketjuloton suhteen rukouksiimme on vastattu – FHM6:ssa tulee viimeinkin mukaan eri kokoonpanojen tallentaminen. Poissa on ne turhat puolituntiset kun puoli joukkuetta katoaa World Cupia pelailemaan juuri kun olet asettanut ketjut valmiiksi harjoitusotteluita varten.

Mitä itse pelien simulointiin tulee, FHM on edelleen varsin realistisen oloinen laitos. Hyvät joukkueet pärjäävät pitkässä juoksussa, huonot eivät. Hyvät pelaajat hoitavat tonttinsa, huonot eivät. Yllätyksiä toki voi tapahtua, mutta suurimman osan ajasta pelin tarjoamat esitykset ovat riittävän vakuuttavia. Pelissä muutettiin myös pelaajien taitotasoa osoittavaa tähti-asteikkoa aiemmasta absoluuttisesta totuudesta hieman pelitapahtumiin mukautuvaksi. Nyt pelaajan ”overall” ei määräydy enää puhtaasti pelaajan arvojen pohjalta, vaan mukaan lasketaan myös niin nykyisen kuin kahden edeltävänkin kauden esitykset. Tämä tuo mukavan pienen lisän managerin tehtäviin, koska nyt voi lyödä lapionsa lantaan varsin helposti, jos ei perehdy hankkimiinsa pelaajiin tuota tähti-asteikkoa enempää.

Pelin muista uusista ominaisuuksista päästään myös nauttimaan lähes huomaamatta. FHM6:n yksi suuri mainostuksen kohde oli peliin luotu Rivalry-systeemi, jossa joukkueiden keskinäiset välit huomioidaan simulaatiossa. Maaleja ja jäähyjä tulee rivalry-otteluissa huomattavasti herkemmin, joten ne ikimuistoiset Battle of Pennsylvaniat ja kumppanit tulevat varmasti jokaiselle nyt tutuksi. Peliä pelatessa näitä kilpailutilanteita vois myös syntyä eri joukkueiden välille useiden kohtaamisten seurauksena, joten enää ei tarvitse tyytyä luomaan ainoastaan mielikuvia verisistä kohtaamisista playoffien avauskierroksella neljättä vuotta putkeen.

Toinen uudistus koskee fanien ja johtoportaan tyytyväisyyttä pelaajaa kohtaan. Voitot ja tappiot, sekä etenkin näiden putket vievät fanien luottamusta managerin toimiin ylös- ja alaspäin hiljalleen. Työpaikka ei konttaavan joukkueen johtohahmolle ole mikään itsestäänselvyys. Tätä se ei ollut edellisissäkään peleissä, mutta nyt asian ympärillä on hieman enemmän lihaa ja ihan omin silmin nähtävää käppyrää ja numeroa.

Kolmas iso asia uutuuksien listalla on pelikiellot. Muutoin tämä lisäys on aivan loistava, mutta peli tuntuu arpovan aivan täysin kenelle kakkua tulee ja kuinka paljon sitä jaetaan. Tähän mennessä vaihteluväli on ollut nollan ja seitsemän pelin välillä, mutta koska minkäänlaista ”oikeaa” pelikuvaa ei tilanteista luonnollisestikaan ole, pelin tapahtumat jäävät pelaajan mielikuvituksen varaan. Tom Wilsonin muutaman pelin panna ei ole varmaan kenellekään mitenkään erikoinen tapahtuma, mutta jos Patrice Bergeronin kaltaisille pelaajille jaetaan maksimikakkua useampaan otteeseen kaudessa, mielikuvitus saa käydä ylikierroksilla immersion pitämiseksi.

Viimeinen suurempi uudistus on enemmän viime vuoden pelin omistajille, sillä peliin tuotiin mukaan myös tallennuksien siirto FHM5:stä. Ominaisuus ilmeisesti oli jokseenkin buginen pelin julkaisun aikaan, mutta käsittääkseni toimii nykyään normaalisti. Näin ollen pelisarja ottaa askeleen kohti ikuisuusprojekteja, joita voi jatkaa vuodesta toiseen. Myös muita suurempia ja pienempiä uudistuksia toki peliin saatiin, niistä kattavammin pelin omilla sivuilla.

