Kun jääkiekko ja Excel kohtaavat – Franchise Hockey Manager 6 Kommentit pois päältä artikkelissa Kun jääkiekko ja Excel kohtaavat – Franchise Hockey Manager 6

Franchise Hockey Manager 6

Franchise Hockey Manager 6

8 / 10
Hyvää NHL:n puolella pelatessa kaikin puolin sujuva paketti. Huonoa Pienemmät liigat vaikuttavat hutaisten tehdyiltä.

Jos FHM5 meni monilta osin päin mäntyä, ei hätää. FHM vaihtaa havupuuta ja on nyt numero kuusi. Viime vuoden versiota arvostellessa asian jo ennustinkin, parillisella järjestysnumerolla tehdään priimaa, tai ainakin niin priimaa kuin nyt odottaa sopikin.

Pelin pääpaino on luonnollisesti NHL:n ihmeellisessä maailmassa. Lisenssi löytyy pelistä tänäkin vuonna, joten aidot joukkueet logoineen ovat tarjolla heti kättelyssä. Muiden liigojen kokoonpanot ovat jotakuinkin kohdillaan, mutta logot jäävät modi-pakettien kontolle. Pelaajien portretit jäävät myös edellä mainittujen modien varaan. Toki pelissä on edelleen FaceGen luomassa sattumanvaraisia naamoja kaikille maailman pelaajille, tai vaihtoehtoisesti jonkinlainen paitagrafiikka NHL-joukkueille jos ei halua kenenkään pärstää katsella. (Vegasin paidan jouduin taiteilemaan itse, koska se jostain syystä puuttui viime vuoden tapaan ainakin julkaisuversiosta.)

Uusia liigoja lisättiin peliin tänä vuonna Saksan, Sveitsin ja Englannin alemmilla sarjatasojen verran. Tämä tuntuu hieman väkinäiseltä, sillä suurinta osaa pelaajakunnasta nämä pikkuliigat tuskin kiinnostavat. Pääasiassa muut liigat ovat ok-tasoa, mutta niitä tuntuisi riivaavaan monet pienet asiat. Monesti budjetit ja pelaajien pyytämät palkkiot tuntuvat olevan aivan väärissä mittasuhteissa todellisuuteen nähden ja nämä ovat niitä ongelmista pienimpiä. Esimerkiksi SHL:ää pelatessa pelaaja saattoi ilman ilmoitusta vain kadota kokoonpanosta ja kaveri löytyykin yhtäkkiä NHL:n farmista kun pelaajahaulla koitat paikantaa kadonnutta pelimiestä. Samoin maajoukkue-turnaukset ovat täysi riesa, sillä ainakin omassa pelissäni turnauksia varten olevat tauot ovat kalenterissa väärin ja lievästi kärjistäen puolet kaudesta saa pelailla junnupainotteisella joukkueella, kun edustus ryynää jossain Karjala Cupin jäillä. Jostain oli Ruotsin liigaan löydetty myös ulkomaalaiskiintiö, jota ainakaan tuntemani SHL-fanin mukaan todellisuudessa ei ole ollenkaan. Uskoisin että tähän kuitenkin saadaan tulevien päivitysten myötä tolkkua, sen verran hyvin OOTP:n ryhmä on viime vuosina vastannut palautteeseen bugeista ja muista typeryyksistä.

Monien kotimanagerien mieltä painaa vuodesta toiseen näissä peleissä yksi kysymys ; kuinka typerä tekoäly peliin on tungettu tällä kertaa tekemään täysin epärealistisia kauppoja ja pelaamaan immersiota? Hyviä uutisia, tekoäly on noussut ainakin minun mielestäni uudelle tasolle. Vuosittaiset ”Stamkos 3rd rounderiin” -aivopierut tuntuvat puuttuvan suurimmilta osin. Toki se yksittäinen vastaava plöräyskin riittää pilaamaan pelaamisen riemun, mutta tällä kertaa sitä ei ainakaan tapahdu kymmentä kertaa kaudessa kuten aiemmissa osissa.

