Kun jääkiekko ja Excel kohtaavat – Franchise Hockey Manager 6 Kommentit pois päältä artikkelissa Kun jääkiekko ja Excel kohtaavat – Franchise Hockey Manager 6

Franchise Hockey Manager 6

Franchise Hockey Manager 6

8 / 10
Hyvää NHL:n puolella pelatessa kaikin puolin sujuva paketti. Huonoa Pienemmät liigat vaikuttavat hutaisten tehdyiltä.

Jos FHM5 meni monilta osin päin mäntyä, ei hätää. FHM vaihtaa havupuuta ja on nyt numero kuusi. Viime vuoden versiota arvostellessa asian jo ennustinkin, parillisella järjestysnumerolla tehdään priimaa, tai ainakin niin priimaa kuin nyt odottaa sopikin.

Pelin pääpaino on luonnollisesti NHL:n ihmeellisessä maailmassa. Lisenssi löytyy pelistä tänäkin vuonna, joten aidot joukkueet logoineen ovat tarjolla heti kättelyssä. Muiden liigojen kokoonpanot ovat jotakuinkin kohdillaan, mutta logot jäävät modi-pakettien kontolle. Pelaajien portretit jäävät myös edellä mainittujen modien varaan. Toki pelissä on edelleen FaceGen luomassa sattumanvaraisia naamoja kaikille maailman pelaajille, tai vaihtoehtoisesti jonkinlainen paitagrafiikka NHL-joukkueille jos ei halua kenenkään pärstää katsella. (Vegasin paidan jouduin taiteilemaan itse, koska se jostain syystä puuttui viime vuoden tapaan ainakin julkaisuversiosta.)

Uusia liigoja lisättiin peliin tänä vuonna Saksan, Sveitsin ja Englannin alemmilla sarjatasojen verran. Tämä tuntuu hieman väkinäiseltä, sillä suurinta osaa pelaajakunnasta nämä pikkuliigat tuskin kiinnostavat. Pääasiassa muut liigat ovat ok-tasoa, mutta niitä tuntuisi riivaavaan monet pienet asiat. Monesti budjetit ja pelaajien pyytämät palkkiot tuntuvat olevan aivan väärissä mittasuhteissa todellisuuteen nähden ja nämä ovat niitä ongelmista pienimpiä. Esimerkiksi SHL:ää pelatessa pelaaja saattoi ilman ilmoitusta vain kadota kokoonpanosta ja kaveri löytyykin yhtäkkiä NHL:n farmista kun pelaajahaulla koitat paikantaa kadonnutta pelimiestä. Samoin maajoukkue-turnaukset ovat täysi riesa, sillä ainakin omassa pelissäni turnauksia varten olevat tauot ovat kalenterissa väärin ja lievästi kärjistäen puolet kaudesta saa pelailla junnupainotteisella joukkueella, kun edustus ryynää jossain Karjala Cupin jäillä. Jostain oli Ruotsin liigaan löydetty myös ulkomaalaiskiintiö, jota ainakaan tuntemani SHL-fanin mukaan todellisuudessa ei ole ollenkaan. Uskoisin että tähän kuitenkin saadaan tulevien päivitysten myötä tolkkua, sen verran hyvin OOTP:n ryhmä on viime vuosina vastannut palautteeseen bugeista ja muista typeryyksistä.

Monien kotimanagerien mieltä painaa vuodesta toiseen näissä peleissä yksi kysymys ; kuinka typerä tekoäly peliin on tungettu tällä kertaa tekemään täysin epärealistisia kauppoja ja pelaamaan immersiota? Hyviä uutisia, tekoäly on noussut ainakin minun mielestäni uudelle tasolle. Vuosittaiset ”Stamkos 3rd rounderiin” -aivopierut tuntuvat puuttuvan suurimmilta osin. Toki se yksittäinen vastaava plöräyskin riittää pilaamaan pelaamisen riemun, mutta tällä kertaa sitä ei ainakaan tapahdu kymmentä kertaa kaudessa kuten aiemmissa osissa.