Kaiken kaikkiaan on pakko olla tyytyväinen pelin tämänvuotiseen painokseen. Kaikki tuttu ja turvallinen on edelleen mukana, maustettuna sopivilla ja odotetuillakin uudistuksilla. Erilaisissa managerointi-tehtävissä on vierähtänyt jo rapsakka 30 tuntia ja tämä kaikki on ollut vasta eri asioihin perehtymistä ja uusien ominaisuuksien tutkimista. Parannettavaa toki pelistä vielä löytyy, etenkin pienempien liigojen osalta, mutta jos NHL on pelaajalle pääasiallinen fokus, FHM6 on helposti sitä kuuluisaa ”yli tunti per euro” -materiaalia ja melko turvallinen ostos lätkämanagerien faneille.

Kotimatka täynnä kissamaista kaaosta – arvostelussa Little Kitty, Big City Kommentit pois päältä artikkelissa Kotimatka täynnä kissamaista kaaosta – arvostelussa Little Kitty, Big City

Minulla on heikko kohta peleille, joissa saa olla eläin. Vielä heikompi, jos se eläin on kissa. Kun Little Kitty, Big City lupasi seikkailun eksyneen kissan tassuissa keskellä suurkaupunkia, olin myyty. Double Dagger Studion debyyttipeli ei yritä olla iso ja mahtipontinen, vaan tekee jotain paljon vaikeampaa: se on vilpittömän sympaattinen. Tämä on peli, joka hymyilyttää jo ennen kuin ohjaimeen koskee ja usein myös sen jälkeen.

Pieni kissa, iso kaupunki

Tarina käynnistyy yksinkertaisesti ja kissamaisen realistisesti, torkahdat ikkunalaudalle ja putoat alas. Siitä alkaa matka takaisin kotiin urbaanin asfaltti sokkelon halki. Matkallasi saat oppaaksesi nokkelan variksen, joka antaa neuvoja ja ohjaa sinua eteenpäin. Vastaan tulee myös muita eläimiä, joilla on pieniä pulmia ja koska olet kissa, autat heitä tietenkin… tai ainakin harkitset sitä hetken ennen kuin kaadat jotain pöydältä.

Pelin rakenne on avoin, mutta selkeä. Päätavoite on palata kotiin, ja se onnistuu keräämällä kaloja, joilla kasvatat kissasi kestävyyttä. Kestävyys ei ole vain numero ruudulla, vaan konkreettinen osa etenemistä, sillä ilman voimaa et yksinkertaisesti jaksa kiivetä tarpeeksi korkealle. Sivutehtävät ja ympäristön tutkiminen tukevat tätä luontevasti, eikä mikään tunnu turhalta täytteeltä.

Ohjattavuus ja pelaamisen tunne

Little Kitty, Big City tuntuu selvästi peliltä, joka on alun perin tehty PC:lle. Näppäimistö ja hiiri tarjoavat sulavamman ja tarkemman kokemuksen kuin ohjain, joka tuntuu ajoittain hieman kömpelöltä, erityisesti tarkkaa liikkumista vaativissa kohdissa. Toisaalta pelin matala haasteaste tekee tästä helposti anteeksiannettavaa. Tämä ei ole peli, jossa hiotaan refleksejä tai avataan monimutkaisia taitopuita. Tässä keskitytään fiilikseen, tutkimiseen ja pieneen, hyväntahtoiseen sähläykseen.

Suloista sarjakuvamaailmaa

Visuaalisesti peli nojaa vahvasti pehmeään, sarjakuvamaiseen tyyliin. Animaatiot eivät pyri realismiin, vaan korostavat kissan liikkeitä ja eleitä, ehkä juuri siksi ne toimivat niin hyvin. Kaupunki on täynnä yksityiskohtia, mutta ihmiset on jätetty tarkoituksella kasvottomiksi hahmoiksi. Ratkaisu ohjaa huomion eläimiin ja tekee maailmasta hieman satumaisen, aivan kuin kaupunki olisi olemassa ensisijaisesti nelijalkaisia varten.

Äänimaailma tukee tunnelmaa

Äänisuunnittelu on hillittyä mutta toimivaa. Taustamusiikki on rauhallista ja tunnelmallista, eikä se koskaan vie huomiota itse tekemiseltä. Ääniefektit, kuten tassujen töminä, esineiden kolahdukset ja ympäristön äänet tukevat kokonaisuutta juuri sopivasti. Monien pelaajien tavoin jäin kaipaamaan hieman enemmän musiikillista persoonallisuutta, mutta toisaalta hiljaisempi äänimaailma sopii yllättävän hyvin kissan näkökulmasta kerrottuun seikkailuun.