Itse joukkueen managerointi on pysynyt käytännössä samana kuin viime vuonnakin. Muistan kiristelleeni hampaitani kun pelaajat pakotettiin yhteen rooliin läpi kaikkien ketjujen, mutta asian kanssa on oppinut elämään viimeisen vuoden aikana. Yksityiskohtien nyplääjät saavat nykyisten säätömahdollisuuksien kanssa varmasit jokaisen pelaajan pelaamaan haluamallaan tavalla, vaikkei ns. pääasiallinen rooli kuulostaisikaan osuvan aivan yksiin aiotun tehtävän kanssa. Säätövaraa on esimerkiksi hyökkäyksen ja puolustuksen painottaminen jomman kumman suuntaan viiden pykälän sliderilla. Lisäksi säätövaraa on esimerkiksi pelinopeuden, karvaamisen, taklausten ynnä muun kanssa. Sivuhuomautuksena ketjuloton suhteen rukouksiimme on vastattu – FHM6:ssa tulee viimeinkin mukaan eri kokoonpanojen tallentaminen. Poissa on ne turhat puolituntiset kun puoli joukkuetta katoaa World Cupia pelailemaan juuri kun olet asettanut ketjut valmiiksi harjoitusotteluita varten.

Mitä itse pelien simulointiin tulee, FHM on edelleen varsin realistisen oloinen laitos. Hyvät joukkueet pärjäävät pitkässä juoksussa, huonot eivät. Hyvät pelaajat hoitavat tonttinsa, huonot eivät. Yllätyksiä toki voi tapahtua, mutta suurimman osan ajasta pelin tarjoamat esitykset ovat riittävän vakuuttavia. Pelissä muutettiin myös pelaajien taitotasoa osoittavaa tähti-asteikkoa aiemmasta absoluuttisesta totuudesta hieman pelitapahtumiin mukautuvaksi. Nyt pelaajan ”overall” ei määräydy enää puhtaasti pelaajan arvojen pohjalta, vaan mukaan lasketaan myös niin nykyisen kuin kahden edeltävänkin kauden esitykset. Tämä tuo mukavan pienen lisän managerin tehtäviin, koska nyt voi lyödä lapionsa lantaan varsin helposti, jos ei perehdy hankkimiinsa pelaajiin tuota tähti-asteikkoa enempää.

Pelin muista uusista ominaisuuksista päästään myös nauttimaan lähes huomaamatta. FHM6:n yksi suuri mainostuksen kohde oli peliin luotu Rivalry-systeemi, jossa joukkueiden keskinäiset välit huomioidaan simulaatiossa. Maaleja ja jäähyjä tulee rivalry-otteluissa huomattavasti herkemmin, joten ne ikimuistoiset Battle of Pennsylvaniat ja kumppanit tulevat varmasti jokaiselle nyt tutuksi. Peliä pelatessa näitä kilpailutilanteita vois myös syntyä eri joukkueiden välille useiden kohtaamisten seurauksena, joten enää ei tarvitse tyytyä luomaan ainoastaan mielikuvia verisistä kohtaamisista playoffien avauskierroksella neljättä vuotta putkeen.

Toinen uudistus koskee fanien ja johtoportaan tyytyväisyyttä pelaajaa kohtaan. Voitot ja tappiot, sekä etenkin näiden putket vievät fanien luottamusta managerin toimiin ylös- ja alaspäin hiljalleen. Työpaikka ei konttaavan joukkueen johtohahmolle ole mikään itsestäänselvyys. Tätä se ei ollut edellisissäkään peleissä, mutta nyt asian ympärillä on hieman enemmän lihaa ja ihan omin silmin nähtävää käppyrää ja numeroa.

Kolmas iso asia uutuuksien listalla on pelikiellot. Muutoin tämä lisäys on aivan loistava, mutta peli tuntuu arpovan aivan täysin kenelle kakkua tulee ja kuinka paljon sitä jaetaan. Tähän mennessä vaihteluväli on ollut nollan ja seitsemän pelin välillä, mutta koska minkäänlaista ”oikeaa” pelikuvaa ei tilanteista luonnollisestikaan ole, pelin tapahtumat jäävät pelaajan mielikuvituksen varaan. Tom Wilsonin muutaman pelin panna ei ole varmaan kenellekään mitenkään erikoinen tapahtuma, mutta jos Patrice Bergeronin kaltaisille pelaajille jaetaan maksimikakkua useampaan otteeseen kaudessa, mielikuvitus saa käydä ylikierroksilla immersion pitämiseksi.