Itse joukkueen managerointi on pysynyt käytännössä samana kuin viime vuonnakin. Muistan kiristelleeni hampaitani kun pelaajat pakotettiin yhteen rooliin läpi kaikkien ketjujen, mutta asian kanssa on oppinut elämään viimeisen vuoden aikana. Yksityiskohtien nyplääjät saavat nykyisten säätömahdollisuuksien kanssa varmasit jokaisen pelaajan pelaamaan haluamallaan tavalla, vaikkei ns. pääasiallinen rooli kuulostaisikaan osuvan aivan yksiin aiotun tehtävän kanssa. Säätövaraa on esimerkiksi hyökkäyksen ja puolustuksen painottaminen jomman kumman suuntaan viiden pykälän sliderilla. Lisäksi säätövaraa on esimerkiksi pelinopeuden, karvaamisen, taklausten ynnä muun kanssa. Sivuhuomautuksena ketjuloton suhteen rukouksiimme on vastattu – FHM6:ssa tulee viimeinkin mukaan eri kokoonpanojen tallentaminen. Poissa on ne turhat puolituntiset kun puoli joukkuetta katoaa World Cupia pelailemaan juuri kun olet asettanut ketjut valmiiksi harjoitusotteluita varten.

Mitä itse pelien simulointiin tulee, FHM on edelleen varsin realistisen oloinen laitos. Hyvät joukkueet pärjäävät pitkässä juoksussa, huonot eivät. Hyvät pelaajat hoitavat tonttinsa, huonot eivät. Yllätyksiä toki voi tapahtua, mutta suurimman osan ajasta pelin tarjoamat esitykset ovat riittävän vakuuttavia. Pelissä muutettiin myös pelaajien taitotasoa osoittavaa tähti-asteikkoa aiemmasta absoluuttisesta totuudesta hieman pelitapahtumiin mukautuvaksi. Nyt pelaajan ”overall” ei määräydy enää puhtaasti pelaajan arvojen pohjalta, vaan mukaan lasketaan myös niin nykyisen kuin kahden edeltävänkin kauden esitykset. Tämä tuo mukavan pienen lisän managerin tehtäviin, koska nyt voi lyödä lapionsa lantaan varsin helposti, jos ei perehdy hankkimiinsa pelaajiin tuota tähti-asteikkoa enempää.

Pelin muista uusista ominaisuuksista päästään myös nauttimaan lähes huomaamatta. FHM6:n yksi suuri mainostuksen kohde oli peliin luotu Rivalry-systeemi, jossa joukkueiden keskinäiset välit huomioidaan simulaatiossa. Maaleja ja jäähyjä tulee rivalry-otteluissa huomattavasti herkemmin, joten ne ikimuistoiset Battle of Pennsylvaniat ja kumppanit tulevat varmasti jokaiselle nyt tutuksi. Peliä pelatessa näitä kilpailutilanteita vois myös syntyä eri joukkueiden välille useiden kohtaamisten seurauksena, joten enää ei tarvitse tyytyä luomaan ainoastaan mielikuvia verisistä kohtaamisista playoffien avauskierroksella neljättä vuotta putkeen.

Toinen uudistus koskee fanien ja johtoportaan tyytyväisyyttä pelaajaa kohtaan. Voitot ja tappiot, sekä etenkin näiden putket vievät fanien luottamusta managerin toimiin ylös- ja alaspäin hiljalleen. Työpaikka ei konttaavan joukkueen johtohahmolle ole mikään itsestäänselvyys. Tätä se ei ollut edellisissäkään peleissä, mutta nyt asian ympärillä on hieman enemmän lihaa ja ihan omin silmin nähtävää käppyrää ja numeroa.

Kolmas iso asia uutuuksien listalla on pelikiellot. Muutoin tämä lisäys on aivan loistava, mutta peli tuntuu arpovan aivan täysin kenelle kakkua tulee ja kuinka paljon sitä jaetaan. Tähän mennessä vaihteluväli on ollut nollan ja seitsemän pelin välillä, mutta koska minkäänlaista ”oikeaa” pelikuvaa ei tilanteista luonnollisestikaan ole, pelin tapahtumat jäävät pelaajan mielikuvituksen varaan. Tom Wilsonin muutaman pelin panna ei ole varmaan kenellekään mitenkään erikoinen tapahtuma, mutta jos Patrice Bergeronin kaltaisille pelaajille jaetaan maksimikakkua useampaan otteeseen kaudessa, mielikuvitus saa käydä ylikierroksilla immersion pitämiseksi.

