”Kun voissa paistaminenkaan ei auta” – arvostelussa The Lord Of The Rings: Gollum Kommentit pois päältä artikkelissa ”Kun voissa paistaminenkaan ei auta” – arvostelussa The Lord Of The Rings: Gollum

The Lord of the Rings: Gollum

Gollum (PS5)

2 / 10
Hyvää Jos tykkäät tuulahduksista vuosikymmenten takaa, on Gollum sinun juttusi. Arvostelumielessä plussia- ja miinuksia ei tarvinut juurikaan punnita keskenään. Huonoa Lähdemateriaalin täydellinen haaskaus. Pelimekaniikat. Vanhanaikaisuus. Ääninäyttely

Maailman tunnetuin fantasiakirja ja siihen pohjautuva elokuvasarja Taru sormusten herrasta ovat viihdyttäneet sukupolvien ajan miljoonia fantasiatarinoiden faneja ympäri maailman. Aiheesta on nähty myös useita erilaisia videopelejä, mutta yleensä joko sankareiden tai suurten armeijoiden katsantokannasta. Pian yksi tarinan suosituimmista sivuhahmoista, Klonkku, sai pitkän odotuksen jälkeen vihdoin oman videopelinsä. Siinä pelaaja pääsee ohjastamaan tätä traagisen tarinan hahmoa kirjoja ja elokuvia edeltävällä aikakaudella.

Gollum eli Klonkku tunnetaan yksinäisenä ja monessakin mielessä omituisena hahmona, joka kaihtaa päivänvaloa ja suosii pimeitä luolia. Hän kaihtaa yhtäältä ihmisiä ja hobitteja kuin toisaalta Sauronin armeijan örkkejä ja peikkoja. Klonkun omaperäisyys yhdessä hänen kiehtovan tarinansa kanssa tekevät hänestä sekä sympaattisen että samaistuttavan hahmon. Klonkku ei ole missään mielessä perinteinen sankari, vaan enemmänkin eräänlainen oman tien kulkija ja pikemminkin surullinen antisankari. Osin juuri tästä syystä Klonkku on erinomainen pelihahmo.

Lord of the Rings: Gollum

Pelin tarina sijoittuu vuosia ennen Taru sormusten herran tarinaa. Koska Klonkku ei olisi kaltaisensa olento ilman sormuksen pitkäaikaisia vaikutuksia, pelin tarina sijoittuu aikakauteen, jota ei kirjassa tai elokuvissa kuvailla. Monet pelin paikoista ovat kuitenkin teemallisesti ja ympäristöllisesti tuttuja tai ainakin tutunoloisia, sillä ne muodostavat yhtenäisen maailman peliä seuraavan ajanjakson kanssa.

Pelimaailman osin avoin luonne mahdollistaa Klonkun vapaan ohjaamisen, hiippailun ja taistelun pelimaailman vaaroja kohdaten. Pelissä hyödynnetäänkin runsaasti Klonkun hiiviskely- ja piileskelytaitoja, sillä etenkin suuremmat vastustajajoukot ovat liian vaikeita Klonkun rajallisille kyvyille ja resursseille. Myös Klonkun oma käytös vaikuttaa pelin luonteeseen. Moraaliset valinnat ohjaavat Klonkun kehittymistä, mikä tekee seikkailusta kutkuttavan ja jännittävän pelikokemuksen.

Peli ei kuitenkaan tarjoa pelkkiä vastustajia, vaan matkan varrella nähdään myös ystävällismielisiä hahmoja. Ennen kaikkea pyrkii tarjoamaan syvällisen ja yksityiskohtaisen toimintaseikkailun kirjailija J.R.R. Tolkienin luomaan fantasiamaailmaan, mutta ennennäkemättömästä kuvakulmasta.

Paluu menneisyyteen – kirjaimellisestikin

Gollum ei koskaan ennakkomateriaalien perusteella vaikuttanutkaan miltään vuosikymmenen peliteokselta. Yllättyneet voinee lopussa nostaa kädet ylös, mitä lopulliseen raatituomioon tulee.

Ensituntuma Gollumin pelin lähtiessään rullaamaan on

”Matkustinko juuri ajassa taaksepäin noin rapeat kymmenisen vuotta?”

Sen verta kömpelöön maailmaan pelaaja heitetään, että tekninen porno loistaa kaukana poissaolollaan. Visuaalisesti se on suoraan sanottuna ruma, eikä sitä auta kieltää. Ulkopuolinen paikalle saapunut katselija olisikin voinut tuumata, että

”Jahas jahas, pelaakos siinä itse isäntä jotain PS3-latausta storessa”

No ei se isäntä pelaa mitään vuoden 2009 hittipeliä tässä, vaan ihan vuoden 2023 ”Next Generation” -julkaisua, joka on kankea, vetinen ja nykii kuin -30c pakkasessa kylmiltään startattu Lada. Niin paitsi, eihän Ladat kyllä temppuile talvikylmillä? No, ymmärsitte pointin!

Miten muuten bugit? Löytyykö niitä? No sanotaanko näin, että tässä kohtaa olisi viisaampi kysyä, että löytyykö Gollumista kohtia, jotka eivät bugita. Ja vastataan tässä nyt niin, että kyllä niitä muutamia kohtauksia sieltä täältä löytyy.