Viimeinen suurempi uudistus on enemmän viime vuoden pelin omistajille, sillä peliin tuotiin mukaan myös tallennuksien siirto FHM5:stä. Ominaisuus ilmeisesti oli jokseenkin buginen pelin julkaisun aikaan, mutta käsittääkseni toimii nykyään normaalisti. Näin ollen pelisarja ottaa askeleen kohti ikuisuusprojekteja, joita voi jatkaa vuodesta toiseen. Myös muita suurempia ja pienempiä uudistuksia toki peliin saatiin, niistä kattavammin pelin omilla sivuilla.

Kaiken kaikkiaan on pakko olla tyytyväinen pelin tämänvuotiseen painokseen. Kaikki tuttu ja turvallinen on edelleen mukana, maustettuna sopivilla ja odotetuillakin uudistuksilla. Erilaisissa managerointi-tehtävissä on vierähtänyt jo rapsakka 30 tuntia ja tämä kaikki on ollut vasta eri asioihin perehtymistä ja uusien ominaisuuksien tutkimista. Parannettavaa toki pelistä vielä löytyy, etenkin pienempien liigojen osalta, mutta jos NHL on pelaajalle pääasiallinen fokus, FHM6 on helposti sitä kuuluisaa ”yli tunti per euro” -materiaalia ja melko turvallinen ostos lätkämanagerien faneille.

Kaunista mutta kankeaa? Crimson Desert sai päivityksen mutta tekniset haasteet jatkuvat Kommentit pois päältä artikkelissa Kaunista mutta kankeaa? Crimson Desert sai päivityksen mutta tekniset haasteet jatkuvat

oli yksi vuoden 2026 odotetuimmista roolipeleistä, mutta julkaisun jälkeen huomio kääntyi nopeasti teknisiin ongelmiin. Nyt kehittäjä on julkaissut ison päivityksen, joka parantaa erityisesti konsoliversioiden pelattavuutta, ainakin hieman.

Päivityksen jälkeen -versio tuntuu selvästi sulavammalta. Ohjaus reagoi nopeammin, taistelu toimii paremmin ja valikoissa liikkuminen ei enää töki samalla tavalla. Täydellisestä kokemuksesta ollaan silti kaukana, sillä hahmon liike tuntuu edelleen raskaalta, nyt tosin enemmän tarkoitukselliselta kuin bugilta.

-puolella peli tarjoaa kolme eri tilaa, Performance (1080p/60 fps), Balanced (1440p/40 fps) ja Quality (4K/30 fps). Käytännössä valinta on kompromissi. Korkea ruudunpäivitys tuo mukanaan häiritsevää objektien “pop-in”-ilmiötä, kun taas paras kuvanlaatu lukitsee pelin 30 ruutuun sekunnissa, mikä ei ole ideaalista toimintapainotteisessa pelissä.

Yksi keskeinen pelastava tekijä on VRR-tuki, joka poistaa ruudun repeilyä ja tekee kokemuksesta huomattavasti miellyttävämmän. Silti tekniset puutteet, kuten ympäristön myöhäinen latautuminen ja paikoin kömpelö grafiikka (erityisesti hiukset ja parrat), rikkovat immersiota molemmilla konsoleilla.

Kokonaisuus jättää hieman ristiriitaisen maun. Crimson Desert näyttää ajoittain upealta, mutta yhtä usein muistuttaa keskeneräisyydestään. Lisää päivityksiä on luvassa, joten tilanne voi parantua nopeasti, mutta ainakin toistaiseksi tehokas pysyy pelin parhaana pelipaikkana.

Hiljainen matka surun läpi koiran silmin – arrvostelussa indie-seikkailu ”Farewell North” Kommentit pois päältä artikkelissa Hiljainen matka surun läpi koiran silmin – arrvostelussa indie-seikkailu ”Farewell North”

Haikea alku harmaassa maailmassa

on Kyle Banksin kehittämä ja Mooneye Studiosin julkaisema indie-seikkailu :lle, joka ei yritä huutaa huomiota, se kuiskaa sinulle ja juuri siksi se jääkin mieleen. Pelissä astut collien tassuihin ja kuljet omistajan rinnalla halki syrjäisten saarten, jossa maailma on menettänyt värinsä. Tehtävänä ei ole vain palauttaa värit ympäristöön, vaan myös auttaa omistajaasi käsittelemään menetystä ja sanomaan hyvästit.