Viimeinen suurempi uudistus on enemmän viime vuoden pelin omistajille, sillä peliin tuotiin mukaan myös tallennuksien siirto FHM5:stä. Ominaisuus ilmeisesti oli jokseenkin buginen pelin julkaisun aikaan, mutta käsittääkseni toimii nykyään normaalisti. Näin ollen pelisarja ottaa askeleen kohti ikuisuusprojekteja, joita voi jatkaa vuodesta toiseen. Myös muita suurempia ja pienempiä uudistuksia toki peliin saatiin, niistä kattavammin pelin omilla sivuilla.

Kaiken kaikkiaan on pakko olla tyytyväinen pelin tämänvuotiseen painokseen. Kaikki tuttu ja turvallinen on edelleen mukana, maustettuna sopivilla ja odotetuillakin uudistuksilla. Erilaisissa managerointi-tehtävissä on vierähtänyt jo rapsakka 30 tuntia ja tämä kaikki on ollut vasta eri asioihin perehtymistä ja uusien ominaisuuksien tutkimista. Parannettavaa toki pelistä vielä löytyy, etenkin pienempien liigojen osalta, mutta jos NHL on pelaajalle pääasiallinen fokus, FHM6 on helposti sitä kuuluisaa ”yli tunti per euro” -materiaalia ja melko turvallinen ostos lätkämanagerien faneille.

The Division 2 porskuttaa edelleen – uutta sisältöä luvassa Kommentit pois päältä artikkelissa The Division 2 porskuttaa edelleen – uutta sisältöä luvassa

The Division 2

Ubisoft on julkaissut Tom Clancy's -toimintapelin kuudennen vuoden toisen kauden nimeltä ”Shades of Red”. Uusi kausi tuo mukanaan merkittäviä päivityksiä suosittuun verkkomoninpeliin

Kauden sisältö

Shades of Red -kausi jatkaa pelin tarinaa uusilla käänteillä. Tarinan keskiössä on Aaron Keener, joka on nyt vangittuna Valkoisessa talossa. Pelaajien tehtävänä on jahdata Keenerin kumppaneita, alkaen Theo Parnellista.

Uudet ominaisuudet:

  • Kausittaiset muuttujat: Neljä erilaista muuttujatyyppiä, jotka vaikuttavat pelimekaniikkaan
  • Uutta tehtävää: Seitsemän peräkkäistä tehtävää, joissa kussakin on kahdeksan tavoitetta
  • Manhunt Scouts: Viikoittainen yhteistyötehtävä, jossa pelaajat ratkovat arvoituksia
  • Uudet varusteet ja aseet: Mukaan lukien uusia eksoottisia esineitä

Uusi sisältö on suunniteltu sekä uusille että kokeneille pelaajille. Jopa ensimmäisen tason pelaajat voivat ottaa osaa uuteen sisältöön.

Tom Clancy's The Division 2 -toimintapeli on saatavana sekä , 4, ja S sekä -pelikonsoleille että :lle. Lisäksi peli on saatavilla Ubisoft+-palvelussa.

Toimittajan valinnat: Peli-innostukseni juuret Kommentit pois päältä artikkelissa Toimittajan valinnat: Peli-innostukseni juuret

Hei kaikki lukijat! Täällä kirjoittaa tällä kertaa Mallu, 28-vuotias Errorin toimittajaharjoittelija, joka on pelannut ihan lapsuuden alkujuurista lähtien. Pelien kiehtova maailma on ollut aina lähellä sydäntäni ja tahtoisin jakaa teille pienen pintaraapaisun mistä kaikki alkoi.