Pelaajalle luvataan paljon hiiviskelyä ja muuta ”taktisemman” oloista touhua, mutta enempi Gollum nojaa erittäin tönkköön tasohyppelyyn, koska sen kontrollit ja pelimekaniikat ovat myöskin varsin keskeneräisiä. Pelastaako sitten tarina laisinkaan? No lisäähän tässä pääsee haukkumaan, sillä yleensä vastaavissa epäonnistumisissa voidaan kehua edes sentään sitä tarinaa, mutta kun ei niin ei. Pelin tarinamaailma on kuin ala-asteen äidinkielen vihkosesta suoraan revitty. Muistan itse kirjoittaneeni vastaavia räpellyksiä, eikä minun teoksistani koskaan tehty pelejä. Vai enkö vain jaksanut yrittää tarpeeksi huipulle? Mene ja tiedä..

Save ur money, honey….

Lord Of The Rings: Gollum on häpeällinen muistutus aikakaudesta, jolloin päin honkia tehtyjä halpoja lisenssipelejä julkaistiin tuon tuosta. Vaikka sitä yrittää kuinka paistaa voissa, ja käännellä menemään hyvältä maistuvassa rasvassa – ei se siitä miksikään muutu. Ei, vaikka väkisinkin yrittää. Kuluttajana olisin ehkä hieman näreissäni, jos olisin pelistä maksanut täyden. Entäpä kun sen saa halvalla markka marketista? No suosittelen pysymään kaukana silloinkin….

The Lord of the Rings: Gollum julkaistiin sekä – ja Xbox Series X sekä S -pelikonsoleille että PC:lle syyskuun 1. päivä. Peli on tulossa myöhemmin myös Nintendo Switch -konsolille.

Alien: Rogue Incursion saapui Switch 2:lle Kommentit pois päältä artikkelissa Alien: Rogue Incursion saapui Switch 2:lle

: Rogue Incursion – Part One: Evolved Edition on nyt virallisesti julkaistu -konsolille. Kehittäjä paljasti samalla pienen mutta mielenkiintoisen twistin. Peli hyödyntää laitteen “hiiriohjausta”, joka aktivoituu automaattisesti, kun Joy-Con asetetaan tasolle. Käytännössä tähtääminen muuttuu tarkemmaksi ilman erillistä säätöä.

Peli ei ole täysin uusi tulokas. Se julkaistiin alun perin -pelinä joulukuussa 2024, ja myöhemmin siitä saatiin perinteisempi versio :lle ja :lle syksyllä 2025. Nyt Switch 2 -versio tuo scifi-kauhun myös kannettavampaan muotoon ja vieläpä uusilla ohjausmahdollisuuksilla höystettynä.

Tarina vie pelaajan entisen siirtokuntajalkaväen sotilaan, Zula Hendricksin, saappaisiin tutkimaan kartoittamatonta Purdan-planeettaa. Vastassa ei tietenkään ole pelkkiä maisemia, vaan myös ikoniset xenomorphit, jotka tekevät selviytymisestä kaikkea muuta kuin rentoa retkeilyä.

Pelintekijät ovat avoimesti kertoneet saaneensa inspiraatiota -pelistä, jota pidetään yhtenä parhaista Alien-peleistä. Tällä kertaa tavoitteena on kuitenkin ollut enemmän toimintaa ja tunnelmaa Aliens -elokuvan hengessä, erityisesti sen intensiivisen loppupuoliskon tyyliin.

on jo saatavilla useille alustoille, kuten Xbox Series -konsoleille, :lle ja PC:lle, ja myös -versio on edelleen tulossa. Switch 2 -julkaisu tuo kuitenkin mukanaan uuden tavan pelata ja ehkä myös uuden syyn kohdata ne kuuluisat, limaiset painajaiset uudelleen.

Metro 2039: Synkkä vaellus syvyyksiin alkaa ensi talvena Kommentit pois päältä artikkelissa Metro 2039: Synkkä vaellus syvyyksiin alkaa ensi talvena

on virallisesti julkistettu ja luvassa on jälleen paluu postapokalyptiseen Moskovaan, paikkaan jossa tunnelit ovat ainoa turvapaikka ja toivo on lähinnä teoreettinen käsite. Kehittäjä lupaa, että uusi osa on entistä synkempi ja keskittyy vahvasti yksinpelikampanjaan.

Pelin päähenkilönä nähdään The Stranger, erakoitunut hahmo, jota vaivaavat väkivaltaiset painajaiset. Tarina pakottaa hänet palaamaan Moskovan metroon, vaikka hän on vannonut ettei koskaan palaisi sinne. Matka vie syvälle tunneleihin ja viemäreihin, joissa viimeiset selviytyjät yrittävät sinnitellä ja samalla vastassa on uusi uhka, autoritaarinen Fuhrer-hahmo.

-jatkumosta tuttu tyyli saa tällä kertaa vielä raskaamman sävyn. Kehittäjien mukaan peli ei romantisoi maailmanloppua, vaan pyrkii näyttämään sen seuraukset karusti ja inhimillisesti. Taustalla vaikutteita on haettu myös oikean maailman tapahtumista, kuten pandemiasta ja sodasta, jotka ovat muokanneet studion suuntaa.

Teknisesti peli rakennetaan 4A Enginellä, ja tavoitteena on yksityiskohtainen, käsin rakennettu maailma, jossa jokainen kohtaus kertoo omaa ”jäätynyttä tarinaansa”. Julkaisua odotetaan ensi talvena :lle sekä nykykonsoleille, kuten ja Xbox Series X|S. Metro 2039 ei näytä lupaavan kevyttä matkaa, vaan pikemminkin paluuta paikkaan, josta ei koskaan oikeastaan pääse pois.