Kun jääkiekko ja Excel kohtaavat – Franchise Hockey Manager 6 Kommentit pois päältä artikkelissa Kun jääkiekko ja Excel kohtaavat – Franchise Hockey Manager 6

Franchise Hockey Manager 6

Franchise Hockey Manager 6

8 / 10
Hyvää NHL:n puolella pelatessa kaikin puolin sujuva paketti. Huonoa Pienemmät liigat vaikuttavat hutaisten tehdyiltä.

Jos FHM5 meni monilta osin päin mäntyä, ei hätää. FHM vaihtaa havupuuta ja on nyt numero kuusi. Viime vuoden versiota arvostellessa asian jo ennustinkin, parillisella järjestysnumerolla tehdään priimaa, tai ainakin niin priimaa kuin nyt odottaa sopikin.

Pelin pääpaino on luonnollisesti NHL:n ihmeellisessä maailmassa. Lisenssi löytyy pelistä tänäkin vuonna, joten aidot joukkueet logoineen ovat tarjolla heti kättelyssä. Muiden liigojen kokoonpanot ovat jotakuinkin kohdillaan, mutta logot jäävät modi-pakettien kontolle. Pelaajien portretit jäävät myös edellä mainittujen modien varaan. Toki pelissä on edelleen FaceGen luomassa sattumanvaraisia naamoja kaikille maailman pelaajille, tai vaihtoehtoisesti jonkinlainen paitagrafiikka NHL-joukkueille jos ei halua kenenkään pärstää katsella. (Vegasin paidan jouduin taiteilemaan itse, koska se jostain syystä puuttui viime vuoden tapaan ainakin julkaisuversiosta.)

Uusia liigoja lisättiin peliin tänä vuonna Saksan, Sveitsin ja Englannin alemmilla sarjatasojen verran. Tämä tuntuu hieman väkinäiseltä, sillä suurinta osaa pelaajakunnasta nämä pikkuliigat tuskin kiinnostavat. Pääasiassa muut liigat ovat ok-tasoa, mutta niitä tuntuisi riivaavaan monet pienet asiat. Monesti budjetit ja pelaajien pyytämät palkkiot tuntuvat olevan aivan väärissä mittasuhteissa todellisuuteen nähden ja nämä ovat niitä ongelmista pienimpiä. Esimerkiksi SHL:ää pelatessa pelaaja saattoi ilman ilmoitusta vain kadota kokoonpanosta ja kaveri löytyykin yhtäkkiä NHL:n farmista kun pelaajahaulla koitat paikantaa kadonnutta pelimiestä. Samoin maajoukkue-turnaukset ovat täysi riesa, sillä ainakin omassa pelissäni turnauksia varten olevat tauot ovat kalenterissa väärin ja lievästi kärjistäen puolet kaudesta saa pelailla junnupainotteisella joukkueella, kun edustus ryynää jossain Karjala Cupin jäillä. Jostain oli Ruotsin liigaan löydetty myös ulkomaalaiskiintiö, jota ainakaan tuntemani SHL-fanin mukaan todellisuudessa ei ole ollenkaan. Uskoisin että tähän kuitenkin saadaan tulevien päivitysten myötä tolkkua, sen verran hyvin OOTP:n ryhmä on viime vuosina vastannut palautteeseen bugeista ja muista typeryyksistä.

Monien kotimanagerien mieltä painaa vuodesta toiseen näissä peleissä yksi kysymys ; kuinka typerä tekoäly peliin on tungettu tällä kertaa tekemään täysin epärealistisia kauppoja ja pelaamaan immersiota? Hyviä uutisia, tekoäly on noussut ainakin minun mielestäni uudelle tasolle. Vuosittaiset ”Stamkos 3rd rounderiin” -aivopierut tuntuvat puuttuvan suurimmilta osin. Toki se yksittäinen vastaava plöräyskin riittää pilaamaan pelaamisen riemun, mutta tällä kertaa sitä ei ainakaan tapahdu kymmentä kertaa kaudessa kuten aiemmissa osissa.