Olen ollut kiinnostunut pelaamisesta niin pitkään kuin muistan. Ensimmäiset muistoni liittyvät 1 -konsoliin ja -peleihin. Aloittaessani pelimatkani vietin usein aikaa ilmaispelien parissa, mutta kun julkaistiin, oli meidän saatava se kotiin. Pelaamisen maailmaan minut johdatti vanhempi serkkuni, jonka kautta tutustuin moniin PlayStation-klassikoihin, joista tulikin lapsuuteni merkittäviä pelielämyksiä. Tässä haluan jakaa kanssanne muutamia minulle tärkeitä pelejä, jotka tekivät minusta pelaajan.

Micro Maniacs (PS1, Gameboy Color)

on Codemastersin kehittämä värikäs ja vauhdikas ajopeli, jossa pienet hahmot kilpailevat juosten ja toisiaan vastaan taistelemalla. Pelissä on 41 erilaista ympäristöä ja kahdeksan hahmoa, joilla kaikilla on omat erityistaitonsa. Tämä oli ehdoton suosikkini serkkuvierailuilla, sillä sen luovat kentät ja hauskat ääniefektit vetivät aina mukaansa.

Spyro: Year of the Dragon (PS1)

oli aikoinaan aivan omaa luokkaansa. Insomniac Gamesin kehittämä seikkailu vei minut lohikäärmeiden maailmaan, ja siinä yhdistyi unelmoijan mielikuvitus sekä kiinnostavat hahmot. Spyron maailma oli visuaalisesti upea ja täynnä seikkailuja, jotka saivat aina palaamaan pelin pariin.

Nintendogs (Nintendo DS)

Eläinrakkaana ihmisenä oli lapsuudessa minulle aivan erityinen peli. Tässä simulaatiossa sai hoitaa omaa virtuaalikoiraa DS:n kosketusnäytön ja mikrofonin avulla. Vaikka pelissä ei ollut suuria haasteita tai tavoitteita, oli se silti ihana kokemus – täysi kymppi yksinkertaisuudessaan!

Sly 2: Konnakopla (PS2)

on edelleen yksi ikonisimmista peleistä, joita pelasin lapsena, eikä sen viehätys ole kadonnut aikuisenakaan. Sucker Punch Productionsin kehittämässä pelissä seurattiin Slyn ja hänen rikoskumppaniensa seikkailuja ympäri maailmaa. Seikkailun täyteiset kentät, hahmojen väliset kemiat ja varastelun jännitys tekivät tästä pelistä unohtumattoman.

Pokémon Emerald (Game Boy Advance)

Alun perin veljelleni kuulunut Pokémon Emerald oli myös minulle merkittävä peli, jonka parissa vietin lukemattomia tunteja. Tavoitteeni oli saada kaikki pelin Pokémonit, vaikka tajusinkin pian tarvitsevani myös toisen peliversion saadakseni kaiken. Vaikka tämä takaisku olikin harmillinen, nautin silti jokaisesta hetkestä – ja pelaan Pokémonia vielä tänäkin päivänä.

Dog's Life (PS2)

Dog's Life on yksi niistä vähemmän tunnetuista peleistä, mutta minulle se oli täynnä hauskuutta. Tässä Frontier Developmentsin luomassa pelissä sain elää koiran elämää ja tehdä kaikkea hauskaa, mitä koirat tekevät – haukkua, kaivaa kuoppia ja jopa pissiä ”kilpaillen” muiden koirien kanssa. Peli oli täynnä huumoria, ja se jäi elävästi mieleen lapsuuteni leikkisänä kohokohtana.

Ōkami (PS2)

, jonka kauniiseen maailmaan minut tutustutti ystäväni, oli visuaalisesti ja tarinallisesti ainutlaatuinen. Clover Studion ja Capcomin kehittämä peli yhdisti taidetta ja seikkailua, ja sen japanilaistyylinen grafiikka sai minut uppoutumaan tarinaan täysin. Vaikka en lapsena vielä ymmärtänyt peliä syvällisesti, sen tunnelma teki suuren vaikutuksen.

Näiden pelien kautta löysin paikkani pelien maailmasta ja olen kiitollinen, että sain kokea nämä seikkailut osana kasvutarinaani. Nämä pelit eivät olleet vain viihdettä – ne olivat matkoja eri maailmoihin ja antoivat unohtumattomia hetkiä, jotka vieläkin inspiroivat minua pelaajana.

Artikkeli: Mallu Millie