Yhteenveto

Little Kitty, Big City ei yritä mullistaa pelimaailmaa, eikä sen tarvitsekaan. Se tarjoaa muutaman tunnin mittaisen, lämpimän ja stressittömän kokemuksen, joka sopii erityisesti pelaajille, jotka arvostavat tunnelmaa ja eläinläheisiä tarinoita. Noin 20–25 euron hintaluokassa peli tuntuu reilulta ostokselta. Se ei ole pitkä, mutta se jättää jälkeensä hyvän mielen. Tämä on peli, jonka parissa on helppo rentoutua ja joskus juuri sitä kaipaa eniten.

Little Kitty, Big City on pieni peli isolla sydämellä. Jos eläimet ovat lähellä sydäntäsi ja ajatus kissana seikkailemisesta kaupungissa saa hymyn huulille, olet juuri oikeaa kohderyhmää.

9.5 / 10
Hyvää + Erittäin sympaattinen ja persoonallinen tunnelma. + Suloinen visuaalinen tyyli ja onnistuneet animaatiot. + Helposti lähestyttävä, stressitön pelaaminen. + Kissamainen huumori ja oivaltava kerronta. Huonoa - Ohjainohjaus tuntuu ajoittain kömpelöltä. - Vähäinen haaste voi tylsistyttää osaa pelaajista. - Äänimaailma jää hieman taustalle. Yhteenveto: Little Kitty, Big City ei yritä mullistaa pelimaailmaa, eikä sen tarvitsekaan. Se tarjoaa muutaman tunnin mittaisen, lämpimän ja stressittömän kokemuksen, joka sopii erityisesti pelaajille, jotka arvostavat tunnelmaa ja eläinläheisiä tarinoita. Noin 20–25 euron hintaluokassa peli tuntuu reilulta ostokselta. Se ei ole pitkä, mutta se jättää jälkeensä hyvän mielen. Tämä on peli, jonka parissa on helppo rentoutua ja joskus juuri sitä kaipaa eniten. Little Kitty, Big City on pieni peli isolla sydämellä. Jos eläimet ovat lähellä sydäntäsi ja ajatus kissana seikkailemisesta kaupungissa saa hymyn huulille, olet juuri oikeaa kohderyhmää.

Splitgaten tekijät puolustavat peliään: ”Steam-tilastot eivät mittaa hauskuutta” Kommentit pois päältä artikkelissa Splitgaten tekijät puolustavat peliään: ”Steam-tilastot eivät mittaa hauskuutta”

Splitgate: Arena Reloaded julkaistiin uudelleen joulukuussa, mutta PC-pelaajien määrät Steamissä jäivät vaatimattomiksi. Tämä herätti nopeasti huolta pelin tulevaisuudesta, kun ilmaiseksi pelattava räiskintä keräsi julkaisussa vain noin 2 300 yhtäaikaista pelaajaa ja myöhemmin enää reilut 800. Kehittäjä 1047 Games ei kuitenkaan panikoi, päinvastoin.

Studion viesti faneille on selvä: Steam Charts ei kerro koko totuutta. Kehittäjien mukaan tilastot näyttävät vain yhden hetken ja yhden alustan tilanteen, eivätkä ne mittaa sitä, miltä peli oikeasti tuntuu pelata tai kuinka aktiivinen yhteisö on. Arena Reloaded julkaistiin samanaikaisesti myös PlayStationeille, Xboxille ja Epic Games Storeen, joiden pelaajamääriä ei nähdä yhtä avoimesti kuin Steamissä.

Uudelleenjulkaisu on osa isompaa suunnanmuutosta. Viime kesänä 1047 Games veti käsijarrusta Splitgate 2:n kanssa, veti pelit hetkellisesti pois linjoilta ja palasi nyt laajoilla ja rohkeilla muutoksilla. Arena Reloaded toi mukanaan uudistetun etenemisjärjestelmän, uusia ja muokattuja kenttiä sekä lisää sisältöä, kuten tulossa olevan Arena Royale -pelimuodon.

Kehittäjät kiittävät yhteisöä tuesta ja palautteesta, ja kutsuvat uusia pelaajia kokeilemaan peliä itse. Heidän mukaansa Splitgate ei ole koskaan ollut näin hyvässä pelikunnossa ja koska peli on ilmainen, oman mielipiteen muodostaminen ei maksa mitään. Pelaajamäärät voivat ailahdella, mutta 1047 Games vakuuttaa, ettei Splitgaten tarina ole vielä lähelläkään loppua.