Itse joukkueen managerointi on pysynyt käytännössä samana kuin viime vuonnakin. Muistan kiristelleeni hampaitani kun pelaajat pakotettiin yhteen rooliin läpi kaikkien ketjujen, mutta asian kanssa on oppinut elämään viimeisen vuoden aikana. Yksityiskohtien nyplääjät saavat nykyisten säätömahdollisuuksien kanssa varmasit jokaisen pelaajan pelaamaan haluamallaan tavalla, vaikkei ns. pääasiallinen rooli kuulostaisikaan osuvan aivan yksiin aiotun tehtävän kanssa. Säätövaraa on esimerkiksi hyökkäyksen ja puolustuksen painottaminen jomman kumman suuntaan viiden pykälän sliderilla. Lisäksi säätövaraa on esimerkiksi pelinopeuden, karvaamisen, taklausten ynnä muun kanssa. Sivuhuomautuksena ketjuloton suhteen rukouksiimme on vastattu – FHM6:ssa tulee viimeinkin mukaan eri kokoonpanojen tallentaminen. Poissa on ne turhat puolituntiset kun puoli joukkuetta katoaa World Cupia pelailemaan juuri kun olet asettanut ketjut valmiiksi harjoitusotteluita varten.

Mitä itse pelien simulointiin tulee, FHM on edelleen varsin realistisen oloinen laitos. Hyvät joukkueet pärjäävät pitkässä juoksussa, huonot eivät. Hyvät pelaajat hoitavat tonttinsa, huonot eivät. Yllätyksiä toki voi tapahtua, mutta suurimman osan ajasta pelin tarjoamat esitykset ovat riittävän vakuuttavia. Pelissä muutettiin myös pelaajien taitotasoa osoittavaa tähti-asteikkoa aiemmasta absoluuttisesta totuudesta hieman pelitapahtumiin mukautuvaksi. Nyt pelaajan ”overall” ei määräydy enää puhtaasti pelaajan arvojen pohjalta, vaan mukaan lasketaan myös niin nykyisen kuin kahden edeltävänkin kauden esitykset. Tämä tuo mukavan pienen lisän managerin tehtäviin, koska nyt voi lyödä lapionsa lantaan varsin helposti, jos ei perehdy hankkimiinsa pelaajiin tuota tähti-asteikkoa enempää.

Pelin muista uusista ominaisuuksista päästään myös nauttimaan lähes huomaamatta. FHM6:n yksi suuri mainostuksen kohde oli peliin luotu Rivalry-systeemi, jossa joukkueiden keskinäiset välit huomioidaan simulaatiossa. Maaleja ja jäähyjä tulee rivalry-otteluissa huomattavasti herkemmin, joten ne ikimuistoiset Battle of Pennsylvaniat ja kumppanit tulevat varmasti jokaiselle nyt tutuksi. Peliä pelatessa näitä kilpailutilanteita vois myös syntyä eri joukkueiden välille useiden kohtaamisten seurauksena, joten enää ei tarvitse tyytyä luomaan ainoastaan mielikuvia verisistä kohtaamisista playoffien avauskierroksella neljättä vuotta putkeen.

Toinen uudistus koskee fanien ja johtoportaan tyytyväisyyttä pelaajaa kohtaan. Voitot ja tappiot, sekä etenkin näiden putket vievät fanien luottamusta managerin toimiin ylös- ja alaspäin hiljalleen. Työpaikka ei konttaavan joukkueen johtohahmolle ole mikään itsestäänselvyys. Tätä se ei ollut edellisissäkään peleissä, mutta nyt asian ympärillä on hieman enemmän lihaa ja ihan omin silmin nähtävää käppyrää ja numeroa.

Kolmas iso asia uutuuksien listalla on pelikiellot. Muutoin tämä lisäys on aivan loistava, mutta peli tuntuu arpovan aivan täysin kenelle kakkua tulee ja kuinka paljon sitä jaetaan. Tähän mennessä vaihteluväli on ollut nollan ja seitsemän pelin välillä, mutta koska minkäänlaista ”oikeaa” pelikuvaa ei tilanteista luonnollisestikaan ole, pelin tapahtumat jäävät pelaajan mielikuvituksen varaan. Tom Wilsonin muutaman pelin panna ei ole varmaan kenellekään mitenkään erikoinen tapahtuma, mutta jos Patrice Bergeronin kaltaisille pelaajille jaetaan maksimikakkua useampaan otteeseen kaudessa, mielikuvitus saa käydä ylikierroksilla immersion pitämiseksi.

Viimeinen suurempi uudistus on enemmän viime vuoden pelin omistajille, sillä peliin tuotiin mukaan myös tallennuksien siirto FHM5:stä. Ominaisuus ilmeisesti oli jokseenkin buginen pelin julkaisun aikaan, mutta käsittääkseni toimii nykyään normaalisti. Näin ollen pelisarja ottaa askeleen kohti ikuisuusprojekteja, joita voi jatkaa vuodesta toiseen. Myös muita suurempia ja pienempiä uudistuksia toki peliin saatiin, niistä kattavammin pelin omilla sivuilla.