Ensiaskeleet, jotka tuntuvat sydämessä asti

Ensikosketus peliin on rauhallinen, lähes haikea. Maailma jossa olet on aluksi harmaa ja hiljainen, mutta jokainen pieni edistysaskel tuo siihen väriä, kirjaimellisesti. Tämä visuaalinen muutos toimii voimakkaana vertauskuvana tarinalle. Pelaaminen ei tunnu bugiselta, vaan kokemus on hiottu ja tarkoituksellisen pelkistetty. Peli on kuin meditatiiviseksi matka, joka imaisee mukaansa hitaasti mutta varmasti.

Kontrollit toimivat pääosin hyvin, erityisesti näppäimistöllä ja hiirellä pelattuna. Mukana on myös ohjain tuki, mutta kaikki ratkaisut eivät tunnu yhtä sulavilta. Esimerkiksi hyppääminen voi tuntua jäykältä ja kanootilla liikkuminen vaatii ajoittain turhankin tarkkaa ajoitusta, tosin tätä voi helpottaa asetuksista.

Muistojen ja luopumisen kaunis matka

Pelin ytimessä on tarina surusta, menetyksestä ja muistamisesta. Omistajasi on menettänyt äitinsä, ja sinä koirana kuljet hänen rinnallaan yhteisellä muistelumatkalla. Matkan varrella ratkaistaan pieniä pulmia, kerätään virvatulia kuntoa kasvattamaan (auttaa juoksemaan kauemmin), nuotteja kadonneen laulun palauttamiseksi sekä pysähdytään ihailemaan maisemia erityisillä istumapaikoilla. Samalla autetaan pulassa olevia eläimiä ja löydetään piilotettuja polkuja. Juuri nämä pienet hetket, hiljaiset pysähdykset ja maiseman äärelle jääminen tekevät tästä pelistä erityisen koskettavan.

Hiljaisuus, joka puhuu enemmän kuin sanat

Visuaalisesti Farewell North on lumoava. Pelin mustavalkoinen maailma herää eloon väri kerrallaan, mikä tekee jokaisesta onnistumisesta konkreettisen ja palkitsevan. Tyyli ei tavoittele realismia, vaan tunnetta ja siinä se onnistuu erinomaisesti. Äänimaailma tukee tätä hienovaraisesti. Musiikki ei ole jatkuvasti läsnä, vaan astuu esiin juuri oikeilla hetkillä. Hiljaisuuskin on osa kerrontaa ja usein se kertoo enemmän kuin yksikään sävel.

Farewell North:illa on kyky käsitellä raskasta teemaa kevyellä mutta kunnioittavalla otteella. Se ei pakota itkemään, mutta antaa siihen tilaa. Vaikka hahmot ovat ilmeiltään pelkistettyjä, tunnetila välittyy äänensävyn, ympäristön ja tilanteiden kautta yllättävän vahvasti.

Yhteenveto:

Farewell North ei ole peli joka haastaa refleksejäsi, se haastaa tunteesi. Se sopii erityisesti pelaajille, jotka arvostavat tarinavetoisia, rauhallisia kokemuksia ja ovat valmiita pysähtymään hetkeksi. Noin 24 euron hintaluokassa se tarjoaa paljon enemmän kuin pelkän pelin, se tarjoaa kokemuksen ja ymmärrystä.

9 / 10
Hyvää: + Koskettava ja kauniisti kerrottu tarina. + Visuaalinen tyyli tukee tunnetta erinomaisesti. + Tunnelmallinen ja harkittu äänimaailma. Huonoa: - Jäykät kontrollit erityisesti hypyissä. - Hahmojen eleettömät kasvot. Yhteenveto: Farewell North ei ole peli joka haastaa refleksejäsi, se haastaa tunteesi. Se sopii erityisesti pelaajille, jotka arvostavat tarinavetoisia, rauhallisia kokemuksia ja ovat valmiita pysähtymään hetkeksi. Noin 24 euron hintaluokassa se tarjoaa paljon enemmän kuin pelkän pelin, se tarjoaa kokemuksen ja ymmärrystä.