Kaiken kaikkiaan on pakko olla tyytyväinen pelin tämänvuotiseen painokseen. Kaikki tuttu ja turvallinen on edelleen mukana, maustettuna sopivilla ja odotetuillakin uudistuksilla. Erilaisissa managerointi-tehtävissä on vierähtänyt jo rapsakka 30 tuntia ja tämä kaikki on ollut vasta eri asioihin perehtymistä ja uusien ominaisuuksien tutkimista. Parannettavaa toki pelistä vielä löytyy, etenkin pienempien liigojen osalta, mutta jos NHL on pelaajalle pääasiallinen fokus, FHM6 on helposti sitä kuuluisaa ”yli tunti per euro” -materiaalia ja melko turvallinen ostos lätkämanagerien faneille.

The Witcher 3: Wild Hunt saa kolmannen suuren lisäosan nimeltä Songs of the Past Kommentit pois päältä artikkelissa The Witcher 3: Wild Hunt saa kolmannen suuren lisäosan nimeltä Songs of the Past

Melkein kymmenen vuotta vanha ei näytä suostuvan eläköitymään. ilmoitti yllättäen, että peli saa vuonna 2027 täysin uuden kolmannen lisäosan nimeltä .

Uudessa lisäosassa pelaajat palaavat jälleen legendaarisen hirviönmetsästäjän Geralt of Rivian saappaisiin täysin uudessa tarinassa. Tarkempia juoniyksityiskohtia ei vielä paljastettu, mutta lisätietoja luvataan loppukesälle 2026. Tällä hetkellä tiedetään ainakin se, että lisäosa julkaistaan :lle, :lle ja Series X|S:lle.

Projektia ei tehdä yksin, sillä mukana kehityksessä on myös , jonka riveissä työskentelee useita alkuperäisen Witcher 3:n veteraaneja. Tämä on monille faneille hyvä merkki, sillä odotukset ovat luonnollisesti korkealla. Kun peliä on pidetty jo vuosia yhtenä kaikkien aikojen parhaista roolipeleistä, uuden lisäosan pitää olla jotain muutakin kuin “Geralt käy taas hakemassa kattilan kylän mummolle”.

The Witcher 3 julkaistiin alun perin vuonna 2015, ja sen suosio on ollut lähes poikkeuksellista. Peliä on myyty yli 60 miljoonaa kappaletta, ja se on kerännyt satoja Vuoden peli -palkintoja. Harva peli saa uutta suurta sisältöä näin pitkän ajan jälkeen, joten Songs of the Past on monella tavalla poikkeuksellinen paluu vanhaan mutta erittäin rakastettuun fantasiamaailmaan.

Uusi moninpelikauhu Hands Over tekee seurapeleistä hengenvaarallisia Kommentit pois päältä artikkelissa Uusi moninpelikauhu Hands Over tekee seurapeleistä hengenvaarallisia

on uusi :lle kehitteillä oleva moninpelikauhupeli, joka ottaa tutut lapsuuden leikit ja muuttaa ne hermoja raastaviksi selviytymishaasteiksi. Pelin taustalla on studio , ja konsepti nojaa yksinkertaiseen ideaan, jossa säännöt ovat helppoja, mutta paine tekee jokaisesta vuorosta vaarallisen.

Pelin ytimessä on sarja minipelejä, joissa pelaajat joutuvat esimerkiksi testaamaan onneaan mekaanisen “leuan” kanssa, muistamaan sekvenssejä tai reagoimaan tilanteisiin, joissa virhe voi tarkoittaa välitöntä tappiota. Ajatus on sama kuin lapsuuden seurapeleissä, mutta nyt katsojat ja vastustajat odottavat, että mokaat.

Varsinaista kaaosta lisäävät “influence cardit”, joilla pelaajat voivat muuttaa pelin kulkua, kuten sabotoida toisia, suojella itseään tai rakentaa ansakomboja. Tilanne voi kääntyä hetkessä ja turvalliselta näyttävä siirto voi muuttua katastrofiksi, jos joku on ehtinyt suunnitella ansan etukäteen.

Pelin suunnittelija Grigory kuvailee ideaa yksinkertaisesti: pelissä on tavoitteena on tehdä tutusta epämukavaa. Pelaaja tunnistaa pelit heti, mutta huomaa nopeasti jännittävänsä omaa vuoroaan enemmän kuin olisi hyväksi.

Kun “duck, duck, DEAD” -henkinen kaaos yhdistyy pelaajien väliseen psykologiseen peliin, lopputulos vaikuttaa olevan jotain, jossa nauru ja paniikki kulkevat käsikädessä aivan kuten parhaissa seurapeleissä, mutta huomattavasti vähemmällä turvallisuuden tunteella.